Heikki Rosenholm profiilikuva
Heikki
Rosenholm
tohtorikoulutettava, Kulttuurituotanto ja maisemantutkimus
FM

Ota yhteyttä

Asiantuntijuusalueet

kulttuuriperinnön tutkimus
kuolemantutkimus
tunteelliset käytännöt
suomalainen elokuva 1940-1950-luvut
Dracula
vampyyrit
zombit
ekspressionistinen elokuva
kauhuelokuva

Biografia

Aloitin vuonna 2011 opintoni kulttuuriperinnön tutkimuksessa, josta valmistuin 2017. Sivuaineina olen suorittanut digitaalisen kulttuurin perus- ja aineopinnot sekä museologian perusopinnot. Jatko-opinnot kulttuuriperinnön tutkimuksessa aloitin 2017.

Työskentelen tällä hetkellä Emil Aaltosen säätiön myöntämällä nuoren tutkijan apurahalla 2019-2020.

Opetus

Olen opettanut sekä kulttuuriperinnön tutkimuksen että digitaalisen kulttuurin kursseilla. Asiantuntijuusalueeseeni kuuluvat  kuolemankulttuureita ja -tutkimusta, tunteiden historiaa sekä kauhuelokuvia käsittelevät aihekokonaisuudet.

Opetuskokemus:

Kulttuuriperinnön tutkimuksen perusopinnot (vierailevana luennoitsijana), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Turun yliopisto, syksy 2019

Kulttuuriperintöprosessien jäljillä: Kuoleman kulttuuriperintö (vastuuopettajana, mukana vierailevia luennoitsijoita), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman aineopinnot, Turun yliopisto, kevät 2018.

Ylirajainen ja globaali kulttuuriperintö (avustavana opettajana), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman aineopinnot, Turun yliopisto, syksy 2017.

Kauhuelokuvalukupiiri (vastuuopettajana, mukana vierailevia luennoitsijoita), Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Turun yliopisto, kevät 2017.

Tutkimus

Väitöskirjassani tutkin kuolemaan liittyviä tunteellisia käytäntöjä 1940- ja 1950-luvun kotimaisessa elokuvassa. Tarkastelen elokuvissa erityisesti ruumiillisia toimintatapoja (eleitä, puhetta, käytöstä, reaktioita jne.) ja tilanteita, joissa tunteellisia käytäntöjä toteutetaan. Tunteelliset käytännöt ovat kulttuuriantropologi Monique Scheerin 2010-luvulla kehittämä teoria, jonka mukaan tunteiden ilmaisijana toimii tietoinen ruumis, johon ovat vaikuttaneet ajalliset sekä yhteiskunnassa opitut sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Scheerin teoria vastustaa tunteiden universaaliutta ja haastaa tunteisiin liitettävät yleismääritelmät sekä ruumiilliset ilmaisutavat.

Tutkimuksessani tarkastelen yleisesti suomalaista kansakuntaa kulttuuriperintöyhteisönä, jonka ylläpitämät ja säilyttämät kuoleman yhteydessä ilmenevät tunteet näkyvät kulttuuriperintöprosesseina kotimaisessa fiktioelokuvassa. Hyödynnän kulttuuriperinnön tutkijan Anna Sivulan kulttuuriperintöprosessin teoriaa, jonka mukaan yhteisöt luovat ja ylläpitävät kulttuuriperintöään erinäisten identiteettityökalujen avulla. Elokuvien tapa muodostaa kulttuurista muistia ja tunnemuistia ovat keskeinen osa kulttuuriperintöprosessia. Tähän myös sisältyvät lukuisat tavat käsitellä kuolemaa ja siihen liittyviä tunteita.

Tarkastelemassani ajanjaksossa valmistui noin 370 pitkää fiktioelokuvaa. Tästä määrästä noin 180 elokuvaa käsittelee kuolemaa jollain tavalla. Tiedot perustuvat Elonet -sivustosta (joka sisältää kattavasti tietoa kaikista Suomessa julkaistuista elokuvista) lukemieni elokuvien sisältö- ja taustatietoihin. Tästä määrästä olen syvällisempään analyysiin valinnut 12 elokuvaa. Tutkimusaineistossani elokuvien valinnoissa vaikuttavat varsinkin elokuvien valmistusajankohta, genre sekä elokuvissa esiintyvä kuolema tunteineen. Elokuva-aineistoa hyödyntämällä on mahdollista luoda entistä laajempi kuva suomalaisesta kuoleman historiasta ja avata uusia näkökulmia siihen, millaista suomalainen kuolemankulttuuri on.

Väitösaiheeni lisäksi olen kiinnostunut kauhuelokuvista (erityisesti 1920–1950-luvun tuotannosta), vampyyrikreivi Draculan hahmosta sekä vampyyrien ja, zombien erilaisista representaatioista populaarikulttuurissa.

Julkaisut

Järjestä: