Väitös (hoitotiede): TtM Johanna Wiisak

TtM Johanna Wiisak esittää väitöskirjansa “Whistleblowing for wrongdoing in health care – from identification to action” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.5.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).

Yleisön on mahdollista seurata väitöstä myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62858562362 (kopioi linkki selaimeen).

Vastaväittäjänä toimii professori Marit Kirkevold (Oslon yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Helena Leino-Kilpi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9227-0.

***

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Väitöstutkimuksessa analysoitiin väärinkäytösten paljastamista terveydenhuollossa ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksessa kehitettiin väärinkäytösten paljastamisen päättelymalli. Kyselyjen ja narratiivisten aineistojen tulosten perusteella esitettiin sidosryhmille ja tutkijoille ehdotukset väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Valtaosa terveydenhuollon ammattilaisista (70 %) oli epäillyt ja/tai havainnut väärinkäytöksiä työssään. Väärinkäytökset ilmenivät epäeettisenä tai laittomana toimintana, kuten potilaiden epäasiallisena kohteluna ja lääkkeiden varastamisena sekä hoidon ja/tai toiminnan epäkohtina, kuten epäpätevien työntekijöiden palkkaamisena ja laiminlyönteinä. Väärinkäytösten paljastaminen edellyttää ammattilaiselta päättelyä.

Tutkimuksessa kehitettiin väärinkäytösten paljastamisen päättelymalli. Mallin mukaan terveydenhuollon ammattilaisten päättely on moniulotteista sisältäen ydinkategorian sekä toimijan, perustelujen ja päättelytoimintojen ulottuvuudet ja yksilöllisen, yhteistoiminnallisen ja kollektiivisen päättelyn toimintaketjut. Päättelyä tarvitaan väärinkäytösten havaitsemisesta niiden paljastamiseen.

Väärinkäytökset paljastettiin pääasiassa oman organisaation sisällä lähiesihenkilölle (76 %) ja harvemmin organisaation ulkopuolelle, kuten medialle (~2 %). Väärinkäytökset eivät välttämättä loppuneet niiden paljastamisen seurauksena, ja paljastamisesta saattoi koitua negatiivisia seurauksia, kuten syrjintää paljastajalle. Väärinkäytösten paljastaminen on moraalisesti rohkeaa toimintaa.

Väärinkäytösten paljastajat arvioivat moraalisen rohkeutensa tason melko korkeaksi (8.55/10). Moraalinen rohkeus oli yhteydessä yksilöllisiin taustamuuttujiin – koulutukseen, työhön, persoonallisuuteen ja sosiaaliseen vastuuseen.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa käytännön työssä ja johtamisessa sekä koulutuksessa väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tulokset tuottivat myös teoreettista ymmärrystä väärinkäytösten paljastamisesta.