Etnologian alaan kuuluvassa väitöskirjatutkimukseni tarkastelen 1970-luvulla syntyneiden, Etelä-Karjalassa lapsuutensa viettäneiden ja sieltä poismuuttaneiden käsityksiä entisestä kotiseudustaan ja karjalaisuudesta. 

Tutkimuskysymysten asettelussa yhteen kietoutuvat Etelä-Karjala paikkana, muistojen kotiseutuna, ja käsitykset karjalaisuudesta. Mikä merkitys lapsuuden ja nuoruuden eteläkarjalaisella kotiseudulla on sieltä lähteneille nyt aikuisuudessa, 40–50-vuotiaana? Kun siirtokarjalaisten evakkouteen nojannut identiteetti on ollut korostuneen karjalainen ja karjalaisuuden nykydiskurssia hallitseva, ovatko 1970-luvulla syntyneet eteläkarjalaiset poismuuttajat mielestään karjalaisia, ja jos, niin miten se tulee esiin?

Entä ovatko tutkimukseeni osallistuvat entiset eteläkarjalaiset mahdollisesti monipaikkaisia – mitkä siteet heillä on lapsuuden kotiseutuunsa? Kuinka koronapandemia on vaikuttanut heidän liikkumiseensa nykyisen kodin ja entisen kotiseudun välillä? Mitä annettavaa tällä sukupolvella voisi olla väestötappioisen Etelä-Karjalan kehittämiselle tulevaisuudessa?