Kuolleiden eliöiden perimäaineksesta saadaan kiehtovaa tietoa menneisyyden ihmisistä kymmenien tuhansien vuosien takaa.
Arkeologian dosentti Ulla Nordfors on palkittu Suomen Tiedetoimittajain Liiton tiedeviestintäpalkinnolla. Se myönnetään Tampereen Museokeskus Vapriikin muinais-DNA-näyttelykokonaisuudesta, jonka projektipäällikkö Nordfors on. Hän työskentelee myös biologian laitoksen erikoistutkijana matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
– Muinais-DNA -tutkimuksessa on paljon sellaista, joka on alan ammattilaisillekin vaikeaa. Kaikille termeille ei ole edes suomenkielisiä sanoja, Nordfors kertoo.
Muinais-DNA on kuolleiden eliöiden perimäainesta. Sitä voidaan eristää muun muassa ihmisten ja eläinten hampaista ja luista sekä kasvien jäännöksistä. Talteen on saatu kiehtovaa tietoa entisaikojen ihmisistä ja heidän ominaisuuksistaan kymmenien tuhansien vuosien takaa.
Vasta nelisenkymmentä vuotta hallussa olleet tutkimusmenetelmät ovat Nordforsin mukaan nostaneet muinais-DNA:n ”tiedemaailman julkkikseksi” 2000-luvulla.
Vapriikissa voi kasvoennallistusten ansiosta nähdä, miltä esi-isämme näyttivät. Myös Suomessa puhuttuja muinaiskieliä on ennallistettu.
– Suomen alueen nykyiset asukkaat kantavat perimässään jälkiä useista eriaikaisista muuttoaalloista. Ajatus Volgan mutkasta suomalaisten alkukotina ei siis pidä geneettisesti paikkaansa, vaikka kieli onkin itäistä alkuperää, kertoo Ulla Nordfors.
