Väitös (digitaalinen kulttuuri): TaT Katriina Heljakka
Aika
2.3.2024 klo 12.00 - 16.00
TaT Katriina Heljakka esittää väitöskirjansa ”How Play Moves Us: Toys, Technologies, and Mobility in a Digital World” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 02.03.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Hanna Wirman (IT University of Copenhagen, Tanska) ja kustoksena professori Jaakko Suominen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on digitaalinen kulttuuri.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9611-7 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Teknologinen murros laajentaa nykyleikin ilmenemismuotoja osana eri-ikäisten ihmisten oppimista, työtä ja vapaa-aikaa. Väitöstutkimus käsittelee teknologisoituvaa leikkiä kysyen, miten nykyajan digitalisoituva ja verkottuva leikki liikuttaa leikkijöitä?
Mobiililaitteet, sosiaalinen media, verkottuneet esineet ja robotiikka luovat uusia ilmenemismuotoja ja ulottuvuuksia leikille. Digitaalinen leikki tarkoittaa vuorovaikutusta leikkikoneiden kanssa: Leikissä hyödynnetään perinteisten leikkivälineiden, kuten lelujen ohella mobiiliteknologiaa, sosiaalisen median alustoja, verkottuneita esineitä ja sosiaalista robotiikkaa, joilla leikkiminen perustuu monipuoliseen vuorovaikutukseen. Teknologian mahdollistava, avustama, ja rikastama leikki on moniaistista. Erityisesti hahmolelujen kanssa toteutuva leikki on luovaa, valokuvaukseen ja sosiaaliseen jakamiseen perustuvaa toimintaa: Lelutarinat, kuten kodin tilassa taltioidut nukkedraamat kertovat pitkäaikaisesta sitoutumisesta leluhahmoihin. Leluturismissa lelut matkustavat seikkailemaan lähiympäristöön—jopa ulkomaiden matkakohteisiin. Verkottuneet älylelut ja sosiaaliseen robotiikkaan kuuluvat eläinrobotit, jotka sisältävät erilaisia leikissä hyödynnettäviä eri tavoin liikuttavia tarjoumia, tarjoavat mahdollisuuksia mielikuvitukselliseen ja keholliseen leikkiin, sekä tunnetaitojen leikilliseen oppimiseen esikouluikäisten lasten elämässä. Perinteiset hahmolelut, kuten nallekarhut valjastettiin pandemian alkuvaiheessa yhtä aikaa ylisukupolviseen leikkiin niin fyysisissä ympäristöissä kuin sosiaalisen median alustoilla. Spekulatiivisessa lelufiktiossa hahmotellaan tarinankerronnan avulla näkymiä siihen, millaisia tulevaisuuden älylelut voisivat olla. Tapaustutkimukset luovat uutta leikkitietoa esittäen, miten mobilisoiva taipumus elää digitaalisessa leikissa. Jopa ruutuihin perustuvat teknologiat voivat edistää leikkijöiden mielikuvituksellista, kognitiivista ja fyysistä liikettä, liikuttaen leikkijöiden mieltä ja kehoa.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Hanna Wirman (IT University of Copenhagen, Tanska) ja kustoksena professori Jaakko Suominen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on digitaalinen kulttuuri.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9611-7 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Teknologinen murros laajentaa nykyleikin ilmenemismuotoja osana eri-ikäisten ihmisten oppimista, työtä ja vapaa-aikaa. Väitöstutkimus käsittelee teknologisoituvaa leikkiä kysyen, miten nykyajan digitalisoituva ja verkottuva leikki liikuttaa leikkijöitä?
Mobiililaitteet, sosiaalinen media, verkottuneet esineet ja robotiikka luovat uusia ilmenemismuotoja ja ulottuvuuksia leikille. Digitaalinen leikki tarkoittaa vuorovaikutusta leikkikoneiden kanssa: Leikissä hyödynnetään perinteisten leikkivälineiden, kuten lelujen ohella mobiiliteknologiaa, sosiaalisen median alustoja, verkottuneita esineitä ja sosiaalista robotiikkaa, joilla leikkiminen perustuu monipuoliseen vuorovaikutukseen. Teknologian mahdollistava, avustama, ja rikastama leikki on moniaistista. Erityisesti hahmolelujen kanssa toteutuva leikki on luovaa, valokuvaukseen ja sosiaaliseen jakamiseen perustuvaa toimintaa: Lelutarinat, kuten kodin tilassa taltioidut nukkedraamat kertovat pitkäaikaisesta sitoutumisesta leluhahmoihin. Leluturismissa lelut matkustavat seikkailemaan lähiympäristöön—jopa ulkomaiden matkakohteisiin. Verkottuneet älylelut ja sosiaaliseen robotiikkaan kuuluvat eläinrobotit, jotka sisältävät erilaisia leikissä hyödynnettäviä eri tavoin liikuttavia tarjoumia, tarjoavat mahdollisuuksia mielikuvitukselliseen ja keholliseen leikkiin, sekä tunnetaitojen leikilliseen oppimiseen esikouluikäisten lasten elämässä. Perinteiset hahmolelut, kuten nallekarhut valjastettiin pandemian alkuvaiheessa yhtä aikaa ylisukupolviseen leikkiin niin fyysisissä ympäristöissä kuin sosiaalisen median alustoilla. Spekulatiivisessa lelufiktiossa hahmotellaan tarinankerronnan avulla näkymiä siihen, millaisia tulevaisuuden älylelut voisivat olla. Tapaustutkimukset luovat uutta leikkitietoa esittäen, miten mobilisoiva taipumus elää digitaalisessa leikissa. Jopa ruutuihin perustuvat teknologiat voivat edistää leikkijöiden mielikuvituksellista, kognitiivista ja fyysistä liikettä, liikuttaen leikkijöiden mieltä ja kehoa.
Viestintä