Väitös (oikeustiede): OTM Johanna Vanto
Aika
25.11.2023 klo 12.00 - 16.00
OTM Johanna Vanto esittää väitöskirjansa ”Wiggle Room: Discretionary Power and Vulnerability in Asylum Procedure” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 25.11.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal1, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Eveliina Lyytinen (Siirtolaisuusinstituutti) ja kustoksena professori Anne Alvesalo-Kuusi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/175936
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Kolme osatutkimusta sisältävässä väitöskirjassa tutkitaan, kuinka turvapaikkapäätösten tekijät voivat hyödyntää olemassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen perustuvaa harkintavaltaansa maahanmuuton kontrolloimiseksi sekä sitä, millaisia seurauksia harkintavallan käytöllä turvapaikkaprosessissa voi olla haavoittuvaan asemaan joutuneille hakijoille – etenkin yksilöille, jotka hakevat queer-turvapaikkaa.
Aiempi harkintavaltaa koskeva empiirinen tutkimus keskittyy suurelta osin
yksittäisten päätöksentekijöiden ratkaisuihin. Tämä väitöskirja laajentaa ymmärrystä harkintavallasta valottamalla, kuinka harkintavaltaa voidaan turvapaikkapäätöksenteossa ruohonjuuritasolla käyttää laajassa mittakaavassa, ja kuinka sitä voidaan siirtää kolmansille osapuolille, kuten kansalaisjärjestöille.
Väitöstutkimus esittää, että turvapaikkaprosessi voi vaikeutua hakijoille, kun käytännöt muuttuvat tiheään ja ilman että hakijat tietävät muutoksista. Kansainvälistä suojelua koskevat kriteerit voivat olla hakijoille abstrakteja ja vaikeasti ymmärrettäviä. Lisäksi lähestymistavat turvapaikanhakijan kertomuksen uskottavuuden arviointiin vaihtelevat päätöksenteon eri tasoilla. Turvapaikkaprosessia vaikeuttaa myös se, että turvapaikanhaun kannalta hyödyllinen järjestötoiminta on hakijan ulottumattomissa.
Väitöskirja esittää uutta tapaa ymmärtää haavoittuvuus turvapaikkaprosessissa: haavoittuvuutta ei tule nähdä yksinomaan yksittäisen turvapaikanhakijan ominaisuutena tai olosuhteena, vaan myös
prosessuaalisena haavoittuvuutena eli joukkona rakenteellisia riskejä turvapaikanhakijalle, jotka liittyvät esimerkiksi turvapaikkaprosessin puutteisiin. Prosessuaalisen haavoittuvuuden käsite voi siirtää haavoittuvuutta koskevan keskustelun painopistettä pois yksilöiden haavoittuvuuksista kohti niitä normeja ja käytäntöjä, jotka tuottavat haavoittuvuutta viranomaismenettelyissä.
Väitöskirja koostuu yhteenveto-osuudesta ja kolmesta osatutkimuksesta. Aineistoon sisältyy 18–34 -vuotiaita irakilaisia hakijoita koskevia turvapaikkapäätöksiä sekä turvapaikanhakijoiden kanssa Suomessa työskentelevien oikeudellisten toimijoiden, kuten turvapaikkapäätösten tekijöiden ja järjestötoimijoiden, haastatteluja. Ensimmäisessä osatutkimuksessa hyödynnetään monimenetelmäistä lähestymistapaa, jossa on yhdistetty sekä määrällistä että laadullista analyysia. Toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa käytettiin laadullisia analyysimenetelmiä, kuten temaattista analyysia ja laadullista sisällönanalyysia.
Vastaväittäjänä toimii dosentti Eveliina Lyytinen (Siirtolaisuusinstituutti) ja kustoksena professori Anne Alvesalo-Kuusi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/175936
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Kolme osatutkimusta sisältävässä väitöskirjassa tutkitaan, kuinka turvapaikkapäätösten tekijät voivat hyödyntää olemassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen perustuvaa harkintavaltaansa maahanmuuton kontrolloimiseksi sekä sitä, millaisia seurauksia harkintavallan käytöllä turvapaikkaprosessissa voi olla haavoittuvaan asemaan joutuneille hakijoille – etenkin yksilöille, jotka hakevat queer-turvapaikkaa.
Aiempi harkintavaltaa koskeva empiirinen tutkimus keskittyy suurelta osin
yksittäisten päätöksentekijöiden ratkaisuihin. Tämä väitöskirja laajentaa ymmärrystä harkintavallasta valottamalla, kuinka harkintavaltaa voidaan turvapaikkapäätöksenteossa ruohonjuuritasolla käyttää laajassa mittakaavassa, ja kuinka sitä voidaan siirtää kolmansille osapuolille, kuten kansalaisjärjestöille.
Väitöstutkimus esittää, että turvapaikkaprosessi voi vaikeutua hakijoille, kun käytännöt muuttuvat tiheään ja ilman että hakijat tietävät muutoksista. Kansainvälistä suojelua koskevat kriteerit voivat olla hakijoille abstrakteja ja vaikeasti ymmärrettäviä. Lisäksi lähestymistavat turvapaikanhakijan kertomuksen uskottavuuden arviointiin vaihtelevat päätöksenteon eri tasoilla. Turvapaikkaprosessia vaikeuttaa myös se, että turvapaikanhaun kannalta hyödyllinen järjestötoiminta on hakijan ulottumattomissa.
Väitöskirja esittää uutta tapaa ymmärtää haavoittuvuus turvapaikkaprosessissa: haavoittuvuutta ei tule nähdä yksinomaan yksittäisen turvapaikanhakijan ominaisuutena tai olosuhteena, vaan myös
prosessuaalisena haavoittuvuutena eli joukkona rakenteellisia riskejä turvapaikanhakijalle, jotka liittyvät esimerkiksi turvapaikkaprosessin puutteisiin. Prosessuaalisen haavoittuvuuden käsite voi siirtää haavoittuvuutta koskevan keskustelun painopistettä pois yksilöiden haavoittuvuuksista kohti niitä normeja ja käytäntöjä, jotka tuottavat haavoittuvuutta viranomaismenettelyissä.
Väitöskirja koostuu yhteenveto-osuudesta ja kolmesta osatutkimuksesta. Aineistoon sisältyy 18–34 -vuotiaita irakilaisia hakijoita koskevia turvapaikkapäätöksiä sekä turvapaikanhakijoiden kanssa Suomessa työskentelevien oikeudellisten toimijoiden, kuten turvapaikkapäätösten tekijöiden ja järjestötoimijoiden, haastatteluja. Ensimmäisessä osatutkimuksessa hyödynnetään monimenetelmäistä lähestymistapaa, jossa on yhdistetty sekä määrällistä että laadullista analyysia. Toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessa käytettiin laadullisia analyysimenetelmiä, kuten temaattista analyysia ja laadullista sisällönanalyysia.
Viestintä