STUDYcast: Millainen on fysiikan opiskelijan ensimmäinen vuosi?

Hei kaikki ja tervetuloa kuuntelemaan Studycastia.

Tämä on kolmeosaisen sarjan ensimmäinen jakso.

Tässä sarjassa me keskustelemme fysiikan opinnoista Turun yliopistossa.

Ensimmäinen jakso käsittelee ensimmäisen vuoden opintoja ja sitä varten meillä on täällä tänään minä.

Minä olen Nikolaos, mä oon opiskelijalähettiläs ja tällä hetkellä opiskelen toista vuotta fysiikkaa.

Ja sitten meillä on täällä, hei, minä olen Teemu Hynninen, olen fysiikan yliopistonlehtori.

Opetan ensimmäisen vuoden fyysikoille, nimenomaan pääaineopiskelijoille, teoriakursseja.

Ja minä olen Eero, olen ensimmäisen vuoden fysiikan opiskelija.

Tervetuloa vain teille molemmille.

Tämä sarja on tarkoitettu just sulle, jos sä oot pohtinut hakemista Turun yliopistoon ja opiskelemaan tänne fysiikkaa.

Tai tarkemmin fysikaalisia tieteitä.

No, mä voisin teille vaikka ensimmäisenä nyt kertoa, että minkä takia mä lähden opiskelemaan fysiikkaa.

Tämä on itse asiassa tosi koominen tarina.

Ensimmäisenä mä yläkoulussa mietin, että mä olisin halunnut olla matematiikan opettaja.

Ja fysiikan opettaja tietenkin siinä sivussa, sitten ysiluokalla mä päätin, että mä haluan olla lääkäri.

Sitten mä otinkin lukiossa paljon bilsankursseja ja kemiaa silleen, että hakisin ehkä sen jälkeen lääkikseen.

Sitten taas abivuonna mulla oli selkeä päätös, että mä menen opiskelee matematiikkaa.

No, se sitten kaatui siihen, kun mä en tykännyt niistä todistamisista yhtään.

Sitten mä hakupäivänä halusin, tai sinä päivänä kun mä täytin sen hakemuksen, niin halusin hakea kauppikseen, koska mä tietysti, että sielläkin tarvii jollakin tasolla matematiikkaa, mutta sitten mä koen, että ehkä mä en pääse sinne suoravalinnalla, tai todistusvalinnalla, niin sitten mä hainkin opiskelemaan fysiikkaa ja oon kokenut, että on tosi hyvä valinta ollut pääasiassa sen takia, että mä tykkään laskemisesta, mutta en matemaattisesta todistamisesta.

Mites Teemu, miksi sä lähdit aikanaan opiskelemaan fysiikkaa?

No ehkä vähän samantyyppisiä ajatuksia kuin sullakin.

Matemaattisesti suuntautunut olin ja ehkä alakoulussa ja yläasteella kun vielä fysiikkaa ei kauheasti ollut, niin matematiikka oli varmaan se lempiaine koulussa.

Sitten lukiossa huomasi ehkä enemmän, että fysiikkakin on kivaa ja siinä pääsee ehkä soveltamaan tämmöistä loogista päättelyä saman tapaan kuin matematiikassa.

Ja no olin aika hyvä siinä ja se oli mukavaa, niin se oli melko luonnollinen hakukohde.

Kyllä minäkin muita aloja mietin, että mietin vaikka esimerkiksi arkkitehtuuria jossakin vaiheessa, mutta kyllä se fysiikka sitten vei loppujen lopuksi voita.

No okei. Entäs Eero, sä nyt oot ekavuoden fyysikko, niin miksi sä valitsit vuosi sitten vai kaksi vuotta sitten fysiikan?

No mä katsoin Oppenheimerin. Ei vaan. Se on fysiikka, tai tieteet ylipäänsä on aina lapsesta kiinnostunut ja sitten kiinnostanut.

Ja sitten yläkoulussa ja lukiossa fysiikka oli se oma suosikki lukuaine. Siihen tuli panostettua en itse ja se maistui parhaalta.

Ja se fysiikka on kiva, sillä se liitää ympäröivää maailmaa, niin se samalla auttaa selkeyttä asioita.

Ja mulla oli ensimmäisenä suunnitelmaa hakea lentäjäksi.

Ensimmäisessä haussa en vielä päässyt, niin mä tulin tänne ja mä otin, että tämä on aika lähellä.

Tarpeeksi lähellä.

Tuota tuota, mites sitten nyt kun me ollaan kaikki täällä, tai minä ja Eero ollaan täällä opiskelemassa fysiikkaa,

ja Teemu sitä opettaa, niin osaatko Teemu kertoa, että mitä kaikkia asioita

fysiikan ekan vuoden opinnoissa opitaan tai pitäisi ainakin oppia?

Niin, kerronko mä nyt fysiikan opinnoista vai yleisesti mitä fysiikan opiskelijat opiskelee ensimmäisenä vuotena?

Kerron nyt ainakin ensimmäisenä fysiikan opinnoista.

Niin, no fysiikassa nyt on kokeellista puolta ja sitten on sitä teoriapuolta.

Minähän opetan sitä teoria puolta.

Ja fysiikka on tämmöinen, mitä sanotaan kumulatiiviseksi oppiaineeksi, mikä tarkoittaa sitä, että jos haluaa osata monimutkaisempia asioita, esimerkiksi semmoista fysiikkaa, mitä ihan viime vuosina ja vuosikymmeninä on tutkittu ja löydetty, niin ensin pitää osata perusteet.

Ne fysiikan opinnot lähtee liikkeelle perusteista. Me lähdetään 1600-luvun mekaniikasta. Lähdetään miettimään sitä, että miten ne kappaleet liikkuu ja miksi ne liikkuu niin kuin ne liikkuu.

Ja sitten pohditaan, että mitä on lämpö ja mitä on sähkö ja mitä on ääni ja mitä on valo. Tämmöisiä asioita, joita nyt fysiikasta tulee ekana mieleen varmaan useimmille.

Ja se ensimmäisen vuoden paketti, niin se loppuu ihan modernin fysiikan alkeisiin.

Viimeinen asia, mikä muun kursseilla käsitellään, on se, että millainen on atomi.

Kaikille nyt annetaan koulussa jonkunnäköinen mielikuva siitä, millainen atomi on, ja se on monella tapaa ehkä hiukan väärin.

Niin eka vuoden lopuksi opitaan, että millainen se atomi suurin piirtein oikein on.

Se nykyaikainen atomimalli, sehän on vuodelta 1926, eli satavuotisjuhlavuosi on nyt.

Niin siihen saakka päästään ekana vuonna.

Ja sitten seuraavina vuosina päästään siitä vähän pidemmälle.

Selvä. No osaatko sä sitten kertoa vähän, että mitä fyysikot ekana vuonna muuten oppii varsinaisesti sun fysiikan kurssien ulkopuolella?

Niin, no siellähän nyt on tietenkin sitä matematiikkaa, koska matematiikkaa nyt sitten käytetään fysiikassa jonkun verran työkaluna.

Ihan noin ekana vuotena me nyt ei ihan kauhean paljon kovin monimutkaista matematiikkaa käytetään, mutta jos sille alalle haluaa sitten suuntautua,

niin se on myöhemmin mahdollista niiden matematiikan opintojen avulla.

Mutta noin muuten ensimmäisen vuoden aikana aika paljon harjoitellaan sitä, että miten opiskellaan.

Että mitä siihen fysiikan opintoihin kuuluu ja minkälainen se tieteenala on ja minkälaisia menetelmiä ja tekniikoita esimerkiksi siinä fysiikan opinnoissa ja fysiikassa tieteenä käytetään ja pikkuhiljaa tullaan tutuksi sen kanssa.

Okei. Opiskellaanko fysiikan opintojen ekan vuoden aikana matematiikan opintojen lisäksi erikseen myös tällaista fysikaalista matematiikkaa, joka poikkeaa hieman ehkä yliopiston matematiikasta?

Joo, kyllähän meillä on erikseen fysiikan järjestämää matematiikan opetusta ja sitten on matematiikan laitoksen järjestämää matematiikan opetusta.

Oikeastaan voisi sanoa, että on se lukion pitkän oppimäärän kertaukseen tähtäävä matematiikka. Sitten on se syvällisempi, looginen ja aika paljon todistamiseen pohjautuva matematiikan matematiikka, jota pikkusen fyysikoillekin tarjotaan.

Ja sitten on se fyysikoiden menetelmä, matematiikka, missä sitten opitaan semmoista matematiikkaa, mitä lukiossa ei ole käsitelty, mutta mitä tarvitaan, jos nyt haluaa esimerkiksi vaikka teoreettisempaan fysiikkaan suuntautua.

Miten sä sitten, Teemu, kun sä opetat? Mä muistan itse sun kursseilta, että ne oli silleen hyvin täyteläisiä, että heti jos ymmärsi jotain väärin, niin ei sitä kauaa kerennyt miettiä, kun se väärinymmärrys tuli korjattu oikeaksi.

Niin millaisia opetusmenetelmiä sulla on kaikilla sun kursseilla sitten käytössä?

No mä pyrin siihen, että olisi monenlaisia menetelmiä. Ihmiset tykkäävät vähän eri asioista ja eri asiat opettaa vähän erityyppistä osaamista, niin on hyvä, että on monipuolista.

Mutta minulla on esimerkiksi oppikirja. Laitan opiskelijasta lukemaan oppikirjaa, että harjoitellaan vähän, miten luetaan tietotekstiä ja miten siitä opitaan itsenäisesti. Sitten me tehdään oppitunneilla kaiken näköisiä harjoituksia.

Joskus tehdään itsenäisesti, joskus tehdään kavereiden kanssa ryhmässä. Voi olla, että harjoitellaan fysikaalista päättelyä, voi olla, että harjoitellaan selittämään asioita fysikaalisesti perustellen, kirjoitetaan raportteja, tehdään simulaatioita, voi olla jotain kokeellisia juttuja, mistä sitten tehdään päätelmiä.

monipuolisesti yritetään ja sillä lailla, että nähtäisiin niitä fysiikan tieteen ja oppiaineen eri puolia,

koska teoreettinen fysiikka ja kokeellinen fysiikka esimerkiksi on hyvin erilaiset.

Kun lukiossa fysiikan kurssit on sellaisia, että niissä hyvin vähän, ainakin mun mielestä, opittiin sitä itse asiaa,

Mutta enemmän opetettiin käyttämään sitten tätä kaavoihin sijoittamista, että etsitään aina kokeessa niin mahdollista joku kaava, joka sopii kyseiseen tehtävän antoon ja sitten siihen sijoitetaan jotain lukuarvoja. Onko tämmöistä ainakaan nyt ekan vuoden opinnoissa?

No sitä on pikkusen, mutta jos esimerkiksi katsoo, minkälaisia ylioppilaskirjoitukset on, niin kyllähän fysiikan ylioppilaskirjoituksessakin nykyään on monipuolisia tehtäviä.

Siellä on joitakin tehtäviä, missä nyt voi etsiä jonkun lausekkeen ja laittaa sinne numeroita ja saa sieltä uusia numeroita, mutta siellähän on paljon sen tyyppisiä tehtäviä, missä on esimerkiksi aineistoa.

Siellä voi olla tekstiä, siellä voi olla dataa, siellä voi olla kuvaajia, siellä voi olla videoita. Minä pyrin tämän tyyppiseen yhä enemmän. Fysiikka kuitenkin on empiirinen tiede, jossa olisi tarkoitus tutkia, miten luonto toimii.

niin se, että jos meillä nyt sitten on mittauksia tai meillä on videoita siitä, mitä jotakin tapahtuu tai no voi olla simulaatioitakin, jos nyt ei ihan oikeita mittauksia saada aikaan, niin sitten tutkitaan, että mitä niissä tapahtuu, niin se kuitenkin tuo meitä sitten lähemmäksi sitä varsinaista asiaa kuin se, että olisi vaan jotain abstraktia ja numeroita ja niistä saadaan uusia numeroita.

Toki semmoisten alkeellisten laskujen tekeminen, se opettaa niitä perusteita ja niitä perusteitakin pitää jonkun verran harjoitella, mutta jos on vaan sitä, niin sitten siinä helposti käy sille, että opiskelijat ei oikein näe metsää puilta, että ei oikein muisteta, että mitä tässä oikein laskettiinkaan, niin sitä yritän välttää.

Joo, mulla oli ainakin itse lukiossa vähän semmoinen käsitys, että fysiikka on enemmän semmoista kaavaansijoittelua.

Ja sen takia mä oikeastaan tykkäsinkin siitä, kun se oli silleen kivaa ja helppoa.

On se vieläkin kivaa, mutta ei se enää niin helppoa ole.

Mutta nyt kun on mietitty Teemun tapoja opettaa, niin kysytään nyt Eerolta tässä välissä,

Millaisia odotuksia sulla oli fysiikan opinnoilta silloin, kun sä hait tänne?

Mullahan oli ehdottomasti just sellaiset odotukset, mitä vähän se lukion fysiikka oli luonut.

Se oli kaavoihin sijoittaminen hyvä esimerkki siitä, että se oli aika valitseva käsitys tästä fysiikasta tieteenalana.

Ja sitten niin kuin mä oletin, että se on juurikin tämmöistä hyvin teoriapainotteista, vähän niin kuin joku, miten nyt voisi olla joku historia vastaava, että opitaan, miten opetellaan termejä ja vakioiden nimiä ja tämmöistä.

Että se on enemmän just ulkoa muistamista.

Siinä oli aika lailla käsitys, mikä mulla oli lukiossa just yliopisto-opintojen suhteen, että ei ollut kyllä mitään selkeää mielessä, että millä se tämä tulisi olemaan.

Okei. No tota, onks ne osoittautunut ihan täysin vääriksi nää sun oletukset fysiikan opinnoista?

Kyllähän ne aika pitkälti on osoittautunut vääriksi, että se mitä mä oletin, että se on sitä teoriaa ja muuta, niin kyllähän tää on ainakin ensimmäisenä vuonna ollut huomattavasti enemmän matkia.

kuin mitä olisin odottanut.

Ja myös matematiikka on mennyt paljon korkeammalle siinä fysiikassa,

kuin mitä olisi lukiopohjalta odottanut.

Lukiosta just se perusalgebra oli se, millä pääsi eteenpäin kaikissa tehtävissä,

mutta nyt jo ensimmäisessä fysiikan kappaleessa oltiin derivoimassa.

Siitä se on vaan noussut ylöspäin, että ihan kovaa tahtia.

Sitten tuli myös lukiofysiikan pohjalta sellainen käsitys, että nyt on hyvä perusymmärrys näistä kaikista fysiikan perusteista, että ymmärtää hyvin miten maailma toimii, mutta sitten vasta kun tänne tulisi, niin tajusi, että eihän siinä tiedä paljon mitään vielä.

Yksi kappaletta Boorin atomimalli. Onko Teemu sun mielestä fysiikka paljon semmoista ulkoaopettelua jotenkin käsitteiden ja kaavojen suhteen vai millä tavalla sun mielestä tämmöinen perusymmärrys siihen luodaan?

No fysiikkahan nyt nimenomaan ei ole paljon ulko-opettelua. Jos verrataan moneen muuhun alaan, niin monella muulla alalla on paljon enemmän sitä, että asioita pitää vaan päntätä.

No jossakin kielten opiskelussa pitää opetella sanoja, koska sanat on mielivaltaisia, niin ne pitää vaan opetella. Ja monissa luonnontieteissäkin biologin pitää opetella iso määrä erilaisten elukoiden nimiä monella eri kielellä.

Geologin pitää opetella mineraaleja ja kivilajeja ja lääkärin pitää opetella kaikki lihakset ja luut ja nekin varmaan suomeksi ja latinaksi ja ties millä kielellä.

No fysiikassa hyvin paljon ei ole tämmöistä.

Nyt kun saadaan kohta tämä ensimmäinen opintovuosi loppuun tässä kevään lopussa, niin ei nyt ihan viimeisellä luennolla, mutta siellä viimeisen kurssin loppupuolella mulla on semmoinen yhteenveto pläjäys,

missä kerrataan, että mitäs kaikkia tulikaan tässä vuoden aikana opeteltua.

Ja Eero sitä nyt ei ole vielä nähnyt, mutta kohta näkee, niin mulla on siellä yksi semmoinen kuva,

missä periaatteessa vedetään yhteen kaikki ne perustulokset, mitkä ensimmäisen vuoden aikana on.

Ja se tosiaan mahtuu siihen yhteen kuvaan, että siinä on noin kymmenen perusperiaatetta.

Toki me sen ensimmäisen vuoden aikana käsitellään paljon muutakin,

mutta niitä perusperiaatteita on fysiikassa todella vähän.

Se mitä me oikeastaan fysiikassa tehdään on se, että me pohditaan, että miksi ne perusperiaatteet on oikein, minkä takia fysiikan tutkimus on antanut meille tämmöisen vahvan mielikuvan siitä, että kyllä ne on totta ja mitä niistä seuraa ja minkälaiset on ne päättelytekniikat ja muut menetelmät, joilla me voidaan sitten niiden avulla johtaa ja päätellä muita tuloksia.

Mutta periaatteessa se fysiikan rakenne pohjautuu nimenomaan loogiseen päättelyyn, että meillä on hyvin vähän asioita, mitkä pitää muistaa tai tietää, koska niin ne nyt vaan on, ja muut seuraa sitten siitä.

Toki tietenkin terminologia on jonkun verran, että kaikilla tieteenaloilla on omat sanansa, joita käytetään, sanoja on olemassa sen takia, että asioista voidaan puhua.

niin ne nyt tietenkin pitää sitten jossakin vaiheessa opetella.

Mutta kun ne nyt käytännössä oppiikin aika helposti, koska niitä nyt käytetään ja niiden merkitys tulee selväksi.

Mutta fysiikka vaatii enemmän täsmällisyyttä ja semmoista pitkäjänteistä loogista päättelyä, eikä niinkään sitä, että muistettaisiin asioita.

Tuota mä voin kyllä myös kompata, koska toisena vuonna meillä alkaa fysiikan aineopinnot.

Ne muistuttaa hyvin paljon ekan vuoden kursseja nimiltään, esimerkiksi mekaniikan perusteet on ensimmäisen vuoden fysiikan kurssi, mutta mekaniikka on toisen vuoden fysiikan kurssi ja sitten sama termodynamiikan perusteet ja termodynamiikka.

Ja siellä jos on ollut joku vaikea laskutehtävä, niin mä oon monesti tehnyt silleen, että jos ei vaan millään meinaa ratketa, niin sitten mä lähden miettimään niitä fysiikan perusperiaatteita siinä pohjalla ja sen jälkeen vasta pohtimaan, että millä tavalla mä saisin jonkun luvun tästä kaavasta ulos, jos sitä halutaan, tai että mitä tämmöinen monimutkaisen näköinen kaava oikein loppupeleissä edes tarkoittaa.

Ja millainen fiilis sulla, Eero, on ekan vuoden fysiikan opinnoista tähän mennessä? Onko se ollut kivaa?

No on ollut kivaa. On ollut myös pistänyt nöyräksi tämä, että selvinnyt, että eihän tätä vielä tiedä mitään mistään ja niin paljon opittavaa vielä ja on oppinut olemaan väärässä ja muuta.

Mutta siis kerta kaikkiaan on ollut kyllä kivaa ja palkitsevaa silleen, kun tuli valtavia määritietoja, josta on sisäistänyt ne.

Ja valtavastihan tässä on tullut lukion pitkään fysiikkaan verrattuna lisää, ja myös matemaattisesti, vaikka fysiikkaan opiskelenkin, niin matemaattisesti on tullut tosi paljon lisää.

Matikka ei ikinä ollut mun se omin vahvuus, mutta täällä on silti oppinut, vaikka se opiskelu onkin mulle välillä vähän hitaampaa.

Kun Eero tosiaan sanoi, että on oppinut olemaan väärässä, niin sehän on hirveän tärkeä taito, koska eihän sitä kukaan voi olla koko ajan oikeassa ja siihenhän koko tiedekin perustuu, että kokeillaan asioita ja arvataan, miten ne voisi olla ja yleensä ollaan väärässä, mutta siitä sitten otetaan opiksi ja jossakin vaiheessa sitten ehkä pikkuhiljaa päästään sinne oikeaan suuntaan.

Se on ihan terveellinen asenne, että uskaltaa olla väärässä, siitä vaan opitaan sitten.

Mä voisin vielä semmoisen lisätä, että toi mitä mä olin odottanut, että tämä olisi tosi paljon fysiikkaa, mutta tämähän on ainakin ekana vuonna siis on just ollut niin kuin itse asiassa meillä on varmaan enemmän matematiikkaa ollut kuin fysiikkaa nyt ekana vuonna, mutta todennäköisesti se muuttuu opintojen edetessä vähän, mutta se tuli silleen yllätyksenä. En odottanut, että olisi niin paljon matematiikkaa.

Niin, matematiikkaa on se matematiikan lyhyt sivuaine, 25 opintopistettä. Fysiikkaa on perusopinnot, 25 opintopistettä ja sitten vielä, ne lasketaan kyllä fysiikan aineopinnoiksi, vaikka ne onkin matematiikkaa, niin ne fysiikan matemaattiset apuneuvot 1 ja 2, joita on sitten about 10 opintopisteen, eli semmoisen kahden periodin sisällön edestä.

Että kyllä siinä nyt kun miettii, niin on vähän enemmän matematiikkaa loppupeleissä.

Mutta tosiaan tämä vaihtelee yliopistoittain, että miten ne fysiikan, matematiikan opinnot on jaoteltu.

Että täällä Turun yliopistossa on tehty semmoinen valinta, että ensimmäisenä vuonna on rautaisannos matematiikkaa ja sitten toisena vuonna esimerkiksi sitä on hyvin vähän, ellei halua itse opiskella paljon lisää.

Mutta tiedän, että joissakin toisissa yliopistoissa voi olla järjestetty sillä lailla, että ne matematiikan perusopinnot on kahden vuoden aikana, jolloin ensimmäisenä vuonna ei ole niin paljon, mutta ne jatkuu toisena vuotena.

Hyvä lisäys. Osaisitko Eero meille kertoa vielä, että millainen sun viikkorytmi suurin piirtein opinnoissa on ja miten sun päivä oikeastaan etenee?

Mä voin arvata, että tykkään päivä ei ole täysin samanlainen, mutta silleen suurin piirtein.

Joo, tää on kyllä ihan koko päivä työksi osoittautunut tää opiskelu.

Tosi mukavaa on ja just silleen sitä jaksaa hyvin opiskella, koska fysiikka kiinnostaa.

Mutta syksy oli vähän kevyempi toi aloitus.

Silloin oli just silleen päiviin, kun oli vaan yksi luento esimerkiksi.

Ja sitten oli vapaa-aikaa vähän enemmän.

Mutta nyt mä en tiedä, onks nyt vaan sattumaan, että toi alkuvuosi oli tosi semmonen kahdeksasta neljään pistettiin täällä koulussa ja sitten tota...

Yliopistolla.

Yliopistolla, niin mä kutsun tätä kouluksi vieläkin.

Mutta tota, että vapaa-aika ei ole nyt ollut keväällä niin paljon. Toki mä oon tehnyt vähän töitä siinä ohessa ja silleen perus päivärytmiä on ollut suurin piirtein, että herätys sitten luennoille ja sitten salille ja sitten vähän noita opiskeluja itsenäisesti ja sitten nukkumaan. Mutta nyt tää loppukevät näyttää ainakin vähän väljemmältä taas.

Okei, jos sulla on kerta silleen, että herätysluennoille salille ja sitten kotiin opiskelemaan, niin kuinka paljon sulle jää kotiin tekemistä sitten vaikka yhden luennon jälkeen keskimäärin? Riippuu tietenkin aineesta, mutta...

No se on just joistain luennoista, ei jää juuri ollenkaan. On tietty niitä demotehtäviä tai laskuharjoitustehtäviä, mitä pitää laskea, mutta sitten joistain kursseista, esimerkiksi Teemun kursseista jää vähän enemmän.

Ja sit se on, voi mennä silleen, jos on esim. kolme luentoa päivässä, niin voi mennä siihen, että tekee sen kolme tuntia, neljä tuntia koulutehtäviä.

Joinaan päivinä pitää painaa vähän pidempään kuin on joku projektityö, mutta ei mitään ylitse pääsemätöntä, koska jos ei kiinnostaisi fysiikkaa yhtään, niin sit olis kyllä huomattavasti raskaampaa.

Sä on kyllä ihan totta. On nyt sä ainakin huomannut, että tällä alalla harvemmin on, jos ei oikeasti yhtään tykkää tästä alasta. Pystyykö Teemu komppaamaan tätä?

Fysiikkaa kai yleisesti ottaen pidetään ehkä luonnontieteellisistä aloista sieltä vaikeammasta päästä. En nyt ole itse ehkä aivan samaa mieltä, mutta alat on erilaisia ja jonkun mielestä yksi asia on vaikeaa ja toinen on helpompaa.

Mutta kyllä nyt riippumatta siitä, mitä alaa lähtee opiskelemaan, niin yliopisto-opinnothan on melko vaativat. Ja jos nyt ei yhtään kiinnosta se ala, mitä opiskelee, niin on se kyllä aika ikävää sitten monta vuotta käyttää hirveästi työtä siihen, että yrittää opiskella jotakin.

Ja me nyt varmaan emme ole täällä sen takia, että ajattelemme työmarkkinoita, mutta nykypäivänähän puhutaan paljon esimerkiksi työmarkkinoiden murroksesta ja miltä alalta löytyy tulevaisuudessa töitä ja niin poispäin.

Meillähän on monia tämmöisiä aloja, jotka tunnetaan siitä, että niistä saa hyväpalkkaisia töitä ja ihmiset haluaa opiskelemaan niille joskus sen takia, eikä sen takia, että ala kiinnostaisi.

Niin nykypäivänä varsinkin ehkä tämä ei ole se hyvä periaate, jolla valita opiskeluala, vaan mieluummin ehkä sitten miettiä, että mikä on semmoinen ala, mikä kiinnostaa ja mitä jaksaa opiskella ja missä tuntee ehkäpä, että niistä opinnoista saa jotakin irti.

Hyvin sanottu. Hakekaa siis sille alalle, mikä teitä oikeasti kiinnostaa. Älä sille alalle, mihin joku kaveri menee, jossa ei oikeasti kiinnosta yhtään tai vaan sen takia, että siitä saa oikeasti hyvää palkkaa, koska rakkaudesta lajiin sanotaan monesti ja mä oon kyllä kokenut tämän fysiikassa aika isosti. Onko teidän eteen mukaan Eero samaa mieltä?

Joo, todellakin. Ja mä voisin vielä lisätä siihen viikkorytmiin semmoisen, että kyllä itsellä tulee tehtyä viikonloppuisin se pari tuntia päivässä myös opiskeltua.

Se on tietty sitä, että kun opiskelee vähän viikonloppuisin, saa silti lepäillä, sitten opiskelee vähän, niin se viikko ei ole niin hektinen.

Mutta toki jos haluaa pyhittää lepopäivän, pyhittää viikonloppuun, niin sitten voi olla opiskelmattaja, mutta sitten vaan pitää vähän kovemmin tehdä viikolla.

Eero, puhuin äsken niin sanotuista demoista tai laskuharjoituksista. Se on lukiolaiselle hyvin uusi konsepti. Haluaisitko sä tarkentaa, mikä on demo tai laskuharjoitus?

Totta, joo. Lukiossa ei hirveästi ole vastaavia. On toki joidenkin opettajien kohdalla tehtiin silleen, että annettiin kotitehtäviä ja mitkä piti laskea seuraavaksi kerraksi sitten käytiin yhdessä läpi niitä vastauksia.

Mutta tämä yliopiston demo tai laskuharjoitus on silleen, että meillä ainakin on ollut kaikki silleen, että viikoksi annetaan yksi lappu tehtäviä. Siinä on kuusi tai seitsemän tehtävää.

Ja sitten se on just se viikko aikaa laskee niitä ja sitten yhdessä mennään pieneen luokkatilaan ja jokainen sitten, ketä on laskenut niitä tehtäviä, niin arvotaan tai vapaaehtoisia, niin käy tekemässä taululle oman ratkaisunsa ja sitten yhdessä katsotaan, että menikö oikein.

Ja sitten kanssa monilla kursseilla on semmoinen, että kun näihin demotehtäviä tekee ja osallistuu, niin sitten saa hyvityspisteitä tenttiin ja sitä kautta siihen kurssiarvoisenaan.

Mä oon käynyt tosiaan tekemässä yliopiston Instagram-tilille, että uniturku tämmöisen pienen postauksen siitä, millaisia nämä demonstraatiot ja tentit meillä on.

Se on julkaistu joulukuussa 25, vähän ennen joulua, niin jos kiinnostaa, niin kannattaa käydä lukemassa se teksti.

Pieni sivuhuomautus tuohon, että ollaan tekoäly murroksessa ja tekoäly tekee aika helposti kaiken yksinkertaisen matemaattisen tai fysikaalisen päättelyn, mitä siltä pyytää.

Voi olla, että tämmöinen laskuharjoitusopetusmenetelmä ei enää ole voimassa muutaman vuoden päästä, mutta sitähän me emme voi vielä tietää.

Ehkä se on implementoitu silleen, että se toimii, vaikka olisikin käytössä laskuharjoitukset.

Osaisitko Teemu kertoa, että millaisia taitoja fysiikan opiskelijalta vaaditaan?

Pitääkö olla joku nuori Einstein, että voi hakea opiskelemaan fysiikkaa?

No ei tarvitse. Tämä Einstein-myyttihän nyt on aika väärä ja jossain määrin ehkä vahingollinenkin kuva siitä, minkälaista nykytiede on. Nykytieteessä sellaisia yksinäisiä neroja ei käytännössä ole. Kyllähän työryhmissä huippututkimus tehdään.

Mutta siis mitä tulee siihen, että minkälaisia opiskelijoita kannattaa fysiikkaan tulla,

tai minkälaisten opiskelijoiden kannattaa fysiikkaan tulla ja mitä pitäisi osata,

niin pitäisi varmaan osata lukea ja kirjoittaa ja ehkä vähän laskea.

Te puhuitte aika paljon tuosta matematiikasta, mikä on toki fysiikan työkalu ja on hirveän hyvä,

jos matematiikassa on hyvä ja sitä osaa käyttää.

Mutta kyllä se äidinkieli on kaikilla akateemisilla aloilla varmaankin se tärkein, että pitää osata lukea oppikirjaa ja pitää osata lukea ohjeita ja pitää osata tuottaa kirjallista tuotosta, raporttia tai vastausta tehtäviin ja niin poispäin.

Että vaikka nyt on oppitunteja ja luentoja ja harjoituksia, missä pääsee puhumaan ihmisten kanssa, niin hyvin paljon kuitenkin kirjallisesti jaetaan tietoa.

Ja se tuskin tässä nyt on muuttumassa, että yliopistot eivät ole siirtymässä lyhytvideoiden maailmaan.

Niin perustaidot, äidinkieli ja matematiikka on ne tärkeimmät.

Toki on ihan suositeltavaa opiskella sitä fysiikkaankin siellä lukiossa, että onhan mahdollista tulla opiskelemaan yliopiston fysiikkaa ilman, että siihen olisi pohjatietoa lukiosta, mutta onhan se nyt huomattavan paljon hankalampaa kuin, että jos olisi opiskelu lukiossa hyvin, että kyllä sitä nyt voi suositella, mutta ei se ovia vielä sulje, jos ei ole fysiikkaa aikaisemmin opiskellut.

Ja niin kuin aikaisemmin tässä sanottiin, niin motivaatio olisi aika tärkeää, että se halu ymmärtää, että miten maailma toimii ja halu pohtia asioita ja miettiä, että minkä takia ne toimii ja jos meillä on tämä yksi periaate, niin miten siitä seuraa tämä toinen periaate ja niin poispäin.

Joo, että ei tarvitse tykätä, jos käy vaikka pitkän fysiikan, sanotaan aina jos melkeissä pitkä fysiikka lukiossa, niin ei tarvitse tykätä jokaisesta tai osata jokaisesta niitä kursseja. Kaikkea niitä opetetaan joissain määrin yliopistossa ja sen jälkeen voi tietenkin suuntautua sille omalle linjalle, joka kiinnostaa.

Niistä puhutaan tarkemmin sitten toisessa jaksossa niistä erikoistumisaloista fysiikalla.

Semmoinen lisäys tuohon Teemun äskeiseen selostukseen, että matematiikassa ei tarvitse olla mikään huippu, jos hakee fysiikalle.

Ekana vuonna, sillä Fysiikan matemaattiset apuneuvot yksi kursseilla käydään aika tehokkaasti koko lukion pitkän matematiikan oppimäärä melkein kokonaan läpi ja siinä tulee hyvinkin tehokas kertaus siihen, ainakin mun mielestä.

Ja sitten matematiikan sivuainekursseilla myös käydään vielä vähän syvemmin se koko sisältö läpi, että on mullakin niitä opiskelukavereita, jotka on käynyt vaikka lyhyen matematiikan ja siitä sitten suuntautunut fysiikalle, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä.

Kyllä fysiikkaa voi tulla opiskelemaan, vaikka lukion matematiikka ei olisi aivan täydellisesti hallussa, mutta pitää kuitenkin tulla sillä asenteella, että sitä kerrataan täällä ja sitten mennään siitä vielä pidemmälle. Vaikka ei lukion pohjalta kaikkea osaisi, niin se on ihan ok, mutta pitää tulla sillä mielellä, että ne asiat haluaa kuitenkin oppia, koska kyllä niitä sitten tarvitaan jossakin vaiheessa.

Hyvä tarkennus. Mitä mieltä Eero olet, että vastaavatko nämä Teemun luettelemat odotukset niitä, mitä sä oot itse kokenut?

Joo, mun mielestä vastaa kyllä aika hyvin, että isoinpana on just se motivaatio, että sillä pääsee pitkälle.

Mutta semmoinen kans, mikä huomattavasti auttaa näissä fysiikan opinnoissa ja varmasti monien muidenkin tiedealojen opinnoissa on eräänlainen pitkäjänteisyys.

Jos sitä ennestään se helpottaa, mutta täälläkin oppii kyllä lukemaan ja keskittymään silleen pidemmäksi aikaa.

Okei. Onko jotain lisättävää vielä Eerolla tai Teemulla?

Mä voin sanoa ainakin sen, että mä oon tykännyt täällä ensimmäisenä vuonna alkanut noin harjoitustyökurssit, mikä on meillä ainakin yläkoulussa ja vähän lukiossakin.

Fysiikantunneilla tehtiin semmoista, että oli just joku koe, tehtiin ihan fyysinen, oli joku autorata vastaava.

Sitten ne vähän jäi lukiossa kyllä enemmän sitä teoriaa, mutta täällä sitten taas ollaan palattu niihin, on ihan oma kurssi tämmöisille käytännön kokeille, mikä on todella mukavaa, koska sitten se yhdistää sen viimeistään tähän todellisuuteen sen, mitä ollaan opittu ja pääsee tekemään jotain eikä vaan pelkkää sitä istumista.

Okei. Nyt on päästy tämän podijakson loppuun. Kiitos paljon Teemulle ja Eerolle osallistumisesta. Oli ihan huippua, että lähdette tähän mukaan.

Kiitos.

Seuraavassa jaksossa meillä on vieraana meidän Fysiikan ja tähtiteetien laitoksen varajohtaja ja yksi opintojensa puolivälissä oleva nuori opiskelija.

Ja siinä me keskustellaan polttavista aiheista, kuten niistä, että millaiset valmiudet, fysikaaliset tieteet ja filosofian maisterin tutkinto antaa opiskelijalleen ja millaisia erikoistumisaloja fysiikan opinnoissa on.

Kiitos paljon ja hei hei!