Enni

Laakio

Väitöskirjassani tutkin vuosina 1918–1928 ilmestyneiden Suomen sisällissodan muistojulkaisujen kehollisia kuvastoja ja niiden tarjoumia suhteessa kuolemaa ja kuolevaisuutta koskevan tiedon rakentumiseen. Lähtökohtanani ovat kuvastojen kautta moniaistisesti välittyvät affektiiviset kokemukset, jotka osallistuvat kuolemasuhteen neuvotteluun osana kehollisen tuntemisen ja tietämisen toisiinsa kietoutuneita prosesseja.

Tutkimuksessani kysyn, millaista kuolemasuhdetta sisällissodan jakautuneen muistokulttuurin kielellinen kerronta sekä kuvat kasvoista, paikoista ja väkivallan kehollistuneista seurauksista neuvottelivat. Analysoin, miten affektien liike, tarttuminen ja resonanssi kehollistavat julkaisujen luomia muistin paikkoja sekä miten ja minkä etäisyyden päästä ne ohjaavat lukijoita/katsojia kohtaamaan kuolevaisuutta ja kuviteltua kuolemaa.

Käsitän muistojulkaisujen muodostavan tarjoumia eli reunaehtoja ja mahdollisuuksia ihmisyyden ja ajallisuuden reflektoinnille. Tutkimukseni valottaa affektien ja tunnepitoisten kokemusten vaikutuksia kuolemasuhteen dynaamiseen uudelleen muotoutumiseen sekä tarkastelee kuolevaisuuden ja ajallisuuden saamia merkityksiä inhimillisen tiedon ja tietämisen ytimessä.