Väitös (taidehistoria): MA Hilja Roivainen
Aika
2.12.2023 klo 12.00 - 16.00
MA Hilja Roivainen esittää väitöskirjansa ”Utooppisten maisematyyppien jatkumo 2000-luvulla. Kuusi pohjoismaalaista taidemaalaria” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 02.12.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62034765190 (meeting ID: 620 3476 5190, passcode: 493342).
Vastaväittäjänä toimii professori emerita Tuija Hautala-Hirvioja (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9518-9 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkimukseni mukaan utopian eli hyvän ei-paikan ajatus (kreik. eu- ja ou-topos) esiintyy länsimaisessa maalaustaiteessa renessanssista alkaen metaforisena maisemaobjektina, kuten Arkadian metsikkö, niitty, vesistö ja laakso, maaseudun pastoraali, Paratiisin puutarha ja vuori sekä utopian saari.
Tutkimani aineisto todensi keskeisen modernin utopia-ajattelija Ernst Blochin (1885–1977) filosofiaan sisältyvien – ja aikaisemmin kuvalähtöisestä näkökulmasta tutkimattomien – maisemallisten kielikuvien, ”toivemaisemien” ajankohtaisuuden ja toimivuuden utooppisen maisemamaalauksen määrittelyssä.
Työssäni nousi keskiöön utopioiden ja maisemataiteen historian kytkeytyminen toisiinsa. Paratiisin, pastoraalin, ylevän, pittoreskin ja Arkadian kuvatyypit ovat olennainen osa niin tutkimani länsimaisen maisemataiteen kuin utopioiden historiaa. Nämä utooppisiksi määrittelemäni kuvatyypit sisältävät utopiaan kytkeytyviä elementtejä, joihin luen erityisesti paratiisimyytin.
Kansainvälisellä taidekentällä esillä olleen kuuden pohjoismaalaisen taidemaalarin tuotanto todentaa utooppisen maisemataiteen historiallisen jatkumon 2000-luvun taiteessa ja maiseman esteettisen merkityksen. Eggert Pétursson, John Kørner, Astrid Nondal ja Andreas Eriksson kuvaavat maisemahavaintojaan ja suhdettaan pohjoismaiseen ympäristöön. Anna Tuori ja Petri Ala-Maunus taas maalaavat kulttuurista maisemaa, joka on välittynyt elokuvien, internetin, kirjallisuuden, taiteen historian ja uskonnollisen kuvaston kautta.
Paratiisillisten kielikuvien toistuminen aineistoni maisemataiteessa kertoo nähdäkseni siitä, että niillä on laajaa intuitiivista kantavuutta yli ajallisten ja maantieteellisten rajojen. Niiden avulla voidaan käsitellä katsojia puhuttelevasti erilaisia – ajallisesti ja paikallisesti – tärkeitä ympäristösuhteeseen ja tilanhallintaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimustani voidaankin hyödyntää taiteen ja maiseman tutkimuksessa pohdittaessa ihmisen esteettisen ympäristösuhteen kuvallista esittämistä maisemana.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62034765190 (meeting ID: 620 3476 5190, passcode: 493342).
Vastaväittäjänä toimii professori emerita Tuija Hautala-Hirvioja (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on taidehistoria.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9518-9 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tutkimukseni mukaan utopian eli hyvän ei-paikan ajatus (kreik. eu- ja ou-topos) esiintyy länsimaisessa maalaustaiteessa renessanssista alkaen metaforisena maisemaobjektina, kuten Arkadian metsikkö, niitty, vesistö ja laakso, maaseudun pastoraali, Paratiisin puutarha ja vuori sekä utopian saari.
Tutkimani aineisto todensi keskeisen modernin utopia-ajattelija Ernst Blochin (1885–1977) filosofiaan sisältyvien – ja aikaisemmin kuvalähtöisestä näkökulmasta tutkimattomien – maisemallisten kielikuvien, ”toivemaisemien” ajankohtaisuuden ja toimivuuden utooppisen maisemamaalauksen määrittelyssä.
Työssäni nousi keskiöön utopioiden ja maisemataiteen historian kytkeytyminen toisiinsa. Paratiisin, pastoraalin, ylevän, pittoreskin ja Arkadian kuvatyypit ovat olennainen osa niin tutkimani länsimaisen maisemataiteen kuin utopioiden historiaa. Nämä utooppisiksi määrittelemäni kuvatyypit sisältävät utopiaan kytkeytyviä elementtejä, joihin luen erityisesti paratiisimyytin.
Kansainvälisellä taidekentällä esillä olleen kuuden pohjoismaalaisen taidemaalarin tuotanto todentaa utooppisen maisemataiteen historiallisen jatkumon 2000-luvun taiteessa ja maiseman esteettisen merkityksen. Eggert Pétursson, John Kørner, Astrid Nondal ja Andreas Eriksson kuvaavat maisemahavaintojaan ja suhdettaan pohjoismaiseen ympäristöön. Anna Tuori ja Petri Ala-Maunus taas maalaavat kulttuurista maisemaa, joka on välittynyt elokuvien, internetin, kirjallisuuden, taiteen historian ja uskonnollisen kuvaston kautta.
Paratiisillisten kielikuvien toistuminen aineistoni maisemataiteessa kertoo nähdäkseni siitä, että niillä on laajaa intuitiivista kantavuutta yli ajallisten ja maantieteellisten rajojen. Niiden avulla voidaan käsitellä katsojia puhuttelevasti erilaisia – ajallisesti ja paikallisesti – tärkeitä ympäristösuhteeseen ja tilanhallintaan liittyviä kysymyksiä. Tutkimustani voidaankin hyödyntää taiteen ja maiseman tutkimuksessa pohdittaessa ihmisen esteettisen ympäristösuhteen kuvallista esittämistä maisemana.
Viestintä