Luonnollista kemiaa -podcast alkukuva

Luonnollista kemiaa

Luonnollista kemiaa -podcasteissa keskustellaan siitä, miksi kasvien kemia on merkityksellistä meille kaikille ja koko maapallolle.

Luonnonyhdistekemian professori Juha-Pekka Salminen ja haastattelijana toimiva ex-luonnonyhdistekemisti, nykyisin lääkekehitysalalla johtajana toimiva Maria Lahtinen johdattelevat kuulijoita kiehtovaan kasvikemiaan erilaisista, ehkä uudenlaisistakin näkökulmista.

Kuuntele SoundCloudissa, Apple Podcastsissa tai Spotifyssa!

 

 

 

Jaksojen kuvaukset ja tekstivastineet

Jakso 1: Mikä on luonnollista kemiaa?

Ensimmäinen Luonnollista kemiaa -sarjan podcast antaa esimakua tulevasta. Jaksossa keskustellaan mm. siitä, miten voi aloittaa kasvien kemiaan tutustumisen ja minkälaisia tarttumapintoja se tarjoaa meille kaikille, joita luonto ja sen tulevaisuus kiinnostavat.

>> Kuuntele jakso 1: Mikä on luonnollista kemiaa?

 

Tekstivastine

[musiikkia]

Maria Lahtinen (ML): Tänään olisi tarkoitus käynnistää Luonnollista kemiaa –podcast-sarja. Ensimmäisessä jaksossa ollaan puhumassa siitä, että mikä Luonnollista kemiaa -hanke on. Minulla on täällä haastateltavana hankkeen isä, luonnonyhdisteiden kemian professori Juha-Pekka Salminen. Ja ensimmäinen luonnollinen kysymys varmaan on, että mikä tämä Luonnollista kemiaa -hanke nyt sitten oikein on?

Juha-Pekka Salminen (JPS): Lyhyesti varmaan hankalaa summata, mutta me on pitkään tehty, yli 10 vuotta, luonnon ja kasvien kemian parissa tutkimustyötä. Viideltä eri mantereelta tuhansia lajeja on analysoitu itse kehitettyjen menetelmien avulla. Pikkuhiljaa on ruvennut tulemaan sellainen tunne, että pitäisköhän näitä tuloksia jollekin muullekin kertoa. Tai olisiko jopa itsellä nyt pikkuhiljaa sellainen tausta tässä, että uskaltaisi kertoo näistä jotakin.

Eli tämä on käytännössä tutkittuun tietoon perustuva hanke. Varmaan yksi tavoite on myös se, että ihmisten tietoisuutta kasvien näkymättömästä monimuotoisuudesta me varmaan haluaisimme kasvattaa. Kun varmaan tällä hetkellä tuo luonnon monimuotoisuus sinällään on kaikkien huulilla. Ollaan oikeutetusti aika huolissaankin luonnon monimuotoisuudessa tapahtuvasta kehityksestä. Ja puhutaan luontokadosta kaiken kaikkiaan. Mutta mitä on kasvien ja luonnon kemiallinen monimuotoisuus sinällään - siitä ei juuri mitään tiedetä. Varsinkaan sitä, että mitä tekemistä sillä on luontokadon kanssa ja miten nämä asiat linkittyy toisiinsa.

Ja toisaalta siinä on aika monta sellaista - kasveissa ja kasvien kemiassa - tartuntapinnan tasoja, joilla tätä kasvien kiinnostavaa kemiaa voisi yrittää avata ihan lapsista varttuneempiin ihmisiinkin asti. Omalla tavallaan tämä aihe onkin siinä mielessä aika laaja, koska meidän tarvitsisi löytää useita rinnakkaistapoja, millä me voisimme pystyä tavottamaan kaikenikäseit ihmiset. Et sitä me nyt tässä varmaan yritetään.

ML: Vau, tuossahan oli jo valtavasti kaikkea mielenkiintosta. Eli täällä (yliopistolla) on kerätty tutkimustietoa monien monien vuosien ajan ja nyt haluttaisiin kertoa siitä muillekin kun vaan siellä labrassa olijoille. Ja niinkuin sanoit, niin maailmantila on varmaan siinä kohtaa, että luulisi, että vastaanottavaisuutta löytyy ja kiinnostusta. Itse ajattelen - vanhana luonnonyhdistekemistinä - että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita kasvien kemiasta. Oletko siitä samaa mieltä?

JPS: Varmaan kyllä ja ei. Että lähtökohtaisesti totta kai pitäisi olla, mutta sitten taas toisaalta, pitääkö kaikkien olla kiinnostuneita? Realistina pitää ajatella, että kaikki varmaan kuitenkaan ehkä eivät ole kiinnostuneita. Että siinä mielessä sanoisin ehkä sillä tavalla, että kaikkien pitäisi olla ensin kiinnostuneita jostakin sitä edeltävästä asiasta, kuten vaikka kasveista. Sen jälkeen voisi lähtea kiinnostumaan kasvien kemiasta. Että se vaatii kaikille varmaan sellaisen kynnyksen, mikä pitää ylittää, jotta ylipäänsä voi kemiasta kiinnostua ollenkaan. Sen kynnyksen löytäminen vaatii varmaan sen kasvin tai luonnon jonkun lähestymiskohdan.

Nykyäänhän vaikka luontoharrastus – veikkaisin - varsinkin koronan myötä ihmisillä on kasvanut aika paljon. Ihmiset liikkuu luonnossa ja pystyy havainnoimaan erilaisia asioita. Niistä aika moni tavallaan liittyy kemiaan, mutta ihmiset ei varmaan tiedä sitä. Ja tavallaan tätä haluaisi pystyä myöskin artikuloimaan ja kertomaan ihmisille näistä havainnoinnin kemiallisista taustoista. Se olisi tosi tärkeää.

Ja puutarhaharrastuksia, eikös vaan, ihmiset viljelee tosi paljon varmaan monenlaisia jopa syötäviä kasveja tai muita. Ja niitä harmittaa varmaan todella paljon, kun se tulee se kauris sinne ja syö kaiken. Tai sitten naapurista ei syödäkään mitään vaan jotkut jääkin sinne puutarhaan niistä kasveista. Niin mikä siinä on, mikä se kemia on siellä taustalla, mikä tämän kaiken aiheuttaa. Niin jotenkin sitä kautta se pitäisi varmaan konkretisoida, kuvittelisin. Sitä kautta ihmiset voisivat kiinnostaa, kun jokainen löytää jonkun konkreettisen esimerkin, mistä voivat löytää sen linkityksen siihen kemiaan.

Hortoilu, jos semmoista sanaa saa käyttää, paljon yrttien ympärillä, kasvien hyötykäyttöä, tiettyä terveydellisyyttä. Se on nykypäivänä kiinnostava ja kasvava harrastus. Veikkaan, että heitä kiinnostaisi äärimmäisen paljon se, mitä kasveista löytyy kemiallisesti. Plus sitten se mistä kaikki on aina kiinnostuneita, että kasvithan on perinteisesti toimineet lääkeaineiden lähteinä. Kymmeniä, satoja lääkeaineita sitä kautta saatu. Niin se on päivänselvää, että se on kiinnostavaa.

Ihan todella villitkin mahdollisuudet, että nykyäänhän kaikki pistää katoillensa mm. noita aurinkokennoja, kun haluavat säästää, kun sähkö on niin pirun kallista. Niin kukaan ei ole tullut varmaan ajatelleeksi sitä, että kasvien värillisiä yhdisteitä voisi käyttää jopa noiden aurinkokennomateriaalien kehittämisessä. Ja sitä varten me tarvitsemme tietoa näiden kasvien yhdisteistä. Tämmöisiä linkityksiä varmaan täytyy ensin löytää arkielämään. Sitä kautta voi kiinnostaa sitten siitä kemiasta. Mutta onnistuuko se toisinpäin, ei välttämättä niin helposti.

ML: Tässä kun kuuntelen sinua, niin kuulostaa just siltä, että pitäisi saada ihmiset ymmärtämään, et siellä on se kemia taustalla. Että kun tosiaan kuvailet, että kaikki meistä törmäävät kasveihin jollakin tapaa. Mut sitten se, että ihmiset kiinnostuisivat siitä seuraavasta askeleesta ja näkisivät sinne pintaa syvemmälle, niin se on nyt sitten näitä tämän hankkeen tavoitteita. Löytää niitä kynnyksiä, jotka mainitsit, joita pitäisi ylittää ja sitten ehkä koittaa madaltaa niitä. Että ihmisille heräisi luontainen kiinnostus. Ja ehkä ymmärrys siihen, että mikä sen kasvien kemian linkki on siihen, miten kasvit käyttäytyy tai miten niitä voidaan hyötykäyttää.

JPS: Kyllä. Kun kemiahan on periaatteessa pelottavaa. Kemia on pelottavaa, kaiken pahan alku ja juuri ja näin edelleen. Niin pitäisi myöskin sitten löytää kemiasta myöskin näitä hyviä puolia ja hyödyllisiä puolia ja ei-pelottavia lähtökohtia. Niin nimenomaan sillä asialla tässä myöskin ollaan, niinkuin kemian asialla toisaalta.

ML: Ymmärtääkseni tässä hankeessa on eri kohderyhmiä. Elikkä kohderyhmänä ihan lapsista ja sitten sinne vaareihin ja vanhuksiin asti. Ja tavoitteena juuri se, että pystyttäisiin erilaisille kohderyhmille tekemään tätä luontoa ja sitten siellä

takana olevaa kemiaa tutuksi. Olenko oikeassa. Onko ajatus, että heräteltäisiin sitä kiinnostusta aina kohderyhmää kiinnostavalla tavalla?

JPS: Joo, tavallaan. Se on myöskin tavallaan yksi haaste tietenkin. Että kun itse on tottunut kertomaan asioista yhdellä tavalla, että miten sen pystyy kertomaan niin, että esimerkiksi lapsetkin kiinnostuisivat. Mutta totta kai se on tavoite, että alakoululaisista lähtien. Uskon, että varmuudella pystytään herättämään sellainen pieni kemisti kaikissa koululaisissa. Ja kasvien kautta se on helppo herättää, kun ne on kuitenkin biologiassa mukana ne kasvit siellä alakoulussa ja kaikille tuttuja.

Ja totta kai sitä kautta kun se kipinä syntyy, niin sitten ne pikkuhiljaa rupeaa näkemään myöskin sen mahdollisen urapolun ehkäpä, mikä kemisteillä kuitenkin tällä hetkellä on aika kiinnostava myöskin. Ja sitten yläkoulun ja lukion kautta päästä yliopistoon. Siitä työelämään ja sitten taas sitten aikuisten, puutarhaharrastukset tai muut, nehän kaikki liittyy sitten tällaiseen kemiaa sisältäviin aspekteihin. Että se haaste vaan tulee siitä, että miten löytää kaikkia erilaisia kohderyhmiä kiinnostavasti tästä jotakin sanottavaa. Se on se henkilökohtainen haaste on siinä.

ML: Tuo on varmaan tärkeä havainto, että kemia on joillekin ”pelottavaa”. Monet ehkä linkkaa kemian juuri esimerkiksi öljyteollisuuteen ja sellaseen raskaaseen teollisuuteen. Että ensimmäinen asia, mikä tulee mieleen, kun menet luontoon, ei ehkä ole kemia. Jos et ole ajatellut sitä, että ne kaikki kasvitkin ovat täynnä sitä kemiaa, jonka takia ne kasvit ovat ylipäätään olemassa. Ja mikä vaikuttaa siihen, että miten ne kasvit pärjää ja muuta. Niin se on varmaan juurikin se, että aletaan edes ymmärtää sitä kemiaa siellä taustalla.

Tämän Luonnollista kemiaa -hankkeen yksi tosi keskeinen paikka ja toimija on Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Sinne on suunnitteilla kaikennäköstä. Kerro jotain niist jutuista.

JPS: No joo, siitä on nyt aika tarkkaan vuoden verran, kun hanke aloitettiin siellä. Siellä on nyt sisäpuutarhalla tällä hetkellä noin 100 uutta kasvikylttiä, johon me otettiin siis mukaan kemiamittareita. Niistä kemiamittareista jo saa tavallaan kuvan siitä, että kuinka hyvin ne kasvit esimerkiksi puolustaa itseänsä erilaisilla kemiallisilla aineilla. Tai kuinka hyvin ne voisivat toimia potentiaalisina uusien lääkeaineiden lähteinä tai niin edelleen. Eli kasvikyltit on siellä nyt jo olemassa.

Niihin me on nyt sitten viime aikoina linkitetty tällaisia tiedon jyväsiä sisällään pitäviä kasvivideoita; 3–4 minuutin lajivideoita, joita nyt joka viikko on tullu tiistaisin ”ulos”. Eli se on se toiminta, mitä on jo ollu ja mitä nyt tässä koko ajan jatketaan. Myös lasten-lauantai hyödynsi näitä kylttejä tämmöisessä kuin ”löydä kasvihuoneen kitkerin kasvi” -kilpailu

ML: Löytyikö?

JPS: No, eiköhän se sieltä nyt löytynyt, aika montakin. Heidän oli tarkoitus niistä kasvikylteistä nimenomaan katsoa sitä, että mistä löytyy pahimmat myrkyt. Oltiin myrkkyjen maailmassa siinä. Että siinäkin mielessä toimi mun mielestä aika hyvin lasten suuntaan ensimmäistä kertaa tämmöisenä kemiainnoittajana nämä kasvikyltit. Toivottavasti ainakin.

ML: Eli on päästy jo yliopiston labran ovista ulos sen verran, että on menty sinne kasvitieteelliselle puutarhalle, jossa on nyt näitä juttuja, joita kaikki siellä puutarhalla kävijät voi tutkia ja oppia niistä lisää kasveista.

JPS: Se on juuri näin. Aika harvahan niitä nyt tietenkään mitenkään huomioi, monet vaan menee ohi tietenkin, se on luonnollista. Kukaan niitä nyt sillä tavalla varmaan lähde hirvittävästi vielä tutkimaan. Kunnes ensimmäistä kertaa ehkä jossain kohtaa sitten, niinkuin puhuttiin, ylittää sen kynnyksen. Sitten kun kynnys on ylitetty ja päästy siitä yli, niin varmaan sitten sen jälkeen niistä voi innostuakin jollakin tasolla.

Hyvä puoli on siinä, että niissä (videoissa) toki on se QR-koodi, millä sitten kännykällä voi sen videon katsoa niihin lajeihin liittyen. Mutta eihän sitä kukaan siellä puutarhalla katso - eikä se ole ideakaan - vaan että kotisohvalta voi katsoa koska tahansa sitten niitä lajivideoita. Niitä on pyritty rakentamaan sillä tavalla, että on kaikille jotain kiinnostavaa. Eikä kaikkea tarvitse ymmärtääkään. Eikä kaikesta tarvikaan kiinnostua. Mutta että kaikille olisi jotakin myöskin niissä lajivideoissa, niin se on myöskin ajatus tässä kohtaa.

Ja nythän tässä on tarkoituksena myöskin laajentaa toimintaa siellä puutarhalla ihan tämän kevään kuluessa. Pyritään tekemään viikottaisia nostoja niistä lajeista. Myöskin sinne ulos tulee näyttöjä, mistä ihmiset voivat sitten katsoa, että kannattaako puutarhalla mennä käymään. Esimerkiksi, että ”tiesitkö, että tästä uhanalaisesta löytyy uusia potentiaalisia lääkeaineita?”. Viikottaisia mielenkiintoisia lajinostoja näihin videoihin liittyen.

Tai sitten niihin lajeihin liittyen, jotka sillä hetkellä kukkivat kauniisti sisällä puutarhalla tai muuta vastaavaa. Että aika paljon on nyt kevään kuluessa tulossa monenlaista uutta aktiviteettia kaiken kaikkiaan.

ML: Minkälainen Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lajikirjo on verrattuna siihen, että mitä maapallolta yleisesti löytyy? Siellä on kai aika suuri joukko erilaisia lajeja pieneen tilaan saatu?

JPS: Kyllä, kyllä. Siis kokonaisuudessaan löytyy koko puutarha-alueelta muistaakseni noin 5 000 lajia. Että kyllä se kirjo on valtavan suuri. Me ei olla tutkittu niistä kuin vähän reilu 1 000. Mutta kumminkin me tunnetaan noin tuhannen lajin kemiasta jo jotakin. Me ollaan valittu tietenkin sitten sillä tavalla, että me voidaan niistä jotakin kertoa. Koska jos et ole tutkinut, niin et voi kertoa silloin tietenkään asiantuntijan roolissa siitä lajista mitään.

Mutta siis niitä lajeja (puutarhalla) on ympäri maapallon ja ne on aika mukavasti siellä kuuteen eri sisäpuutarhan kasvihuoneeseen ryhmitelty. On vanhan maailman tropiikkia, uuden maailman tropiikkia, talvipuutarhaa, on erilaisia Välimeren huoneita jne. Ne kertovat vähän sitä, että mistä päin maapalloa kasvit on tulleet ja tykkäävätkö lämpimästä vai kylmästä ja niin edelleen. Että sieltä löytyy joka lähtöön.

Oikeastaan pointti on sekin, että siellä pitäsi käydä aika useasti vuoden aikana. Kun siellä yhden huoneen kasvit on parhaimmillaan yhteen aikaan ja toisen huoneen kasvit toiseen aikaan. Että se on vähän sellainen niin kuin neljä kertaa

vuodessa vierailtava kohde – jos näin itse ajattelee - että siitä saisi kaiken visuaalisen hyödyn irti. Että se on vähän semmosta visuaalista tykitystä.

Ihmiset aika harvon varmaan näkee kaikkea, mitä siellä on. Siellä on vähän ehkä sillä tavalla jopa liikaa. Mut sehän on tämän luonnon monimuotoisuuden ilmentymä, mikä Suomen luonnossa on aika heikko (tämä monimuotoisuus). Tuolla se tykitys tulee vähän enemmän silmille. Että sitä on niin liikaa, ettei tahdo nähdä enää. Se on vähän sitä kautta ehkä, no se on lajirunsautta tietenkin, mitä siellä on enemmän kuin Suomen luonnossa.

ML: Joo, mut loistava mahdollisuus nopeasti nähdä paljon erilaisia kasveja ja paljon erilaista kemiaa. Ehkä yksinkertaistettu kysymys, mutta sanoit, että siellä on näitä vanhaa tropiikkia, uutta tropiikkia, eri tavalla luokiteltuja kasveja jne. Näkyykö kasvien kemiasta se niiden tausta?

JPS: Kyllä se, joo totta kai. Se näkyy monella tavalla, monella mielenkiintoisellakin tavalla. Että mitä enemmän tuosta lajikirjosta ja sen kemiasta pääsee sisälle, niin sitä paremmin sitä ymmärtää sen, mistä se kaikki tulee. Ja toisaalta kun puhutaan uudesta maailmasta, vanhasta maailmasta, ja siitä miten aikoinaan mantereet on lähteneet irtaantumaan, erkanemaan toisistaan ja miten kasvievoluutio linkittyy näihin isoihin geologisiin tapahtumiin. Ja sitten mietit sitä, että miten siinä - kun ne on lähteneet ne lajit eriytymään - kun mantereetkin eriytyy ja sitten on syntynyt uusia lajeja. Ja kemia kehittynyt siinä rinnalla evolutiivisesti. Niin se on aika hurja ajatuskulku, mikä itseä monesti - kun siellä näitä asioita pohtii - niin se on tosi hurja oikeasti miettiä sitä, että mennään sadan miljoonan vuoden päähän näiden asioitten kanssa.

Ja nyt me ollaan tässä. Ja missä maailma nyt tavallaan makaa ja kuinka nopeasti nykyään asiat tapahtuu. Ja puhutaan luontokadosta. Joka tapahtuu hämmästyttävän nopeasti tällä hetkellä. Ja peiliin saa kattoo, ketä syyttää. Ja sitten kun miettii sadan miljoonan vuoden päähän, niin mistä kaikki on lähteny ja kehittyny. Että kyllä ihmiskunta tällä hetkellä tekee aika nopeesti hallaa semmoisille asioille, jotka on kestäny miljoonia vuosia kehittyä. Niin tämmösiäkin siellä pystyy miettimään, jos pysähtyy niiden lajien eteen ja miettii, et mistä ne on tulleet ja mikä niiden kehityskaari on ollu.

ML: Ja mä ajattelen, että näistä aiheista me varmaan puhutaan tulevaisuudessa vielä paljon enemmän, koska nämä on valtavan kiinnostavia aiheita, mm. biodiversiteetti ja kemiallinen diversiteetti, miten ne menee yhteen. Ja juuri tämä, että miten se lajien kehittyminen ja muu näkyy sieltä kemiasta. Mutta jos vielä puhutaan yleisemmällä tasolla tästä Luonnollista kemiaa –hankkeesta, ni jos pitäisi nostaa yksi tämän hankkeen tärkein tavoite, niin mikä se olisi?

JPS: Jaa, varmaan se on sellasta - jos tavoitteita miettii - että jos nyt saisi ihmiset löytämään kasveista uuden ulottuvuuden, joka voisi tuoda heille myöskin enemmän sisältöa vaikka siihen omaan harrastukseen. On se luonto tai puutarha tai hortoilu tai mikä tahansa. Niin että jos ne saisi tästä lisäsisältöä siihen omaan ymmärrykseensä, jos nyt tälläkin hetkellä kasvit on heille tärkeitä. Niin ehkä se.

Mä en kuvittelekaan, et kellekkään tarttuu tämä tauti, mikä minulle on tarttunut, että kun liikun luonnossa, niin ongelma on se, että näen koko ajan niiden kasvien kemian silmissäni. Vaikka mun mielestä se ois kauhean kiva, jos se tarttuisi

muihinkin. Koska silloinhan sä keväällä pohdit yksiä asioita ja syksyllä toisia ja kesällä kolmansia riippuen siitä, mitä sä näet siellä luonnossa. Kasvien kemia on sillä tavalla kauhean kiinnostavaa, kun sä pystyt sen näkemään silmissässi siellä, että miten nämä lajit nyt voisi vaikka pärjätä, jos kävisi näin tai miten noi, jos kävisi noin. Tämmösiä asioita voisi siellä pohtia.

Niin et jos tämmöisestä kasvihulluudesta ja kemiahulluudesta edes osa tarttuisi ihmisiin ja saisivat siitä jotain omaan ajatteluunsa. Ei tarvitse tietenkään näitä briljantteja yksityiskohtia kenenkään oppia tai osata. Mutta että jokainen saisi jotakin kotiin viemistä tavallaan sitten jatkoa ajatellen. Että se kynnys - mistä alussa puhuttiin - että se kynnys edes vähän ylittyisi. Että kemia ei oliskaan enää se, mikä aiheuttaa pelkästään ilmaston lämpenemistä ja otsonikatoa. Vaan että kemia tuokin nyt uutta sisältöä. Niin se on yksi varmaan.

ML: Ja kemistinä ajattelee, että itse asiassa se kemia saattaa olla ratkaisu siihen, että näihin ongelmiin pystytään tarttumaan.

Tuossa sanoit aikasemmin sitä, että tässä on paljon tarttumapintoja eri asioista kiinnostuneille ihmisille. Se kuulostaa ehkä realistiselta tavotteelta, että jokaiselle edes vähän jotakin kiinnostavaa, mikä resonoi siihen omaan ajatusmaailmaa. Ja sehän olisi valtavan hieno tavoite.

Täällä (yliopistolla) on tehty valtava määrä tiedettä ja se on tässä tärkeää, että taustalla on vahvaa tutkimusta, pitkää tutkimusta, syvää tutkimusta. Ja sitten sieltä voidaan nostaa näitä kiinnostavia asioita suuren yleisön tietosuuteen.

JPS: Kyllä.

ML: Mitäs nyt sitten - miten tätä hanketta nyt ne, jotka nyt tästä kiinnostuvat lisää tai haluavat kuulla niitä itselle tärkeitä asioita, voivat tällä hetkellä seurata (puutarhan lisäksi)? Ja mitä on seuraavaksi vielä tulossa? Kuultiin jo valtavasti näistä puutarhan suunnitelmista, mutta mitäs muuta on tulossa?

JPS: No tällä hetkellä varmaan sanoisin sillä lailla, että se kätevin paikka, - jos Youtuben löytää - ja etsii sieltä ”luonnollista kemiaa” -hakusanalla niin löytää meidän soittolistan, jossa on tällä hetkellä 40 ja vähän päälle videoita. Sieltä voi lähtee katsomaan.

Meillä on siis siellä pienet introvideot ja sitten myöskin on videoita niistä kemiamittareista - jotka totta kai voi olla vähän haastavia - jos ei asiasta oo sillä tavalla perillä. Niin voi katsoa myöskin niitä. Siellä puhutaan mm. tanniineista, antioksidanteista, lääkinnällisistä yhdisteistä jne. - ne opetusvideot voi katsoa sieltä. Ja sitten niitä lajivideoita sen mukaan, mitä itse haluaa. Että sitä kaikkea voi tehdä kotisohvalta. Ja jos haluu Instasta seurata tai Twitteristä, niin sielläkin hashtagilla #luonnollistakemiaa löytyy kaikki nämä videot, mitä on.

Ja mitä muuta nyt tulon päällä on, niin kesällä jollakin aikataululla, kun on toivottu, niin me tehdään myöskin nyt sitten Luonnollista kemiaa Suomen luonnossa. Että se lähtee nyt myöskin sitten pyörimään. Että ei pelkästään puutarha-aspekteja, trooppisia tai muita kansainvälisiä kasveja, vaan ihan suomalaisia kasveja niin lähdetään myöskin purkamaan. Ja yritetään kertoo sieltä, koska monethan on tottakai niistä ehkä jopa kiinnostuneempia, kun trooppisista kasveista, mikä on

ihan ymmärrettävää. Yritetään löytää mm. hieskoivusta ja maitohorsmasta ja metsäkurjenpolvesta ja näin edelleen jotakin ihmisiä kiinnostavia lähtökohtia.

Ja sitten täytyy myöskin mainostaa se - koska ne aikaisemmat videot, mitä tähän mennessä on tehty - nehän on tämmösiä ehkä vähän, joku voi sanoa, kuivia tiedepohjaisia. Kun siellä on se tiedefakta taustalla, koska siihen se täytyy perustaa tämäkin projekti, tieteelliseen tutkittuun tietoon. Mutta niiden lisäksi meillä rupeaa nyt tulemaan myöskin sitten toukokuussa lyhyempiä, toivottavasti vähän hauskempia -katotaan, miten se nyt onnistuu - mutta alle minuutin pituisia myöskin lajivideoita, joissa sitten vähän napakammin kerrotaan jotakin joka lajista. Ja toivottavasti ne sitten voi sopia sellaisillekin, jotka ei jaksa tällaisia 3–4 minuutin videoita katsoa. Niitäkin rupee siellä sitten pyörimään. Että pyritään nyt jollain aikataululla oikeasti siihen, että jokaiselle olisi jotakin.

ML: Hyvä. Elikkä Luonnollista kemiaa -hanke on nyt sitten alkanut! Paljon on jo tehty ja paljon on tulossa. Näissä podcasteissa meillä on tarkoitus jatkossa syventyä tarkemmin tiettyihin - toivottavasti kiinnostaviin - aihepiireihin, jotka liittyy tähän hankkeeseen. Kiitos J-P tästä haastattelusta ja jatketaan seuraavien aiheiden parissa seuraavissa jaksoissa.

JPS: Kiitos

Jakso 2: Miksi luonnollista kemiaa?

Tässä Luonnollista kemiaa -podcastissa keskustellaan siitä, miksi kasvien kemialla on merkitystä meille kaikille. Kuullaan mm. siitä, mitä erilaista hyötyä kasvien yhdisteistä voi olla ihmiselle, ja mitä kemia voi kertoa meille eri kasvilajien historiasta, nykytilasta ja ehkä jopa tulevaisuudesta.

>> Kuuntele jakso 2: Miksi luonnollista kemiaa?

 

Tekstivastine

[musiikkia]

ML:

Täällä ollaan taas Luonnollista kemiaa -podcastien parissa. Minä olen Maria Lahtinen ja minä olen näiden podcastien toimittaja. Täällä minun seuranani on luonnonyhdistekemian professori Juha-Pekka Salminen. Tänään olisi tarkoitus keskustella siitä, että miksi tämä Luonnollista kemiaa -hanke on tärkeä ja miksi se on olemassa.

Eli tämän Luonnollista kemiaa -hankkeen tavoitteena on tuoda kasvien kemiaa tutuksi kaikille ihmisille. Miksi se kasvien kemian tunteminen nyt sitten on niin tärkeää?

JPS:

Jaa. Enpä tiedä mahtaako se nyt niin kauhean tärkeää sinällään ehkä ollakaan, jos mietitään sitä kasvien kemian tuntemista sinällään. Se on varmaan ehkä sellainen vaatimus, mikä menee vähän liian pitkälle, jos ajatellaan, että oikeasti tuntee kasvien kemiaa.

Mutta ehkä sillä tavalla voisi ajatella, että kyllähän kuitenkin ihmiset ovat aika kiinnostuneita nykypäivänä jo tietämään esimerkiksi sen, että jotkut kasvit ovat vaikka myrkyllisiä, eikö vaan. Niin voisi kuvitella, että sen lisäksi kiinnostaisi ehkä tietää se, että miksi ne ovat myrkyllisiä. Voisiko niistä vaikka löytyä joitakin uusia lääkeaineita? Tai se, että joku maistuu jollekin tuhohyönteiselle vaikka puutarhassa ja toinen laji ei maistu, niin olisiko se kuitenkin kiinnostavaa tietää, mikä se kemia on siellä taustalla?

Joku tällainen kemialähtökohta voisi olla kiinnostavaa kaikille tavallaan tietää. Eli jotain käytännön hyötyä varmaan siitä voisi saada, kuka tietää.

ML:

Selvä. Toivottavasti hanke pääsee tavoitteeseensa ja saadaan ihmisille erilaisia tarttumapintoja tähän. Kasveihin ensin ja sitten sen jälkeen vähän syvemmälle kasvien kemiaan.

Kerro joku esimerkki jostain kemiallisesti kiehtovasta kasvista. Mitä se voisi opettaa meille tavallisille ihmisille?

JPS:

Joo, no muutama tulee aika helposti mieleen tuolta nyt, kun Kasvitieteellisellä puutarhalla on tehty näitä lajivideoita. Siellä tullut asiaa paljon pohdittua. Otan nyt esimerkiksi vaikka neidonkranssin. Aika mitättömän näköinen pieni kasvi, mikä tulee tuolta Chilen seudulta. Chilen mapuche-kansa on aikoinaan käyttänyt sitä haavojen tulehduksen estämiseen. Kukaan ei ole tutkinut sitä kemiallisesti. Eli tavallaan ei tiedetä tätä ennen, kun nyt on tutkittu, että mitä se on kemiallisesti syönyt.

Sitten kuitenkin samaan aikaan rinnalla me olemme tehneet tutkimuksia VTT:n ja Helsingin yliopiston keskussairaalan kanssa siitä, että yhdisteet, mitä me löydämme muista kasveista, muun muassa suomalaisesta hillasta, toimivat estävästi sairaalabakteereihin, ja antibioottien tarve vähenee. Aika kiinnostavaa, että sitten me löydämme tästä neidonkranssista, mitä kukaan ei ole koskaan tutkinut, hyvin pitkälti samanlaisia aineita, joita mapuche-kansa on käyttänyt aikoinaan haavojen tulehduksen estämiseen. Eli juuri samoja, mitä periaatteessa voisi sairaalassakin käyttää leikkaussalissa. Näitä luonnollisia aineita bakteerien estämiseen.

Minun mielestä tämä on kiinnostava lähtökohta, että ollaan pitkään käytetty aineita. Se on nyt sama, onko Chilessä vai Suomessa vai missä tahansa. On tajuttu, että tällaisia asioita tapahtuu, mutta kukaan ei ole ymmärtänyt miksi. Nyt voidaan päästä siihen kiinni ja oikeasti selittää miksi. Plus sitten löytää trooppisista kasveista täysin uusia, jopa ehkä tehokkaampia aineita, mitä me löydämme suomalaisesta kasvikunnasta. Tämä on yksi tämmöinen hyvin käytännönläheinen esimerkki.

ML:

Joo. Tässä oli jo monta kiinnostavaa aspektia. Esimerkiksi juuri tuo yksi esimerkki, että hilla ja tämä sinun mainitsema. Mikä se olikaan?

JPS:

Neidonkranssi.

ML:

Neidonkranssi. Ne ovat varmaan ulkoisesti hyvin erilaisia kasveja. Että jos näet ne tuolla luonnossa tai näkisit rinnakkain, niin et ehkä ajattelisi, että niillä voisi olla samanlaisia vaikuttavia aineita sisällään. Eli ulospäin hyvin erinäköiset kasvit yhtäkkiä sisältävätkin kemiallista samankaltaisuutta ja sitten tämmöistä samankaltaista toiminnallisuutta.

JPS:

Joo. Näinkin voi olla. Mutta sitten toisaalta myöskin niinkin päin, että mitä enemmän oppii kasvien kemiasta ja mitä enemmän ymmärtää myöskin sitä biologiaa siellä taustalla - eli mitkä ovat lajien sukulaisuussuhteet - niin kuitenkin on todennäköisempää, että jos lajit ovat lähisukulaisia, niin ne myöskin näyttävät ulospäin, morfologisesti, samankaltaisilta. Mistä saattaa seurata se, että ne ovat myöskin kemiallisesti samankaltaisia. Eli myöskin tavallaan sillä ulkomuodolla saattaa olla sellainen ominaisuus, että sitä kautta voi kuvitella ymmärtävänsä myöskin sitä kemiaa, vaikkei se tietenkään ihan niinkään ole. Mutta totta tuokin on, että täysin erinäköiset kasvit voivat olla kemialtaan täysin samanlaisia.

ML:

Joo. Eli siis Turun yliopiston kemian laitoksella - tai vielä tarkemmin teidän luonnonyhdistekemian labrassa, on tehty valtava työ siinä, että on jo skriinattu tuhansia kasveja ja tutkittu niiden kemiallista koostumusta. Ja sieltä on noussut esiin erilaisia yhdisteryhmiä ja on opittu niitten rooleista siellä kasveissa. Ja nyt tämä työ jatkuu eteenpäin: tutkitaan uusia ja uusia kasveja, jotta opittaisiin niitten kemiasta lisää. Eli siksikin Luonnollista kemiaa on tosi tärkeä hanke.

Tuleeko sinulle mieleen jotain kasvien kemiaan liittyviä käsityksiä, joita haluaisit korjata tai jos on jotain väärinymmärryksiä?

JPS:

Joo, kyllähän niitä valitettavasti tietenkin tulee mieleen. Ja totta kai tieteen tehtäväkin on kehittyä ja toisaalta korjata aikaisempia väärinkäsityksiä tai virheitä. Mutta otetaan nyt vaikka esimerkkinä se, mitä suomalainen tai kansainvälinen tuollainen ihan kirjakaupoista löytyvä kasvikirjallisuus pitää sisällään. Ehkä se räikein väärinymmärrys, mikä siellä yleensä löytyy, liittyy suurikokoisiin kasvien tekemiin puolustusyhdisteisiin. Puhutaan tanniineista. Niin tavallaan niihin liittyvät ”totuudet” ovat aika useasti valheita kasvikirjallisuudessa.

Hankaluus on siinä, että myöskin tiedekirjallisuus, ihan tiede sinällään, sisältää myöskin virheitä niihin liittyen. Ja kun se on sitten kuitenkin se, mitä me ollaan tutkittu analyyttisen kemian keinoin yli 20 vuotta. Niin tavallaan haluaisi siihen kuitenkin tuoda semmoista täsmennystä. Koska tanniinit ovat kuitenkin kasvikunnasta laajimmin löytyvä aineitten luokka. Voidaan tällä lailla sanoa. Kaikki pystytään nyt jo linkittämään johonkin kasvien makuun tai laatuun tai siihen, että miten ne maistuvat tuhohyönteisille tai citykaneille tai vaikka peuroille.

Ja kun niiden avulla voidaan vielä vaikuttaa vaikka sairaalabakteereihin, niin tavallaan tarvitsisi sitä perustaa ehkä vähän täsmentää. Plus sitten oikeasti kertoa siitä, miten ne kaikki tanniinit saattavat olla erilaisia ja mihin se erilaisuus johtaa. Koska kaikki tanniinit eivät tehoa niihin citykaneihin. Kaikki eivät tehoa sairaalabakteereihin. Eli kaikki tanniinit eivät ole sillä tavalla samanlaisia tanniineja. Ihan samalla tavalla kuten kaikki lääkkeetkään eivät ole samanlaisia lääkkeitä, eikö vaan? Että tämä pitäisi sillä tavalla ymmärtää ja täsmentää. Sillä asialla osittain myöskin tässä hankkeessa ollaan.

ML:

Joo. Eli yleistäminen on vaarallista. Varmaan juuri se tässä, mihin viitataan, että halutaan, että tiede tämän hankkeen ulostulojen taustalla on syvää ja hyvää, jotta sitten pystytään sieltä tuomaan näitä oikeanlaisia nostoja suuren yleisön tietoisuuteen. Se on varmaan yksi tämän hankkeen tärkeimpiä asioita. Tavallaanhan tämä on viestinnällinen hanke, mutta ennenkaikkea hanke, joka ehdottomasti perustuu siihen tieteeseen siellä taustalla.

JPS:

Kyllä. Koska minun mielestäni ainakin tilanne on semmoinen, että kun ollaan kuitenkin yliopistossa, niin yliopistossa kaiken tiedottamisen pitäisi perustua tieteellisiin faktoihin. Kun vielä nykypäivänä väärä tietohan on hirvittävän yleistä. Niin kyllä meillä pitää kaiken perustua tutkittuun tietoon ja mielellään itse tutkittuun. Itse tutkittu tieto on sitä, mistä on myös luontevinta kertoa, koska sitten sinä voit olla sen asian asiantuntija, eikö vaan, kun sinä olet sitä itse tutkinut.

Eli kyllä me käytännössä teemme tämän hankkeen sillä lailla, että 95 % varmaan tästä totuudesta - mitä me kerrotaan - on itse tutkittua totuutta. Sitten se 5 % tulee tavallaan muiden hankkimana totuutena, jonka me kuitenkin olemme vielä tarkistaneet, että se todennäköisesti on totta, mitä muut kertovat. Ei pyritä löytämään mitään erityisen hienoa ja seksikästä näistä kasveista, jos se ei pidä paikkaansa. Sitäkin löytää kyllä paljon kirjallisuudesta. Tavallaan keksimällähän on kiva keksiä, kun se kuulostaa hyvältä, mutta tämä on valitettavasti vaan puhdasta faktaa. Meidän tehtävä on löytää siitä faktasta jotain kiinnostavaa.

ML:

Eikä se varmaan ole edes hirveän haastava tehtävä, jos nyt kuuntelee sinua ja mitä kaikkea kasveista on jo löydetty. Että varmaan ihan niissä faktoissakin on valtavasti kaikkea kiinnostava, ettei tarvitse edes keksiä mitään.

JPS:

Joo.

ML:

Jotenkin ehkä suurelle yleisölle luonnon tutkiminen - se tiede, joka siihen ensimmäiseksi liitetään - on biologia. Mikä sinun mielestäsi on nyt se kemian tuoma lisäarvo, että miksi Luonnollista kemiaa nimenomaan on tärkeä hanke?

JPS:

No, joo. Näin se juuri on. Että monethan on nykypäivänä valtavan kiinnostuneita luonnosta ja kasveista. Toisaalta kasveissa ja luonnossa ylipäänsä on sellaisia asioita, mitä me omin silmin emme näe. Monestihan nämä asiat, mitä me näemme, on helpompi ymmärtää. Ne ovat myöskin sellaisia, mitä ihmiset pystyvät tavallaan käyttämään sitten hyödyksi.

Mutta sitten tämä näkymätön osa, mikä useasti on tämä kemiallinen osa, niin sitä kun ei nähdä, niin siitä tavallaan ei päästä millään tasolla kiinni. Ei saada mitään hyödynnettävää siitä irti. Niin kyllä minun mielestäni se kemian tuoma mahdollisuus on kuitenkin jopa luoda uutta arvoa. Minä haluaisin nähdä sen sillä tavalla.

Koska ei nyt ehkä Suomessa vielä, mutta Suomessakin kuitenkin osittain, ja erityisesti trooppisilla alueilla, kun luontokato valitettavasti on tämä yksi iso teema, jonka alla me tässä eletään. Monimuotoisuuden ympärillä vellova negatiivisuus, mikä valitettavasti vaikuttaa tähän kaikkeen elämään maapallolla, kun lajit vähenevät. Niin se kysymys, että miksi ne vähenevät. Varmaan puhutaan siitä myöhemmin vielä lisääkin. Mutta tavallaan se lajien arvostus, jos näin sanotaan. Nykypäivänä on tärkeää, että monille asioille voidaan antaa jopa joku hintalappu. Minun mielestäni kemiassa on paljon sellaista potentiaalia sellaisille lajeille, jotka ovat tällä hetkellä uhanalaisia ja arvostamattomia sen takia ja saattavat sitten entistä helpommin uhanlaisiksi muodostuakin. Kemia saattaa tuoda sinne sen sisällön plus hintalapun, jota kautta tavallaan voidaan sitten nähdä, että ne ovat suojelemisen arvoisia.

Tässä on monta aspektia oikeastaan. Mitä paremmin näiden kasvien kemian ymmärtää ja erilaisten lajien ja sukujen kemian ymmärtää, niin sitä paremmin tulee myöskin niitä mahdollisuuksia mieleen, miten niitä voitaisiin hyödyntää. Ne ovat monesti jopa käyttämättömiä materiaaleja. Tällaisenkin ymmärryksen

kasvattaminen kemian kautta on mahdollisuus, mitä ei ole riittävän suuresti hyödynnetty.

ML:

Jokaisella yhdisteellähän kasvissa on joku tarkoitus. Sama kuin jokaisella yhdisteellä ihmisen elimistössä on tarkoitus - eihän ne ole siellä turhaan. Osa on ihan rakenneyhdisteitä tietenkin vaan, mutta sitten osa syntyy sinne jotain tiettyä (sekundääristä) tarkoitusta varten. Yhdisteitähän on siellä esimerkiksi suojaamaan kasveja vaikkapa UV-säteilyltä tai joiltakin kasvinsyöjiltä tai tuhohyönteisiltä. Varmaankin se yhdisteiden tuntemus niistä kasveista kertoo myös siitä, että miten ne kasvit ovat sopeutuneet ja miten ehkä ne tulevaisuudessa voivat sopeutua siihen, kun nimenomaan tulee tätä ilmastonmuutosta ja kaikkea muuta muutosta maapallolla.

JPS:

Kyllä. Näin se on. Nyt tämä tilanne on vaan sellainen, että kasvit ovat saaneet kymmeniä, jopa yli 100 miljoonaa vuotta rauhassa kehittää omaa evoluutiotaan ja päätyä johonkin tietynlaiseen kemialliseen ratkaisuun siinä sotakoneistossa, mitä ne vaativat vaikka tuota UV-säteilyä tai tuhohyönteisiä tai muita vastaan. Nyt taas tämä tilanne, missä me tällä hetkellä elämme, niin ihminen aiheuttaa tämän ilmastonmuutoksen kautta nämä muutokset sillä nopeudella, että tietenkään kasvit eivät millään pysty tähän tilanteeseen sopeutumaan. Sitä kautta tilanne on myöskin lajien kannalta hyvin epäreilu. Sitä kautta totta kai tämä luontokato voimistuu, koska kasvit eivät mitenkään pysty tässä pysymään kärryillä tässä muutoksessa, vaikka olisivatkin kovin hyvin evoluution kautta valmistuneita erilaisiin tällä hetkellä tai aikaisemmin lajeja kohtaaviin ja kohdanneisiin uhkiin. Eli tilanne on tällä hetkellä vähän epäreilu.

ML:

Joo. Tavallaan vain sekin pointti, että jos nyt edes päästäisiin selvittämään, että mikä se kaikkien lajien kemiallinen kirjo on, niin se on jo valtavan mielenkiintoista. Mahdollisuus oppia niistä erilaisista lajeista. Ja sitten sitä kautta ehkä miettiä sitä, että miksi se niiden kemia on sellainen kuin se on. Ja sitten, että mitä siitä voisi oppia tulevaisuutta varten. Kiinnostavaa.

Minä ajattelen tai juuri tästä puhuttiinkin, että se kasvien kemia kertoo siitä, että mistä ne kasvit ovat kotoisin, miten ne saattaisivat pärjätä ja mikä niiden rooli ehkä tulevaisuudessa on. Onko tämä lapsellista ajattelua? Tuossa jo vähän siitä puhuttiinkin, että nykytila on pitkän aikavälin kehityksen tulosta ja voi olla, että nyt muutos tapahtuu liian nopeasti. Mutta voimmeko me pitää kasveja tai niiden kemiaa indikaattorina siitä, että mistä on tultu ja mihin ollaan menossa?

JPS:

Joo. Kyllä tuo ainakin, mistä on tultu. Kyllä ne sitä heijastelevat hyvin vahvasti. Että mitä syvemmälle tavallaan tähän (kasvien tuntemukseen) pääsee ensinnäkin biologisesti - onneksi se on hyvin pitkälti tiedossakin jo se, että mitkä ovat eri lajien sukulaisuussuhteet: mitkä kasvit kuuluvat samaan kasvisukuun, siitä ylöspäin samaan kasviheimoon ja niin edelleen. Tämä on siis onneksi aika hyvin tiedossa. Ja sitä kautta voidaan ajatella se tausta, jota vasten voidaan heijastaa se kemia. Ja ymmärtää, mistä on tultu.

On äärimmäisen mielenkiintoista oikeasti miettiä sitä, että missä vaiheessa kasvien evoluutiota - 10, 70, 100 miljoonaa vuotta sitten - ensimmäistä kertaa kasvikunta päätti, että nyt pitääkin tehdä tämänlaisia yhdisteitä, tätä tiettyä yhdisteryhmää. Jossain kohtaa kasvien evoluutio on ajautunut siihen. Me tiedämme muun muassa, että havupuut ovat pystyneet tekemään tiettyjä yhdisteitä. Siitä eteenpäin sitten kukkivat kasvit pystyvät tekemään vielä monimutkaisempia yhdisteitä, mitä havupuut eivät pysty tekemään ollenkaan. Ja se edelleenkin pitää paikkansa. Havupuut eivät edelleenkään pysty tekemään niitä yhdisteitä, mitä kukkivat kasvit pystyvät tekemään.

Tavallaan sitten kun löytyy niitä yhdisteryhmiä, siis sellaisia, mistä kukaan ei koskaan ole aikaisemmin tiennyt mitään. Tai sitten niiden yhdisteryhmien sisällä sellaisia yhdisteitä, joista kukaan ei ole aikaisemmin tiennyt yhtään mitään. Eli tavallaan tämän tutkimuksen kautta me saamme myöskin kuvaa menneisyydestä tavalla, mitä ei ole aikaisemmin voitu nähdä. Voidaan linkittää se siihen kasvien biologisen evoluutioon. Tavallaan kemiallisen evoluution kuvaan, mikä täsmentyy. Sillä nähdään sinne miljoonien vuosien päähän, mikä on tosi kiinnostavaa. Plus sitten se, että sillä osittain voidaan, mitä varmaan kysyit, niin osittain voidaan myöskin nähdä tulevaisuuteen, jos sitä nyt kukaan pystyy näkemään.

Mutta me olemme myöskin nähneet sitä, miten tietyt kasvit, otetaan horsmakasvit vaikka esimerkkinä, joita on tutkittu aika paljon, voivat kertoa. Esimerkiksi on nähty horsmakasvien kemiallisen evoluution sisällä sellaisia kuvia - yhdisteryhmän sisällä - mitkä tukevat sitä käsitystä, johon kuvittelemme horsmakasvien olevan menossa. Siellä on tämmöisiä kuvioita niiden kemiassa nähtävissä, jota kukaan ei ole aikaisemmin pystynyt näkemään, koska niitä yhdisteitä ei ole koskaan tutkittu niin tarkasti. Tällä tavalla voidaan kyllä ajatella.

Sitten voidaan linkittää tämä kehityskulku siihen, että onko kasveilla esimerkiksi yhä korkeampi tuhohyönteispaine, kun ympäristön lämpötila on koko ajan kasvamassa. Niin tämä saattaa linkittyä juuri siihen, miten nämä kasvit on pakotettu viemään sitä evoluutiota eteenpäin tiettyyn suuntaan. Sitten, kun ne vievät tiettyyn suuntaan, niin se johtaa kemiassakin tiettyyn suuntaan. Sitten me kuvittelemme, että me tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta se on meidän kuvittelua tietenkin. Sehän on ennustamista. Se ei ole tietämistä, mutta se on tulevaisuuden

ennustamista, mikä on kiinnostavaa tietenkin, kun kuvitellaan, että osataan nähdä sitä.

ML:

Joo. Miksi Turun yliopiston kemian laitoksen luonnonyhdistelaboratorio on juuri paras paikka tutkia näitä kasvien yhdisteitä? Miksi tämän Luonnollista kemiaa -hankkeen pitää olla juuri täällä?

JPS:

Ei sen välttämättä täällä tarvitse ollakaan. Se voisi varmaan olla missä tahansa, mistä löytyisi riittävän sinnikästä ja hullua porukkaa, joka jaksaisi tuhansia lajeja näin tarkkaan tutkia. Mutta se on ollut se ongelma perinteisesti, että on ollut vaikea löytää tuhansista kasvilajeista sellaista tietokantaa, joka olisi yhdessä paikassa tuotettu ja rakennettu. Se on se, mitä me nyt haluamme tehdä ja nimenomaan analyyttisen kemian uusilla menetelmillä mahdollisimman tarkasti. Se on se, mikä on totta kai meidän erikoisuus. Puhuttiin tanniineista aikaisemmin, mikä totta kai tässä myöskin taustalla vaikuttaa. Että siinä kukaan muu ei ehkä pystyisikään tekemään sitä, mitä me teemme. Mutta niitä yksinkertaisimpia yhdisteitä totta kai muutkin varmasti pystyisivät analysoimaan. Että sitä taustaa vasten - olemme riittävän hyviä mutta myöskin riittävän hulluja. Kyllähän tuo kuitenkin aika pitkä työ on tuhansia kasveja, tuhansia lajeja tutkia noin tarkasti. Mutta kiinnostavaa toisaalta myöskin päästä sitten kertomaan tuloksista muillekin.

ML:

Joo. Eli täällä on pitkälle kehitetyt menetelmät. Siis sekä ajallisesti pitkältä ajalta kehitetty ja sitten hyvin tarkoiksi ja herkiksi kehitetyt menetelmät. Ja ihan viimeisen päälle analyyttiset laitteistot tehdä tuota analytiikkaa. Eli puitteet ovat kohdallaan ja sitten on pitkää osaamista tämän tekemiseen. Se on tässä ainakin yksi hyvin keskeinen asia, että juuri täältä halutaan tätä asiaa nyt ruveta kuuluttamaan kaikelle kansalle.

JPS:

Joo. Kyllä. Se on kemiassa hyvin keskeistä - vähän niin kuin luonnontieteissä aika pitkälti muutenkin - että tämä on hyvin tämmöinen infrastruktuuripainotteinen ala. Eli laitekanta pitää olla kunnossa, mikä on myöskin hyvä, koska sitä kautta myöskin opiskelijat pääsevät käyttämään näitä huippulaitteita. Tämä on aika vaativaa analytiikkaa, mitä me teemme. Että en minä nyt paljon vaativampaa analytiikkaa hirveän paljon keksi, kun ajatellaan, että meillä on kymmeniätuhansia erilaisia yhdisteitä näytteissä. Kun tätä analytiikkaa oppii hallitsemaan - jos on mahdollista ylipäänsä hallita tätä kokonaisuutta täydellisesti- niin se antaa myöskin näiden huippulaitteitten kautta opiskelijoille loistavan mahdollisuuden sitten työelämässä

päästä tekemään paljon helpompia asioita, kun on ensin oppinut tekemään näitä vaikeampia asioita täällä.

Eli totta kai tässä hankkeessa on myöskin se taustalla, että halutaan myös koko ajan korostaa tätä tarkan tieteen merkitystä ja tutkitun tiedon merkitystä nykypäivänä, ettei se hämärry, mikä on vaarana koko ajan taustalla. Tutkitun tiedon arvoa välttämättä ei enää, en tiedä arvostetaanko sitä, mutta tuntuu, että ei sitä oikein ymmärretä. Niin sitäkin tässä myöskin sitten yritetään rinnalla korostaa, kuinka tärkeä rooli sillä ylipäänsä on luonnonilmiöitä mutta myöskin näiden kaikkia meitä riivaavien viheliäisten ongelmien, kuten luonnon monimuotoisuuteen ja luontokatoon liittyvien ongelmien ratkaisussa. Tiedolla näihin pystyy vaikuttamaan.

ML:

Näin se on. Eli jos vielä lopuksi Luonnollista kemiaa -hankkeen johtajana pitäisi vastata lyhyesti kysymykseen, että miksi Luonnollista kemiaa -hanke on pystytetty, niin mikä on Juha-Pekka Salmisen vastaus tähän kysymykseen?

JPS:

No hei, jonkun pitää kertoa kasvien ilosanomaa kaikille ihmisille, eikö vaan? Ei tämäkään asia piilottelemalla parane. Kemisteillä aika pitkälti on ollut sellainen, että me emme halua kertoa tästä meidän osaamisesta, niin nyt kemistit ovat tulleet ulos labrasta ja ulos puskasta. Me haluamme kertoa tämän ilosanoman kaikille, mutta hei ihan luonnollisella tavalla tietenkin.

ML:

Luonnollisesti. Kiitos.

JPS:

Kiitos

Jakso 3: Kevään kemiaa

Tässä Luonnollista kemiaa -podcast-jaksossa kierretään Ruissalon tammilehdossa kevääseen heräävien lajien kemiaa ja sen merkitystä ihastellen. Kuullaan mm. mitä yhteistä on kevään kukilla ja puilla: sini- ja valkovuokolla, leskenlehdellä, tuomella ja hieskoivulla.

>> Kuuntele jakso 3: Kevään kemiaa

 

Tekstivastine

Kevään kemia podcast.mp3 Äänitteen kesto: 45 min Litterointimerkinnät ML: Maria Lahtinen JPS: Juha-Pekka Salminen sa- sana jää kesken (sana) epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja (-) sana, josta ei ole saatu selvää (--) useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää , . ? : kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa [musiikkia] [metsän ääniä] ML: Tänään Luonnollista kemiaa -podcastsarja on tullut tänne Ruissalon tammilehtoon katselemaan kevään merkkejä. Luonnonyhdistekemian professori Juha-Pekka Salminen, mikä on sinulle se ensimmäinen kevään merkki, jos nyt puhutaan luonnosta? JPS: Saako sanoa tammi? Ei saa. ML: Saa sanoa ihan mitä vaan. JPS: [naurua] Joo ei. Tammi on muuten aina hyvä vastaus joka kysymykseen, mutta ei kyllä keväällä. Se tulee niin myöhään. Melkein jos varmaan itse lähden täältä jotakin katsomaan, niin sinivuokko on todennäköisesti ensimmäinen, mitä keväällä täältä Tammilehdosta ja muualta haetaan. Sepä se ensimmäinen on, ja tuossa näyttäisi olevankin muutama yksilö sopivasti. Mutta hei, hyvä aasinsilta. Näetkö sinä, mikä siinä on vieressä? Siinä on hirveä määrä pudonneita tammenlehtiä. Eli täällä tavallaan syksy kohtaa kevään. Syksyllä on katso tammi pudottanut tähän karikekerrokseen kauhean määrän vanhoja lehtiä. Siinä ne nyt sitten tekevät multaa näille sinivuokoille pikkuhiljaa. ML: Ja karikkeen keskeltä nousee kauniit siniset sinivuokot ja vieressä on kauniita valkoisia valkovuokkoja. Eli ollaan siinä vaiheessa kevättä, että nähdään sekä sinisiä että valkoisia vuokkoja. Maallikko erottaa niistä värieron. Mitäs kemisti erottaa, kun katsoo sinivuokkoa ja valkovuokkoa? JPS: Joo. Siinä on muutama mielenkiintoinen pointti, mikä noihin liittyy. Sinivuokohan tulee pikkuisen aikaisemmin ja valkovuokko pikkuisen myöhemmin. Nyt ne ovat samaan aikaan. Samaan aikaankin löytyy. Ennen kuin mennään kemiaan, niin voisi ottaa semmoisen pointin vielä, että nehän ovat vuokkoja molemmat. Eli tavallinen ihminen varmaan ajattelee, että no vuokko ja vuokko, eikö vaan? Mutta ne kuuluvat kumminkin eri kasvisukuun. Niillä on kasvievoluutiossa eroa. Valkovuokko on Anemone-sukuinen ja sitten tuo sinivuokko on Hepatica-sukuinen. Eli ne eivät kuulu saman kasvisukuun, vaikka voisi luulla, kun ne ovat vuokkoja. ML: Elikkä suomentaja on käyttänyt vapautta tässä, kun on antanut niille tällaiset vuokko-sukunimet molemmille. JPS: Joo. Ne ovat varmasti vuokon näköisiä molemmat. Mutta sitten myöskin niin kuin sinä itsekin näet sen silmällä - jos sinä menet katsomaan tuota sinivuokkoa tähän näin – että tämä lehti kuitenkin, jos sinä vertaat rinnakkain, on aivan eri näköinen. Tällainen leveämpi, vahapintaisempi ja sitten taas tuo valkovuokon lehti hyvin paljon hennompi ja haaroittuneempi. Itse ihmettelen, kun kävelen myöhemmin tuolla metsässä kesällä, kun valkovuokkoja näkyy kauhean paljon, mutta sitten ei enää ole kukkaa näkyvissä. Pelkästään tuo lehti. Sitten ihmettelen, että mikä tuo on. Se on valkovuokko, mutta sinä et tajua sitä, kun näkyy pelkkä lehti. Mutta kemiaa sen verran. Ihan mielenkiintoinen pointti molempien kemiassa, vaikka ne kuuluvat eri kasvisukuihin, eli toisaalta kun kasvilajien yläpuolella on kasvisuku, kasvisukujen yläpuolella on kasviheimot, niin nämä kuuluvat kuitenkin samaan kasviheimoon vaikka eri sukuun. Sitä kautta niillä on evolutiivinen yhteys tavallaan kohtuu läheisesti toisiinsa. Sieltä molempiin on periytynyt osittain samaa kemiaa. ML: Okei. JPS: Eli niillä on yllättäen, minun mielestäni tavallaan yllättäen, sama pääyhdiste nimeltään sikurihappo. ML: Tässä kohtaa kysyn sitä, että kun sinä puhut näiden kasvien yhdisteitä, niin puhutko sinä niiden kukkien yhdisteistä vai niiden lehtien vai varsien vai sen koko kasvimassan yhdisteistä? JPS: Joo. ML: Että mistä kasvin osasta puhutaan vai puhutaanko koko kasvista? JPS: No, se vähän riippuu aina, mistä me puhutaan, mutta näiden (vuokkojen) yhdisteistä voidaan sanoa molempien osalta, niin sekä lehdet että kukat, niin pääyhdiste on sikurihappo. ML: Okei. JPS: Sinivuokossa vielä korostuneemmin. Eli sinivuokossa eivät kauhean paljon muut yhdisteet sillä lailla pistä sieltä silmään, mutta valkovuokossa on myöskin erilaisia flavonoidiglykosideja, mitkä pikkuisen sitä sikurihappoa siellä varjostavat niin sanotusti. Mutta pääyhdisteenä molemmissa. Tämä sikurihappo on sillä lailla aika jännä, me voidaan linkittää näitä asioita myöskin johonkin konkretiaan, mikä on meille tuttua. Sikurihapossa on päärunko sellainen hiilihydraatti nimeltä viinihappo. Siihen viinihappoon on esteröitynyt kaksi kahvihapporyhmää. Nämä kahvihapot ovat totta kai, niin kuin nimikin kertoo, ne ovat myöskin sellaisia fenolisia yhdisteitä, mitä löytyy ihan kahvistakin. Kahvissa ne eivät vaan ole tässä viinihapossa, vaan on kiinni kviinihapossa. Siinä on K edessä, mitä kahvista löytyy. Että sillä tavalla, jos haluaa muistaa jotakin, että melkein samanlainen yhdiste kuin kahvistakin, muttei kuitenkaan. ML: Minunkaan mielestäni tuo muistisääntö ei nyt ollut kauhean hyvä mutta… JPS: Hei, mutta sikurihappo. Tuo on helppo. Kahviin pannaan sokeria, jos tykkää, ja sikurihappo sillä lailla, jos miettii. Mutta se on sellainen yhdiste, mikä molemmista löytyy. Sitten kun miettii sitä, että miksi nämä nyt tarvitsevat näitä (yhdisteitä), niin jos nyt näitä seuraa kasvukauden aikana, niin itse en ainakaan ole kauhean paljon havainnut niillä ongelmia kasvinsyöjien suhteen. Tämä sikurihappo nimenomaan on hyvin herkästi hapettuva yhdiste, eli voi aiheuttaa sitten hapettavaa stressiä näille kasvinsyöjille. Meidän tutkimusten mukaan molemmista lajeista löytyy myöskin entsyymejä hyvin runsaasti, jotka sitten pystyvät kiihdyttämään tätä hapettumisprosessia sen jälkeen, kun joku kasvinsyöjä on syönyt tämän kasvin osan ja ne entsyymit ja sikurihappo pääsevät toistensa kanssa tekemisiin. Sitä kautta sitten hapettuu se sikurihapon kahvihappo-osa ja tulee se hapettava stressi sitten sille, kasvinsyöjälle oli se sitten hyönteinen tai joku muu. Mutta ei juurikaan näy syöntijälkiä näissä yleensä. Vaikuttaa siltä, että entsyymi ja sikurihappo toimivat hyvin yhteen näiden lajien puolustuksessa. Että se on tuommoinen selkeä piirre. ML: Eli molemmat ovat kehittäneet tämän sikurihapon ja arvaus on, että ensisijaisesti nimenomaan omaksi suojakseen. JPS: Joo. Tai siis ei. ML: Okei. JPS: Siis sillä tavalla, että molemmissa on tämä sikurihappo, mutta tämä on sillä lailla tosi jännä juttu, että sitten kun mietitään sitä, että mistä muualta sitä sikurihappoa löytyy, siis samaa yhdistettä. Nämä ovat kuitenkin kukkivia kasveja, eikö olekin, kun niissä näyttäisi olevan tuollainen kukka. Sitten oikeastaan se kysymys, että mistä nämä ovat tulleet. Jos on tuommoinen kasvi kuin peltokorte tai kortekasvit ylipäänsä tuttuja, niin ne kuuluvat sitten taas sanikkaisiin, joka on evolutiivisesti kauhean vanha kasviryhmä, joka on ollut olemassa maapallolla ennen kuin täällä on ollut yhtään puuta tai kukkivaa kasvia. Vasta sen jälkeen on kehittynyt puut ja kukkivat kasvit. Sieltä jo tästä peltokortteesta löytyy tämä sama yhdiste: sikurihappo. Eli silloin voidaan sanoa, että nämä lajit tavallaan eivät ole pystyneet kehittämään sitä, vaan se on periytynyt se kyky näille lajeille sieltä jo yli sadan miljoonan vuoden takaa käytännössä. Tosi vanha yhdiste, jos sillä lailla ajatellaan evolutiivisesti. ML: Mutta varmaan myös aika tärkeä näille kasveille, kun se on tämän kehityksen mukana kulkenut. JPS: Ilmeisesti, ilmeisesti. Voidaan näin sitten ajatella ainakin sen mukaan, mitä me olemme itse tutkineet, kuinka se tavallaan toimii näillä lajeilla. Semmoisen kysymyksen voisi ehkä vielä sinulta vielä kysyä. Liittyy tavallaan tähän. Mikä sinun mielestäsi on kesän ärsyttävin kasvi? ML: Kesän ärsyttävin kasvi? JPS: Niin. Kauhean aasinsillan kautta liittyy näihin vuokkoihin. ML: No, sitten varmaan minun vastaukseni olisi väärä. Elikkä kerro, mikä sinun mielestäsi on se kesän ärsyttävin kasvi. JPS: No, minun mielestäni voikukka on yksi ärsyttävimmistä. ML: Aa. Joo, totta. JPS: Jos ajattelee sitä, että yrittäisi pitää jotenkin nurmikon kunnossa tai muuta. Se on yksi ärsyttävimmistä. Mutta sitten toisaalta, kun miettii sitä, että voikukassakin pääyhdiste on sikurihappo. Jos miettii tällä tavalla, että miettii sitä sisäistä kauneutta, mikä kasveilla on, niin voikukka on sisäisesti aivan yhtä kaunis kuin tämä valkovuokko tai sinivuokko. ML: Totta. JPS: Siellä on sama kemia siellä kasvisolussa. Että siinä mielessä, vaikka se risookin se voikukan näkeminen siellä nurmikolla, niin sitä voi aina miettiä, kun sen nyppii pois sieltä juurineen, että tekisitkö sinä samalla tavalla sinivuokolle, mikä on ollut rauhoitettu, tai valkovuokolle. Et varmaan. Jos tommoisia haluaa miettiä, niin siinä on tuommoinen aasinsilta voikukkiin. ML: Eli kukkien tasa-arvoinen kohtelu on myös tärkeää, että sisältä voivat olla kauniimpia kuin ulospäin näyttävätkään. JPS: Niin. Jos tuolla lailla haluaa ajatella. Tuosta sikurihaposta ehkä vielä sen verran, että sen nimihän tulee siitä, että se on löydetty sikurinimisestä lajista 1950-luvulla. Sikuri on tämmöinen vanha viljelykasvi, niin sieltä se nimi sitten tulee, sikurihappo, käytännössä sitten tälle yhdisteelle. Joo. Semmoinen. Toki täällä on paljon muitakin sitten totta kai yhdisteitä. Helposti yli 10,000 erilaista. Molemmissa (vuokoissa) on samanlainen kemiallinen monimuotoisuus. Meidän mittareita, mitä voi tuolla Kasvitieteellisellä puutarhalla paremmin katsoa, niin molemmat saa kolme pistettä viidestä kemiallisen monimuotoisuuden mittareilla. Ihan kohtuullisen hyvin pärjäävät myöskin sillä mittarilla. Sikurihappo tietenkään ei ole ainoa yhdiste, mitä niistä löytyy. ML: Joo. Eli siinä vertailussa valko- ja sinivuokko ovat samalla viivalla. Sen kemiallisen monimuotoisuuden näkökulmasta. JPS: Kyllä. Siinä mielessä kyllä, mikä on minun mielestäni yllättävää, kun kumminkin kuuluvat tosiaankin eri kasviheimoon. Anteeksi. Kuuluvat samaan kasviheimoon mutta eri kasvisukuun. Näin piti sanomani. ML: Sitä kun itse mietti näitä kevään ensimmäisiä kasveja, niin mietti sitä, että niiltä tarvitaan jotain erityistä sinnikkyyttä, että ne tuolta talven jälkeen nousevat. Jotenkin tuntuu, että sen kauniin kukan kehittäminen ei olisi se ensimmäinen sen kasvin elinkelpoisuuden mittari. Mitä sinä ajattelet siitä, että tähän talvenjälkiseen karikkeiseen maailmaan nousee tällaisia hentoja pieniä kukkia? JPS: Niin. Siinä on taustalla varmaan näiden kaikkien lajien ominaispiirteet, mistä tietenkään en ymmärrä niin paljon kuin haluaisin. Mutta varmaan niillä on sitten taas oma pölyttäjäkuntansa, voisi ajatella, näillä lajeilla, mikä on sitten erilainen varmaankin, mitä sitten myöhemmillä lajeilla. Varmaan ne ovat sitten sopeutuneet tavallaan niiden pölyttäjiin, jotka täällä käyvät näissä kasveissa. Tavallaan niiden tuohon elinkiertoon tai ajoitukseen. Se on hirveän tärkeää ylipäänsä, että kasveilla ja eläimillä nämä elinkierron ajoitukset osuvat kohdilleen. Sitä kauttahan myöskin kasvit, jos ne kukkivat liian aikaisin tai kukkivat liian myöhään, niin sitten voi olla omia haittavaikutuksia tai hyötyvaikutuksia. Nehän voivat sillä tavalla jopa pystyä väistämään joittenkin kasvinsyöjien elinkierron haitalliset vaikka toukkavaiheet, jotka syövät paljon totta kai sitä kasvisolukkoa. Kukkia vähän myöhemmin, niin silloin kukista aika usein tulee siemeniä, eikö tulekin, niin silloin lajin ja yksilöitten jatkuvuus on sitä kautta paremmin turvattu. Sitten vielä tietenkin ihan päivänselvä tuo, että kun katsoo tätä lehtoympäristöä täällä, niin eihän täällä tammet vielä pukkaa yhtään lehtiä yläpuolelle. Tämä on optimaalinen tilanne tietenkin ottaa tästä tilanteesta kaikki irti, kun valomäärä on maksimaalinen. Ei tule mitään varjostavia tekijöitä, eikä karikekerroksessakaan näy tuossa vielä kilpailevia kasveja vieressä yhtään. Kyllä tässä kohtaa kannattaa varmaan vuokkojen tehdä parhaansa suvun jatkamisen eteen. Kun pölyttäjiäkin miettii, niin en minä näe tässä mitään kilpailevia kohteita ympärillä oikein. Varmaan ne saa pölyttäjienkin maksimaalisen huomion tässä kohtaa. Tommoinen vähän niin kuin monopoliasema sitten siinä mielessä. Selkeä kilpailuetu. ML: Puhuttiin siitä, että ensimmäiseksi, kun näet kasvin, niin näet sen kasvin sellaisenaan. Sitten sinä sanoit, että sinulla on sellaiset kemiasilmälasit, että sitten sinä poraudut jo siihen seuraavaan kerrokseen, että mitä sieltä kasvin sisältä löytyy. Elikkä nyt jatkossa kaikki, jotka törmäävät sinivuokkoihin ja valkovuokkoihin näkevät silmissään myös sikurihapon (molekyylin). JPS: Joo. Sillä lailla kannattaa ajatella, että sikurihappo tosiaan linkittyy tämmöisiin meidän ihan arkipäiväisiin asioihin. Toisaalta sen kautta, että siinä on se kahvihappoosa. Kaksi kappaletta niitä. Samankaltaisia yhdisteitä sitten kuitenkin löytyy myös kahvista, mutta siellä on vaan se perushiilihydraattiosa keskellä erilainen. ML: Eli tässä voi sunnuntaina äitienpäivänä sitten osoittaa poikkeuksellista tietoisuuttaan, kun kahvin rinnalla onkin sitten valkovuokkoja tai sinivuokkoja ja sitten voi kertoa tämän yhteyden, että mikä löytyy. JPS: Kyllä. Kahvikupin äärellä voi briljantteja yksityiskohtia sitten kertoa muillekin. Näin on. Kyllä. Hienon näköisiä kaiken kaikkiaan. Valkovuokkoja voi äidille kerätä. Sinivuokkoa välttämättä ei. Se olisi sitten hyvä jättää siihen rauhaan kasvamaan. ML: Joo. Kyllä ne nyt erityisesti tässä karikkeen keskellä on semmoinen aikamoinen elinvoimaisuuden merkki, kun nuo kukat sieltä nousevat. JPS: Kyllä. Siinä pölyttäjä parhaillaan juuri käykin. Vieraili molemmissa vuokoissa. Useampi eri laji. [kävelyä metsässä] ML: No niin. Matka jatkuu täällä Ruissalossa. Seuraavaksi törmäämme näinä sinikeltaisina aikoina keltaiseen kukkaan, joka on tietenkin leskenlehti. Leskenlehti on minun mielestäni ehkä semmoinen kevään ensimmäinen kukka, joka tulee mieleen, jos pitää sanoa, että mikä tulee keväästä mieleen. Sinivuokon ja valkovuokon nimelle keksii helposti selityksen, mutta mistä tulee nimi leskenlehti? JPS: Joo. Sinä olet ihan oikeassa. Tuo on tommoinen, mitä kaikki varmaan hakee tavallaan ensimmäiseksi tuota keltaista. Sitä myöskin löytyy vähän ehkä helpommin kuin noita vuokkoja. Itse en tykkää tuosta ihan niin paljon. Mutta minä kerron sinulle kaksi tarinaa (nimestä). Toinen on tosi ja toinen on vaihtoehtoinen. ML: Selvä. JPS: Saat itse päättää, kumpi on parempi. Ymmärtääkseni tuo leskenlehden nimi, tämä suomen kielen nimi, tulee siitä, että mehän kaikki nähdään niin kuin tuossakin niin noillahan on tuo kukka, mikä me nähdään. Mutta näetkö sinä lehteä missään tässä kohtaa? ML: No, minun täytyy sanoa, että kun minä valmistauduin tähän, niin minä mietin, että onko leskenlehdellä lehdet. JPS: Niin. Joo. ML: Mutta nyt sinä voit kertoa ja näyttää. JPS: No, joo. Voin kertoa mutten voi näyttää valitettavasti. Voin kertoa, että on lehti. Voin kertoa myöskin, että sitten, kun sen lehden näkee myöhemmin kesällä, niin sitten monet ihmettelevät, että mikäs tuo kasvi nyt taas on. Vähän niin kuin vuokoillakin. Miettii, että mikä tuo nyt on, kun ei näe tuota kukkaa. Eli siinä käy sillä lailla, että nimi tulee siitä, leski, että tuo lehti jää tavallaan leskeksi. Tuo kukka ehtii kuihtumaan ennen kuin lehti pukkaa tuolta maasta esiin. ML: Ahaa. JPS: Eli sillä tavalla, kun vuokoilla oli molemmat samaan aikaan. Tiedätkö? Avioparit olivat siinä onnellisena. Lehti ja kukka molemmat. Niin täällä tuo kukka ehtii kuihtumaan, ja lehti jää leskeksi, kun kukka kuolee pois. Ne ei ole samaan aikaan. Sen takia sinä et yleensä näe molempia samanaikaisesti, lehteä ja kukkaa leskenlehden. Se on se leskenlehti. Sillä lailla tarina. Virallisesti sitten kemistin vaihtoehtoinen totuus on sellainen, että nämähän ovat myöskin myrkyllisiä. Niistä löytyy alkaloideja, mitkä ovat tällaisia luonnon emäksiä. Emäsaineet perinteisesti aika tällaisia jopa keskushermostoon vaikuttavia. Tässä on pyrrolitsidiinialkaloideja tässä lajissa aika monia erilaisia. Osa niistä on semmoisia, että ne vaurioittavat maksaa, jos sitä liikaa tuollaista lajia nauttii. Sillä lailla myrkyllisiä. Jos ajatellaan sitä sitten myrkyllisyyden kautta, niin totta kai, jos tuosta nyt rouva tuota lajia syö, niin saattaa herra jäädä leskeksi tai toisinpäin. Että tällä lailla aika usein itse haen kemian kautta näitä selityksiä. Monesti se löytyy kyllä. Lajien nimistä löytyy joku rohto-sana tai sellainen käärmeenpistonyrtti tai joku muu saattaa kertoa siitä myrkyllisyydestä. ML: Onko näitä leskenlehden myrkyllisyysominaisuuksia - tai voiko niitä joltain kantilta ajatella myös lääkinnällisinä ominaisuuksina - jotenkin hyödynnetty? JPS: Joo no, paljon näistä puhutaan näistä lajeista ja niiden alkaloideista, että ne voisi olla tämmöisiä yskään, keuhkoputkentulehdukseen, tämmöisiin mahdollisiin ehkä käyttökelpoisia. En lähde niiden lääketieteellistä perustetta arvioimaan, kuinka paljon siinä on sitten totta ja tavallaan kansantarua. Mutta on käytetty tämmöisiin tarkoituksiin. Totta kai sitten se myrkyllisyys tulee määrästä tietenkin. Jos tätä kerran on käytetty aikoinaan ihan oikeasti tämmöisiin vaivoihin, niin varmaan se ei ole akuutisti toksinen. Mutta totta kai, jos sitten enemmän nauttii, niin määrästähän myrkky aina tunnetaan. ML: Joo. Johan muinainen Paracelsuskin sen sanoi, että se on se määrä tosiaankin mikä ratkaisee. JPS: Niin. Kyllä. ML: Kaikki on myrkyllistä, kun sitä riittävästi nauttii. JPS: Kyllä. Kaikkeen kuolee, kun riittävästi nauttii. Mutta ei kannata kokeilemaan välttämättä lähteä. Mutta jos tietää tuon lajin latinankielisen nimen, Tussilago farfara, niin aika usein näistä latinankielisistä nimistä pystyy jollain tavalla muistamaan myöskin pääyhdisteitten nimiä. Yksi näistä alkaloideista on tussilagiini, joka tulee Tussilago-nimestä tietenkin. Sitä kautta taas voi sitten ehkä muistaa kotiin viemisinä leskenlehden alkaloidin tussilagiini. ML: Muistanko oikein, että alkaloidit ovat yhdisteitä, joissa on typpeä? JPS: Kyllä. ML: Muistanko edelleen oikein, että typpiyhdisteiden tuottaminen on aika kallista sille kasville? Että jostain syystä leskenlehti kokee, että tämä alkaloidin tuottaminen on tärkeää ja tarpeellista. JPS: Niin. Sillä lailla se on, että kallista ja kallista, se on vähän millä lailla sen määrittää, että mitä mikäkin maksaa. Sillä lailla se varmaan ajatellaan kalliiksi, kun nämähän tulevat aminohapoista, joista sitten biosynteettisesti johdetaan nuo alkaloidit. Totta kai kasvi tarvitsee aminohappoja niin kuin mekin tarvitsemme aminohappoja ihan normaaliin kasvuun plus sitten proteiinien valmistamiseen. Sillä tavalla ehkä kalliimpaa, kun hiiltä saa suoraa taivaalta hiilidioksidin muodossa, mutta typpeä ei sitten saakaan. Sillä lailla ehkä se typpi on vähän kalliimpaa sitten kasveille. Siinä on se hyvä puoli toki, että sitten kun sitä investoidaan noihin alkaloideihin tuota typpeä, niin ne ovat tyypillisesti ne alkaloidit kuitenkin sitten tosiaan paljon myrkyllisempiä kuin semmoiset yhdisteet, missä typpeä ei ole. Eli ei tarvitse niin paljoa tavallaan sitten kuitenkaan investoida. Että se tulee pienemmistä määristä se potentiaalinen haittavaikutus sitten vaikka kasvinsyöjille. Ne ovat tehokkaampia nämä typpiä sisältävät yhdisteet sitä kautta. ML: Jos yritetään etsiä jotain yhteyttä näiden kevään ensimmäisten kukkien välille, elikkä noiden äsken nähtyjen sini- ja valkovuokkojen ja sitten tämän leskenlehden, niin onko jotakin, mikä kemiallisesti yhdistää näitä sinnikkäitä kevään pioneereja? JPS: Joo, on itse asiassa. Äsken oli sikurihappo tuolla. Näistä ei löydy sikurihappoa, mutta hyvin lähellä oleva yhdiste. Eli äsken tuossa sikurihapossa oli se viinihappo se hiilihydraatti, missä oli kaksi kertaa sitten kiinni kahvihappoja. Täältä löytyy tosiaan hiilihydraattirunkona kviinihappo, missä ovat ne samat kaksi kahvihapporyhmää kiinni. Eli periaatteessa hyvin samanlainen rakenteeltaan, mutta hiilihydraattirunko erilainen. Sillä lailla nyt voidaan, äsken puhuttiin kahvista pikkuisen, mutta nyt voidaan oikeasti puhua ”kahvikasvista”, koska täällä on tuo sama yhdiste. Se on siis dikahveoyylikviinihappo hankalalta nimeltään se yhdiste, mistä puhutaan. Mutta sitä löytyy kahvista oikeasti tätä yhdistettä, kun taas sikurihappoa ei löytynyt oikeasti. Se on sillä lailla myöskin kahviin linkitettävä yhdiste, mitä leskenlehdestäkin löytyy. Samalla tavalla itse asiassa, kun näitäkin lajeja on tutkittu, sekä lehteä että kukkaa, niin vähän niin kuin äsken tuossa oli tuo sikurihappo noilla vuokoilla, niin sama se on näillä. Näistäkin löytyy hyvä entsymaattinen aktiivisuus sekä kukista että lehdistä. Ne pystyvät hapettamaan sitten tätä vastaavaa kahvihappojohdannaista, jota kautta se toimii sitten tämän lajin puolustusyhdisteenä. Toki sitten sen niiden alkaloidien lisäksi, kun taas vuokoissa ei alkaloideja löytynyt. Niin tämä on sillä tavalla omalla tavallaan monipuolisempi, jos halutaan ajatella, yhdistekirjoltaan. ML: Joo. Mutta näköjään nämä kevään ensimmäiset tulijat sitten ainakin osittain panostavat juuri näihin puolustusvoimiinsa, jotta ne sitten pärjäävät tässä kehittyvässä luonnossa ja alkukevään hetkissä. JPS: Kyllä. Äsken kysyin yhden kysymyksen. Kysyn taas yhden kysymyksen. Arvaas, mikä on ärsyttävin kasvi, mistä löytyy tämä sama kahvihappojohdannainen, mitä tästä leskenlehdestä? ML: Nämä ovat tosi helppoja nämä sinun ärsyttävät kysymykset. JPS: Eikö olekin? On. [naurua] ML: Minusta tuntuu, että minulla voi olla vain vääriä vastauksia. JPS: Ei, mutta heitä nyt jotain. ML: No, en pysty. JPS: Ei sinulla ole mitään ärsyttäviä kasveja. Se on hyvä piirre, eikö olekin. ML: Totta. Mä olen semmoinen luonnonlapsi. JPS: Kaikki kasvit käyvät. ML: Kaikki käy. JPS: Kyllä. En minä tiedä. Mutta eikö pujo ole aika ärsyttävä? Jonkun mielestä se aiheuttaa aika paljon allergisia oireita. Pujo siis ehkä jonkun mielestä. Pujosta löytyy sama juttu, tätä dikahveoyylikviinihappoa. Mutta kukaan ei varmaan lähde pujosta tekemään kuitenkaan kahvia, kahvinkorviketta, vaikka siinä on samoja yhdisteitä. Itse asiassa nyt tuli mieleen tuo sikuri ja tuo voikukanjuuri. Nehän ovat olleet ennen kahvinkorvikkeita, eikö olekin? ML: Joo. JPS: Mitä äsken puhuttiin noiden vuokkojen yhteydessä, niin vaikkei sieltä löytynytkään tätä ihan samaa yhdistettä, mitä näistä löytyy, mikä oikeasti kahvistakin löytyy. Siitä huolimatta löydetään kauhean paljon tämmöisiä kahvilinkityksiä tänään näköjään. ML: No, kyllähän suomalaisen luonnon kevät pitääkin liittyä kahviin, koska se liittyy myös tähän suomalaiseen mentaliteettiin. Kuulostaa ihan loogiselta. JPS: Kyllä. Kyllähän tämä piristää, eikö vaan. ML: No, kyllä. JPS: Se, että käydään täällä luonnossa ja katsellaan kauniita kukkasia. [kävelyä metsässä] ML: Sinä nostit J-P tähän kevätlajien listalle seuraavaksi tuomen. Minun täytyy myöntää, että tuomi on minulle todella vieras laji. Kerro vähän jotain perusteita tuomesta. Miten tavis tunnistaa tuomen? JPS: No niin. Jos sinä tulet tänne näin liikkumaan tänne metsään tällä lailla keväällä - mitä sinun kannattaisi tietenkin tehdä kerran pari viikossa, kun se on sinulle ihan hyväksi - niin tulet tällä lailla keväällä, kun mikään laji ei ole vielä täydessä vauhdissa. Täällä on valkovuokkoja, sinivuokkoja ja leskenlehtiä. Ja käytännössä ensimmäinen lehtipuu, mikä sitten puhkeaa vihreyteen melkeinpä aina, on tuomi. Se on niiden ensimmäisten joukossa. Totta kai sitten myöhemmin, kun se tekee niitä kauniita tuomen kukkia. Sittenhän se on valtavan hieno ja helppo sitä kautta tunnistaa. Käytännössä siis keväällä ensimmäinen, mikä lehteä pukkaa lehtipuista tyypillisesti, on tuomi. Eli sillä lailla kevään kasvi, kun mennään puitten maailmaan, ettei pelkästään kukkasia katella. ML: Mitäs muita? Tässä, kun juteltiin vähän etukäteen, niin sanoit, että tuomella on myös sukulaisia, jotka tässä keväällä tulevat meille näkyviksi. Tuossa nyt varmaan nämä kirsikat ovat sellaisia, mitkä monet kokevat sellaisena kevätlajina myöskin. Tuomella ja kirsikalla onkin jotain sukulaisuutta olemassa. JPS: Juu, kyllä. Aivan. Se on toinen, mitä totta kai kaupungilla sitten näkyy, jos ei jaksa tulla mihinkään metsään kävelemään. Nythän monista kaupungeista - no, Turusta ja Raisiosta ainakin - löytyy ja varmaan muistakin hyvin paljon istutettuja kirsikoita, mitkä ovat keväällä totta kai valtavan kauniita. Eikö olekin? Aika lyhkäinen kukintaaika toki, mutta kun tämä nyt on tuo Prunus padus, eli Prunus-sukuinen tämä tuomi, niin kirsikat kuuluvat samaan kasvisukuun. Eli sitä kautta sillä lailla loogista, että tämäkin on kevään aikaisia lajeja vähän niin kuin kirsikatkin. Että sillä lailla, jos haluaa taas linkittää niitä kauniita kukkivia kirsikoita kaupungeissa kauniisti kukkivaan tuomeen, niin se aasinsilta tulee kasvibiologiasta ja evoluutiosta. Kuuluvat samaan sukuun. ML: Yhdistääkö näitä aikaisia kevään puita nyt sitten myös kemia? JPS: Joo, jollakin asteikolla kyllä. Että nyt äsken me näimme tuon leskenlehden, ja siinä oli tavallaan se kahvistakin tuttu yhdiste. Oli keskellä se kviinihappo ja kaksi kappaletta kahvihappoja siinä kiinni. Tässä on sama yhdiste, mutta yksi kahvihappo vain vähemmän. Eli puhutaan klorogeenihappo-nimisestä yhdisteestä. Sekin löytyy kahvista se sama yhdiste, mitä tästä tuomesta löytyy. Täytyy siitä yhdisteestä sanoa vielä sen verran, että me tiedämme siitä sellaisen jutun, että sitä löytyy noista kukista paljon enemmän. (Mitä nyt vaan näkee, että tuohon tulee kukkia, mutta ei vielä näy. Tuohon tulee kukkia myöhemmin.) Siten noissa kukissa on parempi entsymaattinen aktiivisuus mitä noissa lehdissä. Eli lehdet eivät pysty aivan yhtä hyvin tämän klorogeenihapon avulla puolustautumaan, mitä nuo kukat pystyvät. Eli se entsyymiapu tavallaan puuttuu tältä lajilta vähän. [tuulee] Nyt rupeaa oikein kunnolla tuulemaan, mikä kuuluu kevääseen. Niin sinä tiedät varmaan, että tuomi maistuu aika monille kasvinsyöjille. Tuomenkehrääjäkoi varmaan ehkä tutuin tällaisista. Siitä voidaan aasinsillan kautta kuvitella, että se johtuu osittain näiden lehtien entsymaattisen aktiivisuuden puutoksesta. Siellä on tavallaan se yhdiste kyllä, mikä olisi aktiivinen hapettaja näitä hyönteisiä vastaan, mutta sitten toisaalta se entsyymiaktiivisuus täytyisi olla korkeampi, että se aktivoituisi. Tämmöinen taustatarina taas tuomen kemiallisesta puolustuksesta. Niin se kysymys, mikä sinulla oli noista kirsikoista. Tässä oli nyt se klorogeenihappo, missä on kviinihappo plus kahvihappo. Kirsikoista löytyy nyt sitten glukoosipohjaisena sama. Että sinulla on glukoosinysä (siinä molekyylissä) keskellä. Ei olekaan kviinihappo tai viinihappo niin kuin oli tuolla vuokoissa. Nyt on glukoosi eli ihan tavallinen sokeri. Siinä on kiinni se kahvihappo. Joku älypää voisi sanoa, että kun on glukoosissa kiinni kahvihappo, niin eikö se ole vähän niin kuin sikurihappo, kun se on sokerihappo, mutta ei se ole. Se on sitten taas ihan eri yhdiste. Mutta sillä lailla kirsikassa on hyvin samanlainen sukulaisyhdiste, mutta ei täsmälleen samaa yhdistettä kuin tuomessa kuitenkaan. ML: Se on kyllä tässä nyt kun sielunsa silmin näkee näitä kaikkia erilaisia tässä nyt mainittuja sikurihappoa ja klorogeenihappoja ja näitä muita kahvi-, kviini- ja viinihappoja, niin jännittävää, että miten ne pienet erot niissä molekyyleissä sitten ilmenevät näissä kasveissa ja miksi ne siellä ovat. Siihen on varmaan jotain luonnollisia selityksiä. JPS: Todennäköisesti näin on ja kaikki sieltä evoluutiosta johtaa juonensa. Tosi hauska minun mielestäni se yhdistävä tekijä kuitenkin tavalliseen arkeen, kun miettii, niin kahviin liittyy kaikki nämä yhdisteet, mitä toistaiseksi on nähty, tavalla tai toisella kuitenkin. Joo. Tämännäköinen. Kohta paljon komeampi vielä, kun lähtee kukkimaan puu. ML: Joo. Mutta ihan kauniisti jo vihertääkin tässä alkukeväässä. Tai eikö nyt pitäisi olla jo jotenkin myöhäisempi kevät? Onko kevät tänä vuonna myöhemmässä, kun sinä täällä luonnossa paljon liikut ja vertailet sitä, että milloin alkaa vihertää? Onko tämä vuosi nyt jotenkin poikkeuksellinen? JPS: En pysty sanomaan mitään aikasarjojen perusteella semmoisia keskiarvoja, mutta totta kai tämä nyt keskimäärin on myöhässä, kun miettii, mitä viime aikoina on ollut. Eli ihan selkeästi vaikuttaa siltä, että kevät on totta kai jonkun verran aikaisempiin myöhässä. Monesti on tullut viikkotolkulla tavallaan aikaisemmin nämäkin (keväänlajit) sitten. Eihän täällä ole tammessa vielä edes silmut lähteneet. Katso, tässä on tammi. Näetkö? Eihän tässä ole yhtään vielä silmut edes lähteneet turpoamaan kunnolla. Ollaan vielä odottavalla kannalla. ML: Mutta sanoit sitä, että pari kertaa viikossa olisi hyvä käydä ihastelemassa tätä, että miten kevät etenee. JPS: Vähintään. ML: No, vähintään. Niin nyt on viimeistään hyvä aika aloittaa. Nyt on jo nämä muutamat kukat nähty, ja tuomi tässä alkaa vihertää. Varmaan lähes joka päivä tapahtuu jotain edistystä tässä kevään tulossa. JPS: Kyllä. Sitten jos tuntuu kaupungilla siltä, että on pikkuisen myöhässä, niin kannattaa tulla tänne merenrannalle. Johonkin saaristoon vaikka lähteä. Ruissalo on sillä lailla hyvä paikka, kun meri on lähellä, niin tämä kevät täällä on pikkuisen aina myöhässä. Meri pikkuisen viilentää. Tämä on sellainen viikko, puolitoista myöhässä, mitä kaupungin keskustassa ehkä mitä näkee. Jos keskustassa on vähän myöhäistä, että meni jo, niin tulee tänne. Täällä on pikkuisen enemmän aikaa sillä tavalla. Tai sitten lähtee saaristoon, niin ollaan vielä vähän myöhemmässä. Tai sitten lähtee PohjoisSuomeen tietenkin. Mutta ihan kymmenen kilometrin säteelläkin pääsee ajassa tavallaan hiukan taaksepäin siirtymään pari viikkoa. ML: Tuo oli hyvä vinkki, että jos tässä hektisessä elämässä pelkää, että nyt minä missasin jotain, niin sitten ehkä, kun vähän siirtää sijaintia, niin pääseekin vielä nauttimaan tästä kevään puhkeamisesta. JPS: Kyllä. ML: Hyvä. Mutta jätetään me tuomi tähän kasvattelemaan lehtiään ja kukkiaan. JPS: Joo, jätetään se odottamaan tuomenkehrääjäkoita. ML: Totta. JPS: Katsotaan, kuinka paljon tulee. [kävelyä metsässä] ML: Seuraavaksi siirrytään tuomien luota tänne ihaniin koivikoihin. Silloin, kun minä tein aikanaan väitöskirjaa, keväänodotus oli yhtä kuin silmujen puhkeamisen odotus, koska silloin piti päästä käsiksi heti niihin ensimmäisiin yhdisteisiin, joita koivut tuottavat, kun silmut puhkeavat. Siinä näkyy jo vähän silmuja. Miksi ne silmujen yhdisteet ovat niin erityisiä? JPS: Ne ovat tässä katso niin kuin koivullakin, se on ihan tuo ensimmäinen kemiallinen puolustus, mikä niillä on keväällä. Ensimmäinen kemiallinen puolustus, mitä niillä on niitä kasvinsuojia vastaan, tähän silmun pintaan eritetään. Jos sinä yhtään seuraat luontoa keväällä ja kesällä, niin alkukeväästä, alkukesästä kaikenlaiset hyönteiset, kasvinsyöjät ovat aivan maksimissaan, siis niiden esiintyminen. Eli kyllä keväällä pitää myöskin kasvien iskeä kemiallinen puolustus kehiin niin paljon kuin pystyy. Hieskoivu on siinä aivan täydellinen, koska se on aika poikkeuksellinenkin suomalaisena lehtipuulajina. Jos sinä kokeiletkin näitä silmun pintoja, niin kyllä sinä tietenkin tiedät, mutta kuka tahansa voi kokeilla näitä, niin nämähän ovat tämmöisiä. Nyt ei aivan, kun on vähän kylmä, mutta ne ovat sellaisia tahmeita. Rasvaliukoisia yhdisteitä tuossa tahmeassa kerroksessa. Ne itse asiassa löytyvät talvellakin tuolta sitten jo silmuista samat yhdisteet, mutta silloinhan niillä ei ole mitään merkitystä mihinkään puolustukseen. Ne vain odottavat siellä, että kevät tulee sitten käytännössä ja niitä tarvitaan. Totta kai myöskin tuo UV-säteily keväällä on voimakkaimmillaan. Kun nämä yhdisteet ovat kuitenkin flavonoideja, jotka pystyvät UV-B-säteilyä absorboimaan ylimäärin, niin sitä kautta suojaamaan myöskin kasvisolukkoa UV-B-säteilyltä. Ainakin kaksi tärkeää funktiota näillä yhdisteillä keväällä. ML: Sehän on varmaan näiden monien fenolisten yhdisteitten yksi ominaisuus juuri se kyky suojata siltä UV-säteilyltä, kun se liittyy siihen niiden rakenteisiin. Tässä on tosiaan hieskoivun silmuja edessä. Mites rauduskoivun silmut? JPS: No, kemiallisesti ei ollenkaan niin mielenkiintoisia. Sillä lailla voi heti suoraan sanoa. Mutta jos ei näitä koivuja tunne, kun ei välttämättä ole kauhean helppo niitä tunnistaa, niin rauduskoivustahan löytyy silmut paljon aikaisemmin keväällä. Rauduskoivut ovat tuolla vähän kauempana. Jos kotipihallakin vaikka on kaksi koivua ja toinen tulee paljon aikaisemmin silmuun kuin toinen lähtee pukkaamaan, niin yleensä se on rauduskoivu, mikä pukkaa aikaisemmin. Tämä tulee yleensä jonkun verran, päiviä tai viikon verran myöhempää tämä hieskoivu. Mutta samaan yhdisteperheeseen kuuluvia yhdisteitä, eli flavonoideja löytyy rauduskoivusta mutta paljon vähemmän. Yli viisi kertaa vähemmän mitä hieskoivusta ja pikkuisen kuitenkin erilaisia rakenteita. Eli ei ole aivan niin tehokas kemiallisessa puolustuksessa tai sitten UV-B-säteilysuojana rauduskoivun silmuille tai lehdille. Totta kai ne siis myöskin lehdissä sitten. Näiden lehtien pinnallahan sitten, jos näitä kauhean läheltä pääsisi katsomaan, niin siinä on semmoisia rauhasmaisia trikomeita, jotka erittävät tuohon pintaan näitä rasvaliukoisia yhdisteitä. Sitten nämä rauhaset sieltä tavallaan kesän mittaan niiden aktiivisuus heikkenee ja sitten ne kuolevat pois. Sitä kautta niitä yhdisteitä ei enää syksyllä juurikaan löydy näistä lehdistä. Eli sitten kun suomalainen menee saunaan tuossa juhannuksena, niin silloin vielä löylyveteen hyvin siirtyy näitä samoja flavonoideja plus sitten muitakin tuoksuvampia yhdisteitä, mitkä sitten antavat sen aromin, mitä savusaunassa tai muualla sitten tuoksutellaan. Mutta sen takia nimenomaan kannattaa hieskoivusta tehdä sitten ne osat, millä itseänsä hakkaa saunassa, niin saa paremman yhdistekylvyn. Rauduskoivu on paljon heikompi siinä mielessä. ML: Sehän oli se, mitä minulta silloin aikanaan kysyttiin, kun väitöskirja julkaistiin. Lehdistö otti yhteyttä ja kysymys oli, kummasta tulee parempi vihta. JPS: Se on tärkeä kysymys. ML: Hies- vai rauduskoivusta. JPS: Se on tärkeä. ML: Se on nyt sitten tieteellisesti perusteltu, että kumpi on siihen tarkoitukseen parempi. Monet saattavat ehkä muistaa aikanaan tapahtuneita näitä Lapin tunturikoivujen tuhoja. Siellä ne tunturimittarin toukat käyvät koivuihin ahnaasti käsiksi. Onko täällä Etelä-Suomessa näille puolustusyhdisteillä tarve, mitä nuo silmut kehittävät? Onko täällä niitä hyönteisten toukkia, jotka himoitsevat Etelä-Suomalaisten koivujen silmuja? JPS: On. On toki. Ihan samoja. Tunturimittari on ollut tämmöinen perinteinen. Nyt tulee näitä muita sitten pikkuhiljaa. Ehkä muuttuukin nämä hyönteiskannat, että hallamittari ja muita sitten tunturimittarin sukulaisia pikkuhiljaa rupeaa olevaan jopa häiritsevissä määrin enemmän mitä ehkä tunturimittaria. Mutta samoja lajeja löytyy täältäkin. Kyllä täällä ihan vuosien välillä on eroja, mutta välillä täällä on ihan Ruissalossakin ongelmia näillä koivuilla. Mutta täytyy sanoa sillä lailla, että niin kuin ehkä muistat omistakin tutkimuksistasi, niin se minun mielestäni, mikä meillä oli silloin se mielenkiintoinen havainto, oli se, että täällä etelässä nämä hieskoivut tekevät niin suuria määriä näitä yhdisteitä, että osoitettiin silloin, että niistä on oikeasti haittaa. Jopa tappava vaikutus hyönteistoukille kun taas sitten Lapissa tunturikoivut eivät pystyneet tekemään semmoisia määriä, jotka olisivat olleet niin tappavia vaikutukseltaan. Se oli sellainen selkeä havainto. Eli silloin hieskoivu eroaa tunturikoivusta kuitenkin siinä määrin näiden yhdisteiden tuotantokyvyssä, mikä on sillä lailla jännää, kun miettii sitten taas tunturikoivua, niin sehän on hieskoivun ja vaivaiskoivun risteymä. Se ei ole laji sinällään, vaan se on risteytys. Se on vaivaiskoivulta saanut vähän vaivaisemman kyvyn tuottaa flavonoideja tuohon pinnalle. Sitä kautta se varmaan kärsii pikkuisen enemmän pohjoisessa myöskin hyönteistuhoista. Yksi selitys muitten joukossa. Totta kai monia muitakin on taustalla. ML: Niin. Jotenkin ajattelisi ehkä siellä myös ne kasvupaikat ovat haastavampia kuin täällä. Jos muistan oikein, niin se tunturikoivujen flavonoidikoostumus oli hyvin samanlainen kuin hieskoivun. JPS: Kyllä. ML: Että se, että kuinka paljon se on sukua vaivaiskoivulle ja kuinka paljon hieskoivulle, niin se oli enemmän ehkä sinne hieskoivun suuntaan, kun katsoi sitä yhdistekoostumusta. Silloin vähän sitä jo tutkittiinkin juuri tätä eri lajien erottamista näiden yhdisteitten perusteella. Siitä jo vähän mainitsitkin. JPS: Joo. ML: Mutta se on siis yksi, mihin voidaan kemiaa käyttää. Erottamaan erilaisia koivulajeja toisistaan. JPS: On. Kemotaksonomia. Että kuinka kemian avulla lajit eroavat toisistaan, jos ei silmällä pysty näkemään, kun sehän on aika pirun vaikeata nähdä silmällä. Ainakin itse aikoinaan tein omaa väitöskirjaa, niin enhän minä tuntenut - hyvä kun tunsin, mikä on hieskoivu ja rauduskoivu. Sitten minulla oli vielä hyvä tarina, mikä on jäänyt mieleen, on tuo vaivaiskoivu. Minä en tajunnut siitäkään yhtään mitään. Silloin biologian laitokselta Nurmen Jorman – kenttämestarin - kanssa kävimme hakemassa sitten, kun täytyi kemistille näyttää, mimmoinen on vaivaiskoivu. Menimme tuonne johonkin Ruskon suolle kävelemään. Minä katselen ympärilleni ja minä näen vain että jotain vaivaisia mäntyjä kasvaa siellä. Jorma sanoi, että perillä olemme. Tässä on vaivaiskoivu. Ei ole, kun ne ovat mäntyjä. Etkö sinä nyt mäntyä tunne? Katso jalkoihisi poika. Minä olen, että mitä hittoa. Täällä on vaivaiskoivuja. Ne olivat tosi pieniä. Ne on semmoisia varpuja. ML: Joo. JPS: Minä hain jotain puuta. Mutta siellä ne menivät, luikertelivat pitkin poikin suon pintaa. Semmoista se on. Ei kaikkea voi tietää. Nyt minä tiedän. ML: Joo. Kantapään kautta opittua. JPS: Kyllä. ML: Että koivujakin on hyvin monenlaisia, ja ne ilmentyvät erinäköisinä. Enemmän puumaisina ja enemmän varpumaisina. JPS: Kyllä. Tiedätkö millä lailla saadaan tästä hieskoivusta aasinsilta noihin aikaisempiin lajeihin, mitä äsken katsottiin? Mikä voisi kemiassa olla semmoinen aasinsilta? Aika paljon puhuttiin niistä tietynlaisista yhdisteistä. ML: Hyvää johdattelua. Nyt minä kerrankin ehkä tiedän vastauksen, eli minun vastaus tähän olisi ehkä se klorogeenihappo. Sen verran muistan sieltä myös siitä lehden sisäkemiasta, että sieltä taisi löytyä sitä klorogeenihappoa. JPS: Kyllä, nimenomaan. Eli tuohon pinnalle sitä ei tuoteta. Sitä ei noista rauhasista erity, mutta lehden sisällä solukossa niin klorogeenihappo, kyllä. Eli taas se sama, mitä kahvistakin löytyy. Eli yksi kahvihappo kiinni viinihapporungossa. Sillä lailla kun ajatellaan niin sama yhdiste, mikä äsken löytyi tuomesta. Täsmälleen sama löytyy sitten tästä näin hieskoivustakin. Näin on. ML: Joo. Kun tosiaan tuossa mietti sitä, että mikä yhdistää näitä kaikkia kevään lajeja, ja nyt sitten löydettiin linkki sieltä kukista puihin ja toisesta puusta seuraavaan puuhun. Elikkä tosiaan näillä kahvihappojohdannaisilla on aika keskeinen rooli tässä kevään kemiassa. JPS: Joo. Se on jollakin tavalla hyvä konkretisoida ehkä näitäkin asioita. Tuosta ehkä tuommoinen asia saattaa jäädä mieleen. Sitten jää sekin ehkä mieleen, että osa lajeistahan oli, niin kuin nuo vuokotkin, keskimäärin keskenään samankaltaisia kemialtaan. Eikö ollutkin? Sitten taas toisaalta ne olivat kovasti erilaisiakin ja kahvihappojohdannaisetkin erilaisia. Että se kahvihappo-osa oli sama, mutta kuitenkin, missä se kahvihappo oli kiinni, oli erilainen, mitä sitten täällä leskenlehdellä, tuomella ja koivulla. Samankaltaisuuksia, mutta sitten ne ovat myöskin erilaisia. Sieltä tulee tavallaan se kemiallisen monimuotoisuuden ilmentymä sitten sitä kautta. Sen erilaisuuden kautta. Se on se mihin voi sitten paremmin tutustua tuolla Kasvitieteellisellä puutarhalla vaikka meidän noiden kemiamittarien kautta. Siihen kemialliseen monimuotoisuuteen. Plus sitten noiden lajivideoiden kautta, mitä muutenkin lajeista on tehty. Se on sellainen rikkaus, mitä nämä lajit tavallaan tuottavat. Tässäkin joutui yksinkertaistamaan. Puhutaan muutamasta yhdisteestä. Sieltä tosiaan löytyy se 10,000 per laji ja vähän kaupan päälle. Monimuotoisuus on aika hurja. ML: Joo. Kyllähän tässä nyt alkaa ihan uusin silmin katselemaan näitä kaikkia. Tosiaan tähän tulee tämä kemiallinen kerros nyt päälle ja kahvikupit vaan vilisevät silmissä nyt, kun katselee ympärilleen näitä kaikkia kevään kasveja. JPS: Joo. Se on juuri näin. Ehkä ei kuitenkaan kannata. No, ehkä. No, joo. Ehkä leskenlehti on ainoa näistä semmoinen, ettei kannata lähteä tekemään mitään omia keitoksia välttämättä. Mutta onhan nämä muuten kaikki sillä lailla turvallisia tietysti. Piristävät näin silmää ainakin. Sitten jos kiinnostaa kevään kemia ylipäänsä ja jos koululaisiakin sattuu kiinnostamaan tämmöinen aspekti, niin kannattaa myöskin tietää se, että me olemme kehittäneet tähän kevään kemiaan tämmöisiä yläkoululaisille ja lukiolaisille sopivia harjoitustyötä. Eli niiden avulla voidaan yhdistää tämmöistä luonnossa liikkumista ja biologiaa ja kemiaa ja kasvien tunnistamista ja ylipäätänsä luonnontieteellistä havainnointia. Voidaan viedä näitä silmuja sitten sinne koululuokkaan. Katsotaan meidän kehittämillä yksinkertaisilla menetelmillä sitä, että voidaanko arvioida, että onko hieskoivu vai mikä on kysymyksessä. Sitten voi tulla meidän labraan Turun yliopiston kemian laitokselle, niin oikeasti katsotaan sitten vähän hienommilla kemiallisilla mittausmenetelmillä, mitä lajeja ne sitten oikeasti olivat. Sitä kautta voi saada semmoisen kipinän myöskin sitten kemialliseen analytiikkaan kevään kasvien tai sitten myöskin syksyn kasvien kautta. Että sitten meiltä löytyy syksyn kasveilla sama homma. Syksyllähän kasvit ovat kiinnostavia sitten taas eri syystä, kun tulee väriloistoa, punaista sun muuta ruskan kautta. Semmoisia. Onhan tässä kaikenlaista, mitä kannattaa seurata. Me yritämme tarjota kaikenlaisia pieniä tämmöisiä luonnollisen kemian annoksia. Sanotaan sillä lailla. Meillä nyt rupeaa tulemaan näistä kevään kasveistakin noita kasvilajivideoita. Yritetään nostaa tämmöisiä esimerkkejä esiin. Saa katsoa, mutta ei ole pakko. ML: Joo. Onhan nämä tämmöiset luonnolliset linkit siihen ympäristöön, mitä sinä voit havainnoida, niin niitä kynnyksiä madallettavaksi, että sitten ehkä ihmiset juuri kiinnostuvat tästä kokonaisuudesta. Sehän tässä on aika tärkeätä. JPS: Kyllä. Jos ei mistään muusta kiinnostu, niin kyllä luonnossa liikkumisesta kuitenkin saa aina paljon energiaa ja hyvää irti. Se kannattaa aina. ML: Kyllä! Kiitoksia tästä keväisestä kävelystä, jonka varrella nyt siis nähtiin tosiaan valkovuokkoja, sinivuokkoja, leskenlehtiä, tuomi ja koivu. Ne olivat nyt ne tämän päivän valinnat kevätlajeiksi. Sitten seuraavissa jaksoissa jatketaan toisenlaisten lajien parissa. JPS: Niin. Tiedä vaikka tulisi kesän kemiaa. Katsellaan. ML: Mahdollisesti. JPS: Joo. Kiitoksia. ML: Kiitos.