Tulevaisuuden ikirouta ulottuu Olkiluodon ydinjäteonkaloon: Geologiset jääkausitutkimukset vahvistavat vaaran
Turun yliopiston uusi tutkimus muuttaa käsitykset Skandinavian mannerjäätikön viimeisestä jääkausisyklistä. Tutkimus osoittaa Etelä-Suomen olleen jäästä vapaata ikiroutavyöhykettä kymmeniä tuhansia vuosia kauemmin kuin tähän asti on luultu. Koska viimeisen jääkausisyklin kehitys ennustaa parhaiten tulevan jääkauden kehitystä, tulee ikiroudan vaikutus Olkiluodon ydinjätteiden loppusijoitukseen arvioida perusteellisesti uudelleen.
Turun yliopiston tiedote 11.6.2015
Tutkimus on julkaistu jääkausitutkimuksen kansainvälisesti viitatuimmassa Quaternary Science Reviews -julkaisusarjassa.
Suomi on jääkausiajan jäätiköiden keskusaluetta ja keskeisessä asemassa koko Skandinavian mannerjäätikön historian tutkimuksessa. Aiemmin Etelä-Suomen, Venäjän Karjalan ja Baltian maiden on luultu jäätiköityneen ensimmäisen kerran 71 000–57 000 vuotta sitten. Juuri julkaistun tutkimuksen tulokset osoittavat, että Etelä-Suomi ja muun muassa Olkiluoto on ollut tämän ajan jäästä vapaata ikiroutaista koivu- ja varpuvaltaista tundravyöhykettä. Tieto vaikuttaa myös ennustuksiin tulevan jääkauden kehityksestä.
Geologiset tutkimukset tehtiin Kauhajoen ja Merenkurkun geologisen maailmanperintöalueen välisellä alueella. Tutkimuksessa sovellettiin ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa niin sanottua sekvenssistratigrafista menetelmää jäätiköityneen alueen kuivanmaan kerrostumien syntyhistorian selvityksessä.
– Menetelmällä on nyt osoitettu aiempina vuosikymmeninä tehdyt tulkinnat Etelä-Suomen jäätiköitymisestä vääriksi. Viimeisen jääkausisyklin aikana Etelä-Suomi jäätiköityi vain kerran, viimeisen jääkausisyklin loppuvaiheessa 25 000–11 700 vuotta sitten. Sitä ennen alueella vallitsi kymmenien tuhansien vuosien ajan ikirouta, kertoo tutkimusta johtanut professori Matti Räsänen.
Räsäsen mukaan tietyn alueen jäätiköityminen hidastaa ja lopettaa ikiroudan kehittymisen, mutta tundraoloissa ikirouta kehittyy tehokkaasti.
– Olkiluodossa korkea-aktiiviset ydinjätteet on pyritty sijoittamaan ikiroudan ulottumattomiin 420 metrin syvyyteen, mutta uusien tulosten valossa tämä syvyys ei riitä, toteaa Räsänen.
– Loppusijoituksen suunnittelussa on käytetty parasta kansainvälistä asiantuntemusta. Asiantuntijat ovat kuitenkin joutuneet arvioimaan aiemmin Suomessa tuotettuja puutteellisia geologisia aineistoja ja väärät käsitykset ovat jääneet oikaisematta, sanoo Räsänen.
Räsäsen mukaan tehty tutkimus on puhdasta maaperägeologista perustutkimusta.
– Ydinjätteen loppusijoitushanke on yksi soveltavan tutkimuksen pitkävaikutteisimpia miljardihankkeita, jonka pelkät investointikustannukset ovat lähes miljardi euroa. Nyt tehdyn perustutkimuksen tulokset muuttavat radikaalisti Olkiluodon ydinjätteen loppusijoituksen onnistumisen lähtökohtia, Räsänen painottaa.
– Samalla tulokset korostavat sitä, miten tärkeää valtakunnallisesti on säilyttää terve tasapaino eri alojen perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen panostuksissa. Leikkaukset ja säästöt perustutkimuksessa tuovat monikymmenkertaisen laskun Olkiluodon tai Talvivaaran kaltaisten kalliiden hankkeiden toteutusvaiheessa, muistuttaa Räsänen.
Kaikille avoin Open Access -artikkeli löytyy osoitteesta: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277379115002243?np=y