Väitöstutkimukseni käsittelee lapsiköyhyyttä ja köyhyyden ylisukupolvista periytymistä 1800-luvun Turussa. Tutkin turkulaisten seksityöläisten aviottomien lasten kokemuksia köyhyydestä hyödyntäen kollektiivibiografista menetelmää ja elämänkulkututkimusta. Selvitän, millaisia ovat (lapsi)köyhyydestä kertovat aineistot, ja miten näistä lähteistä voi tavoittaa köyhyyden kokemuksia. Tutkimukseni kytkeytyy lapsuuden historiaan, kokemushistoriaan ja köyhyyden historiaan ja avaa lapsuuden ja lasten maailmoja sekä lapsia koskettaneita yhteiskunnallisia olosuhteita vähän tutkitulta ajanjaksolta. Tutkimukseni tarjoaa vastauksia siihen, millaisia olivat huono-osaisista lähtökohdista ponnistavien lasten elämänvaiheet ja selviytymismekanismit ja miksi köyhyys periytyi tai oli periytymättä ylisukupolvisesti. Väitöstutkimukseni on osa hanketta Lasten ja nuorten kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään.

Olen lisäksi tutkinut Köyhyyden ja osattomuuden kertomattomat kokemukset Turussa 1800-luvulta nykypäivään -hankkeessa (2020-2021) Turun vuoden 1827 suurpalon jälkeistä Luostarinmäkeä. Tässä hankkeessa olen käsitellyt osallisuuden ja huono-osaisuuden näkökulmasta Luostarinmäellä syntyneitä lapsia ja lapsiperheitä, asukkaiden sosiaalisia verkostoja sekä köyhien työläislasten saamaa koulutusta.