Tiedelinja podcast: Naiset yrittäjinä kautta aikain

Tiedelinja 14.10.2020: Naiset yrittäjinä kautta aikain

Juontaja: Erja Hyytiäinen
Vieraina professori Kirsi Vainio Korhonen, tohtorikoulutettava Riikka Franzen ja yliopisto opettaja Arttu Saarinen

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kello näyttää 18:aa, joten tervetuloa Turun yliopiston Tiedelinjalle. Tänään aiheenamme on naisyrittäjyys kautta aikain. Eli tullaan useamman vuosisadan takaa tähän päivään ja lähestytään teemaa monelta kantilta. Asiantuntijoina meillä on tänään Suomen historian professori Kirsi Vainio Korhonen, taloussosiologian yliopisto opettaja Arttu Saarinen ja yrittäjyyden oppiaineen tohtorikoulutettava Riikka Franzen. Olen Erja Hyytiäinen. Taustajoukoissa on kollegani Antti Tarponen, joka huolehtii, että tekniikka toimii tai jos tulee chatissa tai muualla kysymyksiä, että ne kulkeutuvat hyvin mukaan. Tämä ei olisi Tiedelinja, jos teillä ei olisi mahdollisuutta osallistua. Tavoitteena on, että pääsette kysymään pitkin iltaa, mitä mieleen juolahtaa naisyrittäjyydestä ja asiantuntijoiden puheenvuorojen innoittamina. Se onnistuu niin, että tuolla ruudun alalaidassa on chat ikkuna. Kun ikkunaa klikkaa ja kirjoittaa kysymyksensä, niin me täällä asiantuntijoiden kanssa käydään teemoja läpi. Lähdetään liikkeelle siten, että asiantuntijamme kertovat vuorollaan, mistä näkökulmasta he ovat aiheeseen perehtyneet. Ensimmäisenä Suomen historian professori Kirsi Vainio Korhonen.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Kiitoksia, ja hyvää iltaa kaikille seuraajille. Olen tutkinut paljon turkulaista naisyrittäjyyttä ja turkulaisen naisyrittäjyyden historiaa 1700 luvulta lähtien aika lähelle nykypäivää. Oma näköalani tähän ilmiöön on historiallinen ja aika pitkää aikajanaa olen hahmotellut. Ensin kertoisin muutamia huomioita, jotka ovat naisyrittäjyydelle yhteisiä aikakaudesta riippumatta. Eli riippumatta siitä, tekivätkö he töitä 1700 luvulla tai 1900 luvun alussa. Naiset ovat aina toimineet yrittäjinä kaupungeissa. Anteeksi, mieheni kuuntelee tätä, ja nyt tämä ääni kiertää niin paljon täällä, että… [tietoteknisiä ongelmia]

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tervetuloa suoraan lähetykseen.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Hänkin on innoissaan mukana Tiedelinjalla. Niin, yhteisiä nimittäjiä naisyrittäjyydelle kautta aikain. Esimerkiksi juuri Turussa on kolme alaa tai aluetta, joista naisyrittäjiä on aina löytynyt ja löytyy edelleen. Olen kutsunut näitä alueita hyvin laajasti nimellä Ruokaa, vaatteita ja hoivaa. Ruoka sisältää kaiken ruuan valmistuksesta aterioiden myynnistä, leipien leipomisesta esimerkiksi 1900 luvun alun kivijalkamaitokauppoihin ja nykyisiin elintarvikekioskeihin. Eli tällainen yrittäjyys on aina ollut naisille tyypillistä. Vaatteet, pitävät sisällään tekstiilituotteiden valmistuksen ja vaatteiden ompelun päättyen aina tekstiilien pesuun, pesulatoimintaan asti. Silittäjättäret olivat jossain vaiheessa naisyrittäjiä ja niin edelleen. Hoiva laajasti ymmärrettynä, palvelujen tarjoamista. Palvelualat ovat aina olleet tyypillisiä naisyrittäjien aloja. 1900 luvun alkupuolella tästä joukosta saattoi löytää yksityisen kätilön tai sairaanhoitajan, jotka yrittäjän statuksella myivät palvelujaan. Koulutusalalla on paljon ollut naisyrittäjyyttä: pienimuotoisia kouluja, oppilaitoksia ja niin edelleen. Nykyään kai yleisin suomalaisen naisyrittäjän ala on kampaamoalan yrittäminen, joka myös lukeutuu hoivapalvelusegmenttiin. Naisten yrittäminen on kaikkina aikoina ollut tyypillisesti pienyrittäjyyttä, jopa yksinyrittäjyyttä. Tämä ei ole mitään uutta, vaan näin on aina ollut. Jos ajatellaan tätä naisen ikää, niin usein yrittäjä on ollut nimenomaan perheellinen tai leskeytynyt nainen. Eli aivan nuorten naisten joukossa yrittäjyys ei koskaan ole ollut yleistä, vaan usein kypsemmällä iällä etsitään toimeentuloa mahdollisesti täydentämään perheen toimeentuloa. Leskeytynyt nainen saattoi joutua turvautumaan tällaiseen elatuskeinoon, kun eläkejärjestelmiä ei aikaisemmin ollut. Nämä piirteet ovat hyvin tyypillisiä ja pitkäkestoisia naisyrittäjille sekä Suomessa että myös ihan kansainvälisesti. Nämä eivät siis ole turkulaisten tai suomalaisten erityispiirteitä, vaan hyvin yleisiä naisyrittäjyyteen liittyneitä asioita. Kiitos.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kiitos, Kirsi. Sitten päästämme ääneen yrittäjyyden oppiaineen tohtorikoulutettava Riikka Franzenin. Mikä on sinun näkökulmasi teemaan?

Tohtorikoulutettava Riikka Franzen:

Kiitoksia, ja hyvää iltaan minunkin puolestani. Teen väitöskirjaa kauppakorkeakoulussa liiketoimintamahdollisuuksien luomisesta. Minulla on tässä kontekstina juuri naisyrittäjät. Ajattelin tähän nyt tuoda sen, miksi ylipäätään puhumme naisyrittäjyydestä, miksi meillä on käsite naisyrittäjyys. Se liittyy vähän siihen, miten yrittäjyys ylipäätään on hyvinkin maskuliininen. Yrittäjyyden tutkimus ja teoria perustuvat pitkälti miesyrittäjien keskuudessa tehtyihin tutkimuksiin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska naisyrittäjiä ei ole aikaisemmin paljon ollut. Nyt kun naisten osuus yrittäjistä on kasvanut huomattavasti ja noin kolmasosa yrittäjistä Suomessa on naisia, niin nyt tarvittaisiin enemmän naisyrittäjien näkökulmaa sinnekin. Jos ajattelemme, mitä yrittäjyydestä yleensä julkisuudessa yhteiskunnassa puhutaan ja myös yrittäjyyden tutkimuksessa, niin yrittäjyys perinteisesti on nähty ikään kuin sankaritarinana. Siinä yrittäjä on poikkeuksellinen yksilö, jolla on ylivertaista tietoa tai ylivertainen kyky nähdä jonnekin tulevaisuuteen, ehkä ikään kuin vähän ennustaa tulevaisuutta. Usein sankari on valkoihoinen länsimainen heteromies, joka ilman toisten apua, vastoinkäymisistä lannistumatta, tekemällä todella paljon töitä ja sinnikkäästi seuraten sitä omaa näkemystään, niin sitten onnistuu rakentamaan liiketoimintaimperiumin. Kuva yrittäjästä on hyvin individualistinen, vaikka todellisuudessa yritystoimintaa aina luodaan ja rakennetaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Mitä minunkin tutkimuksessani liiketoimintamahdollisuuksien luomisesta tulee esiin, niin se kuva kyllä haastaa tätä sankaritarinaa. Se on enemmän sellaista jokapäiväistä tekemistä, jokapäiväistä työtä siinä tarinassa, mikä vahvemmin tulee esiin. Kaiken kaikkiaan yrittäjyydessä yleensä mies on se normi ja nainen on normiin poikkeus. Jos ajatellaan, millaisia ominaisuuksia yrittäjään yleensä liitetään, niin ne ovat hyvin linjassa tämän kanssa, että ne ovat maskuliinisia piirteitä. Esimerkiksi päättäväisyys, rohkeus, kovuus, sitkeys. Tämän takia välttämättä sitä yrittäjyyttä ei nähdä naiselle sopivana uravaihtoehtona siihen naisen rooliin sopivaksi. Jos nainen ajattelee voivansa ryhtyä yrittäjäksi, niin siinä voi käydä niin, että hänen ympäristönsä, esimerkiksi hänen vanhempansa, puolisonsa, perheensä muuten, eivät pidä sitä sopivana vaihtoehtona. Tai sitten naiset voivat itsekin olla sitä mieltä, ettei heillä ole yrittäjyyteen soveltuvia sopivia ominaisuuksia, Ja sen takia he sivuuttavat yrittäjyyden täysin eivätkä pidä sitä houkuttelevana. Jos katsomme tutkimuksia siitä, miten nais ja miesyrittäjät eroavat toisistaan, niin loppujen lopuksi erot ovat aika pieniä. Se on totta, että naiset perustavat yrityksiä tietyille aloille. Kuten Kirsi juuri tuossa sanoi, että juuri palvelut ja vähittäiskauppa esimerkiksi ovat tyypillisiä naisten aloja. Toisaalta miehiä useammin naisten yritykset ovat pieniä ja miehiä useammin naiset toimivat yksinyrittäjinä. Jos katsotaan, miten naisten yritykset selviytyvät tai sitä, miten innovatiivisia heidän liikeideansa ovat, niin siinä ei ole löydetty eroja. Toimiala ja koko selittävät osan eroista, mitä on löytynyt esimerkiksi lainapäätöksissä, rahoituksen saamisessa. Joitain eroja sieltä kyllä löytyy. Tutkimusten mukaan ilmeisesti olisi niin, että naisilla on alhaisempi riskinottohalukkuus. Toisaalta esimerkiksi verkostoissa on eroja. Naisilla on verkostoissaan enemmän naisia ja sukulaisia, että on vahvempi se perheverkosto. Sitten naiset määrittelevät menestyksen vähän eri tavalla. Useammin naiset käsittävät menestyksen sitä kautta, mikä merkitys sillä omalla yrityksellä on sille ympäröivälle yhteiskunnalle. Sitten toisaalta myös kasvu määritellään eri tavalla. Tämä perustuu nyt omiin havaintoihini, omaan aineistooni, että siellä se kasvu liitetään enemmän siihen omaan kehittymiseen. Kasvu nähdään enemmän semmoisena kehittymisenä kuin liiketoiminnan euromääräisenä kasvuna tai henkilöstömäärän kasvuna, miten se yleensä nähdään. Yrittäjyys on sillä tavalla merkittävä alue, kun siellä näkyy vahvasti juuri nämä kulttuuriset normit. Esimerkiksi sukupuoliroolit, mikä on kenellekin, mikä on miehille soveliasta, mikä on naisille soveliasta. Yrittäjyys on sitten tätä kautta yksi alue, jolla voidaan haastaa ja muuttaa näitä normeja ja tämmöisiä sukupuolittuneita käytäntöjä ja rakenteita. Kiitoksia.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kiitoksia, Riikka. Sitten päästämme ääneen taloussosiologian yliopisto opettaja Arttu Saarisen. Mistä näkökulmasta sinä katselet tätä teemaa?

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Hyvää iltaa vain kaikille. Katselen tätä toki taloussosiologian näkökulmasta. Olen viimeiset vuodet keskittynyt politiikan tutkimukseen, politiikan toimijoihin ja ilmiöihin. Tiedän jonkun verran yrittäjyydestä. En välttämättä yrittäjyystutkimuksen näkökulmasta enkä halua sinne tontille mennä, vaan nimenomaan politiikan linssien läpi tarkasteltuna. Tässä aivan lyhyesti puhun yrittäjyyspolitiikasta. Yrittäjyyspolitiikka viittaa ajatukseen, että yrittäjyyteen, sen mahdollisuuksiin ja sisältöihin vaikutetaan poliitikkojen tekemällä lainsäädännöllä, jakamalla tietysti budjetti ja hankerahoitusta, mutta myös erilaisissa poliittisissa dokumenteissa käytetyin sanamuodoin. Käsite yrittäjyys on hirveän herkullinen politiikkaa tutkivallekin, koska se on huomattavan joustava ja se tekee siitä erityisen käyttökelpoisen välineen poliittisessa retoriikassa. Sen kautta voidaan rakentaa kuva, että millainen on ihannekansalainen tai miten haluaisimme suomalaista yhteiskuntaa ylipäätään rakentaa. Tältä pohjalta tarkastelin sosiologian tohtorikoulutettava Henri Koskisen kanssa, miten hallitusohjelmissa puhutaan yrittäjyydestä 1970 luvun lopulta alkaen sitten 2010 luvulle tultaessa. Analyysimme kohteena ei ollut naisyrittäjyys, mutta tuloksia pystyy tulkitsemaan myös sukupuolen kautta tarkasteltaessa. Nostan analyysista nyt esille vain yhden pointin. En ala tekemään referaattia. Se ei liene tarkoituksenmukaista. Se pointti liittyy siihen, millaisena yrittäjyys hallitusohjelmissa nähdään. Tarkastelimme hallitusohjelmia 1970 luvun lopulta lähtien. Verrattuna aiempaan, niin 2000 luvulle tultaessa yrittäjyys alkoi yhdistyä entistä vahvemmin talouskasvuun ja innovaatioihin. Toki siellä on aina ollut se yhdistyminen talouskasvuun. Se on aivan loogista, kun eletään markkinataloudessa, mutta uutta oli vahvempi painotus myös tähän innovaatiopolitiikkaan. 2000 luvun kuluessa hallitusohjelmissa alettiin puhua kasvuyritysten edistämisestä ja riskirahoituksesta. Jyrki Kataisen hallitus linjasi, että julkista pääomasijoitustoimintaa vahvistetaan erityisesti kasvuyritysten lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi. Eli siihen rinnalle tuli kasvuyritysten lisääminen. Sitten voi miettiä tietysti, kun tässä kasvuyritysinnovaatiopuheessa unohtuu toisinaan, että yrittäjän arki on myös jotain muuta. Se on usein esimerkiksi parturikampaamista, siivoamista, kotisivujen tekemistä, hoivaamista. Tämän tyyppinen yrittäjä ei ehkä ensimmäisenä mieti aamulla herätessään, että on nyt mahdollisimman innovatiivinen, mitä hallitusohjelmat alkoivat selkeämmin myös kutsua esiin. Aamulla heräävällä freelancerilla saattaa ehkä olla mielessä, miten pärjäisi 1 600 euron tuloilla myös seuraavan kuukauden, tai sitten, miten yhdistää palkkatyön ja yrittäjyyden kombon toisiinsa. Tästä itsensä työllistämästä yksinyrittäjästä puhutaan varsin niukasti siihen nähden, miten laajasta työtntavasta on kyse. Erityisesti naisille tämä on merkittävä, koska naisia on miehiä vähemmän esimerkiksi työnantajayrittäjinä. Toisin sanoen naisia on enemmän yksinyrittäjinä. Kun hallitukset nyt linkittävät innovatiivisuuden ja yrittäjyyden, niin siinä ehkä annetaan ymmärtää, että talouskasvun kumppaniyrittäyys yhdistyy korkean osaamisen aloihin, vaikka Suomessa kasvuyrittäjyys on melko marginaalista toimintaa, jos me katsomme henkilötyömäärien kautta. Eli vaikka valtioneuvoston 2016 teettämän selvityksen mukaan vain noin 5–10 prosenttia koko yrityskannasta luokitellaan äkkinäistä kasvua hakeviksi startup yrityksiksi. Kun samaan aikaan tämä sivuhuomio jää, nimenomaan yksinyrittäminen, ja sitten teknologiavetoisuus ja innovatiivisuus vastaavasti korostuvat, niin tähän liittyy tulkintani mukaan vahvahkoja maskuliinisuuden tuoksuja, jos näin voisi ilmaista vapaasti suomennettuna. Poliittisen diskurssin ihanneyrittäjä hahmottuu enemmänkin koulutettuna it alan osaajana, joka tyypillisemmin on mies tai me liitämme ainakin teknologiaan tai it alaan nimenomaan maskuliinisia piirteitä. Esille ei juuri tuoda näitä Kirsin mainitsemia arkiseksi koettuja teemoja liittyen ruokaan, vaatteisiin tai hoivaan. Vielä nostaisin sen, että on kiinnostavaa, kun 2000 luvun alkupuolelta alkoi esiintyä selkeästi tämmöistä innovatiivisuuspuhetta, niin Vanhasen hallitus asetti yrittäjyyden politiikkaohjelmaansa liittyen työryhmän pohtimaan naisyrittäjyyden edellytysten vahvistamista. Tässä työryhmässä innovatiivisuus ei ollut erityisen näkyvänä teemana. Sen sijaan on merkittävämpää, että naisyrittäjän tukemiseksi nähtiin perheen ja työn yhteensovittaminen. Useammassa raportin 15 toimenpide ehdotuksesta, jos oikein laskin, niin niihin liittyy nimenomaan työn ja perheen yhteensovittaminen. Tämä nyt ehkä johdattaa ainakin yhteiskuntatieteen tutkijan tulkintaan, että liitetäänkö innovatiivisuuspolitiikka politiikkadokumenteissa enemmän lopulta miesvaltaisen yrittäjyyden muotoihin, kuten teknologian kautta tapahtuvaan yrittäjyyteen. Kun naisten kotitöihin ja perheeseen käyttämä aika on 2020 luvun Suomessa miehiä suurempi, niin herää kysymys, näkyykö tämä myös siinä, miten naisyrittäjyyttä rakennetaan suhteessa miesyrittäjyyteen poliittisissa dokumenteissa. Ehkä voimme keskustella tästä, jos jää aikaa, mutta luovutan tällä erää nyt sitten kapulan Erjalle. Kiitos.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kiitoksia, Arttu. Ei pohdita myöhemmin. Pohditaan heti, koska tuo on mielenkiintoinen kysymys, että mikä merkitys sillä on? Jos hallitusohjelmissa puhutaan hyvin maskuliinisista miesvaltaisista aloista tai muista, niin onko sillä oikeasti merkitystä yrittäjien kannalta?

 

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Varmasti sillä on aika isokin merkitys, koska eikö sillä tavalla ohjata rahavirtoja. Käykö tässä niin, että jos katsotaan sukupuoliprisman läpi yrittäjyyttä, niin naisten yritykset jäävät pienemmille tukieuroille kuin miesten startupit? Onko tässä tällaista uhkaa olemassa?

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Niin, tuo on hyvä kysymys. Kun me puhutaan mistä tahansa ilmiöstä, nyt vaikka yrittäjyydestä, niin on tärkeää, mitä me halutaan nostaa sieltä sivulauseissa ja osittain, mitä jätetään sieltä nostamatta. Kyllähän sekin on aina merkittävää. Ja kun tiedämme, että jos vaikka tehdään työryhmäraportteja tai hallitusohjelmia, niin ne eivät ole vasemmalla kädellä laadittuja. Ne ovat itse asiassa kohtalaisen tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia. Ne ovat myös kunkin tekijäryhmän tai tässä tapauksessa hallituksen selkeä viesti myös sitten eteenpäin. Tämän poliitikot ovat ymmärtäneet myös itse hyvin, koska hallitusohjelmat ovat laajentuneet 2000 luvulla sivumääräisesti huomattavasti. Silloin sinne myös mahtuu erilaista tekstiä eri tavoin kuin aikaisemmissa niukoissa hallitusohjelmissa. Olen Kirsin kanssa tässä samoilla linjoilla, että sanat rakentavat maailmaa ja se voi vaikuttaa muun muassa rahoitukseen.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Riikka, sinä teet tutkimusta ja sinulla on nimenomaan naisyrittäjiä tutkimuksen kohteena, niin miten ajattelet tästä kysymyksestä?

Tohtorikoulutettava Riikka Franzen:

Kyllä tuo kuulostaa hyvin loogiselta. Kyllä siinä noin voi käydä tosiaan, että niitä panostuksia menee noiden mukaan. Naisyrittäjän arjen kannalta perhe, lapset ja tämmöiset ovat vahvasti mukana siinä vaiheessa, kun nainen miettii yrittäjäksi ryhtymistä. Sinänsä yksilön kannalta sanoisin, että se on ihan merkittävää, miten yrittäjyys ja perhe saadaan yhdistettyä.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Tämä on mielenkiintoinen asia tämä yrittäjyys ja perhe, miten eri tavalla se nousee tarkasteluun naisten yhteydessä myös historiallisesti. Jos nainen ryhtyi yrittäjäksi, niin se peruste löytyi aiemmin hyvin vahvasti aina perhetilanteesta. Eli hän halusi täydentää ehkä aviomiehensä perheelle tuomia tuloja. Ne eivät riittäneet. Sitten nainen haki omia lisätoimeentulokeinoja. Tai sitten nainen jäi leskeksi, eli yksinhuoltajaksi tuossa vanhemmassa yhteiskunnassa, jossa eläkkeitä ei tunnettu, ja oli sillä tavalla pakotettu etsimään itselleen toimeentuloa. Jos huollettavina oli lapsia, niin tämän vanhan yhteiskunnan naisten tärkein työ, piian tai palvelusnaisen työ, ei tullut kysymykseen siinä elämäntilanteessa, kun usein siellä kotona ja kodin yhteydessä toimivassa yrityksessä elivät ja olivat myös nämä lapset. Lapset olivat mukana, oli se sitten ompelimo tai maitokauppa tai niinkin moderni yritys kuin hammaslääkärin vastaanotto. Hammaslääkärin ammatti tai hammaslääkäriyrittäjyys oli naisten keskuudessa suosittua 1900 luvun alussa juuri sen takia, että vastaanoton saattoi perustaa kodin yhteyteen. Eli pystyi samalla pitämään silmällä kodin puolta ja mahdollisen palvelijattaren töitä samalla, kun paikkasi hampaita. Koti ja perhe on kyllä aina määrittänyt hyvin paljon naisten yrittäjyyttä ja naisten halua hakeutua yrittäjiksi.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Se on kiintoisaa, että se määrittää myös palkkatyötä. Yhtä lailla palkkatyössä juuri se koti määrittäisi sen naisen roolia, asemaa enemmän kuin miehellä. Jos katsomme työaikatutkimuksia, niin tiedämme, että lapsiperheissä palkkatyössä olevat miehet tekevät enemmän ylitöitä kuin palkkatöissä olevat naiset, niin ne jotenkin menee sinänsä myös loogisesti sen yrittäjyyden kanssa samoille linjoille.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Täällä on meille tullut kommentti Tarjalta. Hän toteaa, että teknologisten innovaatioiden rinnalla ovat sosiaaliset innovaatiot nousussa, kun kestävä kehitys ja sen taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset dimensiot sovitetaan yhteen. Samoin teknologia on tullut läpileikkaavaksi kaikilla aloilla, myös hoiva alalla. Yrittäjän arjessa näen innovatiivisuutta erityisesti työn ja perheen yhteensovittamisessa, vaikka sitä ei varmasti siinä arjen keskellä ajatella sellaiseksi. Eli täällä vahvaa tukea tuolle teidän kertomallenne. Tässä on paljon puhuttu siitä, että naisten yritykset ovat usein pieniä yrityksiä. Jos ajatellaan historiaa, niin onko näin ollut aina, Kirsi? Onko naisia ollut suurempien yritysten johdossa?

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Toki on ollut myös suurten yritysten johdossa. On johdettu kauppahuoneita, laivanvarustustoimintaa, tehtaita. Tämä on aivan selvää. Aikaisemmin reitti tällaiseen yrittäjyyteen yleensä kulki leskeyden kautta. Suuryritystä johtanut aviomies kuoli, ja jo lainsäädäntö takasi hänen leskelleen oikeuden jatkaa miehen ammattia. Tätä kautta naiset löysivät tiensä hyvinkin suurten yritysten johtoon jo ihan keskiajalla ja uuden ajan alussa. Eli ei tämä ollut naisille vierasta, mutta lukumäärältään nämä naiset olivat tietysti harvinaisia yksilöitä. Toki ei näitä isoja yrityksiä pilvin pimein ollut, että myös ne miehet, jotka johtivat näitä isoja yrityksiä, olivat harvinaisia yksilöitä. Ei siis pidä olla ihan sokea tälle sukupuolikysymyksellekään. Toki naisilla on ollut menestyksekkäitä uria suuryritysten johdossa myös jo hyvin varhain historiassa ja turkulaisillakin naisilla. Kyllä. Jos ajatellaan määrällisesti, niin valtaosa naisten yrityksistä on aina ollut pieniä yrityksiä. Tämäkään ei välttämättä ole sukupuolikysymys, koska jos ajatellaan nykyaikaa, niin valtaosa suomalaisista yrityksistä on hyvin pieniä yrityksiä. Itse asiassa suuret yritykset ovat harvoja poikkeuksia. Eli ylivoimainen enemmistö suomalaisista yrittäjistä on pienyrittäjiä, ovat he sitten miehiä tai naisia.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kun puhumme yrittäjyydestä, niin helposti tulee ajatus, että kuinka paljon siinä on vaikeuksia, tulee ne sitten lainsäädännöstä tai mistä tahansa. Kun juttelimme tuossa aikaisemmin illan teemoista, niin kävi ilmi, että ei se niin hassumpi kohtalo historiassa naiselle ollut yrittäjänä toimia vai mitä arvioit, Kirsi?

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Ei missään tapauksessa. Kyllä siihen ihan historiallisestikin yrittäjyyteen sisältyi myös naisille etuja, suurempaa vapautta toimia, ehkä ei täysin vapaasti, mutta paljon vapaammin kuin palkkatyössä. Tuolloin palkkatyö naiselle oli usein piian työtä, joka oli hyvin tiukasti säänneltyä, ja olit hyvin tiukasti työnantajan kontrollissa. Jos sinulla oli oma silitysliike, pieni leipomo tai kapakka oman kodin yhteydessä, niin vaikka se työnteko olisi ollut raskasta ja päivät olisivat olleet pitkiä, niin kuitenkin siinä myös menneinä vuosisatoina oli oma pomonsa. Toki siinä mielessä voi sanoa, että se varmasti tuotti tekijälleen myös erilaista tyydytystä kuin ihan tuossa vanhemmassa palkkatyössä oleminen, joka usein oli nimenomaan pakko. Silloin oli voimassa aina 1800 luvun puoliväliin niin sanottu palvelupakko. Jos ihminen ei työllistänyt itse itseään, niin sitten oli pakko hakeutua esimerkiksi näihin palvelutöihin piioiksi ja rengeiksi. Se oli ehkä vaihtoehto, joka oli aina vähiten houkutteleva.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Entä Riikka, osaatko sanoa, mikä tänä päivänä naisia vetää, houkuttelee yrittäjiksi? Tohtorikoulutettava Riikka Frasnzen: Kyllä se näyttäisi olevan juuri se vapaus päättää omasta työnteosta ja työajoista, juuri se perheestä huolehtiminen, lapsista huolehtiminen ja sen yhdistäminen siihen yrittäjyyteen, työntekoon yrittäjänä. Mutta sitten aika usein se saattaa liittyä esimerkiksi sellaiseen, jos on ollut palkkatöissä, että siellä ei ehkä ole etenemismahdollisuuksia tai ei pystytä tekemään sitä työtä, mitä haluttaisiin tehdä tai sillä tavalla sitä työtä, miten haluttaisiin. Kyllä se siis monesti voi olla myös omien unelmien toteuttamista ja itselle sopivan työympäristön rakentamista. Ylioipsto opettaja Arttu Saarinen : Tuohon lisäyksenä, kun puhutaan pakkoyrittäjyydestä, joka terminä ei ole hirveän positiivisesti latautunut, niin jos katsoo naisia ja miehiä, niin naisilla on hivenen useammin yrittämiseen ryhtymisen syynä se, ettei ole löytynyt työtä palkansaajana. Mutta toki, katsoin Sutelan ja kumppanien raportista, mistä tämä on kysytty, niin on samalla hyvä muistaa, että suurimmalla osalla naisyrittäjiä syynä ei ole se, että he eivät ole löytäneet työtä palkansaajana, että se on silti aika pieni ilmiö. Ei ehkä voi puhua, että se olisi niin sanottua pakkoyrittäjyyttä.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Sinä, Arttu, olet puhunut myös tämmöisestä komboyrittäjyydestä. Mitä sillä tarkoitat?

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Ehkä en ole puhunut, mutta joo. Siis ehkä viittaan siihen sillä, mitä tuossa alustukseen lyhyesti, siis palkkatyön ja yrittäjätyön vaihtelemista samanaikaisesti. Nyt se on hivenen yleisempää naisilla kuin miehillä, mutta ei ne erot mitään isoja ole. Ehkä se voi kertoa myös siitä, minkälaisilla sektoreilla naiset tyypillisemmin toimivat yrittäjinä kuin sitten miehet. Varmasti nykyiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseemme sopii varsin hyvin, missä keskustelemme ylipäätään erilaisista työnmuodoista ja siitä, miten työ muuttuu, vaikka meillä on selkeästi tutkimusten mukaan normi työ yleistä ja yrittäjyys ei ole merkittävästi kasvanut. Sitten ehkä alkaa tulla uudenlaisia työnmuotoja, mitä tämä kombityö voisi olla. Se saattaa sitten jossain vaiheessa johtaa yksilön elämänkulussa siihen, että kombityöstä tuleekin puhtaasti vaikka yrittäjätyötä tai sitten palataan takaisin sinne palkkatyön pariin pelkästään. Jokainen pystyy varmaan, vaikka urbaanissa kaupunkikulttuurissa elävä, löytämään läheltä tilanteita, missä henkilöt työskentelevät selkeästi kombityössä toimien esimerkiksi joitain tunteja iltaisin jossain ja palkkatyö voi olla muussa yrittäjätyössä.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tähän vähän liittyen, meille ennakkoon tuli Pialta vinkki, että voisimme keskustella myös kevytyrittäjyydestä. Tämä lienee juuri sitä, joka ehkä helpottaa juuri tätä liikkumista eri muodoissa. Riikka, kerrotko, mitä ajatuksia kevytyrittäjyys sinulle herättää?

Tohtorikoulutettava Riikka Franzen:

Varmaankin, kun työn tekemisen muodot ovat laventuneet, niin se mahdollistaa, tekee sitä sitten helpommaksi. Niin joo, näin juuri. Näkisin, että varmasti se olisi lisääntymään päin ja siihen tietyllä tavalla varmaan nyt kannustetaan. Jos ajattelee, että siirtyy palkkatyöstä yrittäjäksi, niin jos menen vähän tietyllä tavalla taaksepäin tässä nyt, niin tuntuu, että aika usein ihmiset ajattelevat, että päätös ryhtyä yrittäjäksi on loppuelämän päätös. Tietyllä tavalla saattaisi olla vapauttavaa ajatella, että yrittäjyys voi olla sellaista, mikä sopii johonkin tiettyyn tilanteeseen, että sitten voi taas siirtyä takaisin palkkatöihin, että se ei ole mikään loppuelämän pesti, mikä on pakko ottaa.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tarjalta tuli uusi kommentti. Eli yrittäjyys on nyky yhteiskunnassa aidosti uravaihtoehto toisin kuin aiemmin. Työn merkityksellisyys on tärkeää. Työ ei ole vain toimeentulon lähde. Yrittäjyys tarjoaa mahdollisuuden oman mission toteuttamiseen. Siinä voi kehittyä ja tehdä hyvää yhteiskunnassa.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Tuo on mielestäni tosi hyvä pointti ja pitää paikkansa, mutta samalla täytyy sanoa, että tuo pätee myös palkkatyöhön työn tekemisen muotona. Eri ammattiryhmiä on tutkittu ja katsottu esimerkiksi lääkärien osalta, mitkä tekijät ovat johtaneet siihen, että he ovat alkaneet opiskella lääkäriksi ja sitten, mitkä tekijät heille heidän työssään ovat merkityksellisiä. Kyllä siellä on esimerkiksi, kun on esitetty erilaisia listauksia, ikään kuin muiden ihmisten auttaminen vaikka lääkärityössä merkittävää. Se voi olla silloin se oman mission toteuttaminen, mikä voi johtaa vaikka yhteiskunnalliseen hyvään. Mielestäni Tarjan kommentti on tuossa hyvä, että yrittäjämäisessä työssä varmasti saattaa olla enemmän mahdollisuuksia tähän, koska palkkatyössä joku sen palkan maksaa ja sieltä silloin tulee tietty myös rajat ja mahdollisuudet.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tavallaan tähän, mutta myös siihen, mistä Arttu tuolla omassa puheenvuorossaan puhui, niin liittyy, minkälaisia sanoja me käytämme, mitkä asiat me nostamme esille ja muuta. Yrittäjyydestähän nousee helposti se mielikuva, että se on, tai en tiedä, onko se perinteinen mielikuva, se ei ehkä ole tänä päivänä, mutta tämmöinen kuva, että se vaatii kovaa työtä, kovuutta suhteessa muihin, ehkä kylmää tai jotain muuta. Aivan toista kuin mitä tässä on vilahtanut, että pääsee toteuttamaan unelmia tai muuta. Onko se naiselle tai miehelle, kummalle vain oikeastaan, kuinka houkuttelevaa lähteä tekemään työtä, jos siihen liittyy tämmöisiä vaatimuksia? Onko esimerkiksi menneisyydessä, liittynyt samanlaisia vaatimuksia? Kirsi, osaatko sanoa?

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Ehkä tässä yhteiskunta on sen verran muuttunut, että vielä sata – parisataa vuotta sitten tällainen yksilökeskeisyys ei ollut niin yhteiskunnan läpilyönyt. Ennemminkin lähtökohtana oli useimmiten yhteisö, yhteisön hyvä, oli se sitten perhe tai laajempi yhteisyrittäjäyhteisö. Esimerkiksi käsityöläisammattikunnat ovat vanha yrittäjäyhteisö, missä lähtökohtana oli yhteisöllisyys ja jokaisen osakkaan, jokaisen yrittäjäyksilön, pärjääminen siinä isommassa kuvassa. Tässä suhteessa nykyaika kuitenkin on erilainen menneeseen verrattuna. Usein pohdimme sitä, mikä on yksilölle tärkeää ja miten yksilö pääsee itseään toteuttamaan. Ehkä tässä ainakin on tapahtunut tämmöinen iso muutos. Aiemmin yrittäjyys ei ollut väline itsensä toteuttamiseen. Ennemminkin pyrittiin sen hedelmillä tukemaan laajemman yhteisön, oli se sitten perhe tai jokin vielä laajempi kokonaisuus, niin tämmöisen laajemman yhteisön hyvinvointia ensisijassa, ei sen oman itsensä hyvinvointia ensi sijassa. Se ei tarkoita, etteivätkö molemmat, myös yksilö itse ja yhteisö, olisi hyötyneet yrittäjyydestä yhtä lailla ja kokeneet sen mielekkääksi. Mutta se järjestys aiemmin yleensä oli tämä, että ensin tuli yhteisö ja sitten vasta yksilö.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Mikä oli, Erja, sinun alkuperäinen kysymyksesi? Haluatko vielä nopeasti sanoa? Professori Kirsi Vaino Korhonen: Joo, menin varmaan ehkä jollekin sivupolulle.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kyllä se siellä oli samoilla linjoilla. Kun puhumme yrittäjyydestä, niin käytämme ehkä sanoja, että se on kovaa tai kylmää. Tai esimerkiksi hallitusohjelmissa, mitä mainitsit, että siellä nousee tämmöinen innovatiivisuus, teknologia ja muu, niin viekö se naisia esimerkiksi, että se ei innostaja yrittäjäksi, että se tuntuu vieraalta se yrittäjyys tämmöisessä kontekstissa? Yliopisto opetaja Arttu Saarinen: En, Kirsi, tarkoittanut sitä. Halusin vain varmistaa… Sinulla oli tosi… Professori Kirsi: Vainio Korhonen Joo ei mitään.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Paras vastaus on se, että se menee eteenpäin siinä kysymyksessä. Minulla tuli mieleen tuosta sinun, Erja, kysymyksestä se, koska en ole tässä yrittäjyystutkija, että olen ollut Kevassa eläkevakuutuspuolella aikaisemmin ja tehnyt työhyvinvointitutkimusta ja kunta alaa tutkin. Mieleeni tuli, että jos yrittäjyys vaatii tämmöisiä kovia ominaisuuksia tai mietitään jotenkin, että siihen liittyy jonkunlainen kovuus. Jos katsoo, miten työelämä on muuttunut palkkatyökontekstissa ja miten ehkä naiset voisivat liittyä siihen, niin kunta ala, missä naisia on perinteisesti ollut huomattava osa töissä nimenomaan sosiaali ja terveysalan sektorilla ja opetustoimella, mitkä ovat suurimmat kunta alan sektorit, niin siellä naisten osuus on erittäin korkea. Se sektori on muuttunut varsin paljon viimeisten muutaman vuosikymmenen, 1990 luvun laman jälkeen oikeastaan tietyssä mielessä kovemmaksi. Esimerkiksi työalatutkimukset ovat tuoneet esille viimeksi 2018 työalatutkimuksessa, että kunta alojen naisvaltaisilla sosiaali ja terveysalan töissä koetaan erityisen paljon kiirettä ja kuormitusta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Se on muuttunut myös kovemmaksi, niin voisiko se itse asiassa tarjota myös mahdollisuuden nimenomaan naisyrittäjyydelle, koska kuten aikaisemmin Tarja toi chatissa esille, niin siellä on myös paljon innovatiivisuutta. Siellä on se osaaminen olemassa, niin se mahdollistaa yrittäjän uudella tavalla, kun varsinainen palkkatyö on vedetty tiukaksi ja se on kiireistä ja kuormittavaa, niin pystyisi ottaa näitä yrittäjyyden hyviä puolia huomioon yhä enemmän. En tiedä, tämä oli ehkä jonkunlainen kysymys jatkona ehkä Riikalle.

Tohtorikoulutettava Riikka Franzen:

Kyllä varmaan juuri näin, että sieltä sotepuolelta varmasti siirtyy ihmisiä palkkatöistä yrittäjiksi. Se on takuulla tämmöinen mahdollisuus. Kun halutaan yksityistää palveluita, niin minua huolestuttaa, että työnnetäänkö ihmisiä ottamaan se yrittäjän riski ja siirtymään jotenkin väkisin yrittäjyyden piiriin. Tyypillisesti siellä on juuri naisyrittäjiä, joita ehkä työnnetään sieltä yrittäjyyteen.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Eikö sotepuolen vahvuus voisi olla se, että se mahdollistaa sitten ehkä kombityön tai hybridiyrittäjyyden? Sitä on tapahtunut kautta aikojen lääkäreiden osalta erityisesti, hoitajien osalta ei niin paljon, mutta on myös tullut tämmöiset keikkayritykset, missä hoitajatkin tekevät keikkaa 2000 luvulla. Tällöin voi tehdä osittain yrittäjyyttä ja sitten mahdollisesti jossain vaiheessa siirtyä vaikka kokonaan yrittäjäksi sen kokemuksen kautta, mikä sieltä kombi hybridiyrittäjyydestä on tullut.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Olihan se aikaisemminkin. Minulla oli esimerkkinä sairaanhoitajat ja kätilöt. Suuri osa toimi vielä sata vuotta sitten yrittäjäpohjalta keikkatyöläisinä. Laskuttivat itse palveluistaan, että tämä ei sinänsä ole mikään uusi asia. Tämä vaihe, jolloin yhteiskunta on hyvin laajasti tuottanut verovaroilla nämä palvelut, on oikeastaan hyvin lyhyt näin historiallisessa mittakaavassa.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Tuo on mielenkiintoinen siitä näkökulmasta, että vaikka hyvinvointivaltiotutkimuksen puolella on puhuttu paljon siitä, miten hyvinvointivaltio oli ikään kuin naisen paras ystävä, kun se mahdollisti uudella tavalla työntekemisen muodon. Pointtisi oli hyvä, että jos kätilöt aikaisemmin ovat olleet yksinyrittäjiä, tehneet keikkaa, niin miten toisaalta sitten voi nähdä myös, että se ehkä jossain määrin, en tiedä, onko lannistaa liian huono sana tähän, mutta sitten sitä yrittäjyyttä voi katsoa varmasti monesta näkökulmasta, hyötyjä ja haittoja.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Yksi suuri kysymys kombiyrittäjän, itsensä työllistäjän ja muiden kohdalla, yksinyrittäjän kohdalla, mikä nousee keskusteluissa, on tulojen epävarmuus ja usein pienuus. Osaako teistä kukaan sanoa, onko naisyrittäjän euro pienempi kuin miesyrittäjän euro? Ehkä enemmän katson tuonne Riikan suuntaan, mutta ei etukäteen puhuttu yhtään, onko tämä sinun alaasi.

Tohtorikoulutettava Riikka Franzen:

En nyt itse asiassa osaa aivan sanoa. Jos nyt ajattelisi, että naisyrittäjillä tyypillisesti on pienempiä yrityksiä ja he ovat yksinyrittäjiä, niin veikkaisin, että siitä yritystoiminnasta saatava tulokin olisi pienempää.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Ainakin tiedän 1900 luvun alkupuolen Turusta, niin naisyrittäjät tienasivat murto osan siitä, mitä mieskollegansa. Olettaisin, ettei tässä nyt varmaan ihan siinä tilanteessa olla, mutta ei se varmaan päinvastoinkaan ole keikahtanut.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Minulla on muistikuva, että Sutelan ja Pärnäsen Tilastokeskuksen raportissa olisi niin, että naiset kokivat hivenen useammin huolta ainakin taloudellisesta toimeentulosta, mutta tämä täytyy nyt vielä ikään kuin faktantarkistaa.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Se tiedetään, että naisyrittäjät ihan kaikissa maissa eivät niin helposti ota taloudellisia riskejä. He harkitsevat paljon tarkemmin kuin miehet velanottoa tai sitä, että laitetaanko oma tai jopa perheen omaisuus yrityslainan vakuudeksi. Naiset eivät sitä juurikaan tee, vaikka miesyrittäjät tekevät. Tämä on kai yhä vielä tämmöinen iso ero.

Tohtorikoulutettava Riikka Franzen:

Joo, kyllä. Tutkimusten mukaan naisyrittäjät eivät ole niin riskihakuisia.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Tässä on varmasti joku kulttuurinen malli myös siitä, että mitä miehiltä ja naisilta yhteiskunnassa odotetaan, minkälaiset normit heillä on ylipäätään, että miten oletetaan, että miehet ja naiset pystyvät ottamaan riskejä tai miten he itse kokevat sen. että varmasti se näkyy sitten tässä yrittäjyyden osalta, kun on tällaisia tuloksia.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tarja on kommentoinut tänne jälleen. Kiitos oikein paljon. Tosi ihanaa, kun tulee kommentteja. Eli täällä lukee: Kova työ ei tunnu välttämättä kovalta työltä silloin, kun toteuttaa omaa missiotaan ja tekee hyvää. Työn imu, niin sanottu flow, vie mennessään eikä kuormita välttämättä samalla tavalla ja on kuitenkin vapausasteita siinä omassa työssä. Isommassakin organisaatiossa on mahdollista palkkatyössäkin toimia sisäisen yrittäjyyden mukaisesti, mutta harvat luottavat tiimeihinsä niin paljon, että antavat riittävästi toimintavapauksia. Eli tämäkin on muuten mielenkiintoinen tämä sisäinen yrittäjyys. Turun yliopistohan on nimennyt itsensä yrittäjyysyliopistoksi. Tässä ajatuksena nimenomaan on yrittäjyysasenne ehkä enemmän ja asennoituminen asioihin yrittäjämäisesti. Ei niinkään se, että kaikista tulisi yrittäjiä. Oletko sinä, Arttu, huomannut tämmöistä yrittäjyyspuheissa? Enemmän olet hallitusohjelmia ja muita lukenut, mutta miten näet, onko tämä puhe yrittäjyydestä, onko se muuttunut sen arvostus tai arvonanto sinne?

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Pystyn sanoa ehkä siitä näkökulmasta, että politiikkadokumenteissa se on 2000 luvulle tultaessa uudenlainen ilmiö, että aletaan ylipäätään puhua yrittäjyydestä osana kansalaisuutta. Se ei ole enää vain semmoinen lainsäädännöllinen yrittäjyys, vaan yrittäjämäistä toimintaa, mihin sinäkin tuossa viittasit. Se ei vaadi sinänsä, että sitä täytyisi tapahtua itse yrityksessä. Yhtä lailla sitä voi tapahtua myös palkkatyössä. Voin vaikka tehdä sitä omassa työssäni, että siihen liitetään tietynlaisia piirteitä silloin siihen yrittäjyyteen. Henkilökohtaisesti en ole ihan saanut siitä otetta, että miksi sen pitäisi. Siinähän silloin tehdään myös ikään kuin tulkinta siitä, että yrittäjämäinen tapa tehdä työtä olisi jotenkin tehokkaampi tapa kuin se, että sitä tehdään palkkatyömäisesti, että se on minulle jäänyt hivenen epäselväksi. Ehkä joku osaa sen paremmin avata, mitä kaikkea se sitten sisältääkään. Silloinhan siihen liitetään juuri sellaisia attribuutteja kuten ahkeruus, periksiantamattomuus ja niin edelleen. Tohtorikoulutetava Riikka Franzen: Joo, ja varmaan tämmöinen tietynlainen rohkeus, luovuutta, innovatiivisuutta ja tämmöisiä asioita siihen yrittäjyysmäisyyteen. Ja juuri nimenomaan noin, että EU tasollakin tavallaan yrittäjyys nähdään jokaiselle kansalaiselle kuuluvana osaamisena ja tosiaan, että kaikki pitäisi kasvattaa nyt sitten ajattelemaan yrittäjämäisesti.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tuolla jossain keskustelussa vilahti, että tällä hetkellä yrittäjistä noin kolmasosa on naisia. Kirsi, osaatko sanoa, jos mennään taaksepäin ajassa, että onko tämä osuus ollut hiljalleen kasvussa? Äskeisestä keskustelusta tuli mieleen, että onpa saattanut jopa pienentyä, vai?

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Ei välttämättä ehkä. Kyllä naisyrittäjät ovat lukumääräisesti aina olleet selvästi vähemmistössä, jos katsotaan kokonaiskuvaa. On tietysti semmoisia aloja ihan nykyäänkin, että toisilla aloilla on selvästi enemmän naisia ja toisilla miehiä. En osaa niin tarkasti näistä suhteista sanoa, mutta aina se on ollut näinpäin, että miehiä enemmän, naisia vähemmän.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tuleeko sinulle mieleen ammatteja, missä aiemmin naiset ovat toimineet yrittäjinä hyvinkin paljon ja nykyään se on joko palkkatyötä tai siirtynyt sitten miesten tekemäksi?

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Mielestäni hoiva alan työt ja nimenomaan terveyden ja sairaanhoitoon liittyvät työtehtävät ovat aikaisemmin olleet selkeästi yrittäjäpohjaisia. Se tuntuu nyky yhteiskunnassa vieraalta, että kätilö tai sairaanhoitaja olisi yrittäjä. Ennen se tarkoitti sitä, että nämä naiset tulivat kotiin ja hoitivat potilaita heidän omissa kodeissaan, synnytykset ja kuka sitten tarvitsi sairaanhoitopalveluita. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että ihmisiä ei ylipäätään hoidettu sairaaloissa. Heitä hoidettiin kotona ja ammattiapua palkattiin sinne omaan kotiin. Eli tämä sairaanhoidon mallikin oli hyvin erilainen. Nykyään on isot sairaalat. Sairaanhoito ja synnytykset ovat siirtyneet näihin yksiköihin, niin yhteiskunta muuttuu ja on muuttanut sitten näidenkin alojen yrittäjyyttä. Tässä yksi esimerkki.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Jukka on kysynyt, onko mielestänne mielekästä puhua naisten euroista epäoikeudenmukaisuudesta kertovassa mielessä, kun puhutaan yrittäjyydestä. Tämä kysymys tulee ehkä minulle, kun kysyin siitä naisen eurosta. En tiedä, onko se mielekästä vai ei. Liittyi lähinnä myös siihen ansaintalogiikkaan ja siihen, että saavatko naiset samalla lailla tuloja sitä kautta. Sitten Ulla on kommentoinut, että korkeakoulutetuista yrittäjistä naisia on 40 prosenttia. Se on aika iso luku.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Mielenkiintoinen uusi tieto. En tiennytkään.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

On jotenkin tosi kiintoisaa, jos saisi tietää, miten se on ajassa kehittynyt.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Ainakin sillä tavalla, että korkeakoulutus naisilla on uusi 1900 luvun ilmiö. Toki naiset ovat nykyään koulutetumpia kuin miehet, mutta eivät ole vielä kovin montaa vuosikymmentä sitä olleet. Hienoa, että se kantaa tällaista hedelmää. Juonaja Erja Hyytiäinen: Kyllä. Meillä alkaa itse asiassa aika tässä loppua. Eli tähän uuteen tietoon itse asiassa on hyvä lopetella. Kiitoksia oikein paljon Suomen historian professori Kirsi Vainio Korhonen, taloussosiologian yliopisto opettaja Arttu Saarinen ja yrittäjyyden tohtorikoulutettava Riikka Franzen. Kahden viikon kuluttua meillä on aiheena jotain ihan muuta. Elikkä halloweenin kunniaksi ystävämme lepakot. Silloin pohdimme lepakoiden elämää ja miten ne ovat esimerkiksi populaarikulttuurissa mukana. Erityisesti luonnontieteellisestä näkökulmasta näitä veijareita tutkimme. Meillä on silloin mukana biologian laitokselta yliopiston lehtori Eero Vesterinen, biodiversiteettiyksiköstä ympäristöekologian dosentti Mia Rönkä ja biologian tohtorikoulutettava Miikka Kotila. Eli kahden viikon kuluttua lepakot. Nyt jäämme pohtimaan yrittäjyyttä kukin omassa mielessämme. Kiitoksia kaikille keskustelijoille.

Professori Kirsi Vainio Korhonen:

Kiitoksia. Tohtorikoulutettava Riikka Franzen: Kiitoksia.

Yliopisto opettaja Arttu Saarinen:

Kiitos.