Artikkelimuotoisessa väitöskirjassani tutkin siirtolaisuuden representaatioita 2010-luvun sarjakuvissa keskittyen erityisesti sarjakuvien intermediaalisuuteen.

Sarjakuva on erityislaatuinen esitysmuoto, jolla on oma ilmaisukielensä. Kuvan ja sanan yhdistämisen lisäksi sarjakuvamuodolle on ominaista kuvien samanaikaisuus ja niiden sijoittuminen suhteessa toisiinsa: sarjakuvan ruudut eivät toimi pelkästään ajassa vaan myös tilassa. Sarjakuvan tilallis-ajallisen muodon voikin nähdä soveltuvan hyvin käsittelemään siirtolaisuutta, joka on sekä maantieteellinen että historiallinen ilmiö.

Sanaa ja kuvaa yhdistelevän luonteensa vuoksi sarjakuva on nähty lähtökohtaisesti intermediaalisena ilmaisuvälineenä, mutta minua kiinnostaa sarjakuvan intermediaalisuus laajemmassa merkityksessä: se, miten sarjakuvakerronta sisällyttää itseensä elementtejä eri ilmaisuvälineistä ja minkälaisia merkityksiä nämä elementit kantavat mukanaan sarjakuviin.

Keskeinen tutkimustavoitteeni on osoittaa, että intermediaalisten elementtien kautta paitsi vahvistetaan teosten siirtolaisuutematiikkaa myös luodaan kohtaamisen paikkoja teoksen ja lukijan välille sekä pyritään herättämään lukijassa empatiaa.

Väitöstutkimukseni oli osa Koneen Säätiön rahoittamaa tiedettä ja taidetta yhdistävää hanketta "Sarjakuva ja siirtolaisuus. Kuuluminen, kerronta, aktivismi" (2018–2021). Lisätietoa hankkeesta: migrationcomics.fi