
Contact
Asiantuntijuusalueet
Biografia
Olen kulttuurihistorian tohtorikoulutettava Turun yliopistossa. Teen tällä hetkellä väitöskirjaani, jossa tutkin päiväkirjakirjoittamista ja sitä, miten Kirsti Teräsvuori muodosti vuosina 1916–1934 kirjoittamissa päiväkirjoissaan kertomusta itsestään, elämästään ja kokemuksistaan tyttönä ja nuorena naisena 1900-luvun alun Suomessa. Tutkin, millaisen kehyksen juuri päiväkirja muotona kirjoittamiselle tarjosi ja mitkä teemat vaikuttivat Teräsvuoren päiväkirjakertomukseen. Tavoitteenani on tuottaa tarvittavaa tietoa päiväkirjakirjoittamisen traditiosta Suomessa ainutlaatuisen omaelämäkerrallisen aineiston myötä. Tutkimuksessa käyttämäni aineisto on monella tapaa erityinen ja laaja, sillä Teräsvuori kirjoitti elämänsä aikana yhteensä kymmeniätuhansia sivuja päiväkirjatekstiä. Aineisto sijaitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Tutkimustani rahoittaa Koneen Säätiö.
Työskentelin lisäksi vuosina 2017–2018 projektikoordinaattorina Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa Argumenta-hankkeessa "Vihan pitkät jäljet". Hankkeen tuloksina syntyneisiin kirjaan ja peliin voi käydä tutustumassa osoitteessa sites.utu.fi/vihanpitkatjaljet.
Loppuvuoden 2018 työskentelin niin ikään projektikoordinaattorina Koneen Säätiön rahoittamassa Vammaisuuden vaiettu historia -hankkeessa. Hankkeen sivut löytyvät osoitteesta vammaishistoria.fi.
Lisäksi olen toiminut Aino Kallas Seuran sihteerinä alkuvuodesta 2018 lähtien. Olen myös Turun yliopiston SELMA Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory -tutkimuskeskuksen johtokunnan jäsen.
Opetus
Muisti ja kerronta -teemaseminaari
Kulttuurihistorian syventävien opintojen teemaseminaari graduntekijöille.
Tutkimus
Minua kiinnostavat erityisesti omaelämäkerralliset aineistot (kuten päiväkirjat), elämäkertatutkimus, elämän ja kertomisen väliset yhteydet, kirjoittamisen kulttuurihistoria, (mieli)sairauden historia, sukupuolihistoria ja tyttötutkimus. Olen kiinnostunut myös tieteellisen tiedon ja taiteellisen luovan työn välisestä suhteesta sekä mahdollisuuksista löytää uudenlaisia eettisiä tapoja muistaa ja kertoa.