Väitös (kulttuurihistoria): FM Hanna-Reetta Schreck
Aika
26.8.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Hanna-Reetta Schreck esittää väitöskirjansa ”Elämäntanssi 1890–1915 – Ellen Thesleffin elävä ruumis” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 26.8.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/175550
Vastaväittäjänä toimii dosentti Anu Korhonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori ja dosentti Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väitöstilaisuuden jälkeen Arcanumin aulassa on lyhyt esitys väitöskirjaan liittyvästä esitystaideteoksesta ”Omakuva”. Mukana ovat väittelijän lisäksi näyttelijät Anu Almagro ja Johanna Jauhiainen, saksofonisti-säveltäjä Pauli Lyytinen, skenografi Jaana Kurttila ja valosuunnittelija Janne Teivainen.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Hanna-Reetta Schreckin väitöskirja tutkii kuvataiteilija Ellen Thesleffin näkemyksiä ruumiista ja ruumiillisuudesta 1800-luvun lopun modernin murroksen aikana.
Schreck syventyy tutkimuksessaan vuosisadan vaihteen käsityksiin ruumiista ja ruumiillisuudesta kuvataiteilija Ellen Thesleffin taiteellisen tuotannon ja elämäkerrallisten aineistojen valossa. Thesleff aloitti uransa Suomessa 1890-luvun alussa, jonka jälkeen hän työskenteli ja matkusti aktiivisesti erityisesti Ranskassa ja Italiassa.
Tutkimus tuo esiin, miten Thesleff suhtautui aikansa ruumiillisuuden normeihin, miten hän visualisoi ruumista taiteessaan ja käsitteli aihetta kirjallisissa aineistoissaan. Thesleffin taiteen ja kirjoitusten kautta on mahdollista hahmottaa modernin ruumiillisuuden syntyprosesseja, ja samalla ymmärtää, miten ne olivat sekä kulttuurinsa tuottamaa että sitä muuttavaa. Tutkimuksessa aineistot ymmärretään tapahtumapaikkoina, jopa esityksinä tai koreografioina, joiden avulla tutkia ja tehdä tulkintoja Thesleffin ruumiskäsitysten törmäämisestä tai mukautumisesta aikansa kulttuurisiin konventioihin. Väitöskirjan mukaan Thesleff ei niinkään kuvittanut ruumista, vaan tuotti sitä, erityisesti taiteessaan.
Tutkimus yhdistää kulttuuri- ja taidehistoriaa. Siinä korostuvat kontekstin ja aineistojen merkitys, visuaalinen analyysi sekä yksilön kokemus ja toiminta. Teoreettinen pohja on fenomenologisessa filosofiassa, jossa keskeisessä osassa ovat ruumiillisuus, aistimukset ja liike. Työn otsikko ”Elämäntanssi” suuntaa tutkimusta teoreettisesti kohti ruumista, ruumiillisuutta ja kokemusta – elävää ja elettyä. Työ liikkuu myös elämäkerrallisessa maastossa, koska työ, teoria ja elävä ruumis ovat toisiinsa kietoutuneita. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös taidepohjaista työskentelyä esitystaiteen keinoin osana Omakuva-nimistä työryhmää.
Tutkimuksen lähtökohta muotoutuu sukupuolen kautta kriittiseen feministiseen teoriaan nojaten. Vuosisadan vaihteessa käytiin kiivasta keskustelua naisen asemasta, ruumiista ja seksuaalisuudesta. Uudistuva feminiini ruumiillisuus muotoutui erityisesti naisasiatoiminnan, vapaan tanssin, voimistelun ja elämäntapauudistusliikkeiden piirissä. Tutkimus valaisee, kuinka Thesleff maalaavana naisena osallistui aktiivisesti aikansa ruumiillisuuden muodostamiseen ja oli tärkeä osa vuosisadan vaihteen taide- ja kulttuurikenttää sekä kansainvälistä avantgardea. Hän työskenteli yhtenä harvoista naistoimijoista modernin murroksen kuvataiteen miehisellä kentällä ja teki monipuolisen ja kansainvälisesti merkittävän uran.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/175550
Vastaväittäjänä toimii dosentti Anu Korhonen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena yliopistonlehtori ja dosentti Maarit Leskelä-Kärki (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kulttuurihistoria.
Väitöstilaisuuden jälkeen Arcanumin aulassa on lyhyt esitys väitöskirjaan liittyvästä esitystaideteoksesta ”Omakuva”. Mukana ovat väittelijän lisäksi näyttelijät Anu Almagro ja Johanna Jauhiainen, saksofonisti-säveltäjä Pauli Lyytinen, skenografi Jaana Kurttila ja valosuunnittelija Janne Teivainen.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Hanna-Reetta Schreckin väitöskirja tutkii kuvataiteilija Ellen Thesleffin näkemyksiä ruumiista ja ruumiillisuudesta 1800-luvun lopun modernin murroksen aikana.
Schreck syventyy tutkimuksessaan vuosisadan vaihteen käsityksiin ruumiista ja ruumiillisuudesta kuvataiteilija Ellen Thesleffin taiteellisen tuotannon ja elämäkerrallisten aineistojen valossa. Thesleff aloitti uransa Suomessa 1890-luvun alussa, jonka jälkeen hän työskenteli ja matkusti aktiivisesti erityisesti Ranskassa ja Italiassa.
Tutkimus tuo esiin, miten Thesleff suhtautui aikansa ruumiillisuuden normeihin, miten hän visualisoi ruumista taiteessaan ja käsitteli aihetta kirjallisissa aineistoissaan. Thesleffin taiteen ja kirjoitusten kautta on mahdollista hahmottaa modernin ruumiillisuuden syntyprosesseja, ja samalla ymmärtää, miten ne olivat sekä kulttuurinsa tuottamaa että sitä muuttavaa. Tutkimuksessa aineistot ymmärretään tapahtumapaikkoina, jopa esityksinä tai koreografioina, joiden avulla tutkia ja tehdä tulkintoja Thesleffin ruumiskäsitysten törmäämisestä tai mukautumisesta aikansa kulttuurisiin konventioihin. Väitöskirjan mukaan Thesleff ei niinkään kuvittanut ruumista, vaan tuotti sitä, erityisesti taiteessaan.
Tutkimus yhdistää kulttuuri- ja taidehistoriaa. Siinä korostuvat kontekstin ja aineistojen merkitys, visuaalinen analyysi sekä yksilön kokemus ja toiminta. Teoreettinen pohja on fenomenologisessa filosofiassa, jossa keskeisessä osassa ovat ruumiillisuus, aistimukset ja liike. Työn otsikko ”Elämäntanssi” suuntaa tutkimusta teoreettisesti kohti ruumista, ruumiillisuutta ja kokemusta – elävää ja elettyä. Työ liikkuu myös elämäkerrallisessa maastossa, koska työ, teoria ja elävä ruumis ovat toisiinsa kietoutuneita. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös taidepohjaista työskentelyä esitystaiteen keinoin osana Omakuva-nimistä työryhmää.
Tutkimuksen lähtökohta muotoutuu sukupuolen kautta kriittiseen feministiseen teoriaan nojaten. Vuosisadan vaihteessa käytiin kiivasta keskustelua naisen asemasta, ruumiista ja seksuaalisuudesta. Uudistuva feminiini ruumiillisuus muotoutui erityisesti naisasiatoiminnan, vapaan tanssin, voimistelun ja elämäntapauudistusliikkeiden piirissä. Tutkimus valaisee, kuinka Thesleff maalaavana naisena osallistui aktiivisesti aikansa ruumiillisuuden muodostamiseen ja oli tärkeä osa vuosisadan vaihteen taide- ja kulttuurikenttää sekä kansainvälistä avantgardea. Hän työskenteli yhtenä harvoista naistoimijoista modernin murroksen kuvataiteen miehisellä kentällä ja teki monipuolisen ja kansainvälisesti merkittävän uran.
Viestintä