Väitös (lastentautioppi): LL Hanni Rönnlund
Aika
1.9.2023 klo 12.00 - 16.00
LL Hanni Rönnlund esittää väitöskirjansa ”Sleep of pre-school children and their parents - a FinAdo substudy” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 1.9.2023 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Lahesmaa-sali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/63088739060
Vastaväittäjänä toimii dosentti Outi Saarenpää-Heikkilä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Terho Heikkinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastentautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/175549
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lapsen saaminen heikentää vanhemman unta ainakin kuuden vuoden ajaksi. Näiden kuuden huonosti nukutun vuoden aikana vanhemman tulisi toimia johdonmukaisena ja hellänä kasvattajana lapselleen, jonka terveyden ja hyvinvoinnin monet peruspilarit luodaan ensimmäisten elinvuosien aikana.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa lapsen ja tämän vanhempien unen vuorovaikutuksesta. Biologisissa perheissään asuvien lasten lisäksi mukana oli myös ulkomailta Suomeen adoptoituja lapsia, jotta unen perinnöllisiä tekijöitä saatiin huomioitua.
Tutkimuksessa todettiin, että huonosti nukkuvat vanhemmat kokivat lapsensa unen huonommaksi kuin hyvin nukkuvat vanhemmat, kun lasten unta tarkasteltiin samaan aikaan unta arvioivalla aktiivisuusrannekkeella, aktigrafilla. Lasten unessa aktigrafilla tarkasteltuna ei vaikuttanut olevan eroa. Tutkimuslöydös on monella tapaa mielenkiintoinen: Lasten univaikeuksia tutkitaan ja hoidetaan pitkälti vanhempien kertomaan pohjautuen, joten tutkimustulos muistuttaa ottamaan huomioon myös vanhemman oma unenlaatu lapsen univaikeuksia selvitettäessä. Vanhempien onkin tärkeä jo etsiä keinoja, joilla he voivat taata itselleen riittävän unen, vaikka yöllinen uni olisikin katkonaista tai vähäistä. Kun vanhempi nukkuu hyvin, ei hän näytä kokevan lapsensa univaikeuksia yhtä voimakkaina kuin huonosti nukkuessaan.
Väitöskirjatyössä todettiin myös, että vanhemman huono unenlaatu ei ennusta lapsen huonoa unta vuoden kuluttua. Tämä tulos oli jokseenkin yllättävä, sillä monet sellaiset vanhemmuuden piirteet, joita univaje aiheuttaa, on aiemmissa tutkimuksissa liitetty lapsen univaikeuksiin. Lisäksi todettiin, että lapsen aamuvirkkuus on suojaava tekijä vanhemman unen laadulle vuoden seurannassa. Toisin sanoen, iltavirkkujen lasten vanhemmat nukkuvat aamuvirkkujen lasten vanhempia huonommin vuoden kuluttua. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että oikeanlaisella kirkkaan valon ajoituksella ja päivän rytmityksellä voidaan yksilön iltavirkkua vuorokausirytmiä siirtää aikaisemmaksi. Täten onkin tärkeää ottaa huomioon myös lapsen ja perheen vuorokausirytmi perheen uniasioita käsitellessä, jotta hoito-ohjeet ja hoitotoimet osataan valita oikein.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/63088739060
Vastaväittäjänä toimii dosentti Outi Saarenpää-Heikkilä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Terho Heikkinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastentautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/175549
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lapsen saaminen heikentää vanhemman unta ainakin kuuden vuoden ajaksi. Näiden kuuden huonosti nukutun vuoden aikana vanhemman tulisi toimia johdonmukaisena ja hellänä kasvattajana lapselleen, jonka terveyden ja hyvinvoinnin monet peruspilarit luodaan ensimmäisten elinvuosien aikana.
Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli saada lisää tietoa lapsen ja tämän vanhempien unen vuorovaikutuksesta. Biologisissa perheissään asuvien lasten lisäksi mukana oli myös ulkomailta Suomeen adoptoituja lapsia, jotta unen perinnöllisiä tekijöitä saatiin huomioitua.
Tutkimuksessa todettiin, että huonosti nukkuvat vanhemmat kokivat lapsensa unen huonommaksi kuin hyvin nukkuvat vanhemmat, kun lasten unta tarkasteltiin samaan aikaan unta arvioivalla aktiivisuusrannekkeella, aktigrafilla. Lasten unessa aktigrafilla tarkasteltuna ei vaikuttanut olevan eroa. Tutkimuslöydös on monella tapaa mielenkiintoinen: Lasten univaikeuksia tutkitaan ja hoidetaan pitkälti vanhempien kertomaan pohjautuen, joten tutkimustulos muistuttaa ottamaan huomioon myös vanhemman oma unenlaatu lapsen univaikeuksia selvitettäessä. Vanhempien onkin tärkeä jo etsiä keinoja, joilla he voivat taata itselleen riittävän unen, vaikka yöllinen uni olisikin katkonaista tai vähäistä. Kun vanhempi nukkuu hyvin, ei hän näytä kokevan lapsensa univaikeuksia yhtä voimakkaina kuin huonosti nukkuessaan.
Väitöskirjatyössä todettiin myös, että vanhemman huono unenlaatu ei ennusta lapsen huonoa unta vuoden kuluttua. Tämä tulos oli jokseenkin yllättävä, sillä monet sellaiset vanhemmuuden piirteet, joita univaje aiheuttaa, on aiemmissa tutkimuksissa liitetty lapsen univaikeuksiin. Lisäksi todettiin, että lapsen aamuvirkkuus on suojaava tekijä vanhemman unen laadulle vuoden seurannassa. Toisin sanoen, iltavirkkujen lasten vanhemmat nukkuvat aamuvirkkujen lasten vanhempia huonommin vuoden kuluttua. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että oikeanlaisella kirkkaan valon ajoituksella ja päivän rytmityksellä voidaan yksilön iltavirkkua vuorokausirytmiä siirtää aikaisemmaksi. Täten onkin tärkeää ottaa huomioon myös lapsen ja perheen vuorokausirytmi perheen uniasioita käsitellessä, jotta hoito-ohjeet ja hoitotoimet osataan valita oikein.
Viestintä