Väitös (synnytys- ja naistentautioppi): YAMK Sanna-Mari Manninen
Aika
8.5.2024 klo 12.00 - 16.00
YAMK Sanna-Mari Manninen esittää väitöskirjansa ”Sexual medicine education in Finland – Opinions of general practitioners, medical students, and midwifery students on their sexual medicine competence and education” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 08.05.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/602a64a4-6e22-40e1-b777-f80515b3c465/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Sari Räisänen (Laurea-ammattikorkeakoulu) ja kustoksena professori Päivi Polo (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9687-2
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkimusta seksuaalilääketieteellisestä osaamisesta tarvitaan opetuksen kehittämiseksi
Hyvä seksuaaliterveys on osa kokonaisvaltaista terveyttä. Seksuaaliongelmien esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä sekä erilaisten kroonisten sairauksien ja lääkitysten yhteydessä. Seksuaaliongelmat voivat olla myös erilaisten perussairauksien ennustekijöitä; tyypillisin on erektiohäiriö, joka voi ennustaa sydän- ja verisuonitautia jo vuosia ennen taudin puhkeamista. Mahdollisia seksuaaliongelmia ei kuitenkaan kartoiteta potilaskohtaamisissa rutiininomaisesti terveydenhuollon ammattilaisten toimesta.
Suomesta puuttui tieto siitä, millaiseksi terveydenhuollon ammattilaiset kokevat oman seksuaalilääketieteen osaamisensa sekä mitkä asiat estävät seksuaaliasioiden puheeksi ottamisen. Tutkimuksessa selvitettiin näitä asioita terveyskeskuslääkäreiden sekä valmistuvien lääketieteen ja kätilöopiskelijoiden otoksissa.
Tuloksissa selvisi, että seksuaaliasioiden puheeksi ottamista estää terveyskeskuslääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden mukaan eniten vastaanottoajan lyhyys sekä seksuaalilääketieteen osaamisen puute. Kätilöopiskelijoilla puheeksi ottamista esti erityisesti seksuaalilääketieteen osaamisen puute. Opiskelija-aineistossa nousi lisäksi useita seksuaalilääketieteen osa-alueita, joissa koettiin puutteita. Erityisesti naisten seksuaaliongelmien tunnistamisessa ja hoidossa raportoitiin heikkoa osaamista.
Kaikki tutkittavat ryhmät olivat yhtä mieltä siitä, että seksuaalilääketieteen opetus on heidän koulutuksessaan liian vähäistä. Jotta terveyskeskuksissa, perhesuunnitteluneuvoloissa ja osastoilla, esimerkiksi synnytyksen jälkeen, osattaisiin luontevasti keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, on riittävä seksuaalilääketieteen opetus välttämätöntä.
Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää seksuaalilääketieteen opetusta niin lääkäri- kuin kätilökoulutuksessa ja sitä kautta parantaa seksuaaliasioiden puheeksi ottamisen taitoja sekä seksuaaliongelmien tunnistamista ja hoitoa.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/602a64a4-6e22-40e1-b777-f80515b3c465/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Sari Räisänen (Laurea-ammattikorkeakoulu) ja kustoksena professori Päivi Polo (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9687-2
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkimusta seksuaalilääketieteellisestä osaamisesta tarvitaan opetuksen kehittämiseksi
Hyvä seksuaaliterveys on osa kokonaisvaltaista terveyttä. Seksuaaliongelmien esiintyvyys lisääntyy ikääntyessä sekä erilaisten kroonisten sairauksien ja lääkitysten yhteydessä. Seksuaaliongelmat voivat olla myös erilaisten perussairauksien ennustekijöitä; tyypillisin on erektiohäiriö, joka voi ennustaa sydän- ja verisuonitautia jo vuosia ennen taudin puhkeamista. Mahdollisia seksuaaliongelmia ei kuitenkaan kartoiteta potilaskohtaamisissa rutiininomaisesti terveydenhuollon ammattilaisten toimesta.
Suomesta puuttui tieto siitä, millaiseksi terveydenhuollon ammattilaiset kokevat oman seksuaalilääketieteen osaamisensa sekä mitkä asiat estävät seksuaaliasioiden puheeksi ottamisen. Tutkimuksessa selvitettiin näitä asioita terveyskeskuslääkäreiden sekä valmistuvien lääketieteen ja kätilöopiskelijoiden otoksissa.
Tuloksissa selvisi, että seksuaaliasioiden puheeksi ottamista estää terveyskeskuslääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden mukaan eniten vastaanottoajan lyhyys sekä seksuaalilääketieteen osaamisen puute. Kätilöopiskelijoilla puheeksi ottamista esti erityisesti seksuaalilääketieteen osaamisen puute. Opiskelija-aineistossa nousi lisäksi useita seksuaalilääketieteen osa-alueita, joissa koettiin puutteita. Erityisesti naisten seksuaaliongelmien tunnistamisessa ja hoidossa raportoitiin heikkoa osaamista.
Kaikki tutkittavat ryhmät olivat yhtä mieltä siitä, että seksuaalilääketieteen opetus on heidän koulutuksessaan liian vähäistä. Jotta terveyskeskuksissa, perhesuunnitteluneuvoloissa ja osastoilla, esimerkiksi synnytyksen jälkeen, osattaisiin luontevasti keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, on riittävä seksuaalilääketieteen opetus välttämätöntä.
Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää seksuaalilääketieteen opetusta niin lääkäri- kuin kätilökoulutuksessa ja sitä kautta parantaa seksuaaliasioiden puheeksi ottamisen taitoja sekä seksuaaliongelmien tunnistamista ja hoitoa.
Viestintä