STUDYcast: Mitä me oltais haluttu tietää opiskelijaidentiteetistä?

Moi! Ja tervetuloa StudyCastin pariin.

Tämä on kolmiosaisen sarjan viimeinen jakso, jossa keskustellaan siitä, mitä me oltaisiin haluttu tietää ennen yliopistoa.

Tänään me puhutaan siitä, mitä oltaisiin haluttu tietää opiskelija-identiteetistä ja vapaa-ajasta opiskelijana.

Studiossa meillä on puhumassa Elsa, mediatutkimuksen opiskelija,

Ruu, kirjallisuuden opiskelija,

Janette, historian opiskelija,

ja Kristiina, poliittisen historian opiskelija.

Okei, aloitetaanko vaikka siitä, että Kristiina, millainen opiskelija sä oot?

No mä oon ollut ehkä aikaisemmin vähän aktiivisempi tapahtumissa käyjä. Mä oon ollut viime vuonna meidän ainejärjestön, eli ainejärjestöt on näitä tämmöisiä opiskelijoiden omien oppiaineiden järjestöjä tai klubeja, niin mä olin siinä meidän ainejärjestön hallituksessa koulutuspoliittisena vastaavana ja se tarkoitti, että mä tein opiskelijoiden edunvalvontajuttuja ja sit mä osallistuin meidän hallituksen järjestämiin tapahtumiin.

Ja sitä kautta olin sitten aika aktiivinen tapahtumissa käyjä.

Ja nyt mä oon sitten ehkä vähän rauhoittunut näiden tapahtumien suhteen, kun niitä tuli sitten käytyä läpi niin paljon.

Mutta mä kyllä tykkään ainejärjestötoiminnasta ja tykkään olla osa opiskelijayhteisöä ja käydä tapahtumissa.

Mutta ehkä nyt, kun olen halunnut vähän chillaa näiden tapahtumissa käymisten kanssa, niin panostan ehkä enemmän siihen, että opiskelen vaikka kavereitten kanssa tai käyn lounaalla kavereitten kanssa.

Sen ei tarvitse ainoa olla tapahtumaan meneminen kanssa.

Ruu sullakin on aika paljon kokemusta järjestötoiminnasta.

Joo. Musta tuntuu, että se, miten mua on joskus kuvailtu, on semmoinen yliopistopiirreissä semituttu käsite, että järjestöjäärä.

Että mä oon pyörinyt vaikka missä. Mä oon ollut myös oman ainejärjestön tapahtumavastaavana melkein pari vuotta.

Sitten mä oon turkulaisessa humanistispeksissä, eli opiskelijateatterissa.

Siellä oon tehnyt juttuja, että mä oon ollut siellä maskitiimissä, sitten mä oon ollut näyttelemässä.

Ja sitten tänä vuonna mä oon mun ystävän kanssa virkistys- ja markkinointivastaava ja sitten ensi vuodelle, eli 2026 vuodelle, mä oon sitten vielä humanistien kattojärjestön hallituksessa.

Niin on tultu tehtyä silleen kyllä tosi paljon, mutta mun ekan vuoden mä otin aika sillä tavalla jotenkin rauhassa.

Että kyllä mä kävin tapahtumissa ja tutustuin ihmisiin, mutta jotenkin mä en ihan niin semmoista järjestöhommaa tehnyt.

Mutta mä tykkään siitä ihan valtavasti, kun silleen oppii tuntee ihmisiä ja erityisesti speksi ja semmoinen opiskelijateatteriyhteisö on ollut mulle tosi sellainen merkityksellinen asia.

Ja että se ei ole pelkästään sellaista, että mä teen tavallaan töitä, vaikka mä saan ihan valtavasti työkokemusta.

Mutta se on myös sitä, että mä hengaan mun kavereitten kaa ja teen silleen kivojakin juttui.

Ihan hirveästi mä en enää käy tapahtumissa, että silloin kun mä olin tapahtumavastaavana, niin silloin mä kävin tietenkin, kun mä järkkäsin niitä itse.

Mutta nyt mä käyn siis tosi harvoin missään. Musta on tullut semmoinen jotenkin kotihiiri, klassinen kirjallisuustieteilijä, että ne nenä kiinni kirjassa aina.

Mutta kyllä mä silleen edelleen, jos mä itse järkkään jotain niin meen ja sitten mulla on pari kaveria eri järjestöissä tapahtumavastaavina, niin sitten niidenkin järkkäämissä bileissä käyn kyllä.

Mutta enemmän mä ehkä tykkään vaan silleen hengaa kotona ja nähdä kavereja silleen muuten vaan vapaa-ajalla.

Joo.

Joo, mäkin oon silleen, no, mä en oo ollut ikinä oikein missään järjestötoiminnassa mukana, en etenkään ensimmäisenä vuonna, koska mä aattelin, että mä keskityn nyt tähän opiskeluun, ja niin myös teinkin, en ollut missään järjestössä mukana.

Ja kävin mä muutamissa tapahtumissa. Itse asiassa mä oon käynyt tänä vuonna paljon vähemmän.

Eka tapahtuma, tämmönen opiskelijatapahtuma, johon mä oon menossa tänä vuonna, on toi kritiikin pikkujoulu.

Kritiikki siis historian opiskelijoiden ainejärjestö.

Mutta en mä ole nyt, en oo oikein jaksanut.

Mutta tänä vuonna mä oon silleen tullut tähän lähettilästoimintaan ja sitten myös lähtenyt tähän speksijunaan myös mukaan, että silleen olin halunnut jo silleen liittyä johonkin sitten jo niin kuin ekana vuonna oli tämmönen, että halusin liittyä, mutta en aio tehdä sitä tänä vuonna, mä teen sen vasta seuraavana vuonna.

Ja näin on nyt käynyt.

Nyt olemme Janeten kanssa molemmat speksaajia.

Kyllä.

Mun mielestä on tosi just silleen siistiä huomata, mitä kaikkea tällei korkeakoulun maailmassa voi tehdä opiskeluiden ohella,

mitkä käytännössä liittyy tohon maailmaan, mutta sitten on kuitenkin ihan oman maailmansa.

Ja miten semmoinen tärkeä sosiaalinen merkitys noilla just on, että niiden kautta saa ihan sikana kaikkia kavereita.

Mutta sitten samalla kuitenkin tekee vähän niin sanotusti greater good.

Että siinä sä teet muiden ihmisten puolesta asioita ja järjestät just tapahtumia ja edunvalvontaa ja tuommoista.

Mutta sitten sama se voi olla just semmoinen, että sä näet vaan kavereitkin siinä.

Joo, siis nimenomaan mun mielestä mä sain tosta ihan sikona sellaista yhteisöllisyyttä, että itse olen ainejärjestötoiminnassa mukana.

Ja totta kai siinä oppi siis kaikkia muitakin taitoja silleen, mistä on hyötyä.

Ja just nää edunvalvonnan tehtävät oli mun mielestä tosi mielenkiintoisia, kivoja ja kaikkea.

Mut nimenomaan ehkä se, että noi on ihan sika hyviä väyliä opiskelijalle.

Tehdä vapaa-ajalla jotain kiinnostavaa, mut sit oikeesti saada niitä ystäviä ja olla useasti sun ystävien kanssa.

Kyllä se on eri maailma, kun on sovitut kokoukset vähintään pari kertaa kuussa ja sitten näkee kavereja pakolla, mutta ei tarvitse välttämättä erikseen suunnitella mitään aikaikkunaa, että näkee ihmisiä.

Onko siellä jotain lempi tapahtumaa yliopistomaailmasta, mikä toistuu vaikka joka kalenterivuosi?

Minun on pakko nyt vähän tuuttaa minua omaa torvea. Tämä ei ole joka vuosi toistuva tapahtuma, mutta me järkättiin viime vuonna meidän viiden hengen työryhmällä Humanitas Ry:n poikkitaiteellinen ilta, mikä oli semmoinen taideilta, missä humanistit teki taidetta, mutta kaikki oli sinne tervetulleita.

Se oli täällä Turus Taiteen talolla ja sinne tuli sitten loppujen päätteeksi yli 250 ihmistä, mikä oli silleen tosi hienoa.

Niin se on mun ehkä semmoinen, että se on musta ollut hauskin asia, missä mä oon ollut mukana ja mitä mä oon ollut tekemässä myös hienoin.

Mutta sitten jos on semmoinen tavallaan vuosittain toistuva, niin kyllä mun on siis pakko sanoa tällainen myös vähän omaa torvea tuutaten,

niin siis turkulaisen humanistispeksin esitysviikko, se on ollut nyt silleen viimeiset kaksi vuotta ja tänä vuonna, tai siis 2006 vuonna vielä ainakin kerran semmoinen, mihin mun tavallaan opiskeluvuosi kulminoituu.

2026.

Ai niin.

Joo.

Aina menneet mielessä.

Mutta joo, siis

Musta tuntuu, että

Back to the future

Itelläkin niinku, mä haluaisin käydä ehkä enemmän kulttuurityyppisissä tapahtumissa

Ja pitäisi ottaa selvää ehkä enemmän, mitä tommosia olisi, koska ne olisi tosi kivoja, matalan kynnyksen juttui

Koska olin itse sanomassa ehkä että semmosia mielenpainovimpia tapahtumia, missä mä oon ollut, on ollut vaikka vuosijuhlat, mut se ei todellakaan oo mikään matalan kynnyksen juttu, koska ne maksaa aika paljon,

niinku ihan se lippu, ja sitten, no tietenkin, jos ite oon aina lainannut jotain mekkoa kaverilta,

ja laittanut ite hiukset ja tällöin, et sit saa niinku vähän edullisemmin tehtyä kaiken tän,

mutta ne on niinku niin sellai fiineja tapahtumia, mitä tota, missä en ikin ollut ennen niinku ollut,

Niin sit ne on jäänyt mieleään. Ja sit ehkä mun oman ainejärjestön P-klubin tapahtumista on jäänyt muistoihin tosi paljon. Vaikka Kastajaiset, mitkä on meidän klubissa vuosittain aika kiva tapahtuma ja aika leikkimielinen tapahtuma.

Ja musta tuntuu, että siinä fuksit pääsevät sillä tavalla oikeasti tutustumaan toisiinsa ja oikeasti tuli osaksi sitä meidän klubiyhteisöä.

Se oli itse fuksina, mutta sitten myös hallituksen jäsenenä, tosi semmoinen mielenpainuva kyllä.

Joo.

Mulla ehkä silleen opintoihin liittyvä tämmöinen tapahtuma, joka on mun mielestä ollut hauskin ja upein, niin on se kritiikin pikkujoulu.

Sen takia mä oon just menemässä sinne, enkä ole muihin mennytkään.

Niin en mä tiedä, se on vaan semmoinen startti jouluun.

Että jos mulla ei ole joulumieli vielä tässä vaiheessa, ja yleensä ei ole, niin sitten se vähän aloittaa sen kierteen siinä.

Noniin, kuulostaa hyvältä.

Mä oon itse ehkä, mä käyn vähän huonoa osallistumaan välillä tapahtumiin, mutta joku klassinen opiskelijavappu,

tai jotkut vujut, ne on vähän tämmöisiä asioita, mitä ei koe muilla elämän osa-alueilla välttämättä ihan samalla tavalla.

Me vähän just äsken tuossa sivuttiin, että on vaikka poikkeaa siitä, että minkälainen on eka vuosi ollut,

että osallistunut vaikka enemmän ja tämmöistä.

Miten te koette, että teidän muutenkin tuo opiskelija-identiteetti on muovautunut teidän tämän opintojen aikana?

No siis opiskelija-identiteetti, musta tuntuu, että se on yllättänyt, miten vahvaksi se on muodostunut ja ehkä sillään, kun miettii vaikka, että kun esittelee itseä jollekin tuntemattomalla, niin yleensähän se on just se, että sä sanot eka, että mä oon opiskelija.

Ja että sä alat puhua siitä, että mitä sä opiskelet. Koska sun elämä pyörii sen opiskelun ympärillä. Samalla tavalla varmaan kuin sit, kun sä oot työelämässä, niin sä kerrot, mitä sä teet työksesi ja mitä sä oot vaikka viime aikoina tehnyt siinä työssä.

Niin kyllä mulla on tosi vahva se ollut ja just silleen aluksi keskittyi niin paljon siihen ystävien tekemiseen ja siihen, että vaan totutteli tähän yliopistoon ja kaikkeen, että jotenkin se vei mun kaiken aivotoiminnan ja en ole ehkä silloin miettinyt, että on identiteettiä tai tämmöistä.

Mut sit nyt just niinku, et musta tuntuu just, et se on edelleen tosi niinku pinnalla,

et mä niinku mun päässä, et mä oon edelleen niinku opiskelija,

ja tää on niinku osa mun identiteettiä.

Ja sit samalla haluu ehkä jopa niinku siirtyä siitä vähän niinku yli,

ja olla silleen, et no mitä muuta mä nyt niinku oon.

Ja että mä tuun valmistumaan myös ehkä parin vuoden päästä ja tälleen niinku,

Jotenkin pitää ylläpitää myös oman identiteetin muita osa-alueita.

Nyt mulla on ehkä semmoinen aikakausi, että mä mietin näitä muita juttuja enemmän.

Mä kyllä pystyn samaistumaan tuohon.

Musta tuntuu, että mulla ei ole välttämättä koskaan ollut semmoinen tosi vahva opiskelija-identiteetti.

Mulla on ehkä enemmän ollut semmoinen tekijä-identiteetti.

Tai että ehkä sen takia mä oon enemmän lähtenyt kaikkiin noihin järjestöhommiin, kun ne on ollut mulle semmoista mielekästä tekemistä.

Mutta sitten se on kuitenkin ollut tavallaan taka-alalla koko ajan se, että mä oon opiskelija.

Ja sitten jotenkin sitä myötä, kun siinä kun tavallaan tekee opiskelijateatteria, niin siinä se ehkä korostui tosi paljon.

Että just, että mä oon opiskelija, mä teen opiskelijateatteria.

Mutta sitten jotenkin tänä vuonna ja sitten tavallaan viime vuoden lopulla, niin mä oon ollut jotenkin sillä tavalla, että mä nyt rakennan mun kaikkea muuta siinä ympärillä.

Että on alkanut jotenkin, no käytännössä puhuu ehkä yliopistokavereista ihan vaan kavereina.

Tai silleen, että ei jotenkin erottele sitä, että mä ajattelen, että nämä ihmiset on mun kavereita vaan yliopistossa.

Ja sit mä oon huomannut, että se on kyllä vaikuttanut tosi paljon siihen, että on helpompi erottaa koulu ja semmoinen vapaa-aika, kun tekee tommosen tarkoituksenmukaisen erottelun.

Mitä mä tohon edes sanon enää, kun tuli hyviä asioita, että just tää, että oma identiteetti on hyvin läheinen sen opiskelijuuden kanssa, niin ei oikein aluksi osannut erottaa itseä.

Tai kyllähän me ollaan opiskeltu peruskoulusta saakka, hyvin pienestä skidistä saakka, niin sitten täytyy myös tässä miettiä sitä, kuka sä oot sen lisäksi.

Tälleen kun on nyt aikunenkin jo, niin sitten olen silleen myös miettinyt tätä maantieteellistä aluetta, että oonko mä turkulainen, onko se osa mun identiteettiä, koska mä oon aina ollut mielestäni lavialainen ja oon vieläkin.

Mutta sitten mä oon myös kotiutunut tänne, että mä käyn näissä Turun tapahtumissa ja mä käyn kuluttamassa Turun kulttuuria.

Ja se on osa mun identiteettiä, että mä vietän täällä aikaa ja haluan olla yhä enemmän osa tätä turkulaista yhteisöä.

Joo, mä huomaan just, että Kristina puhuit vähän siitä, että tosi moni asia kulminoituu siihen, että on opiskelija, että esittelee itseensä, vaikka just silleen, että no moikka, mä olen Elsa ja mä olen opiskelija, että se tulee tosi monesti uusissa tilanteissa, mutta sitten haluan myös pohtia sitä, että mitä kaikkea on just sen ulkopuolella, että vaikka heittää aina opiskelijana kaikkia läppää, että kun on opiskelija, niin on tämmöinen talous tai tämmöiset elämäntavat tai tämmöistä, mutta kuitenkin pitää aina muistaa, että on niin paljon kaikkea muuta myös opiskelijaelämän ulkopuolellakin, että vaikka osallistuu paljon johonkin ainejärjestöjuttuihin. Mitä muita harrastuksia ja tommosia? Se on tosi tärkeää. Mitä te olette sen opiskelijuuden ulkopuolella?

Sitten kun teiltä laitetaan pohtia, niin tuleeko te jotain, että tätä mä vaikka teen, mikä ei millään tavalla liity edes opintoihin?

No ehkä arkena sitten, kun mun itse asiassa kaikki kaverit on varmaan opiskelijoita, että ei välttämättä samalla alalla ole opiskelijoita, mutta kuitenkin on opiskelijoita, niin ehkä jopa sitten se, että vaikka näkee kavereita, niin useasti nämä opintoihin liittyvät tai tapahtumiin liittyvät asiat saattaa olla keskusteluaiheenakin, niin ei ehkä sitten loppujen lopuksi se.

Mutta sitten myös jotkut muut harrastukset, vaikka urheilu. Mä oon aloittanut itse asiassa tanssin. Mä harrastin lapsena ja nuoren tanssia. Mä oon aloittanut sen nyt uudestaan.

Ja sitten jotkut luovat harrastukset. Mä just eilen näin mun siskoa ja puhuttiin, että vois alkaa tekemään jotain ristipistotöitä.

Jotain tämmösiä pienempiäkin juttuja, mistä saa iloa ja mitkä varsinkin rentouttaa.

Musta tuntuu, että nimenomaan ehkä sitten ne mun identiteetin muut jutut, mitä mä teen, niin ne on nimenomaan semmosia vastapainoja opiskelijuudelle.

Ja ne on nimenomaan semmoisia, että mä haluun, että mä en mieti niitä opintoja tai yliopistoa tai tapahtumia tai mitään semmoista, vaan mä haluan päästä johonkin toiseen paikkaan ja tilaan ja tehdä näitä juttuja.

Se tasapainottaa toisiaan, että ne eivät millään tavalla poissulje toisiaan. Ei tarvitse olla liian mustavalkoinen kaikesta. Mutta se on kuitenkin tosi tärkeää, että on just niitä tiloja, missä voi olla. Ja vähän irtautua hetkeksi siitä opiskelusta.

Joo, mulla on kans kyllä siis käsityöt on mulla ollut nyt viime aikoina, missä mä oon virkannut ihan valtavasti ja sitten kaikki askartelu ja semmonen jotenkin luova tekeminen on ollut silleen tosi tärkeää, mutta sitten kans jos miettii sellainen, että mitä mä muuten teen, niin silleen mettässä käyminen, se että menee vaan silleen luontoon kävelee, on kyllä ollut silleen siis parasta semmoista aivojen tyhjennystä jotenkin sellaista.

Mikä on Turun paras metsä.

No kun tää on vähän huono, kun mä oon silleen Turun landelta kotoisin, niin mä meen aina mun porukoitten silleen taka metsään.

Niin et sulla on joku hyvä metsä siellä?

Mulla on hyvä metsä, mutta Koroisilla, niin siellä on hyvää metsää.

Shoutout Koroiset!

Siellä on hyvä sieni, tai sieniapaja.

Soitelkaa, jos kiinnostaa.

Mut joo, ihanaa, että sulla on ihan tämmönen myös konkreettinen paikka, minne sitten ehkä silleen paeta sitä, vaikka metsään.

Mutta joo, just sama, että luova työ, mä tykkään enemmän piirtää ja maalata ja värittää värityskirjoja, nekin on kivoja ja sille rentouttavaa käydä just luonnossa, että nää liity mitenkään mun opiskelija-identiteettiin, se on oikein mukavaa.

Ja mulla on myös kavereita, jotka ei opiskele eikä niiden kanssa tarvitse puhua opiskelusta. Ja mun yksi paras ystävä juurikin muutti tänne Turkuun lähiaikoina, niin sitten mä oon voinut viettää hänen kanssaan aikaa viedä häntä Turun eri tapahtumiin ja näyttää hänelle minkälaista olla Turussa.

Ja sitten myös on just tää maantieteellinen identiteetti, että mä välillä oon täällä Turussa ja sit mä menen vanhemmille Laviaan tai Hämeenkyröön.

Niin sitten se luo semmoista tiettyä monimuotoisuutta.

Jep. Vaihtelu virkistää kyllä.

Ehdottomasti. Ja se on mun mielestä tärkeintä, jos vaikka on niitä opiskelijakavereita, mutta tekee niidenkin kaa vällillä asioita, mitkä ei liity millään tavalla opiskeluun.

että käy vaikka kahvilla ja tekee jotain muita juttuja, että se on hyvä, että voidaan surffailla näitä eri maailmoja välissä.

Se just.

Kiitos, että kuuntelitte tätä jaksoa ja oikein mukavaa sitä hetkeä, missä ikinä elättekään tällä hetkellä.

Me nähdään muiden somejen puolella.

Kiitos!