Hukkumiskuolemaan vaikuttaa 14 mekanismia eri kokoonpanoissaan
Kansainvälinen moniammattilinen tutkimusryhmä on löytänyt 14 eri mekanismia, jotka vaikuttavat hukkumiskuolemissa. Mekanismeista ilmenee hukkumisen aikana yksi tai useampia useina erilaisina yhdistelminä. Tieto on avuksi niin hukkumisten ennaltaehkäisyssä kuin oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa.
Turun yliopiston tiedote 14.4.2016
Turun yliopiston oikeuslääketieteen professori Philippe Lunetta on yksi Physiology-lehdessä julkaistun artikkelin kirjoittajista.
– Paremman ymmärryksen avulla voimme määritellä keinot, joiden avulla voimme lisätä hukkumisvaaraan joutuneiden henkiinjäämistä. Tämä tulee esille erityisesti tilanteissa, kun ollaan kuumassa vedessä, saataessa kylmäshokki tai kylmän veden aiheuttaessa fyysistä heikkoutta sekä hukkumispelon vallatessa mielen, tutkijat toteavat artikkelissaan.
Hukkuminen on vuosisatoja ollut yksi tyypillisimmistä ennenaikaisen kuoleman aiheuttajista. Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan maailmassa hukkuu 375 000 ihmistä, mutta artikkelin kirjoittajat arvioivat määrän saattavan olla tilastoinnin puutteiden vuoksi todellisuudessa nelin-viisinkertainen. Onnettomuuden yleisyydestä huolimatta hukkumisen fysiologisia aiheuttajia ei ole kyetty aiemmin selvittämään.
Tutkijajoukko selvitti, että suurin osa hukkumiskuolemista tapahtuu ruumiinlämpöä kylmemmässä vedessä. Hukkumiseen voi johtaa tietyissä olosuhteissa ihon viilenemisestä seuraava kylmäshokki, pinnallisten hermojen ja raajojen lihasten viilentyminen tai syvien kudosten kylmeneminen ja niistä seuraavat muutokset ihmisen selviytymiskyvyssä. Elimistön reseptorit reagoivat näihin muutoksiin muun muassa nopeuttamalla hengenvetoja, hyperventilaatiolla, lisäämällä sydämen toimintaa, supistamalla ääreisverenkiertoa sekä nostamalla verenpainetta.
Edellä mainittu mekanismi on kuitenkin vain yksi monista. Tutkijat tuovat esille esimerkiksi japanilaisen tavan rentoutua kuumassa vesipaljussa, joissa tapahtuu kuuman veden edesauttamia hukkumiskuolemia. Muun muassa triathlonistit tunnistavat hukkumispelon, joka pakokauhun lailla lamauttaa kehon. Elvytykseen liittyvä toiminta ja ruumiinavaukset ovat paljastaneet osan hukkuneista oksentaneen ja hengittäneen mahansisältöä ennen kuolemaansa. Ohimenevä kurkunpään kouristus puolestaan saattaa ilmetä hukkumisprosessin aikana mutta yksin se ei johtaa kuolemaan.
Suurin osa hukkumiskuolemista, peräti 90 prosenttia, tapahtuu alhaisen ja keskivertotulotason maissa. Tutkijat arvioivatkin, että paras tulos ennaltaehkäisyssä saavutetaan kohdistamalla toimet näihin maihin. Kuitenkin myös korkean tulotason maissa ihmiset tarvitsevat lisää tietoa muun muassa, alkoholin- ja muiden päihdyttävien aineiden käytön, uupumuksen, hukkumispelon, sydänvaivojen ja fyysisen kunnon vaikutuksesta hukkumiskuolemiin.
Onnettomuuden sattuessa tärkeimmäksi tehtäväksi tutkijat nimesivät mahdollisimman nopean hapenannon. Tutkijat myös totesivat jatkotutkimuksen tarpeen sen osalta, mitä aivoissa, keuhkoissa ja sydämessä tapahtuu hukkumisen aikana. Sairaalalääkäreiden, oikeuslääkäreiden ja eri alojen tutkijoiden välillä tiiviimpi yhteystyö olisi tarpeellinen tieteellisten tietojen vaihtamiseksi todetuista hukkuneiden elimistön muutoksista ja näiden syntymekanismeista.
Nämä tiedot ovat myös erityisen tarpeen arvioitaessa vastuukysymyksiä esimerkiksi oikeudessa tai vakuutusyhtiössä.
Lisätietoja:
professori Philippe Lunetta
patologia ja oikeuslääketiede, Turun yliopisto
p. 02 333 7421
philun@utu.fi