Tiedelinja podcast: Miten huolehdin aivoistani

Tiedelinja 30.9.2020. Miten huolehdin aivoistani Juontaja Erja Hyytiäinen

Juontaja Erja Hyytiäinen

Vieraat: hoitotieteilijä Sunna Rannikko, tutkijatohtori Jetro Tuulari ja neurologi Seppo Soinila:

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tervetuloa jälleen Turun yliopiston Tiedelinjalle. Tänään meillä on aiheena aivoterveys. Ja miten siihen voimme itse vaikuttaa? Ja aivot muutenkin. Aiheesta keskustelemassa ovat Turun yliopiston Finnbrainin aivokuvantamisosatutkimuksessa työskentelevä tutkijatohtori Jetro Tuulari, hoitotieteen tohtorikoulutettava Sunna Rannikko sekä neurologian emeritusprofessorimme Seppo Soinila. Teillä kaikilla on mahdollisuus osallistua tähän iltaan kysymällä chatissa eli tuolla ruudun alareunassa kun näkyy chat-ikkuna. Sinne kun kirjoittaa kysymyksen, niin minä pyydän tutkijoilta vastausta tai saattavat napata... itsekin sieltä vastausvuoron. Ohjelmaa minun lisäkseni, minun nimeni on Erja Hyytiäinen yliopiston tapahtumakoordinaattori, minun lisäkseni on tekemässä kollegani Antti Tarponen, joka tuolla taustalla varmistaa, että äänet kuuluvat ja ja kuva kulkee ja myös vähän noita chat-kysymyksiä katselee. Mutta lähdetään liikkeelle sillä tavalla, että kukin meidän asiantuntijoistamme pääsee ensin kertomaan siitä, että mistä näkökulmasta he aivoja tutkivat ja niihin perehtyvät. Aloitetaan vaikka Sunna Rannikosta. Kerrotko Sunna sinun näkökulmasi aivoihin.

Hoitotieteilijä Sunna Rannikko:

 Kiitos paljon Erja. Varmista vielä, että mun ääni kuuluu sinne teille? Hyvä. Elikkä tosiaan mun nimi on Sunna Rannikko. Edustan täällä sitä hoitotyön ja hoitotieteen näkökulmaa. Oon itse sairaanhoitaja terveydenhoitaja mun taustaltani ja kliininen työkokemus on muun muassa sieltä neurokirurgisen potilaan hoidosta. Tällä hetkellä teen väitöskirjatutkimusta elikkä tohtorikoulutettavana Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella. Hoitotieteilijänä tietysti aivoterveys on asia, mikä kiinnostaa, mutta mun oma tutkimus kohdistuu kuitenkin sitten sinne sinne alueeseen, kun aivoja on sitten jo kohdannut kohdennus tai kun aivoja on sitten jo kohdannut sairaus eli tutkin aivoverenkiertohäiriöpotilaita tai aivoverenkiertohäiriön sairastaneita mun tutkimuksessani. Aivoverenkiertohäiriöthän on hyvin yleinen sairaus, mutta myöskin sairaus, mihin siihen sairastumisriskiin pystyy itse vaikuttamaan. Niin aivoverenkiertohäiriöissä kuin monissa muissakin aivosairauksissa nämä sairaudet aiheuttaa monenlaisia oireita, ihan sinne fyysisiä oireita, puheentuottoon, puheen ymmärtämiseen, muistiin, tunne-elämään ja niin edespäin. Ja nää on on oireita, jotka voivat rajoittaa sitä sairastuneen toimintakykyä ja vaikuttaa sitten sinne esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen, sosiaaliseen ympäristöön ja siihen sairastuneen kokemuksiin oman elämän hallinnasta. Olen etiikan tutkija ja tosiaan oon kiinnostunut näistä potilaiden kokemuksista sairastumisen jälkeen ja mun tutkimus kohdistuu sinne arvokkuuden ja yksityisyyden ja autonomian säilymiseen siellä sairastumisen jälkeen. Ja tietenkin edelleen sitten siihen, mitä me voidaan niitä siellä terveydenhuollon ympäristössä huomioida ja ottaa paremmin huomioon. Se, että mä tutkin kokemuksia, niin aika helposti voisi ajatella, että tämmöiset sairaudesta kokemukset olisivat enemmän negatiivisia. Mut kokemuksethan ei ole pelkästään negatiivisia elikkä sairastumisen jälkeen koetaan myöskin positiivisia kokemuksia. Se, että illan nyt sit teemana on aivoterveys niin haluaisin vielä niinku sanoa, että jos me ajatellaan et mun tutkimus kohdistuu sinne aivosairauksien puolelle, mut se ei oo kuitenkaan mikään on-off-tila elikkä vaikka sitten olis se tilanne, että on aivosairaus jonkinmoinen, niin sehän ei tarkoita, että sitä aivoterveyttä ei olis ollenkaan jäljellä vaan tottakai sen tukeminen ja sen vahvistaminen myöskin sairastumisen jälkeen on sitten tärkeätä. Kiitos.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kiitoksia Sunna. Sitten voisimme seuraavaksi ottaa tutkijatohtori Jetro Tuularin. Kerrotko sinä, Jetro, sinun näkökulmasi?

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Joo, toki, kiitos vaan. Hyvää iltaa kaikille. Mulla on semmonen historia, etä mä olen lääkäriks valmistunut ensin ja väitellyt sit, lähtenyt aivotutkijaksi. Väitellyt lihavuuden aivomuutoksista. Väitöstutkimuksessa tutkittiin lihavuusleikkauksen aivovaikutuksia. Semmoisella asetelmalla lyhyesti, että tota niin lihavuusleikkauksen jälkeen noin kuuden... tai ennen lihavuusleikkausta ja lihavuusleikkauksen jälkeen noin kuuden kuukauden kuluttua tehtiin erilaisia aivomittauksia. Tän kuuden kuukauden aikana tutkittavat laihtuivat keskimäärin noin 20 kiloa eli kyse on hyvin voimakkaasta ja nopeatahtisesta painonlaskusta tän hoidon jälkeen. Siellä sitten todettiin, että aivojen rakenne ja aineenvaihdunta, siis tarkemmin sokeriaineenvaihdunta, ja myöskin välittäjäainetasapaino palautui sitten tämmösten terveiden verrokkien, jotka myöskin osallistui tutkimukseen, niin terveitä verrokkien tasoja kohti elikkä normaalistuivat. Yksi näistä välittäjäainejärjestelmistä oli tämmöinen kun myy-opioidireseptorijärjestelmä ja täällä on tämmöinen ehkä enemmän tunnettu termi endorfiinijärjestelmä. Elikkä tää on endorfiinijärjestelmän yksi osa tää reseptorijärjestelmä. Ja se liittyy hyvin keskeisesti monenlaisiin toimintoihin, mutta muun muassa mielihyvään ja sen jälkeen mä oon osallistunut tutkimuksiin, joissa on selvitetty syömiseen liittyviä mielihyväkokemuksia, ja sitten taas niitten endorfiinivasteita ja myöskin liikunnan aivovaikutuksia tästä kehikosta. Ja tota niin-niin... Nykyisen sitten mä oon ehkä hieman vaihtanu aihetta, koska ... tota tutkimuskohteena on kehittyvät aivot. Ja sit geenien ja tämmösen varhaisen ympäristön vaikutukset aivojen kehitykseen. Ja sitten tietysti tulevaan terveyteen myöskin. Ja mä oon tosiaan Finnbrain-tutkimuksessa tutkijana ja meillä on nyt juuri tulossa valmiiksi viiden vuoden seurantapiste elikkä suurin osa analyyseista ja työstä, mitä teen päivittäinen liittyy ikävuosiin tai ikään syntymästä viiteen ikävuoteen, mut toki on sitten kehittyvistä aivoista kiinnostunut laajemminkin. Semmonen ehkä näkövinkkeli tänään.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kiitos Jetro. Ja sitten Seppo Soinila, emeritusprofesori. Mikä on sinun näkökulmasi?

Neurologi Seppo Soinila:

Kiitos kutsusta. Minäkin haluan ensin varmistaa, että kaikki kuulee. Onko yhteys kunnossa? Joo, mä olen neurologi, lääkäri, joka tutkii ja hoitaa, diagnosoi aivojen sairauksia. Neurologi kohtaa ihmisen useimmiten silloin, kun ihminen on menettänyt aivoterveydestään jonkin osan eli sairastunut. Neurologiset sairaudet on aika raskaita asioita, monet kuulijoista varmaan tunteen lähipiirissään tai ehkä on joukossa potilaita. Me tänään ehkä ei niinkään puhuta niistä aivosairauksista vaan aivoterveydestä ja siitä, mitä jokainen meistä voi omilla valinnoillaan tehdä ihana arjessa, jotta aivojen hyvinvointi olisi paras mahdollinen. Ja toisaalta, sitten kun jotain aivotoiminnan häiriöitä tapahtuu, juuri niin kuin Sunna tossa totesi, niin kaikkihan ei suinkaan ole menetetty vaan toimintakykyä on jäljellä. Ihmisen aivoilla on merkillinen kyky toipua, kuntoutua, saavuttaa niitä menetettyjä toimintoja vaikka me tiedetään toisaalta, että hermosolut aivojen toiminnalliset yksiköt eivät uusiudu samalla tavalla kun esimerkiksi iho, solut uusiutuu haavan parantuessa tai maksasolut uusiutuu ja niin edelleen. Aivojen kuntoutuminen tarkoittaa siis sitä, että aivot on muovautumiskykynen elin ja pystyy muodostamaan uusia toimivia verkostoja ja mitä hyvänsä me voidaan tehdä tämän prosessin vauhdittamiseksi niin se on neurologista kuntoutustutkimusta ja mun oma tutkimus on jo parinkymmenen vuoden ajan kohdistunut siihen, että tietyillä ärsykkeillä, kuten esimerkiksi musiikin kuuntelemisella on hyvin laaja aivoja stimuloiva vaikutus, joka potilaille kohdistettuna monissa tutkimuksissa on osoitettu nopeuttavan sitä kuntoutusprosessia. Toimin myös neurologian professorina, siis koulutan lääkäriopiskelijoita, lääkäreitä, erikoistuvia ja koulutan myös tietysti maallikoita, terveydenhuollon ammattilaisia ja nyt tämäkin on tietynlainen koulutustilaisuus ja sopii hyvin yliopistolaisen toimenkuvaan. Yliopiston tehtävähän on paitsi tutkimus ja opetus niin myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja tämä nyt varmaan menee tähän jälkimmäiseen ja siinä ... mielessä kaikki vuorovaikutus, mitä tämmöisessä tilaisuuksissa tulee siis yleisön aktiiviset kysymykset, niin niillä usein on virkistävä ja stimuloiva vaikutus myös täällä päässä. Joten mä toivon, että kysytte. Muistutan samoin kuin aina kandidaateille, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Vaikeita voi olla.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Hyvä, kiitoksia Seppo, ja tosiaan, chatin kautta, sieltä sitten kysymään. Näiden alustusten pohjalta jo pystyy päättelemään, vastausta oli miettinyt ensimmäisenä kysyä Jetrolta siitä, että kun sinä tutkit nimenomaan sitä aivojen kehittymistä ja muuta: Kun me synnymme, kuinka valmiit meidän aivomme silloin ovat? Muuttuvatko ne siitä paljon?

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Se on valmista ja kehittyvä. Elikkä tota niin. Jos miettii ihan tollai ulkopuolisesti, eli tavallaan jos miettii, miltä ne aivot näyttää ulospäin niin ne on itse asiassa hämmästyttävän samannäköiset kuin aikuisen aivot jo vastasyntyneellä. Eli se on oikeestaan sit niin kuin... Ja nyt puhutaan siis täysiaikaisesta raskaudesta, että tota aivot kehittyy ihan tietyllä tota niin tahdilla ja se on aika lailla hämmästyttävän aikuismainen se ulkomuoto. Jos miettii, et tavallaan, tokikaan vastasyntynyt juuri ... osaa mitään javarmaan ajatella nykyään niin, että ne ei oo valmiit ne aivot niin oikeastaan myöskin mahdollista niin laajaa oppimista sitten myöhemmin, tavallaan siellä on vielä mahdollisuuksia oppia ja ja ottaa uutta tietoa vastaan. Jos aattelee ihan lyhyesti, et mitä sen ensimmäisten elinvuosien aikana sitten tapahtuu, ja ehkä se on tärkeä tuoda tässä esiin, että vastasyntyneen pää on tietysti se paikka, missä ne aivot on ja ne, jotka on vastasyntyneen nähnyt niin tietää, että se on aika pieni ja se aivojen koko on noin kolmasosa siitä mitä aikuisilla on. Ja sitten ensimmäisen kahden ikävuoden aikana aivot kasvaa noin 80 prosenttiin aikuiskoosta. Eli se on ihan ... huima se kasvu. Ja tää toki vaihtelee alueittain, mutta jos aattelee ihan sitä aivojen kokonaiskokoa niin se menee noin 80 prosenttiin ja 5-vuotiailla voi olla noin 90 prosenttia siitä aivojen kokonaistilavuudesta saavutettu. Eli tavallaan oppikirjojoissa tätä kuvata usein niin semmosella kaavakuvilla, että kuinka suhteetonta se pään koko on siihen muuhun ruumiiseen vauvalla. Eli tavallaan voisi ajatella silleen et aivot on sen kasvun ihan etunenässä. Ja sit toki, siellä tapahtuu sen kasvun lisäksi todella paljon rakenteellisia muutoksia ja yksi niistä semmoisista isoista asioista, mitä tapahtuu sen kasvun lisäksi, on tällainen myelinisaatio elikkä se tarkoittaa sitä, että hermosolujen väliset yhteydet, aivon radastot kypsyy ja täähän jatkuu sit ihan nuoreen aikuisikään saakka. Se tahti ei toki ole niin huima kuin siinä ensimmäisinä ikävuosina. Eli tavallaan se on pitkä kehityskaari, jossa on alkuun semmoinen selkeä spurtti ja sitten meidän tutkimuskeinoilla havaittavissa oleva se muutoksen tahti hiukan ehkä hidastuu, mutta se on kuitenkin jatkuvaa.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Missä vaiheessa se hidastuu? Onks se siellä viiden vuoden vai vanhempana?

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Joo, jos miettii semmosia näkyviä muutoksia... Tässä on pakko vähän sillä lailla rajata, että me nähdään vain tietynlaisia asioita, magneettikuvantamisesta siis puhutaan ja tavallaan siinä sitten kuvan muodostukseen liittyy tietynlaisia juttuja. Jos miettii ihan tämmöisiä tavallisia kuvia, noin kahden vuoden ikäisellä se aivojen valkea aine näyttää jo tämmösissä tyypillisissä kuvissa ihan saman väriseltä, niissä puhutaan enemmän kontrastista, mutta kuitenkin se on hyvin samankaltainen kuin aikuisilla. Mutta sitten tavallaan, jos sitä mittaa toisenlaisilla tekniikoilla, niin nähdään, et se valkea aine kypsyy, kehittyy. Ajatellaan tietysti et se parantuu, toiminnallisesti parantuu, siinä kehityksen aikana.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Missä vaiheessa meidän pitäisi ryhtyä miettimään sitä, että pidämme aivoistamme hyvää huolta? Tutkijatohtori: Joo, tuo on hyvä kysymys. Varmaan tässä nykyisestä tutkimusvinkkelistä niin se alkaa itse asiassa, voi alkaa jo ennen syntymää elikkä tavallaan tässä meillä on ollut paljon semmosia mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä, jotka liittyy vaikka perheen ja vanhempien hyvinvointiin jo raskausaikana, heti ensimmäisen ikävuoden aikana ja miten ympäristötekijät voi vaikuttaa siihen aivojen kehitykseen. Ja nä on tietysti hirmusen vaikeita asioita tutkia koska, jos ajatellaan vaikka, että tutkitaan jotain sairautta vaikka neurologisia sairauksia, joista monet on sitten vasta siellä elämän loppupuolella tai aikuisiässä jollain tapaa todettavissa niin tämmösten kaukaa tulevien, syntymän lähellä olevien riskitekijöiden tutkiminen on aika haastavaa. Varmaan tähän niinkuin aivoterveyteen liittyen niin siellä oikeastaan kaksi semmoista aspektia, mitä on aika mielenkiintoista pallotella, että onko jotain semmosta, millä me... mikä tavallaan niinkun altistaa yksilöt jollain tapaa. Et se aivojen kehitys on jonkinlaisella riskiprofiililla. Sit puhutaan tällaisesta resilienssista elikkä aivojen vastustuskyvystä tai sen tyylisestä asiat tämmöisiä dimensioita tutkimuksessa paljon pallotellaan ja tää liittyy nimenomaan tuohon Seppo mainitsemaan plastisiteetti-käsitteeseen, että tavallaan silloin kun aivot on muutenkin kehittymässä ja jatkuvassa muutoksessa, ajatella et sillai tietyllä muutoksilla, plastisilla muutoksilla voi olla tosi kauaskantoisia merkityksiä.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Seppo, sinä olet erikoistunut myös nimenomaan tähän ennaltaehkäisyyn niin kerrotko joitain ihan käytännön asioita, mitä me voimme ottaa huomioon?

Neurologi Seppo Soinila:

Neurologi vaikka hoitaa siis sairauksia, sairauden sattuessa toki kaikki asianosaiset on kiinnostuneita, mitä voi tehdä tästä eteenpäin, jotta aivoterveys säilyy mahdollisimman hyvänä ja ... toipuminen on optimaalista. Tässä puhutaan sekundaaripreventiosta, toissijaisesta ehkäisystä, mutta itse asiassa tärkeintä olisi puhua ja siitä tietenkin puhutaan muittenkin toimesta kuin neurologinen, on puhua, miten elämme terveesti. Niin, että aivot kehittyy siitä pisteestä, mistä Jetro tossa kuvasi hyvin ja säilyy toimintakykyisinä läpi elinkaaren. Aivoja on joskus verrattu koneeseen, tietokoneeseen ehkä. Se on huono vertaus sen takia, että kaikki koneet enemmän ja vähemmän kuluu käytössä. Aivot on erilainen, se ei kulu käytössä, siis normaalissa käytössä vaan päinvastoin aivoja pitää käyttää. Mikä se käyttötapa sitten on, siis älyllinen stimulaatio, uusien asioiden oppiminen. Se voi lähteä hyvin arkisista asioista. Esimerkiksi siitä, että harrastaa jotain stimuloivaa asiaa tai käy koulua. Meillä on itsestään selvää, kun ihmiset täällä Suomessa kaikki käy koulua, lähes kaikki, mutta globaalisti, maailmanlaajuisesti, tää on itse asiassa aikamoinen ongelma kun tiedätte, että tilanne on hyvin erilainen kehitysmaissa. No, jos nyt aivoja haluaa tämmöisenä koneena tai laitteena, elimenä, pohtia niin sitten toinen semmonen keskeinen hyvinvoinnin kannalta on se, että kone vaatii polttoainetta. Aivot vaatii polttoainetta, elimistö, kaikki elimet vaatii ppolttoainetta. Eli mitä me syömme, mikä on ravitsemuksen merkitys, siitä on viime aikoina tullut hyvin mielenkiintoisia tuloksia ja jo pitkään on tiedetty ravinnon olevan hyvin tärkeä ja voidaan ehkä sanoa, että kun ravintohan menee aivoihin aivoverenkierron kautta, niin voidaan sanoa perustellusti että aivot on niin terveet kuin aivoverisuonet on. Sydän-verisuonitautien mukainen terve ruokavalio ja riskitekijä, niin kyllä ne on hyvin pitkällä samat aivoterveyden kanssa. Me helposti ajatellaan, että niin kun aivotoiminta on ... jaettavissa kahteen osaan, siis on tämä elimellinen, somaattinen aivotoiminta ja sit on psyyken toiminta, mielen toiminta. Mä olen sitä mieltä, ja uskoisin, että että useimmat on enenevässä määrin sitä mieltä, ettei näitä kahta voi erottaa. Ja sillon kun me puhutaan aivoterveydestä, niin vaikka minä nyt olen neurologi enkä psykiatri niin kyllä on ihan selvää, että aivojen hyvinvointiin tietysti vaikuttaa se, että meillä on hyvä motivaatio elämän eri osa-alueisiin. Meillä on keinoja vuorovaikutukseen, jotka toimii, jotka tuo positiivisia kokemuksia, ja meillä on asioita, jotka tuottaa meille mielihyvää. Ihmisen aivoissa on ihan tunnettu rakenne, jossa tiedetään, mitkä välittäjäaineet on siellä aktiivisia ja missä se sijaitsee, mä en ehkä näihin yksityiskohtiin tässä tarvi mennä, mutta me puhutaan tämmöisestä palkitsemisjärjestelmästä, kansanomaisesti mielihyväkeskuksesta. Sitä pitää stimuloida. Ja mikä sitä stimuloi? Jokainen meistä tietää, mikä tuo hyvää mieltä. Se vaihtelee tietysti elämäntilanteen mukaan Se voi olla hyvä ihmissuhde, intiimi ihmissuhde, tietysti erityisesti. Se voi olla ravinto, sillon kun on nälkänen ja saa syödäkseen, niin tulee mielihyvää. Se voi olla liikunta. Jokainen tietää: lenkin jälkeen, on se lenkki sitten rankka tai kevyt, niin tulee mielihyvän tunne, ja me tunnetaan aika tarkkaan tänään aivokemiallinen koneisto, mekanismi, joka tuottaa tämän. Valitettavasti sitten sama koneisto kyllä aktivoituu keinotekoisempien mielihyvälähteiden myötä ja sillon voidaan joutua ongelmiin. Puhutaan siis erilaisista päihteistä. Toinen puoli asiasta, kun kyse on tänään siis hyvinvoinnista, on suosia asioita, jotka tuottaa mielihyvää ja välttää tai ainakin olla tietoinen niistä vaaroista, mitä päihteisiin saattaa liittyä. Eli käyttö, tavalla tai toisella mielihyvän riittävä saanti, ja hyvä polttoaine ja sitten lepo. Yksi ehkä vähälle jäänyt aivohyvinvoinnin osatekijä on unen puute. Se on riskitekijä monelle asialle, niistä voidaan keskustella ehkä myöhemmin tänään. Me nukumme noin kolmasosan elämästämme. Kukaan ei ole ihan vakuuttavasti osannut selittää, miksi näin suuri unimäärä on tarpeen. On teorioita, että unen aikana ihminen nollaa kokemuksia tai unen aikana aivot varastoi muistiin valikoi asioita, mitä hyvänsä, varmaan ehkä näitä tapahtuu, mutta se, että jos ihminen on pitkään liian vähällä unella, sillä on selvästi aivojen toimintaa ja mielialaa mukaanlukien heikentävä vaikutus. Näistä neljästä osatekijästä koostuu terveet aivot.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Täällä saimme Johannalta kysymyksen: Seppo Soinila, sanoit, että aivot eivät kulu käytössä, mutta eikö aivoja voi kuitenkin liikakäyttää uupumukseen asti, jolloin niiden toiminta huononee?

Neurologi Seppo Soinila:

Naulan kantaan osuva kysymys. Siis käyttäminen ei ole semmonen mustavalkoinen asia vaan kyllä voi käyttää aivoja epäedullisella tavalla. Ja on on ihan tutkimusnäyttöä siitä, että erilaiset stressitekijät voi aiheuttaa aivoissa muutoksia, jopa ihan aivojen rakenteissa siis. Aivojen muistirakenteitten keskeinen komponentti hippokampus, ohimolohkon sisäpinnalla, se muuttuu, kutistuu tietyissä stressitilanteissa. Toisaalta me tiedetään, että sama aivorakenne, kun sitä stimuloidaan, sen tilavuus kasvaa. Eli tää käyttö on, ihan niin kuin kysyjä varmaan tarkoittaa, se on kaksipuoleinen asia. Ehkä pitää täsmentää, että käyttäkäämme aivoja sopivasti.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Hyvä, kiitos. Sunna, tässä Sepon puheenvuorossa nousi esille tämä elimellinen ja psyykkinen ja varmaan siellä sinun tutkimus alalla tämä psyykkinen puoli on hyvin tärkeä. Eli jos tulee tilanne, että sairastuu esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöön, miten ihminen siinä tilanteessa sitä asiaa työstä?

Hoitotieteilijä Sunna Rannikko:

 Joo, sen vois oikeastaan, jos ajatellaan tämmöisen niinku psyykkisen kautta ja varmaan semmosen tukemisen kautta sen voisi jakaa omaan sisäiseen työstämiseen ja sitten siihen ulkopuoliseen osaan. Semmonen, jos ajatellaan sieltä niinku positiivisen kautta, ne ihmiset kuvaa sitä, yleensähän se on kun on kohdannut vaikka aivoverenkiertohäiriön, mikä on lähestulkoon aina hyvin äkillinen sairastuminen ja hyvin vakava sairastuminen, se on se päällimmäinen tunne siitä on se helpotus, et on jäänyt henkiin, mut se yleensä pikkasen se tunnemaailma se siitä vaihtuu, kun sairastumisesta kuluu sitä aikaa. Ja tavallaan se semmonen näitten ihmisten, että he kokee sitä semmosta omaa sisäistä voimaa, kokee motivaatioo siihen parantumiseen ja semmoseen niin kun minä-pystyvyyden tunnetta, et mä oon kohdannut tämmöisen ja sieltä tulee tulee jotain rajoitteita, mutta pystyy katsomaan sitä sen kautta, että mitä on niinkun jäljellä, niin se on on hirveen tärkeetä. Tärkeätä ja näkemään niitä niinku positiivisia puolia sitten siinä. Toisaalta myöskin sitten, jos ajatellaan, että on tämmönen vakava sairaus niin sehän koskettaa tottakai sitä lähipiiriäkin. Se on on hirveän tärkeä elementti siinä, että siellä on niitä ihmisiä, keneltä niinku saa sitä saa sitä tukea ja ketkä sitte tsemppaa siinä, ja se usein myöskin laittaa, tekee hiukan tämmösiä muutoksia sinne ihmissuhteisiin. Usein nää ihmiset kuvaa, että tää tavallaan ... miten sen vois sanoa, vähän niinkun Kiinnittää siinä kohtaa huomiota niihin vähän niinku ... kiinnittää siinä kohtaa huomiota niihin, menee arvot uusiksi kun kiinnittää huomiota niihin tärkeisiin asioihin siinä elämässä.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Sinä jo graduvaiheessa. haastattelit aivoverenkiertohäiriöpotilaita ja ihan nyt sitten väitöskirjatyössäsi olet jatkanut teemaa perehtymistä, niin pystytkö sanomaan, onko siellä näkyvissä sellaisia yhteisiä tai jotain yhteneväistä, että miten ihmiset, miten se nimenomaan tähän omaan arvokkuuden kokemiseen vaikuttaa? Vai onko se aina yksilöllistä? Onko nähtävissä jotain suuria kuvia?

Hoitotieteilijä Sunna Rannikko:

 Siis onhan se toki yksilöllistä, mutta jos tehdään tutkimusta niin sitä tietenkin tarkastellaan hieman sitten teoreettisemmalla taustalla ja sieltä on on hahmotettavissa erilaisia niin kun tyyppejä, miten vaikuttaa siihen arvokuuteen. Arvokkuuden kokemus itsessään, et miten sen ymmärtää ja miten sen arvokkuuden hahmottaa niin senhän voi kokea eri tavalla eli toiset sairastuneet ajattelee sen niin, että ei tämmöisellä niinku sairastumisella tai sairaalaan joutumisella, ei sillä ole ole niinku yhteyttä siihen mun arvokuuteen, että koen arvokkuuteni ihan samanlaiseksi kuin ennen sairastumistakin. Elikkä tavallaan nähdään silloin se arvokkuus semmosen niin kuin ihmisarvon kautta, mihin ei tommoset ulkoiset tekijät vaikuta. Mutta sitten aika monella se kuitenkin vaikuttaa siihen omaan kokemukseen ja siihen liittyy yleensä just tämmoset niinku toimintakyvyn rajoitteet. Ja sitä kautta semmonen, se riippuvuus muista ihmisistä. Ehkä jopa jopa semmonen niinku taakkana ... olemisen tunne. Sit toisaalta se, tulee semmosen, sen kokemuksen siitä, miten hallitsee sitä omaa elämää, sitä omaa tilaa eli tottakai sillon, etenkin siinä akuuttivaiheessa kun ollaan niinku sairaalassa, niin se on tilannesidonnaisista tekijöistä toki riippuvainen. Kaikkee ei pysty päättää, kaikkea ei pysty hallita. Mutta sehän ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ... terveydenhuollossa voitais mahdollisimman hyvin myöskin sit vastata siihen. Se hallinnan tunne on myöskin niin kun jatkossa semmonen arvokkuuteen yhteydessä oleva elikkä sen jälkeen kun päästään sieltä sairaalasta ja se oma... Ehkä mennään sinne kotiin. Siellä voi käydä kotihoitoa. Jos ei oo sitä, jos tarvii niinku siinä arjessa selviytymisessä apua, niin se voi vaikuttaa sitä kautta siihen hallinnan tunteeseen ja siihen omaan arvokkuuteen. Tietenkin sitten, jos ollaan edelleen siellä sairaalakontekstissa, niin tulee siihen niinku hoitoon vaikuttavia tekijöitä ja siihen niinku sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavia tekijöitä, että miten mut kohdataan ihmisenä. Ihan sekä sieltä niinku terveydenhuoltohenkilökunnan toimesta tai sitten vaikka omaisten toimesta elikkä onko se kohtaaminen semmosta kunnioittavaa. Tuleeko se siitä, että kuunnellaanko, mitä minä sanon ja vielä niinku tärkeämpänä, et vastataanko siihen. Otetaanko mutta tosissaan? Tottakai ihan sitten se, et ihminen kokee, et mä oon vakavasti sairas, niin on tärkeetä se, että hän kokee että minä saan nyt niinku hyvää hoitoa, mikä on räätälöity juuri niinku minulle ja minun tilanteeseen.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Palataan kuitenkin vielä siinne, vähän sinne, siihen vaiheeseen kun ei vielä tämmöistä aivosaurautta ole kohdattu. Mietitään, tai mietitäänkö aivoterveyden keinoja? Varmaan monet meistä sitä tekevät. Seppo, mainitsit tuolla yhtenä tämän unen. Sehän on yksi asia, meillä myös esimerkiksi Turun yliopistossa tehdään unitutkimusta ja monesti tämä herättää ihmisissä mielenkiintoa. Monet kärsivät uniongelmista. Mitä neuvoja sinulla olisi aivoterveyden kannalta. Mitä on hyvä ottaa huomioon unen kanssa?

Neurologi Seppo Soinila:

Neurologilta usein kysytään, nukunko riittävästi ja jos on epäily, että en, niin kuinka paljon pitäisi nukkua. Ihmisillä on tämmösiä tilastollisia käsityksiä, että keskimääräinen kansalainen tarvitsee 8 tuntia unta. No, kokemus on kyllä se että, tää on hirveen vaihtelevaa ja on parempi lääkärin vastaanotolla, samoin kuin jokaisen itse kun miettii untansa, asettaa yksinkertainen kysymys: keskimäärin aamuisin tunnenko oloni virkeäksi. Ihan riippumatta siitä, kuinka nukkua ja kuinka kauan. Tämä on se ratkaiseva. No, unen häiriöitä, unen laatua voidaan mitata siis kysymällä asioita. Onko päiväväsymystä. On asteikkoja, joilla voidaan arvioida päiväväsymyksen vaikeusastetta. Viodaan rekisteröidä ihmisen aivotoimintaa yön yli aivosähkökäyrällä. Katsoa, onko se unen jaksottaisuus, onko REM-unen ja muun unen välinen suhde ja se vaihtelu tavanomaista. Liittyykö siihen unen aikana ylimääräistä motorista touhuilua. On harvinaisia, mutta silloin tällöin tapaa sairauksia, joissa ihminen saattaa unessa vaikkapa pahoinpidellä puolisonsa eikä kumpikaan tietenkään tee sitä tahallaan eikä asianomainen edes muista sitä aamulla eli unessa voi siis tapahtua hyvin dramaattisia asioita. Toiselta puolin suurin osa siitä potilasjoukosta, joilla uniongelmia on niin kyllä ne selvittelyt lähtee ihan arkipäiväisistä asioista. Ei pidä tehdä töitä illalla sängyssä myöhään, ei pidä kuormittaa aivoja liikaa siinä vaiheessa päivää ja sit on nautintoaineet, kahvi suomalaiselle tietenkin. Keskeinen, jollekin ihmiselle hyvin tärkeä tekijä, ei kaikille. On mielenkiintoista, että on tehty Suomessa tutkimus, verrattu ihmisjoukkoa, joka juo yhdesä illalla tiettyyn aikaan iltakahvit. Verrattu niitä toiseen ryhmään, joka ei juo, niin ne iltakahvit juova ryhmä nukkuu paremmin. Se on kummallista, kahvihan on unta estävä useimmille, mutta se selitetään sillä, että totta, kofeiinia tulee, mutta se vuorovaikutus ja se positiivinen psyykkinen kokemus sen tapahtuman yhteydessä on niin paljon tärkeämpää, että se kahvi ei haittaa. Tää vaan osoittaa sen, että tämä unihan ei ole pelkkää kemiaa vaan kyllä se ehkä ennen kaikkea on sitä, minkälainen ihmisen mielen hyvinvointi on, ja useimmiten lievänkin unihäiriön taustalta löytyy erilaisia kuormitustekijöitä.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Hyvin mielenkiintoinen. Palaan vielä ravintoon. Tuolta Sepon puheenvuorosta aiemmin saattoi päätellä, että kun mietitään... että pitää miettiä nämä, mitkä muutenkin verisuonia rasittavat eli ilmeisesti siellä on nämä, esimerkiksi rasvaiset ruuat, mutta onko olemassa joitain, miten mä sanoisin, aivoterveyden kannalta hyviä ravntoaineita tai tapaa syödä.

Neurologi Seppo Soinila:

Tähän varmaan Jethro osaa kommentoida sen lihavuuden osalta, siis tällä mä tarkotan vaan sitä, että riippumatta mitä syö, niin toinen osa tätä kyksymystä on, kuinka paljon syö. Eli ylipaino sinänsä on monella tapaa riskitekijä. Jätän tästä nyt Jetrolle puheenvuoron, mutta sitten kun ajatellaan, monet kysyy, että mitä on terveellistä syödä, niin totesin jo, että kaikki se, mitä Sydäntautiliiton diettiohjeissa sanotaan tyydyttymättömistä rasvahapoista, hedelmistä, suolan vähentämisestä, kyllä se pätee hyvin pitkälle aivoihin. Nyt viimeisten muutaman vuoden aikana suomalaiset tutkijat mukana, Kuopiosta erityisesti, on tuottanut kyllä hyvin mielenkiintoisia tuloksia, että on tiettyjä ravintoaineita, rasvahappoja, Omega-happoja, joilla oikeasti on mitattavissa oleva suojaava vaikutus muistisairauksilta ja on olemassa jopa nyt ihan käytössä tämmönen ravintovalmiste, josta on jonkun verran näyttöö. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta voitaisiin vastata siihen, että onko jotain eliksiiriä, jota pitäisi jokaisen napsia. Tilannehan on ongelmallinen siinä mielessä, et kun me puhutaan muistisairaudesta, niin useimmiten me puhutaan tästä sekundaaripreventiosta eli tilanteesta, jossa jo muisti pätkii. Alzheimer-tutkijat on sitä mieltä, että se prosessi, mikä ilmenee tietyssä vaiheessa Alzheimerin tautina, se alkaa jo 30 vuotta aikaisemmin ja silloin se kysymys on, että meidän kaikkien pitäisi juoda tämä eliksiiriä, jos sillä oikeasti on vaikuttavuutta. Tämmöstä suositusta ei ole vielä perusteltua antaa. Aika näyttää, tuleeko. Mutta mä pyydän, että jos Jertro kommentoi tätä lihavuusasiaa erikseen.

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Joo, tosiaan mielelläni, mielelläni kommentoin. Oisko tässä hyvä mainita tämmöinen lihavuuteen liittyvä käsite kun metabolinen oireyhtymä, mikä tarkoittaa sitä että tavallaan on keskivartalolihavuutta ja sen jälkeen alkaa sitten useampia aineenvaihdunta-, tai tämmösiä, vois ajatella lihavuuden liitännäisilmiöitä, joskus käytetään tämmösiä niinku liitännäissairauksia myöskin. Nehän ei ole sairauksia ennen kuin lääkäri ne on todennut, mutta taas se prosessi on alkanut, tai kehittymässä ja tota niin. tämmösiä asioita usein sit liittyy tähän just niin kun aivojen ... verisuonien kuntoon ja sitten siihen polttoainepuoleen elikkä siihen yleiseen aineenvaihduntaan. Tavallaan sitten verenpaineen. verensokerien ja kolesteritasojen seuraaminen on varmaan... tai niiden saattaminen tämmöselle suositulle tasolle ni edistää myöskin aivoterveyttä ja näin on myöskin sitten tehty jonkun verran aivotutkimuksia sillai, että esimerkiksi aivojen rakenteeseen liittyy semmonen ilmiö, että minkälainen vaikka kolesteroli- tai rasva-ainetasapaino on tai vaikkapa että, jos on sairastanut diabeteksen se taudin kesto näyttäisi liittyvän sit erilaisiin varsinkin rakenteellisiin aivomuutoksiin. Ja tota niin. Joo ja sitten tietysti, näiden kaikkien asioiden vuoksi kannattaa syödä terveellisesti. Nää ravintosuosituksethan on hyvinkin tavallaan, kaikki suolan määrät ja rasvaprofiilit ja muut nimenomaan sit edistää tämmöistä myöskin aivojen kannalta hyvää aineenvaihdunnallista tilaa. Ja tota niin. Ja sit tavallaan, tässä ei ehkä voi käydä, se on hyvä mainita, että ehkä ei voi ajatella niin, että voi käydä kauppaa, että jos vaikka, no, usein brittimediassa, mä oon asunut Englannissa nyt hetken aikaa ja muutin just Suomeen, niin siellä oli usein erilaisia pähkinöitä tarjottiin tämmöiseksi ihmeruuaksi. Tää on tämmönen ilmiö, mitä mä en oo ainakaan Suomessa havainnut vielä mediassa, että siellä on niinku se-ja-se pähkinä, joka pelastaa aivojen toimintakyvyn tänään. Tota niin. Se on nimenomaan, et kuinka paljon syö, niin se vaikuttaa ylipäätään näihin tiedossa oleviin laajoihin kokonaisuuksiin ja sitten tota niin, tietysti siellä on tämmösiä just näitä omega-rasvahappoja ja muita sisältäviä ruoka-aineita, mitä sitten voi ajatella, että niillä on ihan suoria aivovaikutuksiakin, mutta ei voi ajatella niin, että syömällä omega-rasvahappoja voisi pelastaa niinku muut ruokailu- tai elämäntapavalinnat.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Silloin kun teit väitöstutkimustasi, mietin nyt, muistanko oikein, että siinä myös näkyi tai tutkit sitä, että kun oli tehty se lihavuusleikkaus, niin mitä sitten tapahtui aivoissa?

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Tässä on tosiaan, mä yritän lyhyesti tiivistää, koska tässä on mun ja mun kollega Henry Karlssonin väitöskirjat oikeastaan koskee tätä aineistoa. Meidän tämmöiset yhteiset tutkimustulokset oli, että aivoissa on tämmöinen aivojen kuorikerroksen, se viittaa, puhutaan ehkä tilavuudesta tai tämmöisestä tiheydestä, niin oli lihavilla tutkittavilla alempi ennen leikkausta ja sit se osittain näytti palautuvuvan, siis tää aivojen kuorikerroksen tilavuus sen lihavuusleikkauksen jälkeen, hyvin pian, siis 6 kuukautta leikkauksen jälkeen. Ja tota niin, sitte yhdessä tutkimuksessa tutkittiin näitä aineenvaihdunnallisia juttuja. Ja siinä se ehkä keskeinen parametri, mitä mitattiin oli insuliiniherkkyys ja se, että vaikuttaako insuliini aivoihin ja ennen leikkausta lihavilla tutkittavilla oli insuliinivaikutuksia ja normaalipainoisilla ei. Ja tän leikkauksen jälkeen niitä insuliinivaikutuksia ei todettu eli taas tavallaan normaalin suuntaan palautui. Ja sit meillä oli tämmönen tähän mielihyväjärjestelmään liittyvät tutkimusosuus, missä oli tämmönen, no, aika paljon puhuttu teoria, jota sanottiin ruoka-addiktioteoriaksi. Eli tämmönen ajatus siitä, että syömällä tietynlaisia, yleensä korkeaenergisiä ja tämmöstä niinku roskaruokatyyppistä ruokaa tai makeisia, niin voi väärinkäyttää omaa mielihyväjärjestelmää ja jäädä tavallaan koukkuun sitten siihen sen tyyppiseen ruokavalioon ja varmaan jossain harvoissa tapauksissa tää onkin ihan todellinen juttu ja sen voisi sillä lailla todeta, mutta tässä ehkä tarkasteltiin vielä laajemmin, tai oikeastaan tarkemmin, että miten se liittyy näihin välittäjäainejärjestelmiin ja me tutkittiin siis dopamiini- ja endorfiini-järjestelmää. Meidän tutkimuksessa ei havaittu dopamiini, dopamiinijärjestelmässä eroja lihavien ja normaalipainoisten tutkittavien välillä eikä myöskään leikkauksen jälkeen, mutta sen sijaan endorfiini-reseptoritasot oli näillä lihavilla tutkittavilla matalammat ennen leikkausta ja sitten toisaalta ne palautu tai reseptorien määrä lisääntyi sen leikkauksen ja painonlaskun jälkeen. Ja tämä tietysti voi liittyä siihen niin kun normalisoituminen ruoan määrään ihan suoraan, jos ajatellaan sillä lailla, että ruokailu jollain tapaa aiheuttaa sen endorfiinivastaan, että sillä lailla niitä ehkä selitetään niitä tutkimustuloksia.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Ja tavallaan tämä kertoo myös siitä, mistä alussa puhuttiin, että aivot muuntuvat. Ne voivat muuntua, ovat hyvin plastisia sitten läpi elämän.

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Tää voisi olla yksi hyvä esimerkki siitä, toki tää on iso muutos, että jos miettii sillä lailla, että mahalaukusta joka poistetaan tai toiminnallisesti poistetaan iso osa ja pysyvästi voi syödä todella pieniä määriä ja kaikki muuttuu yhtäaikaa, että tää on tavallaan mielenkiintoinen tutkimusmalli tietenkin. Sillä lailla ehkä antaa yhden ikkunan siihen, että miten aivot voi pienessäkin ajassa muuttua. Oikeastaan rakenteen, toiminnan ja aineenvaihdunnan kannalta.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tuolla aiemmin tuli esille, muistaakseni Sepon puheenvuorossa se, että mielihyvä on myös hyväksi aivoille eli edistää sitä aivoterveyttä. Yksi mihin, Seppo, sinä olet olet perehtynyt on musiikin vaikutus. Se ilmeisesti näkyy tai sillä voi olla aivoterveyteen vaikutusta sekä ennen - tai siinä vaiheessa kun ei ole vielä mitään sairautta - mutta myös siinä vaiheessa, jos on joku sairaus?

Neurologi Seppo Soinila:

Oikeastaan voisi sanoa, että ennen sairautta tarkoittaa myös sitä varhaista vaihetta, mistä Jetro puhui eli siis ennen syntymää. Me tiedetään, että sikiö pystyy jollakin tasolla kuulemaan, jopa tunnistamaan musiikin elementtejä, jota sitten syntymän jälkeen voidaan hämmästellä ja verifioida, todentaa. Jos lähdetään sitten liikkelle siitä, mitä vaikutuksia musiikilla on terveelle ihmiselle, niin vaikutukset luonnollisesti on hyvin monenlaisia riippuen siitä musiikkimausta, -kokemuksesta ja siitä yhteydestä, missä musiikki tulee. On rauhoittavaa musiikkia, on kiihdyttävää musiikkia, siis kautta historian, tunnetun historian, musiikkia on käytetty yhteisöissä, iät ajat, moniin tarkoituksiin. Monet näistä tarkoituksesta on monella tapaa terapeuttisia, mutta jos ajatellaan vaikkapa kehtolauluja, niin antropologit on todennut kuinka hämmästyttävän samanlaisia eri kulttuurien kehtolaulut on. Tai rakkauslaulut on taas erityyppisiä, sotalaulut, taistelulaulut, työmusiikki on hyvin erilaista. Siis tällä tavalla ihmisen arki hyvin monella tavalla, ja sen myötä tietysti aivojen toiminta koko ajan siinä, missä ollaan, joko rauhoitetaan tai stimuloidaan, niin siihen voidaan musiikilla vaikuttaa. Nyt sitä myötä kun tuli mahdolliseksi tutkia kuvantamalla ihmisen aivoja, siis elävän ihmisen aivojen aktivaatiota erilaisissa tilanteissa, niin kävi ilmeiseksi, että musiikki, terveillä ihmisillä siis, aktivoi aivoja hirveen laaja-alaisesti , ei pelkästään kuulojärjestelmää vaan tunnekeskus-, autonominen hermosto, jopa motorinen järjestelmä. Eli kun katsotaan niitä aktivaatiokarttoja niin aivot aktivoituu hyvin, lähes kokonaan. Tämä oli lähtökohta sille ajatukselle joskus tuossa vuosituhannen vaihteessa, että kun ajatellaan sitten potilasta, joka on menettänyt osan toimintakykyvystään aivosairauden, vaikkapa aivoinfarktin tai muistihäiriön myötä, varsinkin aivoverenkiertohäiriössä se perinteinen kuntoutusajatus on ollut se, että kun joku toiminto menetetään niin sitä treenataan. Jos käsi on halvaantunut, tehdään käsiharjoituksia, jos on jalka halvaantunut, kävelyharjoituksia, jos puhe on huonoa, puheterapeutti treenaa ja niin edelleen. Tämmösiä hyvin tehtäväkohtaisia kuntoutuslähestymistapoja, mutta sen ohella jos sitä aivojen yleistä aktivaatiota saadaan nostettua, jos nyt sallitaan semmonen kömpelö konevertaus, ikäänkuin auton tyhjäkäyntiä säädetään vähän kovemmille kierroksille, se nopeuttaa kuntoutusprosesseja ja tää me osoitettiin tossa 2000-luvun alkuvuosina. Siitä nyt sitten jatkamme. Sekä aivoverenkiertohäiriön että muistihäiriön tutkimuksissa. Ehkä en tässä vaiheessa sano tästä enempää, mä helposti ryöstäydyn tässä puhumaan loppuillaksi. Kysyä saa toki vapaasti.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Ja Sunna Rannikko, tuo mielihyvä minun ajatusmaailmassa liittyy myös siihen arvokkuuden kokemukseen, ja muuta, niin: Miksi se on tärkeää? Mihin se vaikuttaa, että esimerkiksi aivohäiriöpotilas pystyy kokemaan elämänsä yhä arvokkaaksi?

Hoitotieteilijä Sunna Rannikko:

Elikkä tarkoitatko, mihin se arvokkuuden kokemus vaikuttaa?

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Juu, niin, esimerkiksi hoidon kannalta on, onko sillä merkitystä?

Hoitotieteilijä Sunna Rannikko:

 Sanotaan hoidon kannalta. Itse en ainakaan ole tietoinen, enkä ole löytänyt semmosia tutkimuksia, että oltaisi pystytty selkeästi selkeitä vaikutuksia osoittamaan. On viitteitä, että kun ihminen siellä sairaalassa, ja nyt en puhu sitten pelkästään aivoverenkiertohäiriöistä tai aivosairauden kokeneista ihmisistä, niin se, hoitotulokset olis parempia ja se sairaalassa vietettyjen päivien määrä olisi pienempi. Mutta nää on hyvin viitteellisiä tuloksia. Suhtautuisin aika silleen, voisko sanoa aika kevyesti niihin, mutta toisaalta, jos me ajatellaan niinku sitä arvokkuutta itsestään, niin sehän on on ihan tämmönen perustavanlaatuinen. Sitä voidaan ajatella kokemuksena, sitä voidaan ajatella eettisenä periaatteena. Se on kuitenkin tunnistettu ihan semmosta niin kuin hyvin perustavanlaatuisena oikeutena kaikille meille ihmisellä elikkä ihan sieltä Yhdistyneiden kansakuntien teksteistä 1940-luvulta ja sieltä niinku WHO:n suosituksista ja kannanotoista, ja sehän on asia, mikä lukeutuu kyllä, jos ei kaikkien, niin ainakin lähes kaikkien terveydenhuoltoalan ammattieettisiin ohjeistuksiin, että se ihmisen kunnioittava kohtaaminen ja arvokkuus on se, mihin pyritään. On hyvin merkittävä semmoselle ihmisen niinkun kokonaisvaltaisen eheyden kokemukselle, et hän kokee sitä arvokkuutta ja kokee sitä kautta sitä semmosta niinku positiivista suhtautumista itseensä ja ympäristöönsä ja siihen niin kuin oman omaan elämään.

Neurologi Seppo Soinila:

Saako kommentoida?

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Mielellään.

Neurologi Seppo Soinila:

Arvokkuuden vastakohta on arvottomuus. Arvottomuuden tunne on yksi keskeinen elementti depression kirjossa. On erittäin hyvä näyttö siitä, että depressio on ehkä vahvin yksittäinen kuntoutusta estävä tekijä ja sillä tavalla se, että me hoidamme depressiota mukaanlukien arvottomuuden tunteen, niin silloin me edistämme kuntoutusta.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kyllä. Hypätään vielä tuolla näihin, pohdittiin tätä ennaltaehkäisyä, niin yksi, minkä Seppo mainitsit, oli alkoholi ja muut nautintoaineet. Miten ne näkyvät aivoterveydessä?

Neurologi Seppo Soinila:

Mä vähän pelkäsin tätä kysymystä, se tulee aina näissä tilanteissa ja ihmisiä kiinnostaa se, saako nauttia. Tässä nyt... mä haluaisin ehkä sanoa sen, että meillä on toki suosituksia. Kukaan ei oo pystynyt oikeen määrittelemään, mikä on niin sanottu turvallinen alkoholinkäyttö, mutta meillä on riskikäyttäytymisen, riskijuomisen rajoja pystytty määrittelemään, sivumennen sanoen ne on koko ajan hiukan tiukentunut. Mutta ehkä on hyvä muistaa, että kun me tutkitaan ylipäätään jonkun asian vaikutusta terveyteen niin tutkimuksen luonne on sellainen, että se redusoi eli me katsotaan yhtä asiaa, kahta asiaa, ehkä muutamaa asiaa, ja vakioidaan sitten verrokkiryhmä ja sitten päädytään siihen esimerkiksi, että alkoholi on epäterveellistä. Me tiedetään hyvin, että se aiheuttaa maksakirroosia, ja se lisää aivoverenkiertohäiriön, sekä -vuodon että -infarktin, riskiä. Mutta, jos me katsotaan ihmisten alkoholikäyttäytymistä ja verrataan absolutisteja ja sellasia, jotka käyttää vähän enemmän tai vielä enemmän, niin voidaan, ja joudutaan toteamaan, että absoluuttistin aivosairausriski monella mittarilla on isompi kun kohtuukäyttäjän. Ja nyt sitten tietysti me jäädään siihen kysymykseen, että mikä se kohtuukäyttö on? Sehän vaihtelee... se riippuu esimerkiksi sukupuolesta, naisella se on vähemmän kuin miehellä ihan sen takia, että verivolyymi, veren tilavuus on pienempi. Vaikka aivotkin on hiukan pidemmät, mä en usko, että sillä sinänsä on tässä merkitystä, mutta se, että kuinka monta annosta per viikko keskimäärin voi ottaa, nehän on sukupuolilla erilaiset. Ehkä tonne Jetron suuntaan sellainen ulottuvuus tästä, että kun lääkäri puhuu alkoholista, niin siinä helposti tulee semmonen moralisoiva ote. Ja se ei välttämättä toimi, mutta siis tosiasia on, että joissakin tilanteissa alkoholi on todella paljon suurempi riski kuin ehkä yleisö tulee ajatelleeksi. Sekin on alkoholin käyttö, joka siis tarkoittaa, että äiti käyttää alkoholia, niin se on iso riski. Me tunnetaan tämmönen fetaalinen alkoholisyndrooma, joka on sitten usein pysyvä aivovaurio lapselle. Eli sillä tavalla tämäkin asia on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Jetro, pikkasen vielä palataan tuohon Finnbrain-tutkimushankkeeseen, te siellä tutkitte tavallaan tämmöistä pitkittäistutkimusta, eikö niin, että teillä on tutkittavat otettu vauvasta asti ja ollaan siellä nyt vanhimmat tutkittavat ovat 5-vuotiaita. Kerrotko hieman, mitä tutkitte heidän kohdallaan?

Tutkijatohtori Jetro Tuulari:

Voi-voi, tähän olis tarvinnut ainakin tunnin. Finnbrain on siis tämmöinen, vähän niinkuin tutkimusryhmiä, se on paisunut aika isoksi, siinä on tavallaan monta pientä tutkimusryhmää, että jos mä nyt nimeän muutaman: meillä on se aivokuvantaminen, sitten on neuropsykologinen osatutkimus, missä on sitten tämmönen lapsen kognitiivinen kehitys keskiössä, ja sit on lastenlääkäriosatutkimus. Ja tota niin. Vajaa kymmenen erilaista porukkaa, jotka tutkii sitten vaikka tämmöstä, mikäs tämä nyt onkaan suomeksi tämä sana, sosiologinen tutkimus ja tämmöistä ihan niinkun yleistä epidemiologiaa ja sitte erilaisia biologisia näytteitä, mihin voi kuulua vaikka maitohampaat tai verinäytteet tai ihan geeninäytteet sinällään ja muuta. Että hyvin monenlaista on tavallaan se, hyvin monipuolinen se lähestymistapa. No ehkä voin kommentoida, mulla on aivokuvantamiseen liittyen kaksi keskeistä teemaa. Toinen on tämmönen yhteys siihen, että miten lapsen aivot ja siihen asti eletty elämä viiden vuoden iässä selittää lapsen tämmöisiä neuro-kognitiivisia taitoja eli tavallaan semmonen, kun tiedetään, että lapset kuitenkin on erilaisia, ihan normaalisti kehittyvät lapset on toisistaan hiukan erilaisia, se antaa aika hienon ikkunan siihen, että miten ylipäätään ihmisen tämmöset kognitiiviset toiminnot kehittyy. Ja sitten tietysti, kun mä oon aloittanut tutkijanurani tämmöiseen lihavuuteen liittyvällä teemalla, niin tavalla kiinnostaa myöskin se, että liittyyks tämmöset... Onko semmosia yhteyksiä tavallaan sen aivojen kehitykseen ja sitten siihen astisen painoprofiilin, ylipainon, lapsilla puhutaan myös lihavuudesta, lihavuus ja ylipaino lapsilla, voiko se vaikuttaa siihen tavallaan aivojen profiiliin sitten myöskin. Ja nimenomaan sen kasvun aikana. Mä voisin vielä kommentoida tosta kehittyvistä aivoista ja muuta. Tässä oli Duodecim-lehdessä oli aika hienoa kirjoitus tässä ihan hiljattain. Silja Kosolan artikkeli, se taisi olla otsikolla, että voiko nuorten aivoterveyttä edistää. Mulla jäi mieleen siit tämmöset asiat kun uni, rakkaus, rajat ja aikuisten tuki. En tiedä tarviiks tän olla nuoret, musta kuulostaa siltä, et se sopii hyvin niinku myös pienemmille lapsille. Ja hän nosti myös esille tän terveen sosiaalisen vuorovaikutuksen. Sosiaalisen vuorovaikutuksen on todettu liittyvän pidempää elinajan ennusteeseen ja muuhun eli tavallaan tämmönen sosiaalinen aspekti näyttäis olevan aivoterveydelle myöskin merkityksellinen. Mitäs vielä? Hei, mun on pakko mainita, että käsittelemätön teema tässä on ollut tämmöinen kun suojaa pääsi tai vältä pään vammoja. Sitä ei oo ehkä aivoterveyteen liittyvänä mainittu. Mulle tuli tosta alkoholin käytöstä ja näistä nyt uutisoiduista, mitkä nää nyt on... sähköskootteri tämmöiset, sähköpotkulaudat ne on ollut nyt paljon otsikoissa liittyen alkoholin käyttöön nimenomaan eli siin on ollut selkee yhteisvaikutus sitten. Kypärä kannattaa.

Neurologi Seppo Soinila:

Ja ehkä pakko mainita, toivottavasti TPS:n kannattajat ei loukkaannu, mutta vaikka urheilu on terveellistä, niin eräät urheilulajit, valitettavasti jääkiekko, erityisesti nyrkkeily, on kyllä ihan selvä näyttö, että pysyvienkin aivovammojen riski on aika merkittävä. Että siis toi oli erittäin hyvä lisäys Jetro. Suojaa pääsi. Käyttäkää ihmeessä kypärää kun pyöräilette.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tässä tuli lopussa hieno lista eli siellä oli tää uni, rakkaus, rajat, aikuisten tuki, joka voidaan mieltää myös ylipäätään läheisten tueksi ja sitten vielä tää kypärä. Tässä vaiheessa kiitän kovasti keskustelusta. Kiitoksia hoitotieteen tohtorikoulutettava Sunna Rannikko, neurologian emeritusprofessori Seppo Soinila ja Finnbrain aivokuvantamisosatutkimuksessa työskentelevä tutkijatohtori Jetro Tuulari. Ensi viikolla, anteeksi nyt meinasin mennä jo ajassa liian lyhyen matkan eteenpäin eli kahden viikon kuluttua meillä, nykyisen nyt syksyllä Tiedelinja on kahden viikon välein, niin meillä on aiheena naiset yrittäjinä kautta aikain ja erityisesti siellä yritetään katsoa vähän turkulaisia businessnaisia. Meillä on mukana keskustelemassa naisyrittäjyyteen liittyviin kysymyksiin Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen ja taloussosiologiasta yliopisto-opettaja Arttu Saarinen, joka puhuu erityisesti yrittäjyyspuheen sukupuolittumisesta ja tuolta yrittäjyyden oppiaineesta tohtorikoulutettava Riikka Franzen, joka puhuu siitä, että miten naisyrittäjät luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja miten he aiheesta puhuvat. Tässä vaiheessa: Kiitoksia Seppo, Sunna, Jetro ja kaikki kuulijat.