Tiedelinja podcast: Tieteelliset läpimurrot

Tiedelinja 16.9.2020: Tieteelliset läpimurrot

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Vieraina Tähtitieteilijä Elina Lindfors, Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari ja Historioitsija Janne Mäkiranta

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Tervetuloa syksyn ensimmäiselle Turun yliopiston Tiedelinjalle. Tänään ei aloiteta mistään pienestä aiheesta vaan aiheena on tieteelliset läpimurrot. Ja aiheesta meillä on keskustelemassa tieteen historiaan erityisesti perehtynyt yleisen historian tohtorikoulutettava Janne Mäkiranta. Turun yliopiston suojissa toimivan Suomen ESO-keskuksen akatemiatutkija, tähtitieteilijä Elina Lindfors, sekä kvanttifyysikko, teoreettisen fysiikan tohtori ja yliopistonlehtori Teiko Heinosaari. Ennen kuin päästetään tutkijoita ääneen, niin kerron vielä muistutuksena kaikille ja erityisesti uusille, toivottavasti mukana on myös uusia, niin uusille kuulijoille, että tähän ohjelmaan toivomme myös teidän osallistuvan. Eli tuolla ruudun alalaidassa löydätte chat-laatikon ja sinne voi jättää viestinsä, joko kysymyksensä tai kommenttinsa ja tutkijat niitä sitten täällä innostuvat pohtimaan lisää. Kysymyksiä voi esittää siis koko ohjelman aikana. Mutta lähdetään liikkeelle oikeastaan siitä, että meidän tutkijamme kertovat, mistä näkökulmasta he tähän aihepiiriin, tieteellisiin läpimurtoihin, ovat perehtyneet. Aloitatko sinä Janne? Nyt Jannella taitaa olla mikki vielä suljettuna. Tohtorikoulutettava Janne Mäkiranta: Mä teen tällä hetkellä yleisessä historian väitöskirjaa ilmansasteiden tutkimuksen historiasta 1900-luvulla. Mä tutkin, että miten ilmansaasteita tuli tämmönen tai miten niitä alettiin pitämään tälläisenään pitkän aikavälin terveyshaittana. Ja se nyt ei sillä tavalla suoranaisesti liitty tieteen läpimurtoihin mutta mä olen sen varjolla joutunut tai saanut perehtyä tieteen historiaan muutenkin. Siellä kaikennäköiset läpimurrot ja vallankumoukset on edelleenkin se crème de la crème, mitä tutkitaan. Mä voisin sanoa, et mun näkökulma ehkä tähän on se, että mitä mä pyrin tuomaan esille, on se tieteenhistoria nykyinen käsitys näistä läpimurrosta tai vallankumouksesta tai miksi niitä sitten nimitetään. Niitä voidaan ajatella sellaisina että siellä on ollut sattumaan ja neroja ja heureka-elämyksiä, mutta sellaiset näkemykset ei oikein tahdo kestää historiantutkimuksellista tarkastelua. Nykyään niitä ajatellaan enemmänkin pitkinä prosesseina, missä ollut paljon erilaisia toimijoita. Kestää kauan ennen kuin oikeastaan semmoiset suuret ajattelumuutokset lyö itsensä läpi ja näin poispäin. Se nyt ei ole kauhean selkeätä, että mitkä on tieteen läpimurtoja. Voidaan ajatella, että on myös sellaisia vähemmän mullistavia. Ratkaistaan joku suuri ongelma osana jotain vallitsevaa systeemiä eikä niinkään. mullisteta sitä. Se on vähän, mitä me ajatellaan tieteen läpimurroilla. Erja Hyytiäinen: No niin, hyvä ja tervetuloa Janne ja seuraavaksi itse asiassa päästämme ääneen tähtitieteilijä Elina Lindforsin, jolla on jopa omakohtainen side tällaiseen tieteelliseen läpimurtoon. Kerrotko sinä, Elina, oma näkökulmasi?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Moi kaikille ja mun nimi on tosiaan Elina Lindfors ja ja olen tähtitieteilijä ja ennen kaikkea olen havaitseva tähtitieteilijä. Ja koska tähtitieteessä on tosi kiva aina näyttää jotain kuvia, koska meillä on hienoja kuvia, paljon kuvia. Minä aloitan tämän kertomukseni sillä, että jaan täältä mun scriiniä. (Kuvassa näytetään gamma-, röntgen, mikroaalto- ja radiosäteilyä.) Elikkä tähtitieteessä on tehty paljon, hyvin paljon oikeita läpimurtoja. ihan tässä muutamien viime vuosien aikana. Ja varsinkin havaitsevassa tähtitieteessä nimenomaan liittyy siihen havaintotekniikkojen valtaviin loikkiin, mitä siinä on pystytty ottamaan ihan viime vuosien sisällä. Ja ihan viimeisen viiden vuoden sisällä. on opittu havaitsemaan meidän maailmankaikkeutta uusilla aisteilla. Ja tää läpimurto, missä mä olin itsekin mukana niin se liittyy siihen. Perinteisesti vielä silloin, kun mä olen itse tehnyt väitöskirjaa, niin silloin vielä oli sellainen tilanne, että tähtitieteilijät pystyi havaitsemaan avaruudesta, maailmankaikkeudesta vaan säteilyä. Se, mikä säteili, se pystyttiin näkemään. Vaikka se näkeminen on ehkä väärä sana, koska tottakai me näkyvän valon lisäksi pystyttiin näkemään meidän maailmankaikkeus muun muassa gammasäteilyn, röntgensäteilyn ja radio- ja mikroaaltosäteilyn alueella. Se oli kuitenkin kaikki sähkömagneettista säteilyä elikkä se oli tavallaan niinku yhtä ja samaa vaikka se meidän maailmankaikkeus niinku te näistä kartoista näette näyttää kovin, kovin erilaiselta riippuen siitä, että millä säteilyn aaltopituudella tai energioilla me maailmankaikkeutta tarkkaillaan. (Seuraavassa kuvassa Antarktisella sijaitseva IceCube-observatorio) Nämä uudet aistit, joita tässä viimeisen viiden vuoden sisällä on saatu, niin yksi oli gravitaatioaallot, joista mä en nyt oikeastaan puhu, mutta ne oli kuulo meidän maailmankaikkeuteen. Sitten oli tämä kolmas aisti, kolmannen aistin ovat tarjonneet nämä neutriinot. Ja näiden erittäin korkeaernergisten neutriinojen havaitsemisen on mahdollistanut IceCube-neutriino-observatorio, joka sijaitsee Etelämantereella. Sehän on siis aivan huikea, huikea mittalaite. Siellä Etelämantereen jäähän on porattu tällaisia Digital Optical Module, mille mä en nyt keksinyt mitään hyvää suomenkieliset vastiketta, mutta se pointti tässä nyt on, . että ne on kahden ja puolen kilometrin ja puolentoista kilometrin syvyyteen sinne Etelämantereen jäähän. Neutriinoitahan tulee koko ajan aivan valtava määrä maapallolla, mutta niistä suurin osa on kulkee tästä läpi välittämättä kenestäkään yhtään mitään. Sama juttu pätee näihin erittäin korkeaenergisiin neutriinoihin. Suurin osa niistä uiskentelee tuosta vain läpi eikä me tiedetä niistä yhtään mitään, me ei pystytä niitä havaitsemaan, Mutta IceCube pystyy havaitsemaan, silloin kun neutriino vuorovaikuttaa jäässä olevan molekyylin kautta. Silloin syntyy niin sanotusti myoni, joka sitten säteilee siellä jäässä ja se on se, mitä siellä IceCubilla pystytään havaitsemaan. Ja jo vuonna 2013 he havaitsivat, että että avaruudesta tulee tällaisia erittäin korkeaenergisiä neutriinoja. Ei vain pystytty . paikallistamaan, mistä ne tulevat. Ei tiedetty, mikä on se niiden lähde. (Seuraavassa kuvassa avaruusnäkymä, johon kuvattu musta aukko ja maapallo sekä niiden välissä hiukkassuihkuja.) Mä olen itse jo maisterivaiheesta asti tutkinut erittäin kaukaisten galaksien valtavan isojen mustien aukkojen synnyttämiä hiukkassuihkuja, joita tässä kuvassa näkyy. Oli jo useita kymmeniä vuosia sitten ennustettu, että ne saattaisivat olla mahdollisia neutriinojen lähteitä. Mutta todistusaineisto puuttui. Kunnes vuonna 2017, joka sitten julkaistiin vuonna 2018, pystyttiin ensimmäistä kertaa paikallistamaan, että mistä se sellainen IceCuben korkeaenerginen neutriino, mistä kohtaa taivasta se sitten tulee. Ja samalla kun pystyttiin hyvin tarkasti paikallistamaan se neutriinon suunta, pystyttiin myös havaitsemaan sitä neutriinoa sähkömagneettisen säteilyn kaikilla alueilla ja tässä (kuvassa) on tähtitieteilijän hyvin tyypillinen blotti elikkä tässä on x-akselilla taajuus. Elikkä täällä on nyt radiohavaintoja, täällä on optisia havaintoja . täällä on röntgeniä, ja mä olen itse erityisesti erikoistunut näihin gammahavaintojen tekemiseen. Ja mä olin tässä tieteellisen läpimurron syntymisessä mukana nimenomaan näiden erittäin korkeaenergisten gammahavaintojen osalta, joita me havaitaan tällaisilla hienoilla Magic-kaukoputkilla, jotka sijaitsee tuolla Kanariansaarilla. Ja täällä on nyt sitten laitettu tässä samassa taajuusskaalassa kuinka korkeaenerginen se neutriino oli. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun pystyttiin mistään kohteesta tekemään tällainen kaiken sähkömagneettisen säteilyn lisäksi neutriinon sisältävä tämmönen multimessenger-spektri. Me julkaisimme tämän havainnon vuonna 2018, minä ja mun reilusti 1000 lähintä kollaboraattoria. Tämä on ehdottomasti sellaista tutkimusta, . mitä ei kukaan pysty tekemään yksin. Tällä havainnolla me pääsimme Science-lehden Tieteellinen läpimurto -äänestyksen finaaliin. Oltiin neljän parhaan joukossa, että sitä myöten tää voidaan laskea tieteelliseksi läpimurroksi ja myös ennen kaikkea sitä myöten, että tässä avattiin tällanen uusi ikkuna, maailmankaikkeuteen uusi aisti.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Erittäin mielenkiintoista ja tähän palataan varmaan tuossa hetken päästä, mutta päästetään sitä ennen Teiko Heinosaari kertomaan, mikä on hänen näkökulmansa tieteellisiin läpimurtoihin.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Hei kaikille. Mä oon kvanttifyysikko, ja nimenomaan teoreettinen fyysikko. Omassa tutkimuksessani siis tutkin kvanttifysiikan teoreettisia rajoja, ja mitä kvanttifysiikalla pystytään tekemään, ja mitä ei pystytä tekemään. Ja kvanttifysiikassa eletään semmoista aikakautta että voidaan manipuloida yksittäisiä kvanttisysteemejä. Niitä on teoreettisesti pystytty laskemaan pitkään, mutta nyt niille pystytään oikeasti jotain tekemään. Se on tietysti kiinnostavaa aikaa Mä olen vähän sellainen läpimurto- ja vallankumousskeptikko, mä ajattelen sillä tavalla, että aika näyttäää. Aika näyttää, että mikä on ollut jonkun tuloksen merkitys. Monesti näkyy, ehkä ainakin niin päin, että joku tutkimustulos . teoreettisessa fysiikassa on voinut jäädä ihan pimentoon, ja sit se löydään joskus myöhemmin ja tajutaan, että täähän onkin mullistava paperi. Mutta tota. uutiskynnyksen on ylittänyt kvanttifysiikan alalla joitain asioita. Mäkin näytän yhden tällaisen, joka on voinut sattua silmiin. (Kuvassa New York Timesin artikkeli Google Claims a Quantum Breakthrough That Could Change Computing.) Tämä oli viime vuonna oli tämmöinen, tämä on New York Timesin artikkeli, --- tästä monessa paikassa uutisoitiin. Yritys Google raportoi. tehneensä tällaisen laskun kvanttitietokoneella, joka tavallisella supertietokoneella, parhaalla supretietokoneella kestäisi vähintään 10 000 vuotta. Tästä sitten hiukan kiisteltiin, että kuinka kauan siinä oikeasti tarvitsisi laskea, koska sillä tietenkin, miten pitkään supertietokoneella voi laskea, riippuu siitä, kuinka nerokkaasti sen toteuttaa. Ehkä se laskee muutamassa päivässä. Voi olla. Mutta joka tapauksessa, tässä puhuttiin ensimmäistä kertaa siitä, että voidaan tehdä joku lasku kvanttitietokoneeksi nimetyllä laitteella, jota voidaan sitä nopeutta verrata supertietkoneeseen. Voidaan tehdä sitä paljon nopeammin. Tässä käytetään sellaista termiä kun kvanttiylivertaisuus ja se tarkoittaa sitä, että siinä kohtaa kun kvanttitietokoneella voidaan tehdä jotain, mitä parhaallakaan supertietokoneella ei voida tehdä. Edes tulevaisuuden supertietokoneella. Silloin puhutaan kvanttiylivertaisuudesta. Kvanttitietokone pystyy johonkin parempaan, mihin muut tietokoneet ei pysty. Varsinkin tän ymmärtäminen, että koska tämmönen tapahtuu tai on tapahtunut .  sen analysointi jatkuu. Että kaikki ollaan samaa mieltä siitä. Mä voin lopettaa aloituspuheenvuoroni ja voidaan siirtyä keskusteluun, vai miten, Erja?

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Kyllä, juu, kiitoksia Teiko. Tässä tavallaan jo tuli se, ainakin Teikon ja Elinan puheenvuoroista heijastui se, että ei nämä tieteelliset läpimurrot ihan niin kuin hetkessä tai vahingossa tule, kuten Janne tuolla alussa totesikin. Mitkä ovat sellaisia tekijöitä, mitä pitää olla, jotta voidaan ylipäätään kuvitellaan, että mennään kohti tieteellistä läpimurtoa? Mitä pitää olla? Rahaa ainakin, se tuossa kävi ilmi Elinan esityksestä. Mitä muuta?

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Nää on tietysti, Elina puhui tuhannesta ihmisestä ja sitten tässä kvanttitietokonekokeessa kun puhutaan Googlesta ja IBM:stä ja suuryrityksistä, niin raha on ja toki se tarkoittaa sitä,e ttä kun on paljon ihmisiä asioita täytyy suunnitella. Voihan olla vielä, että että matematiikassa tai teoreettisessa fysiikkassa vaikka tapahtuu jotain muutamien henkilöiden tekemiä suuria löytöjä matematiikasta näistä on esimerkkejäkin ihan tässä lähihistoriassa, mutta kokeelliset ja hvaintoihin perustuvat tutkimukset, niin suunnitelmallisuutta. Elina, miten kauan voi ajatella, että tuota koetta suunniteltiin, mistä sä kerroit? Koska sitä alettiin suunnittelemaan?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Niin, sehän on oikein hyvä kysymys. Jos ajatellaan, että suunnittelu alkoi siitä, että on ruvettu hakemaan rahoitusta niitten havaintolaitteiden rakentamiseen, niin sillonhan siihen on mennyt . ainakin 20 vuotta. IceCubella oli edeltäjä Amanda, niin se toimi, siitäkin on IceCube on ollut toiminnassa 10 vuotta, Amanda oli joskus 2000-luvun alussa. Sitä ennen sit vielä tottakai suunniteltu sitä havaintotekniikkaa ja esitetty niitä teorioita siitä, et mitä vois olla havaittavissa, jotta se rahoitus niiden havaintolaitteiden rakentamiseksi on saatu. Ja mä halusin lisätä tuohon Teikon listaa sitten vielä sen tuurin elikkä tähtitieteestä sitä varsinkin tarvitaan, koska tai ainakin se tuuri nopeuttaa sitä. Se on hyvä suunnitelma on kaiken A ja O elikkä että olet oikeasti ajatellut, että mitä sä haluat haluut rakentaa. Sä rakennet sellaisen havaintolaitteen mikä pystyy havaitsemaan just sitä juttua, mitä sä kuvittelet että, sä tulet näkemään. Toki aina tulee yllätyksiä, kun sä pystyt uuden hienon havaintolaitteen rakentamaan. Tämä on hyvin tärkeätä, suunnitelmallisuus. Mutta tähtitieteessä varsinkin, koska suurin osa näistä kohteista on sellaisia, että ne liittyy johonkin räjähdyksiin tai muuttuvuuteen, niin sit se täytyy vielä tapahtuu se räjähdys tai muuttuvuus juuri sellaiseen aikaan, että esimerkiksi kaikki maapallolla sijaitsevat havaintolaitteet, niin mehän pystytään havaitsemaan vaan silloin kun on yö. Ja sen pitää olla näkyvissä taivaalla lisäksi sen kohteen elikkä tuuriakin tarvitaan aika huomattava määrä ja se usein just nimenomaan. Esimerkiksi Magicissä meillä oli sellainen kohde, gammapurkaukset, mitä me oltiin yritetty vuos-vuos-vuoskausia saada kiinni, mutta ne kestää muutaman sekunnin, se räjähdys. Meillä meni loppujen lopuksi 15 vuotta ennen kun se sattui osumaan oikeesti taivaalla semmoseen kohtaan, kohtaan, että me pystyttiin oikeesti optimaalisissa olosuhteissa havaitsemaan niitä.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Toi on hyvä pointti, mutta mulle ei ainakaan tuu fysiikasta mieleen No, tottakai aina saattaa tuuri liittyä eri tavalla, että on oikeet ihmiset ja näin, mutta toi on just toi tähtitieteen, havaintotieteen luonne. Siinä kumminkin odotetaan, että jotain tapahtuu, että toi ei ainakaan tossa määrin tuu muussa fysiikassa vaan siinä mennään laboratorion tekemään jotain ja sit voi olla jotain muita asioita, joissa on tuuria. Sit se tehdään tai ei tehdä. Tossa ehkä tulee se havaintotieteen piirre.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Tähtitieteessä on tästä tuurista loputtomasti esimerkkejä siis niinkuin esimerkiksi silloin kun radioteleskoopit, jotka havaitsi ensimmäisenä pulsarit, niin niistähän ei koko pulsareista tiedetty yhtään mitään. Se oli niinku ihan vahingossa, tuuri niinku, että semmoinen havaittiin ja ruvettiin ihmettelemään, että mikä ihme tämä on. Ne havaintolaitteet oli siis suunniteltu ihan muun asian havaitsemiseen, ei oltu edes rakennettu sitä varten.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Entä Janne, sinä osaat varmaan kertoa vähän laajemmin , että ajatellaan niin mitä ne tekijät ovat? Sä itse viittasit tuossa alussa, että tämä tuuri on noussu sielläkin tai sattumukset esille.

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Joo, siis kyllä sattumuksella sijaa on, mutta tarkoitin sattumuken kritiikillä sitä, että ei enää oikein mitään semmoisia omena putosi päähän ja sattumalta havaitsin, että on painvoima. Tai ehkä Teiko ainakin tuntee tarinan Heisenberg, miten hän oli lomalla Tanskassa ja vain yksi ilta yhtäkkiä keksis tämän kvanttifysiikan. Tällaiset sattumanvaraiset, mut sattuma sinänsä on esimerkiksi hyvä esimerkki on 1900-luvun aikana oikein monia lääketieteen tämmösiä, mitä voi hyvällä mielellä kutsua läpimurroiksi. Niillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä, jos haetaan, että nyt oikein yritettäis saada lääketiede läpimurtoja ja katsottais niistä mallia, ne on kaikki aivan totaalisen erilaisia. Osissa on mukana sattumaa, mutta ei yleensä ihan samanlaista. Ehkä kuuluisin esimerkki on penisilliinin keksintö, missä Alexander Fleming unohti tiskata ja ja tuli takaisin laboratorioon ja huomasi penisilliinisienen. Mutta siihenkin liittyy tietenkin paljon muuta, ei hän siitä ruvennut kehittämään sitä lääkettä vaan otti siitä kuuluisuuden mielellään kymmenen vuotta myöhemmin kun muut teki sen lääkkeen. Sattumilla on siinä sijaa. Se on tosi vaikeeta sanoa, mitkä olis ne tekijät, jos kattoo niinkun laajemmin näitä läpimurtoja. Se tuntuu hyvin sattumanvaraiselta, et miten niitä on tullut.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Entä tutkijan työssä, onko siinä mitä mä sanoisin, tavoitteena, kun tekee tutkijan työtä, niin ajattelee, että nyt tässä tähtäimessä on suuri läpimurto? Tavoitellaanko sitä? Pitääkö sitä tavoitella?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Jos mä vastaan omasta puolestani niin mä en ainakaan oo ajatellut ikinä niin. Tottakai, kun mä suunnittelen, et mitä mä haluun havaita, niin tottakai siinä on joku idea, et miksi ja miten. Ja niin edespäin. Mut se on ennemminkin vähän sellasta niinkun sellaista Et, kun sä et voi tietää, et mikä niistä Sun täytyy tutkia monta eri polkua ja sä et voi tietää niistä et mikä on se tie, mikä vie sinne oikeesti jonkun uuden äärellä. Mä oon ehkä ainakin vähän sellainen. et mä vaan kuljen. Ja tottakai mä innostuin siinä kohtaa, kun mä tunnen, että mä olen jonkun uuden äärellä tai pääsen mukaan. Mä en ainakaan koe et mä niinku tavoittelisin sitä mitenkään määrätietoisesti. Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:Joo, kyl mulla on salainen ajatus tästä. Varsinkin teoreettisena fyysikkona niin tutkimus ei vaadi mitään kuukausien mittaisia koejärjestelyjen valmistelua ja muuta, vaan on juoku ajatus, ajatus alkaa askarruttaja ja sitten työvälineet on tässä punainen kirja ja kynä ja sit alkaa niitä pohtimaan. Läpimurtohan on joku sellainen, mistä paljon muitakin ihmisiä on kiinnostunut. Voihan olla, . että mä ratkaisen jonkun hienon asian, ja se onkin ollut omassa mielessä silloin. Ja kyllä mä tiedän esimerkkejä teoreettisesta fysiikasta. Joku on ollut aikaansa edellä. Tehnyt jonkun tutkimuksen ja tehnyt tuloksen, ja se ei oo sillä hetkellä ollu silleen pinnalla. Sitä se löydetään myöhemmin. En mä ainakaan omassa työssäni voi millään tavalla kyl mä teen sitä, mitä päähän juolahtaa. Toki mä ymmärrän sen, että kun on isoja projekteja ja laitetaan paljon rahaa ja sanotaan vaikka nyt tämmöset yritykset kun Google ja IBM, mitkä laittaa siihen rahaa ja siinä on tavoitteena tehdä sillä jotain. Kyllä siinä täytyy sillon olla suunnitelma. Onhan siinä väistämättä, he haluaa tehdä sen läpimurron sen takia, että siellä voidaan sitten tehdä jotain muuta kun klassisella tietokoneella. Kyllä varmaan paljon tutkimusta, missä on tavoiteena joku semmonen. Tutkimusta suunnitellessa pitää niitä usein miettiä ja laittaa paperillekin ja rahoittajille kaavailla, että minkälaisia läpimurtoja sieltä voisi tulla.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Entä, Janne, mitä tieteen historian tutkijana mietit tuosta?

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Jos mä puhun itsestäni tutkijana, niin mulla ei henkilökohtaisesti ole edes tiedoja, että minkälaiset olisi historiantutkimuksen läpimurrot. Enkä mä oikein usko, että mä olen tekemässä sellaista. Et olen siinä mielessä samaa mieltä kuin muutkin. Mut muuten: se vähän riippuu nyt taas sit siitä, mitä sillä nyt tarkoitetaan. Jos puhutaan oikein suurista tieteen vallankumouksista, mistä ei pitäisi ehkä sillä nimellä puhua, ne on kuitenkin niin pitkään aikavälin prosesseja. Tuskin kukaan ollut tietoinen, että mullistanpas tässä nyt käsityksemme fysiikasta. Siinä on ratkaistu jotain kapeampaa ongelmaa, mikä on edesauttanut, että se koko koko systeemi on muuttunut. Kai se riippuu sen tyypin persoonasta, että millä lailla se lähtee Jos lähtee sille linjalle, että mä teen nyt läpimurron, niin kai se voi olla tiedostettuakin jonkuntasoinen läpimurto.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Niin ehkä sellaisella suunnitelmallisuuden tasolla koska jos mä nyt ajattelen, mitkä tulee todennäköisesti olemaan tai mikä saattaisi olla tähtitieteestä sellainen seuraava oikein iso läpimurto, niin sehän on siis se, että että jos pystytään havaitsemaan muilta planeetoilta jotain elämän markkereita elikkä niitä alkuaineita, mitkä kertoo, että me ei olla täällä yksin tai siis niin molekyylejä. Ja jos nyt ajatellaan esimerkiksi, mähän olen siis Suomen ESO-keskuksessa, joten mainostaa tässä nyt sitten ESO:a, mutta Euroopassahan ESO on se yhteisö, joka niinku missä valtava määrä tähtitieteilijöitä on tullut yhteen ja ESOn suuri seuraava suuri havaintolaite elikkä erittäin Extremely Large Telescope, tosi mielenkiintoisesti nimetty sehän rakennetaan ihan pelkästään tavoittelemaan tai siis pelkästään, mutta ennen kaikkea tavoittelemaan juuri tätä tiettyä päämäärää elikkä tarpeeksi iso kaukoputki, tarpeeksi hyvät mittalaitteet, jotta pystyttäisiin vihdoinkin havaitsemaan niitä. Niitä elämän markkereita. KvanttifyysikkoTeiko Heinosaari: Tossa voi melkein veikata, että sillä löydetään jotain muuta merkittävää. Jos on noin hienot laitteet, niin varmaan sillä jotain löydetään. Tähtititeilijä Elina Lindfors: Kyllä löydetään ihan varmasti, ja itse asiassa tähtitieteessä on hirvittävän tyypillistä se, että on joku tietty suunnitelma, että mihin tähdätään. Mikä on se, millä sä sen uuden havaintolaitteen niinku tavallaan myyt kaikille rahoittajille ja tiedeyhteisölle. Mutta sit kun sulla on se uusi herkempi havaintolaite, niin sä todennäköisesti näet myös jotain muuta jännittävää. Etkä välttämättä tosiaan edes sitä mikä niinkun mitä sä alunperin hait, mut jotain jännittävää sä näät aina, se on tietty tähtitieteen etu, kun maailmankaikkeudessa sitä jännää riittää.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Ehkä tossa Erjan kysymään listaan, voi lisätä sen, että tietynlainen tieteellinen vapaus, Jos ei oo välttämätön raaka-aine läpimurroille, mut ainakin se auttaa. Koska kun on sitä vapautta, vaikka sillä havaintolaitteella sille annetaan havaintoaikaa vähän kaikenlaiselle muullekin sitä sillä voi jotain tullakin, eikä oo vain se yksi homma mielessä.

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Tohon vois kyllä yhtyä. Just toi suunnitelmallisuus, mutta sit jos ajattelee, että mistä ne sellaiset läpimurrot, usein ne on, etä on löydetty jotain semmosta mitä ei ole edes oikeastaan tajuttu etsiä. Usein kuulee ainakin väitettävän, että nykyään ei saa tutkia mitään todella vaikeita ongelmia, koska kukaan ei rahoita niitä ja ne kestää liian kauan ja kuka sit tietää, mitä siit sitte ikinä tulee. Oisko ollu tämä DNA-rakenteen selvittäjät, kun sanos, et he ei sais nykyään ikinä rahoitusta sellaiseen, niin pitkään ja omituiseen projektiin, mitä he silloin sai. En tiedä siitä. Kaikki aina valittaa, ettei saa rahaa.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Miten Janne, kun mä ainakin voin kuvitella, mäkään en oikein tykkää läpimurto- tai vallankumoussanasta, tai ainakin sitä pitää käyttää varoen, mut sanotaan, että arkeologiasta voi ainakin ajatella ehkä ihan oikeita esimerkkejä tai kuvitella, että löytyy jotain semmosta, mikä muuttaa kaiken ja se on läpimurto tai tämmönen Niin onks sitte ihan historiatutkimuksessa niin semmonen mitä vois kutsua läpimurroksi. Onks jotain esimerkkiä? Historiantutkija Janne Mäkiranta: Täytyy sanoa, että ei nyt heti tuu mieleen. Kun sanoit ton arkeologian  niin siitä mä ajattelin, että hyvä esimerkki on Rosettan kiven löytäminen, mikä avasi nämä hieroglyfit. Sitä voi pitää . jonkunnäköisenä läpimurtona. Mun täytyy nyt sanoo, se voi kuulostaa karulta, mutta ei mul tuu mieleen mitään Se voi johtua myös siitä että mä valitettavasti tunnen oman alani menneisyyden huonommin kun ehkä muiden. Mikä on tietysti hienoa, kun tulee tänne pätemään muitten alojen historiasta. Se voi myös liittyä siihen että, tämmösillä pehmeillä tieteillä ne ei ole ehkä samalla tavalla kumuloituvia kun luonnontieteet. Että siellä sellainen uuden löytäminen on aika mä en oikein tiedä, mitä se edes tarkoittaisi historiassa. Enemmän siinä on vain, että näkökulmat muuttuu. Kriittinen. Et miten se kehittyy se tiede eikä niinkään että kehitetään havaintomenetelmiä. Vastaus kysymykseen: En mä osaa sanoa, et onks siellä läpimurtoja.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Mä hyppään sen verran takaisin tuossa, kun Elina mainitsit tän Extremely Large Telescopen, niin mikä siinä on aikataulu, koska sieltä kenties voidaan odotella jotakin. Koska sitä päästään käyttämään?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Siihen menee kyllä vielä vuosia, mutta se on siis jo rakenteilla Chileen Antofagan autiomaahan et siinä on niinku perustukset jo rakennettu. Mutta mä en nyt tarkkaa vuotta Siis vuosia menee vielä ennen kun se on valmis, mutta tarkkaa tämänhetkistä ennustusta siitä, et koska se olisi valmis, en nyt muista. Alle 10 vuotta kuitenkin.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Onko esimerkiksi turkulaisilla tähtitieteilijöillä mahdollisuutta käyttää tämmöstä sitten tulevaisuudessa?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Juu, on toki, jos havaintoidea on vaan tarpeeksi hyvä. Suomihan kuuluu ESOon, Euroopan tähtitieteilijäyhteisöön, jolla nää kaukoputket on. Ja meillä on sitä myötä pääsy kaikkiin yhteisiin kaukoputkiin. Mutta: Se idea, että mitä havaitaan, sen täytyy olla tosi hyvä, sillä kilpailu siitä havaintoajasta on kyllä tosi kovaa elikkä siellä haetaan vähintään viisi kertaa enemmän havaintoaikaa kun mitä sitä myönnetään - tai pystytään myöntämän - ja luonnollisesti sit kun se. uusi, lähes 40-metrinen kaukoputki tulee, niin siellä se kilpailu tulee varmaan vielä kovempaa.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Elina, olenks mä nyt ymmärtänyt oikein, elikkä jos nyt mulla tulee joku idea, että mä haluan . haluan nähdä, mä oon vakuuttunut, että Jupiterissa onkin pieniä vihreitä miehiä ja sit mä kirjoitan siitä hakemuksen. Sit siellä on joku raati, joka päättää ne, et mikä niinkun, kuka pääsee käyttämään sitä. Meneeks se näin? Tähtititeilijä Elina Lindfors: Juuri näin. Muut tähtitieteilijät päättää, oonks sun idea oikeesti sen arvoinen ja oleks sä perustellut sen tarpeeksi hyvin ja oleks sä suunnitellut tarpeeksi hyvin sen sun havainnoinnin.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Onks tossa tullut semmosta, nyt joissain jutuissa tieteessä on jo otettu kollektiivisia juttuja referoinnissa ja muussa, niin onks tossa semmosta? Onks joku nimetty vanhat viisaat ihmiset, jotka siellä päättää vai onko se oikeesti joku semmonen kollektiivinen äänestys?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Esimerkiksi ESOlla se toimii niin, että se raati vaihtuu säännöllisesti ja koska mä olen ollut itse ollut siinä raadissa, niin mä ehdottomasti kieltäydyn olemasta viisaat vanhat miehet.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Mä sanoin ihmiset. Tää on nauhotettu, voidaan tarkistaa.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Joo, totta, anteeksi, mutta mä kieltäydyn olemasta myös viisaat vanhat ihmiset. Mä koen itseni liian nuoreksi siihen. Eli se raati vaihtuu säännöllisesti. Siinä on erilaisia paneeleja. Jokaisella tähtitieteilijä on niinku mahdollisuus päästä myös joskus sinne päättämään siitä, että kuka saa.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Onks se sit silleen, sanotaan, että mun pieni vihreä mies -idea todetaan aivan huipuksi Annetaanks mulle joku Mä oon suunnitellut sen kans kauheen hyvin. Sitä mä otan eväitä mukaan ja lähden sinne ja sit mulla on joku pieni aika varmaan ja sit mä valvon siellä ja yötä päivää teen niitä ja sit mä tuun kotia analysoimaan niitä tuloksia, varmaan silleen et sit se havaintoaika on aika kiireistä, vai? Tähtititeilijä Elina Lindfors: Joo, se havaintoaika on toki hyvin kiireistä, mutta jos sä haet optiselta kaukoputkelta elikkä näkyvän valon alueen kaukoputkelta niin tota niin silloin niitä havaintoja ei tehdä päivällä et sit se on vaan se yö.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Kyl ne pienet virheet miehet Eli päiväaikaan, mä löysin tämmösen jutun, että mä haen siihen päiväaikaan käyttöaikaa.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

No sithän kannattaa hakea radioteleskoopilta niit, nehän voi havaita ympäri vuorokauden. Niin tota, joo, mutta siis nykyään, tällä hetkellä mennään vielä enemmän ja enemmän siihen että sä et edes itse mene sinne kaukoputkelle vaan siellä on ne omat operoijat, joille sä lähetät vaan täsmälleen ne ohje. Tämmöttii ja tämmöttii.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Mä en tiedä, Erja sano jos mennään liikaa sivuaiheilla, mä kiinnostuin nyt kun mulla on nyt tää pieni vihreä mies -suunnitelma.Onks se sitte sen tyyppinen, että siellä sanotaan joku kohde taivaankappaleen kohde ja mitä mitä muuta siinä voi sanoa ku et joku suunta, mihin se suunnataan.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

MIksi, ennen kaikkea miksi? Mikä on se valtava hieno

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Pienet virheät miehet.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Janne, kirjoitetaan yhdessä tää hakemus.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Ennen kaikkea miksi. Mikä on se, usein itse asiassa tähtitieteessä käytetään hirveesti näitä läpimurtoja tullaan tekemään. Etsitään, sieltä löytää se Smoking Gun. Se on hirvittävän paljon yliviljelty termi ainakin meillä. Kun luet 50 semmoista hakemusta, missä kaikissa löydetään se Smoking gun jostain asiasta, niin se rupeaa hiukan ärsyttämään. Niin sitten ja tota. myös miten. Mikä on se sun loistosuunnitelma, että sä saat siitä sun havainnosta irti just sen tiedon elikkä mitä sä opit, jos sä näet sen, mitä sä oletat, että sä näet ja myös mitä sä opit, jos sä näetkin jotain muuta.

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Tässä on taas selkeä ero tässä luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välillä, jos te haette Smoking gunia, läpimurtoja ihan tietoisesti, niin sit meidän hakemuksissa lukee jotain, että kriittistä näkökulmaa siihen ja uusi kriittinen näkökulma. Kriittinen sitä ja kriittinen tota. Kyl kai niit puuttuukin niitä läpimurtoja, jos ei niitä edes yritetä hakea. Tähtieteilijä Elina LIndfors: Tähtitieteessä käytetään myös tota jäävuoren huippu. Käsite on hirvittävän.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Otetaan Janne tää ylös, ni mä kirjotan siihen hakemukseen.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Usein tätä meidän nykyistä ymmärrystä maailmankaikkeudesta, melkein mikä tahansa asia niin pidetään jäävuoren huippuna. Ja sit halutaan selvittää, että mikä siellä on

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Toi on aika hyvä, mä aion käyttää tota.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Eli Elina, kun sinne tulee niitä hakemuksia, niin ne mitkä menee läpi, niistä melkeinpä luvataan jotain läpimurtoa. Tähtieteilijä Elina Lindfors: Joo.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Ymmärrän, ymmärrän luonnontieteilijänä tän, millaista se hakemusten kirjoittaminen on. Mutta se on hyvä pointti tähän keskusteluun, siellä niitä luvataan. Tähtititeilijä Elina Lindfors: Joo, siellä täytyy luvata koska "minä nyt haluan havaita Jupiteria koska Jupiter on nätti planeetta" niin sillä se ei sitten saa sitä aikaa sieltä isolta kaukoputkelta.

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Täytyykö läpimurroilla olla yhteiskunnallista merkitystä vai riittääkö se vaan, että ne on läpimurtoja?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Tää on erittäin hyvä pointti, koska tota tästähän nykyiset joutuu usein niinku vastaamaan esimerkiksi tästä mun neutriino-jutusta. Niin kyllähän se on tosi usein yleinen kysymys: Mitä merkitystä tällä on niinkun meille? Niin eihän näillä tähtitieteen läpimurroilla, eihän niillä ratkaista meidän eläkepommii eikä sellaisii yhteiskunnallisii ongelmii mutta mä aina vastaan siihen et ihmisen perusluonteeseen kuuluu se, et me ollaan uteliaita. Ja nää tähtitieteen läpimurrot tai tällaiset uudet tulokset, jotka osaa, miten sä sitten luokitteletkin kummosia läpimurtoja ne onkin niin kyllähän ne ruokkii sitä meidän pohjatonta uteliaisuutta.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Ja ehkä kans sitä maailmankuvaa?

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Sitä maailmankuvaa.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Ja siis sanotaan nyt vaikka, että jopa vois olla vaikka yhteiskunnallista vaikutusta, jos vaikka Sä mainitsit sen, että yks semmonen läpimurto vois olla, että löydettäis elämää. Kyllähän, no Sitä on vaikea ennustaa, mitä sillä olis, mutta sillähän vois jopa olla semmosta kauhean myönteistä merkitystä et me ihmiskuntana, meidän pitää pitää yhtä. Tuolla on kaikkia muitakin eläviä juttuja, meidän pitää täällä pitää toisiamme kädestä kiinni tai sit sillä vois olla jotain ihan muuta mut kyllä niinku justiin semmosta tota, vaikka nyt se, et on nähty miten pieniä me ollaan avaruudessa laittaa miettimään sitä meidän maailmankuvaa sillä tavalla ihan henkilökohtaisellakin tasolla.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Joo, siis se on ehdottomasti näin, ettei voida ajatella et me oltais ihmiskuntana samanlainen, jos me edelleen kuviteltais, et me ollaan esimerkiksi maailmankaikkeuden keskus. Elikkä kyllä se pistää meidät tavallaan niinku. oikeeseen paikkaan ja mä yritän aina muistuttaa kaikille, teineille varsin, et me ei olla maailman napa. Vaan et meidän kaunis planeettamme kiertää aurinkoa. Aurinko kiertää Linnunradan keskustaa ja Linnunradalla on ne muutamat kaverigalaksit, jonka kans ne kiertää yhteistä massakeskipisteen kierrettä.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Onks sun omat lapset joutunut usein kuulemaan tän Linnunrata-puhuttelun? Tähtititeilijä Elina LIndfors: Hirvittävän usein, ja toinen, mitä he joutuu kuuntelemaan aina kun mä selitän tähtien syntyä ja kuolemaa, niin on se, että tota paljon sellasia alkuaineita, mitä tarvitaan kännykään, kännykän tekemiseen, niin tota niin nehän syntyy tähtien räjähdykset niinku iso tähti kuolee supernovaräjähdyksenä niin tän ne on kans joutunut kuulemaan aika monta kertaa. Samoin kaikki yläastelaiset, jotka on vieraillu joskus Tuorlassa. Ja ollut mun kanssa kierroksella. Koska jotenkin se on jännittävä asia. Teinist monesti, se että täst syntyy . alkuaineita, joita tarvitaan, et voi olla elämää niin ne on ihan sillee hmmmm. Mut se, että näitä tarvitaan puhelimeen, ni HEI!

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Elämästä tuli mieleeni parin päivän takainen uutinen, jonka mukaan Venuksen kaasukehästä löytyi fosfiinia, sanoinko oikein Elina, eli tämmöstä, joka olisi merkki elämästä. Miten uutisen otit vastaan? Tähtititeilijä Elina Lindfors: Aika yllättävästä paikasta löyty. Mä en itse asiassa edes tiennyt, että et tota sitä edes etitään sieltä. Mä olin jotenkin aina omis kuvitelmissani ainakin rankannut, et niin tota et mistä ei ainakaan kannata ettiä niin on joku Venus, mutta koska se vaan nyt on kertakaikkiaan niinku ilmakehä, mitä se oli, 100-prosenttista happoa. Ei nyt kertakaikkiaan kuulosta yhtään houkuttelevalta. Mut ilmeisesti, sit kun mä luin niitä uutisii, täähän ei oo siis mitään Ihan suoranaisesti mun omaa tutkimusalaa, kun mä luin uutisiin nytten niin ilmeisesti tätä oli spekuloitu, että sieltä oli ollu joku syy olettaa, et siellä saattaisi niinku tai jotain elämän markkereita voida löytyä sieltä Venuksesta. Eihän ne muuten sitä olis yrittänyt. Mutta omassa niinkun omassa aurinkokuntatietämyksessä tuli kyllä suurena yllätyksenä. Ei ois ollut se paikka, mistä mä olisin etsinyt. Eikä olis ollut se Jupiterkaan, sori Teiko.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Janne, muistetaan: tää pieni vihreä mies -projekti suuntaa putken tonne Venukseen. Lähetetään kirje Chileen.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Jos teidän pitäisi ennakoida, ennustamine aina just se hauskin asia, niin tota mitä tieteellisiä läpimurtoja meillä olis odotettavissa vielä, sanotaan, meidän elinaikanamme? Mitä ennakoisitte? Tähtititeilijä Elina Lindfors: Mä ehkä omalta osaltani jo vastasin tähän, koska mä oletan, että tähtitieteessä tulee ehdottomasti olemaan se, et joko löydetään niitä elämän molekyylejä jostain muualta planeetalta tai sit oikeesti todetaan, että ei jumantsuikka, me ollaan koko galaksissa yksin. Tai ainakin tästä meidän galaksin siinä osuudessa, mitä me pystytään tarkasti havaitsemaan, niin se olis kyllä, molemmat olisi valtavii läpimurtoja. Jälkimmäistä elikkä sitä vaihtoehtoa, että me pystyttäis oikeesti poissulkemaan, että täällä ei oikeesti oo ketään, niin siihen tulisi menemään, kun ne täytyy käydä yksi kerrallaan suunnilleen läpi niitä planeettoja, niin niin tota siihen saattaa mennä se saattaa olla meidän oman eliniän ulkopuolinen tulos. Tää on tähtitieteessä se, mitä mä sanoisin, että on se ehdottomasti suuri iso seuraava läpimurto mitä odotetaan.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Entä Teiko?

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

No kyllä tässä ihan lähiaikoinakin kvanttiteknologia menee eteenpäin, ,,, siihen satsata niin paljon rahaa. Toisaalta tässä on jo pitkään ollut trendi ihan fysiikan perusteidenkin tutkimuksessa, . että informaatio on otettu mukaan. Informaation käsite. Informaatio lähtökohtaisesti voisi ajatella, että sillä ei ole fysiikan . kanssa kauheesti tekemistä. Informaatio jotenkin ihmisen toimintaa, kun fysiikkahan taas kuvaa, perinteinen näkökulma, että fysiikka kuvaa just kaikkea ihmisestä riippumattomasti. Vaikka ihmisiä ei olisi lainkaan, niin fysiikka olis sama. Mutta on tullut uusia, tosi kiinnostavia näkökantoja informaation merkityksestä ja ja tota. Ja toisaalta kvanttifysiikka haastaa sen ajatuksen havaitsijan roolista että havaitsijaa ei välttämättä pystytä poistamaankaan siitä fysiikan yhtälöstä. Että se informaation ja fysiikan yhteiskulku tulee jatkumaan. No semmosia niinkon konkreettisia asioita niin: Kvanttitietokone tullaan tekemään. Sen uskallan sanoa ääneen. Tietysti se, mitä sitten kutsutaan tietokoneeksi tai kvanttitietokoneeksi, mä en ainakaan näe, et siihen voi piirtää selvää rajaa. Nyt jo, vaikka niissä artikkeleissa kun raportointiin, puhutaan kvanttitietokoneesta. Se on selvää, että vähän kun mennään eteenpäin, niin ne näyttää aika leluluilta sitten niihin, mitä pystytään joskus myöhemmin rakentamaan, että se, että en mä oikein näe, että ehkä tän vanhanaikaisen tietokoneenkaan kanssa voidaan vetää semmonen viiva, että toi on vai toi ei oo. Ja tietokonehan muutenkin määritellään, ajatellaan sillä tavalla, mitä se pystyy tekemään. Sen kautta, niinku moni muukin asia tietenkin, mutta tietokone varsinkin siitä määritellään. Niin kyllä. Informaatio tulee menemään kvantittumaan, no se oli vähän huonosti sanottu, mutta kvanttifysiikalla tulee olemaan siinä roolinsa, informaation käsittelyssä. Sitä on sitten niinkun vaikeampi sanoa, voi olla näin, että kvanttitietokoneet tulee oleen semmosta vähän niinku supertietokoneet on nyt, että niitä on nyt vaikka joka valtiolla tai yrityksellä. Ne ei tule olemaan mitään jokaisen kännykässä olevia laitteita. Se on mahdollista. Tai sit keksitään tapa, että ne leviää laajemmallekin. Varmasti se, että pystytään laskemaan ihan uudella tavalla nopeemmin ja muuta. Toki klassinenkin informaatiokäsittely käsittelyn teoria ja rakentaminen menee eteenpäin. En mä usko, että tästä enää on paluuta tästä, että mitä informaatio meille merkitsee. Se on aika kiinnostava, kun katsoo taaksepäin, niin kumminkin nää on aika tuoreita juttuja. Kaikki tää informaation mullistus.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Entä Janne?

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Mul tulee ensimmäiseksi mieleen tämmösestä tekoälyn tutkimus, Samoin mitä Teiko sanoi kvanttitietokoneista Siihen lyödään ihan älyttömästi rahaa. Luulis tulevan jotain tuloksia ja siinä on kova hypetys ainakin. Mut siinä on myös täysin ääripäistä olevia mielipiteitä, että mitä sieltä on tulossa ja onko siellä tulossa mitään. Toiset, niinkuin joku Ray Kurzweil on sitä mieltä, et se on ihan huomenna tulossa se ihmien kaltainen älykkyys ja toiset on sitä mieltä, että unohtakaa koko juttu. Vaikee nyt lähtee ennustamaan, mut aattelisin, etä sieltä voi tulla jotain, millä on suurta merkitystä niinku yhteiskuntaan muutenkin. Ei pelkästään niinku, että luo uutta mullistavaa tietoa. Juonaja Erja Hyytiäinen: Ja tämä ilmeisesti, tässä on vilahtanutkin, että jossain saattaa olla yritykset mukana kehittämässä ja sitten tiedemaailma. Tiieteen vapaus nousi tuolla myös esille. Tuleeko tämä lisääntymään, jotta päästään näihin tieteellisiin läpimurtoihin, niin tuleeko tämä tavallaan akateemisen maailman ja business-maailman yhteys tiivistymään? Historiantutkija Janne Mäkiranta: Mä voisin sanoa, että se on ollut aika tiivis, tai tiiviimpi, kun mitä ajatellaan. Meillä on vaan ollut vaan on tapa ajatella et kaikki on tapahtunut yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Mut se on oikeastaan, mä heittäisin, et ainakin 1800-luvulta saakka hyvin suuri osa tutkimuksista on tehty yrityksissä. Teollisuusyritykseissä. Esimerkiksi jokin kemian tutkimus, mikä on meidän arkiselle elämälle aika merkittävä, niin siitä on suurimmaks osaks vastuussa ollut suuret saksalaiset ja amerikkalaiset yritykset. Ja näin poispäin. Et ei se oo sinänsä mikään uusi juttu. Toinen mikä on ehkä toiseksi suurin tutkimuksen rahoittaja on puolustusvoimat. Sitä voi sit tietysti miettiä, et miten se ohjaa sitä, et miten tiede kehittyy. Minkälaisiin asioihin me panostetaan? Mut vois sen ainakin sanoa, että ei se ainakaan vähene koska kaikennäköiset vempaimet maksaa koko ajan enemmän. Suuremmat teleskoopit ja hiukkaskiihdyttimet ja muut. Tähtititeilijä Elina Lindfors: Nimenomaan elikkä tähtitieteessä se yhteistyö on siis yritysten kanssa on nimenomaan näitten havaintolaitteitten kehitys ja sehän on sit usein sieltä tulee sellaisia teknologisia läpimurtoja, mitä voidaan hyödyntää sit muuallakin. Ei pelkästään tähtitieteessä. Sitä myötä sitten firmatkin on niistä kiinnostuneita.

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Ei mulla ole tohon mitään lisättävää. Janne aika hyvin tossa sano ton asian. Omalta kvanttifysiikan alalta en nyt ole perehtynyt siltä näkökannalta, et kuka rahottaa, mutta tietysti toi, että on tommosia läpimurtotuloksia, jotka ihan päätyy lehteen, et ne ei oo ensinnäkään mitään salaisuuksia vaan tuolla tavalla, ja julkaistaan artikkelina, nyt vaikka toi Googlen juttu, ja näitä on muitakin firmoja, niin se on kyllä uutta. Mutta niinku Janne valotti, niin ei se oo mitenkään uus asia yleensä siis, että se sattuu olemaan kvanttifysiikan tommosessa tutkimuksessa, ni, uusi asia.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Palataan täällä loppupuolella vielä puikkusen tähän - voidaan omia - turkulaiseen, lähes turkulaiseen, neutriino-tutkimuksen läpimurtoon, koska Elina siellä on ollut mukana, mä en tiedä, oliko muuta muita Turun yliopiston tutkijoita siinä mukana

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Oli toki, ja siis tosiaan siis niinku yli 1000 muutakin tutkijaa eli kertakaikkiaan voi omia

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Ei, ei ihan kokonaan omita, mutta hieman.

Historioitsija Janne Mäkiranta:

Historia muistaa ne, ketkä omii ne eikä ketkä on vaatimattomii, et omi vaan.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Ei, en missään nimessä ryhdy. Se oli

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Joo, mutta hienoa, se yhteistyö ja se ilmeisesti on jatkossakin se tie, mutta mitä tällä neutriinojen avulla voidaan nyt sitten tutkia? Minkälaisen kuvan se avasi nyt uudelleen tutkijoille ?

Kvanttifyysikko Teiko Heinosaari:

Mä voin vastata vastaa tähän: pieniä vihreitä miehiä. Tähtititieteilijä Elina Lindfors: (naurua) No, neurtriinothan on sellaisia, että nehän kulkee siis kaiken läpi, ei ole neutriinoo mikään ei pysäytä neutriinoo. Noin suunnilleen. Elikkä sillä varsinkin päästään tutkimaan sellasii siis koska fotonit, elikkä siis säteily, niin sehän ei pääse joka paikasta karkuun elikkä sellaisissa paikoista mistä ne ei pääse karkuun, niin neutriinot pääsee silti. Ne on niin tota niin pieniksi ja huomaamattomiksi hiukkasiks niin ne on tosi kovia jätkii tai tyttöi. Elikkä tota kyl mää ootan, että meillä on nyt just parhaillaan, mulla ja tolla toisella akatemiatutkija Talvikki Hovatalla, meillä on tosi . mielenkiintoinen jäljitysprojekti siitä, et no tottakai koska tottakai niitä neutriinojen on havaittu nyt lisää, niin meillä on mielenkiintoinen jäljitysprojekti menossa.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Eli siitä kuulemme sitten joskus tulevaisuudessa.

Tähtitieteilijä Elina Lindfors:

Toivottavasti.

Juontaja Erja Hyytiäinen:

Hyvä. Kiitoksia oikein paljon. Meillä on ollut hieno, hieno keskustelu, mielenkiintoisia asioita esillä elikkä kerran esittelen teidät elikkä yleisen historian tohtorikoulutettava Janne Mäkiranta, Suomen ESO-keskuksen akatemiatutkija Elina Lindfors ja  kvanttifyysikko Teiko Heinosaari, jonka taisin muuten alussa sanoa teoreettisen fysiikan tohtoriksi kun piti sanoo dosentti, mutta tulee sekin nytten korjattua. Kiitoksia tästä illasta ja ensi, anteeksi tänä syksynä meillä Tiedelinja tuleekin joka toinen keskiviikko ja kahden viikon päästä meillä on aiheena sitten aivot. Siitä, että miten pidämme aivoistamme huolta ja jos jotain ongelmia tulee niin miten niitä voidaan kuntouttaa. Tässä vaiheessa: Kiitoksia tästä illasta ja nähdään parin viikon päästä.