Väitös (suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus): FM Lotta Aarikka

Aika

9.6.2023 klo 12.00 - 16.00
FM Lotta Aarikka esittää väitöskirjansa “Murre ja sen tutkimus. Näkökulmia fennistisen murteentutkimuksen historiaan ja kieli-ideologioihin 1871–2017” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 9.6.2023 klo 12 (Turun yliopisto, Arcanum, Auditorio Aava, Arcanuminkuja 1, Turku).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/66670709021 (kopioi linkki selaimeen).

Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Fred Karlsson (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Tommi Kurki (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus.

Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9301-7.

***

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Väitöskirjan aihe on murre ja se, miten murretta on suomen kielen alalla tutkittu. Tarkastelen tutkimuksessani prosessia, jota nimitän leikkisästi murteentutkimuksen ”kylmäketjuksi”: Miten yksilön puheesta syntyy tieteellistä tietoa murteista?

Pääasiallinen tutkimusaineistoni koostuu murteita käsittelevien väitöskirjojen osista sekä 20 tutkijan haastattelusta. Tarkastelen tutkimusaineistoani neljästä näkökulmasta: 1) murreaineistojen, 2) kielenkäyttäjien eli murteen puhujien, 3) murteen käsiteen sekä 4) murteentutkijoiden näkökulmasta.

Tutkimushistoriallisen tarkastelun lisäksi käsittelen tutkimuksessani murteentutkimukseen liittyviä kieli-ideologioita. Kieli-ideologioilla tarkoitetaan tutkimuksessani esimerkiksi käsityksiä siitä, millainen puhe on murreaineistoa, kuka murteita puhuu ja mitä ominaispiirteitä murteisiin kuuluu.

Tarkastelen työssäni, miten murreaineistojen puhujat on valittu sekä mitä puhujista tutkimuksissa kerrotaan. Perehdyn erityisesti ”syntyperäisyyteen” puhujavalikoinnin keskeisimpänä ohjenuorana ja pohdin, mitä ”syntyperäisyys” puhujista kertoo ja miten syntyperäisyyden edellyttäminen rajaa murteenpuhujien joukkoa.

Otan tutkimuksessani kantaa myös siihen, millaista kielitietoa tutkijoiden tulisi suurelle yleisölle murteista välittää. Sekä opetuksessa että suurelle yleisölle viestittäessä keskiössä ovat usein murrealueet ja -rajat. Tutkimuksessani käyn lävitse erilaisia murrealue-esityksiä ja pohdin rajanvedon ja murteiden määrittelemisen vaikeutta. Esitän, että murrealuejakojen sijaan keskeistä murteisiin liittyvää kielitietoa on juuri rajanvetoon liittyvät vaikeudet.

Tutkimuksessani osoitan, että hyvin monella murteita tutkineella on jokin kytkös tutkimaansa murteeseen tai puheyhteisöön, vaikka kyseisiä kytköksiä ja niiden vaikutuksia tutkimukseen ei juurikaan käsitellä. Väitän, että tutkijapositiota tulisi pohtia, sillä analyysini perusteella tutkijat hyödyntävät kielitajuaan useassa tutkimusprosessin vaiheessa.