Väitös (kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede): LL Iida Kujala
Aika
25.5.2024 klo 12.00 - 16.00
LL Iida Kujala esittää väitöskirjansa ”Hybrid PET/CTA imaging for coronary artery disease. Studies on the effect of sex and genetic factors on diagnosis and outcome” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 25.05.2024 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Tomi Laitinen (Kuopion yliopisto) ja kustoksena professori Antti Saraste (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/177133 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Sepelvaltimoiden yhdistelmäkuvantamisen löydökset ja ennustearvo miehillä ja naisilla sekä monigeenisten riskipisteytyksien käyttö potilastyössä.
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Sepelvaltimotauti johtuu sydänlihasta ruokkivien sepelvaltimoiden ateroskleroosista eli valtimonkovettumataudista. Sepelvaltimoiden ahtautuminen rajoittaa sydänlihaksen verenkiertoa ja aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta, jonka tyypillinen oire on rasituksessa esiintyvä rintakipu.
Sydänkuvantamistutkimuksia tarvitaan sepelvaltimotaudin toteamisessa sekä vaikeusasteen ja hoidon tarpeen arvioinnissa. Sepelvaltimotaudin toteamisessa suositaan kajoamattomia kuvantamismenetelmiä. Uusin sepelvaltimotaudin diagnostinen kuvantamistutkimus on sepelvaltimoiden tietokonetomografia eli TT, joka näyttää tarkasti sepelvaltimoiden rakenteen. Rakenteen lisäksi tarvitaan usein tietoa ahtaumien vaikutuksesta sydänlihaksen verenkiertoon, jota voidaan tutkia sydämen positroniemissiotomografialla eli PET:llä. Sepelvaltimoiden TT-tutkimuksen ja sydämen PET-yhdistelmäkuvantaminen tarjoaa tietoa sekä sepelvaltimoiden rakenteellisista ahtaumista että niiden vaikutuksesta verenkiertoon.
Tutkimuksessamme tarkastelimme yhdistelmäkuvantamisen löydösten yhteyttä sepelvaltimotautikohtauksen ja kuoleman vaaraan miehillä ja naisilla, joita tutkittiin sepelvaltimotaudin epäilyn vuoksi. Naisten sepelvaltimotaudin toteamiseen on aiemmin havaittu liittyvän haasteita esimerkiksi epätyypillisten oireiden vuoksi. Väitöstutkimuksessa kuitenkin totesimme, että yhdistelmäkuvantaminen ennustaa sepelvaltimotautikohtauksen ja kuoleman vaaraa yhtäläisesti miehillä ja naisilla. Lisäksi havaitsimme, että sydämen yhdistelmäkuvantaminen tarkentaa vaaran arviota verrattuna pelkkään TT-tutkimukseen erityisesti seuraavan neljän vuoden aikana. Diagnostiikan lisäksi yhdistelmäkuvantaminen tuo siis tärkeää tietoa potilaiden ennusteesta yhtä lailla miehillä ja naisilla.
Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ja hoidossa keskeistä on taudin riskitekijöiden, kuten tupakoinnin, korkean veren kolesterolin, verenpaineen ja diabeteksen hoito terveellisillä elintavoilla ja tarvittaessa lääkehoidolla. Sepelvaltimotaudin riskistä osa selittyy kuitenkin perintötekijöillä. Sepelvaltimotaudin periytyminen ei kuitenkaan perustu yksittäisen geenimuunnoksen siirtämiseen jälkeläisille vaan vaikuttamassa on suuri määrä väestössä tavallisia vaihtelevia perimän kohtia. Mitä enemmän yksilö on perinyt epäsuotuisia geenimuunnoksia, sitä suurempi riski hänellä on sairastua sepelvaltimotautiin.
Valtimotaudin riskin arvioon on kehitetty viime vuosina monien geenien analyysiin perustuvia riskipisteytyksiä. Tutkimuksessamme kuitenkin totesimme, että sepelvaltimotaudin epäilyn vuoksi tutkittavilla henkilöillä nykyiset monigeeniset riskipisteytykset eivät anna merkittävää lisätietoa sepelvaltimotaudin todennäköisyydestä, kun tiedossa on potilaan muut sepelvaltimotaudille altistavat sairaudet ja riskitekijät. Tutkimuksen perusteella emme siis voi suositella DNA-tutkimusta sepelvaltimotaudin todennäköisyyden arvioon oireisilla henkilöillä.
Vastaväittäjänä toimii professori Tomi Laitinen (Kuopion yliopisto) ja kustoksena professori Antti Saraste (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaarilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/177133 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Sepelvaltimoiden yhdistelmäkuvantamisen löydökset ja ennustearvo miehillä ja naisilla sekä monigeenisten riskipisteytyksien käyttö potilastyössä.
Sydän- ja verisuonisairaudet ovat maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Sepelvaltimotauti johtuu sydänlihasta ruokkivien sepelvaltimoiden ateroskleroosista eli valtimonkovettumataudista. Sepelvaltimoiden ahtautuminen rajoittaa sydänlihaksen verenkiertoa ja aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta, jonka tyypillinen oire on rasituksessa esiintyvä rintakipu.
Sydänkuvantamistutkimuksia tarvitaan sepelvaltimotaudin toteamisessa sekä vaikeusasteen ja hoidon tarpeen arvioinnissa. Sepelvaltimotaudin toteamisessa suositaan kajoamattomia kuvantamismenetelmiä. Uusin sepelvaltimotaudin diagnostinen kuvantamistutkimus on sepelvaltimoiden tietokonetomografia eli TT, joka näyttää tarkasti sepelvaltimoiden rakenteen. Rakenteen lisäksi tarvitaan usein tietoa ahtaumien vaikutuksesta sydänlihaksen verenkiertoon, jota voidaan tutkia sydämen positroniemissiotomografialla eli PET:llä. Sepelvaltimoiden TT-tutkimuksen ja sydämen PET-yhdistelmäkuvantaminen tarjoaa tietoa sekä sepelvaltimoiden rakenteellisista ahtaumista että niiden vaikutuksesta verenkiertoon.
Tutkimuksessamme tarkastelimme yhdistelmäkuvantamisen löydösten yhteyttä sepelvaltimotautikohtauksen ja kuoleman vaaraan miehillä ja naisilla, joita tutkittiin sepelvaltimotaudin epäilyn vuoksi. Naisten sepelvaltimotaudin toteamiseen on aiemmin havaittu liittyvän haasteita esimerkiksi epätyypillisten oireiden vuoksi. Väitöstutkimuksessa kuitenkin totesimme, että yhdistelmäkuvantaminen ennustaa sepelvaltimotautikohtauksen ja kuoleman vaaraa yhtäläisesti miehillä ja naisilla. Lisäksi havaitsimme, että sydämen yhdistelmäkuvantaminen tarkentaa vaaran arviota verrattuna pelkkään TT-tutkimukseen erityisesti seuraavan neljän vuoden aikana. Diagnostiikan lisäksi yhdistelmäkuvantaminen tuo siis tärkeää tietoa potilaiden ennusteesta yhtä lailla miehillä ja naisilla.
Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ja hoidossa keskeistä on taudin riskitekijöiden, kuten tupakoinnin, korkean veren kolesterolin, verenpaineen ja diabeteksen hoito terveellisillä elintavoilla ja tarvittaessa lääkehoidolla. Sepelvaltimotaudin riskistä osa selittyy kuitenkin perintötekijöillä. Sepelvaltimotaudin periytyminen ei kuitenkaan perustu yksittäisen geenimuunnoksen siirtämiseen jälkeläisille vaan vaikuttamassa on suuri määrä väestössä tavallisia vaihtelevia perimän kohtia. Mitä enemmän yksilö on perinyt epäsuotuisia geenimuunnoksia, sitä suurempi riski hänellä on sairastua sepelvaltimotautiin.
Valtimotaudin riskin arvioon on kehitetty viime vuosina monien geenien analyysiin perustuvia riskipisteytyksiä. Tutkimuksessamme kuitenkin totesimme, että sepelvaltimotaudin epäilyn vuoksi tutkittavilla henkilöillä nykyiset monigeeniset riskipisteytykset eivät anna merkittävää lisätietoa sepelvaltimotaudin todennäköisyydestä, kun tiedossa on potilaan muut sepelvaltimotaudille altistavat sairaudet ja riskitekijät. Tutkimuksen perusteella emme siis voi suositella DNA-tutkimusta sepelvaltimotaudin todennäköisyyden arvioon oireisilla henkilöillä.
Viestintä