Turun yliopiston tiedote 16.11.2016
Suomalaisen koulutuspolitiikan perusta on ollut mahdollisuuksien tasa-arvossa: yhtenäisessä peruskoulussa, avoimissa koulupoluissa ja koulutusmahdollisuuksissa, joiden hyödyntämisen ei tule liikaa perustua yksilöiden tai perheiden sosiaalisiin, kulttuurisiin tai taloudellisiin resursseihin. Viimeaikainen koulutusjärjestelmän monimuotoistuminen ja eriytyminen kuitenkin muokkaavat tulkintoja tasa-arvosta.
Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset -nimellä julkaistu ensimmäinen Kasvatussosiologian vuosikirja kokoaa yhteen koulutuksen tasa-arvoa koskevaa ajankohtaista suomalaista tutkimusta. Teoksessa kuvataan miten koulutusjärjestelmään kohdistuvat muutospaineet ilmentävät ja muuttavat kulloinkin vallitsevia käsityksiä siitä, miten kaikille kansalaisille tuotetaan tasapuoliset ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet kouluttautua ja saavuttaa koulutustaan ja kykyjään vastaava yhteiskunnallinen asema.
– Kysymys ei kuitenkaan ole vain yksittäisten kansalaisten tai yhteiskuntaluokkien tasavertaisista mahdollisuuksista, vaan koko yhteiskunnan integraatiosta ja luottamuksen tasosta, toteaa Turun yliopiston Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskuksen professori Heikki Silvennoinen, yksi teoksen toimittajista.
Koulutusjärjestelmä erottelee ja valikoi
Koulutusjärjestelmä sai niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa 1960-luvulta lähtien yhteiskuntapoliittisen tehtävän toimia ”suurena tasa-arvoistajana”. 2010-luvulla koulutuspolitiikkaa sen sijaan tehdään korostamalla yksilön ja perheiden oikeuksia tehdä valintoja ja hankkia itselleen parhaiten sopivia palveluja koulutusjärjestelmän eri tasoilla. Monimuotoistuva ja eriytyvä koulutusjärjestelmä tarkoittaa joillekin parempia mahdollisuuksia ja toisille suurempaa epävarmuutta.
Uusi tulkinta tasa-arvosta näkyy muun muassa eriytyvissä peruskouluvalinnoissa. Peruskoulun oppilaaksiotto oli 1970- ja 1980-luvuilla valikoimatonta ja perustui maantieteellisiin tekijöihin. Nyt kouluvalinnasta on muodostunut varsinkin kaupunkimaisiin kuntiin koulutuksellisen erottautumisen keino. Suurissa kaupungeissa jopa 30–40 prosenttia oppilaista on valikoitunut painotettuun opetukseen.
Kirjassa pureudutaan myös aikuiskoulutukseen. Työnantajan kustantamaan henkilöstökoulutukseen osallistuu vuosittain yli miljoona suomalaista, ja henkilöstökoulutus on aikuiskoulutuksen suurin muoto Suomessa. Kirjassa esiteltävien tulosten mukaan työelämän koulutus kasautuu koulutetuille, työelämään hyvin kiinnittyneille työntekijöille ja ylemmille toimihenkilöille.
Yliopistokoulutus on Suomessa lähes maksutonta ja sen ajatellaan olevan kaikkien saavutettavissa. Kuitenkin työläisperheistä tulevien nuorten kokemuksissa tulee esiin, että yliopistossa opiskelu ja siihen sopeutuminen ei ole näille nuorille itsestään selvyys. Esimerkiksi opettajat saattavat yliopistossa olettaa kaikkien tulevan saman tyyppisistä taustoista, eivätkä osaa huomioida erilaisia lähtökohtia.
Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset - Kasvatussosiologian vuosikirja 1. Heikki Silvennoinen, Mira Kalalahti & Janne Varjo (toim.). 2016. Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 73.
Mediakappaleita voi tiedustella julkaisusarjan toimittaja Tiina Jakobssonilta, tiina.jakobsson[at]jyu.fi, puh. 040 805 4256
Lisätiedot: professori Heikki Silvennoinen, puh. 02 333 8853, heikki.silvennoinen[at]utu.fi, tutkijatohtori Mira Kalalahti, puh. 050 318 2207, mira.kalalahti[at]helsinki.fi, yliopistonlehtori Janne Varjo, puh. 050 318 2205, janne.varjo[at]helsinki.fi
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet www.utu.fi/tiedotteet