Väitöskirjassani tutkin, miten arjessa intersektionaalisesti syntynyttä traumaa kuvataan nykykirjallisuudessa ja miten traumafiktio voi auttaa lukijoita ymmärtämään myös reaalitodellisuuden yksilöllisiä ja kulttuurisia traumoja. Väitöskirjani artikkeleissa keskityn keskenään limittyvien traumaattisten kokemusten vaikutuksiin aineistoni teosten henkilöhahmoihin ja näiden narratiivisiin identiteetteihin. Aineistoni muodostavat Herta Müllerin Atemschaukel, Arundhati Royn The Ministry of Utmost Happiness, Ocean Vuongin On Earth We’re Briefly Gorgeous ja Iida Rauman Hävitys. Tapauskertomus.​​​​​​​

Tavoitteenani on intersektionaalista traumantutkimusta sekä hermeneutiikan perinteeseen nojaavaa kertomuksen tutkimusta yhdistelemällä luoda vahva teoreettinen pohja, josta käsin kaunokirjallisuuden kuvaamaa traumaa voidaan tarkastella sekä kokonaisen teoksen että yksittäisen henkilöhahmon tarinan osana. Kahden tutkimusperinteen yhdistäminen tarjoaa mahdollisuuden tuoda sekä teoriasta että analyysin kohteena olevista romaaneista esiin uusia puolia. Väitöskirjani tuo tutkimukseen intersektionaalisemman tavan lukea traumafiktiota ja analysoida trauman vaikutusta identiteettiin.

Väitöstutkimustani rahoittaa Koneen säätiö.