Väitös (sosiaalityö): VTL Anssi Lähde
Aika
5.4.2024 klo 12.00 - 16.00
VTL Anssi Lähde esittää väitöskirjansa ”Pelkistettyä todellisuutta - kiireellinen sijoitus ja asiakasprosessin johtaminen” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 05.04.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti ja kehittämispäällikkö Laura Yliruka (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja kustoksena professori Johanna Kallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiaalityö.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9621-6
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
KIIREELLINEN SIJOITUS ON LASTENSUOJELUJÄRJESTELMÄN HÄTÄJARRU, JOKA OTETAAN USEIN KÄYTTÖÖN OSANA PIDEMPÄÄ ASIAKKUUTTA
Kiireellinen sijoitus on lastensuojelun toimenpide, joka voidaan ottaa välittömästi käyttöön tilanteessa, joka uhkaa lapsen terveyttä ja kehitystä. Sijoitus kestää ensimmäisellä päätöksellä 30 vuorokautta ja sillä on samat oikeusvaikutukset kuin huostaanotolla, eli kyseessä on voimakas interventio perheeseen. Kiireellisten sijoitusten määrässä on ollut selkeää lisäystä nykyisen lastensuojelulain voimassaolon aikana. Edellisen lain aikana viimeisenä vuonna 2007 otettiin kiireellisesti huostaan 2000 lasta, vuonna 2022 sijoitettiin kiireellisesti 4498 lasta. Kehitys ei ole järjestelmälle asetettujen, ehkäisevää työotetta korostavien tavoitteiden mukaista.
Tutkimuksessa kartoitettiin asiakirjojen ja haastattelujen avulla kiireellisen sijoituksen taustatekijöitä kahdessa kaupungissa. Toisena kysymyksenä oli asiakasprosessin johtaminen sijoituksen yhteydessä. Tulosten mukaan kiireellinen sijoitus otetaan interventiona usein käyttöön osana laajempaa kokonaisuutta, ja sitä edeltää keskimäärin neljän vuoden lastensuojeluasiakkuus. Toimenpide on avohuoltopainotteisen mallin hätäjarru, jolla voidaan pysäyttää kumuloituva tilanne ja hakea käännettä jumiutuneeseen asetelmaan. Intervention tarve tulee harvoin täysin yllättäen ja sen käyttöön liittyy myös suunnitelmallisuutta. Sijoitusten painopiste on yhä selkeämmin teini-ikäisissä. Sijoitusta seuraa vallitsevasti toinen sijoitus kodin ulkopuolelle, useimmin huostaanotto.
VASTUUSOSIAALITYÖNTEKIJÄ EI YKSISELITTEISESTI JOHDA ASIAKASPROSESSIA
Kiireellisen sijoituksen yhteydessä muodostuu pelkistetty toimijaverkosto, jossa keskitytään omaan tehtävään. Prosessi on standardisoitu ja vastuusosiaalityöntekijä osallistuu siihen varsin myöhään. Hänen roolinsa voi kapeutua, kun arviointiin ja päätöksentekoon osallistuu muitakin toimijoita. Asiakaslähtöisyyden ideaali ei aina toteudu mallissa, jossa sijaishuolto on pitkälti keskitetty vastaanottoyksiköihin.
Sosiaalityöntekijät kuvaavat oman roolinsa enemmän koordinaation kuin johtamisen näkökulmasta. Hallintatapa ei aina tue sosiaalityöntekijän johtamisotetta. Myös johtamisvalmiuksia tulisi vahvistaa.
Vastaväittäjänä toimii dosentti ja kehittämispäällikkö Laura Yliruka (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja kustoksena professori Johanna Kallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiaalityö.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9621-6
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
KIIREELLINEN SIJOITUS ON LASTENSUOJELUJÄRJESTELMÄN HÄTÄJARRU, JOKA OTETAAN USEIN KÄYTTÖÖN OSANA PIDEMPÄÄ ASIAKKUUTTA
Kiireellinen sijoitus on lastensuojelun toimenpide, joka voidaan ottaa välittömästi käyttöön tilanteessa, joka uhkaa lapsen terveyttä ja kehitystä. Sijoitus kestää ensimmäisellä päätöksellä 30 vuorokautta ja sillä on samat oikeusvaikutukset kuin huostaanotolla, eli kyseessä on voimakas interventio perheeseen. Kiireellisten sijoitusten määrässä on ollut selkeää lisäystä nykyisen lastensuojelulain voimassaolon aikana. Edellisen lain aikana viimeisenä vuonna 2007 otettiin kiireellisesti huostaan 2000 lasta, vuonna 2022 sijoitettiin kiireellisesti 4498 lasta. Kehitys ei ole järjestelmälle asetettujen, ehkäisevää työotetta korostavien tavoitteiden mukaista.
Tutkimuksessa kartoitettiin asiakirjojen ja haastattelujen avulla kiireellisen sijoituksen taustatekijöitä kahdessa kaupungissa. Toisena kysymyksenä oli asiakasprosessin johtaminen sijoituksen yhteydessä. Tulosten mukaan kiireellinen sijoitus otetaan interventiona usein käyttöön osana laajempaa kokonaisuutta, ja sitä edeltää keskimäärin neljän vuoden lastensuojeluasiakkuus. Toimenpide on avohuoltopainotteisen mallin hätäjarru, jolla voidaan pysäyttää kumuloituva tilanne ja hakea käännettä jumiutuneeseen asetelmaan. Intervention tarve tulee harvoin täysin yllättäen ja sen käyttöön liittyy myös suunnitelmallisuutta. Sijoitusten painopiste on yhä selkeämmin teini-ikäisissä. Sijoitusta seuraa vallitsevasti toinen sijoitus kodin ulkopuolelle, useimmin huostaanotto.
VASTUUSOSIAALITYÖNTEKIJÄ EI YKSISELITTEISESTI JOHDA ASIAKASPROSESSIA
Kiireellisen sijoituksen yhteydessä muodostuu pelkistetty toimijaverkosto, jossa keskitytään omaan tehtävään. Prosessi on standardisoitu ja vastuusosiaalityöntekijä osallistuu siihen varsin myöhään. Hänen roolinsa voi kapeutua, kun arviointiin ja päätöksentekoon osallistuu muitakin toimijoita. Asiakaslähtöisyyden ideaali ei aina toteudu mallissa, jossa sijaishuolto on pitkälti keskitetty vastaanottoyksiköihin.
Sosiaalityöntekijät kuvaavat oman roolinsa enemmän koordinaation kuin johtamisen näkökulmasta. Hallintatapa ei aina tue sosiaalityöntekijän johtamisotetta. Myös johtamisvalmiuksia tulisi vahvistaa.
Viestintä