STUDYcast: Mitä me oltais haluttu tietää opiskelusta?

Moi ja tervetuloa StudyCastin pariin! Tämä on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa, jossa keskustellaan siitä, mitä me oltaisiin haluttu tietää ennen yliopistoa.

Tänään puhutaan siitä, mitä me oltaisiin haluttu tietää itse opiskelusta.

Studiossa puhumassa Kristiina, poliittisen historian opiskelija.

Moikka, Elsa, mediatutkimuksen opiskelija.

Moi, Ruu, kirjallisuustieteilijä.

Hei, Janette, historian opiskelija.

No mutta Janetta, hypätään suoraan asiaan. Miten sun yliopisto-opiskelu eroaa sun lukio-opiskelusta?

No, mitä nyt yleensä kaikki sanoo, on että lukio-opiskeluun verrattuna, niin tää yliopistossa opiskelu on paljon itsenäisempää.

Ja muun muassa se esiintyy kurssien valinnoilla.

Kun oot lukiossa, niin pitkälti ne kurssit, jotka sä valitset, ei oikeastaan oo sun valitsemia, että ne on kuratoitu ihan jo valmiiksi.

Ja ei ole semmosta valinnan vapautta. Saattaa olla muutama valinnainen. Mutta täällä toki on perusopinnot ensin, ne kurssit. Mutta sen jälkeen on muutamia pakollisia kursseja.

Ja sitten pitkälti sä itse teet sen sun oman tutkinnon sen mukaan, miten sä haluat. Minkälaisia kursseja sä haluat siihen mukaan.

Joten se on yksi tämmönen itsenäisyyden muoto täällä yliopistossa.

Ehdottomasti. Ja just se, että se myös opiskelu tapahtuu ainakin itsellä pääsääntöisesti itsenäisesti.

Tietenkin on luentokursseja, mutta sitten tosi paljon tulee duunailtua itse jossain kirjastossa tai kotona.

Ja jos miettii esimerkiksi opintopisteitä, niin yksi opintopistehän on 27 tuntia,

niin ei siihen millään mahdu opetusta niin paljon kuin useimmat kurssit on jotain viiden opintopisteen kursseja,

niin kyllä siinä on itsenäistä opiskelua paljon enemmän kuin mitä lukiossa.

Mulla itsellä ehkä se itsenäisyys näkyy nimenomaan noina kurssimuotoina,

että mä oon tehnyt tosi paljon itse kirjatenttejä, eli semmosia kursseja, missä mä itsenäisesti luen usean kirjan ja sitten mä käyn tekemään tentin tai sitten mä teen vaikka esseitä.

Onko teillä sitten sama kokemus vai minkälaisia kursseja teillä sitten on?

No mulla on kans kirjallisuustieteissä ihan valtava määrä kirjatenttejä.

Meillä on maa-alueet, sitten on tyylilajit ja sitten on vielä muutamia muita semmosia kirjatenttejä.

Ja se on just, että me luetaan kasa kaunokirjallisia kirjoja, joku kymmenen viiva plus miinus kolme ja sitten pari semmoista jotenkin teoriakirjaa ja sitten mennään niitä tenttimään.

Mä oon itse jotenkin tykännyt niistä, kun tulee luettua paljon kaikkea ja silleen uutta, mutta kyllä se vaatii itsekuria valtavasti.

Joo, mulla ei ole hirveästi kirjatenttejä ollut mulla, että ihan yksittäisiä.

Että sitten itsenäisyys, että meillä on paljon enemmän esseitä tehdään, että niihin sitten luetaan kirjoja ja sitten niistä tehdään esseitä.

Että nekin on sitten täysin itsenäisiä kursseja, että ei ole kukaan siinä vieressä pitämässä kädestä.

Kyllä meilläkin historiassa on näitä kursseja, joissa voi tehdä kirjallisuusesseen tai tenttejä, mutta mä tykkään enemmän luennoista, niin mä oon pyrkinyt olemaan semmoisissa kursseissa,

jossa on tämä luentovaihtoehto, mutta en ole paljon tenttinyt vielä. Nyt kun olen alkanut opiskelemaan valtio-oppia sivuaineena, olen huomannut, että siellä tentitään paljon enemmän.

Joo, valtio-opissa ja poliittisessa historiassa tentitään kyllä aika paljon, mutta toi on myös hyvä pointti, että voi itse valita ottaa luentokursseja.

Että aika useasti on myös niitä mahdollisuuksia ja vaikka eri oppiaineista voi ottaa luentokursseja, mitkä sitten korvaa omia kursseja.

Ei välttämättä jokaisessa oppiaineessa, mutta esimerkiksi poliittisessa historiassa se on mahdollista.

Mutta mitä sitten, kun puhuttiin tästä valinnanvapaudesta jo, niin mitä sivuaineita teillä on?

No mä oon aika semmoinen klassinen humanisti ollut mun kandivaiheessa.

että mulla oli mun kandiin sivuaineena sukupuolentutkimus, ja sitten meillä on kirjallisuustieteissä kaksi pääainevaihtoehtoa,

ja sitten toisen voi ottaa sivuaineeksi, jos mielii, niin mulla on pääaineena ollut kotimainen kirjallisuus ja sivuaineena yleinen kirjallisuustiede.

Niin se on ollut aika sellaista humanismipainotteista, ja nyt mun maisterivaiheessa mulla on työelämäviestinnän opintokokonaisuus,

Ja sitten mä teen Viron kielestä sivuaineen myös.

Niin aika sellainen iso vaihtelu, voisi jopa sanoa.

Mulla on tota, mä oon tällä hetkellä kandivaiheessa, tai niin kuin opiskelen vasta tokaa vuottani, niin mulla on tällä hetkellä mantsa-sivuaineena.

Ja sitten varmaan nyt ensi vuonna kolmantena vuonna otan jonkun toisen sivuainekokonaisuuden, yritän työntää sinne.

On vaikka miettinyt sitä tekoälyn kokonaisuutta, että se vaikuttaa aika kiinnostavalta ja sellaiselta yleismaailmalliselta.

No kuten sanoin, valtio-oppia, olen alkanut tänä vuonna opiskelemaan sivuaineena, mutta mä haluan päästä museologiaan ja sitä varten täytyy tehdä pääsykoe.

Joten alan lukemaan sitä varten sitten keväällä.

Joo. Mulla oli kandissa Euroopan tutkimus ja sosiaalitieteet ja nyt maisterissa jatkan näitä Eurooppa-opintoja.

Mutta tämä on esimerkiksi yksi asia, mikä eroaa lukiosta tosi paljon, että just nimenomaan tämä valinnanvapaus ja tämä, että on sivuaineita ja että sä voit valita yliopistossa eri tiedekunnistakin aika laajastikin jotain muuta, mitä opiskelee.

Niin se valinnanvapaus ehkä oikeasti on mun mielestä semmoinen isoin juttu, mikä eroo lukiosta.

Ehdottomasti ja just se, että jotenkin monesti luulee, että kun tulee opiskelemaan jotain yhtä tiettyä asiaa, niin sitten opiskellaan sitä yhtä tiettyä.

Ja joillain aloillaan tietenkin asia saattaa olla paljon enemmän tällein, että ei mahu sitten sivuaineita.

Mutta just vaikka humanistisissa aloissa, niin tosi hyvin pystyy mennä vaikka mille kurssille, jos vaan haluaa.

Ja kyllä mä tiedän ihmisiä, niin kuin mun kaveri humanistei, jotka esimerkiksi on ottanut lakikursseja tavallaan sivuaineeksi.

Kun ne tähtää just silleen jotenkin, yksi tähtää kustantamoiden semmoseksi lakityypiksi. Tämä on nyt kauhean tällaista asiantuntevaa kieltä multa, mutta onpahan, on vaihtoehtoja ihan valtavasti.

Miten sitten, kun mun mielestä lukio-opiskelusta eroo tämä yliopisto-opiskelu myös sillä, että lukiossa mua ainakin vähän silleen tuputeltiin tekemään kaikkea ja opettajat olivat tosi tietoisia siitä, että missä vaiheessa mä menen ja että alappas Kristiina nyt tekemään vähän enemmän tyylisesti.

Niin, mitä sitten yliopistossa, että oot sä Ruu esim saanut apua sun opintoihin?

Kyllä mä oon, tai että en samalla tavalla kuin miten lukiossa, tai että ei ole sellaista jatkuvaa jotenkin kyselyä, että miten sulla menee, mitä sä teet, mutta mun tokana vuonna yliopistossa mä olin esimerkiksi tosi eksyksissä tavallaan sen kanssa, että miten mä järjestän mun opinnot, miten mä valmistun ajallaan, niin mä menin meidän opintoneuvojalle sitten puhumaan.

Ja hän siis periaatteessa järjesteli mun henkilökohtaisen opintosuunnitelman ja oli mulle silleen, että kaikki järjestyy, kaikki on hyvin, mutta se on ehkä nimenomaan sitä, että täytyy tunnistaa se, että tarvii sitä apua ja sitten täytyy itse pyytää sitä, että samalla tavalla ei kysele perään.

Tietysti se on eri asia, että jos olet jollain luentokurssilla ja yhtäkkiä vaan katoot, niin sitten saattaa tulla joku sellainen viesti, että onko kaikki hyvin, mutta semmoinen yleinen jotenkin opintojen ja elämänhallinta on kyllä tavallaan omalla vastuulla.

Joo, siinä kyllä just toi itsenäisyys justiinsa, että silleen periaatteessa kukaan ei tule kyselemään sun perään, mutta sitten just ehdottomasti, jos sä vaan pyydät apua, niin sitä myös yliopisto tarjoaa, että on löytyy erilaisia opintoneuvoja ja psykologeja, jonka kanssa pystyy sitten pallottelemaan noita asioita ja tekemään niitä.

Ja mun mielestä on hienoa, että käytät HOPSista tota virallista, niin mikä se on. Henkilökohtainen opintosuunnitelma.

Mä ajattelin, että meillä voi olla kuuntelijakunta silleen.

Joo, hyvä, että sä osaat sen ulkoa.

Mutta kyllä noihin asioihin saa apua ja sitten löytyy esimerkiksi vaikka semmoisia työpajoja, missä tehdään noita lukkareita ja tommosia.

Ei kukaan yksin jää, mutta sitten pitää itse pitää huolta, että menee avun piiriin, jos sitä kaipaa.

Joo, kyllä apu on kyllä tosi paljon, mutta ehkä yliopistossa kanssa eroaa se, että täytyy myös vähän tietää, mistä sä pyydät sitä apua.

Että just nimenomaan se on se, että sun täytyy itse pyytää sitä apua, että jos sä tarviit just tähän sun omaan opintosuunnitelmaan apua tai sä tarviit vähän jotain apua motivoitumiseen tai apua sivuaineiden valintaan tai tälleen, niin sun niitä väyliä saattaa olla useitakin, mistä sitä apua voi hakea.

ja sit täytyy ite tietää se ja ite pystyy etsiä se, mistä sä saat sen avun ja sit ite olla yhteydessä.

Niin sillä tavalla se just se, nimenomaan mitä Elsa sanoi just, että se itsenäisyys näkyy.

Ja tulikin vähän jo tästä muutenkin, että täällä on erilaisia tehtäviä, että puhuttiin just näistä kirjatenteistä ja esseistä.

Niin mitä te oisitte halunneet tietää sit näistä, että miten erilaisia nää tehtävät on.

että millaisia tehtäviä teillä oli vaikka lukiossa sitten, miten ne eroo nyt näistä yliopistotehtävistä?

No just vaikka, että ei välttämättä ole silleen, ei ole semmoista kirjaa mihin voi sitten raaputella jotain kivoja tehtäviä, että siellä on kysymys kerrallaan käydään läpi, vaan että kokonaisuudet on paljon laajempia että on just esseitä ja kirjoja ja tommosia. Harvoin ainakin mulla tulee vastaan semmosia tosi spesifejä vaikka kysymyksiä ja tehtäviä, jotain kotiläksyn tyylisiä. Ja jos tulee jotain tavallaan tehtävää, niin se on yleensä jotenkin oppimispäiväkirja tai joku sellainen, että sun täytyy tavallaan laajemmin pohtia jotain tiettyä kuin vaan se, että sä vastaat johonkin niin kuin, mikä on EU-kysymykseen, vaan sun täytyy jotenkin silleen tohonkin kysymykseen jotenkin syventävämmin perehtyä ja miettii sen tavallaan yleisen lisäksi myös semmoisia jotenkin syvempiä merkityksiä ja tarkoituksia ja sitä, miten kaikki toimii.

Että ei voi vaan vastaa kahdella sanalla.

Kyllä.

Että nämä tehtävät on semmoisia hyvin laajoja.

Ja tietysti kun on täällä opiskelemassa sitä yhtä tiettyä asiaa, niin ellet sä halua opiskella esimerkiksi matikkaa samalla, kun sä opiskelet historiaa pääaineena, niin ei sulle tule matikkaan liittyviä tehtäviä.

Toisin kuin lukiossa sun oli pakko tehdä matikkaa, mantsaa, kaikkia näitä, ja sitten ei ole just tommosia, että määrittele tämä käsite tyyppisiä tehtäviä, että ne on hyvin laajoja esseitä oon tehnyt tässä, että jos tykkää kirjoittaa, niin tää on oikein mukavaa hommaa.

Mutta toisaalta myös käsitteen määrittelyitäkin se vähän yllätti jopa muy, koska ei ollut omissa mediatutkimuksissa kursseilla ollut mitään käsitteen määrittelyä sen suuremmin.

Ehkä jossain ekalla kurssilla, mitä käytiin yhteen läpi.

Mutta sitten mulla tuli mantsas kyllä vastaan yhdessä tentissä, että piti vaan käsitteitä määritellä.

Ja mä olin vain, että oh no, en ole määritellyt käsitteitä hetkeen, mutta ihan hyvin se taisi mennä.

Joo, ja noishan voi olla tiedekohtaisia eroja ja oppiainekohtaisia eroja.

että kun me ollaan kuitenkin, että te olette kaikki humanistisessa tiedekunnassa, mä oon yhteiskuntatieteellisessä, mutta me opiskellaan aika samalla tyylillä just, että tämmöisiä laajoja kokonaisuuksia ja jotain isoja linjoja ja just semmoista syvempää analyysiä, niin ehkä se on sit eri kans, kun lähdetään jonnekin kemiaan tai maantietoon, että siellä on eri tapoja myös varmasti opiskella.

Mutta just meidän tietenkin näkökulma tässä podcastissa on just se, että meidän aloilla tämä menee tällä tavalla, että on kyllä kuullut, että just vaikka luonnontieteessä se on vähän erilaista, että siellä vaikka jossain matikassa, niin ei siellä välttämättä ihan hirveästi esseitä just kirjoitellakaan.

Ja sen kyllä huomaa, jos miettii esimerkiksi tavallaan tutkielmia, mitä tehdään, niin ne on ihan erilaisia humanistit yhteiskuntatieteelliset versus just luonnontieteilijät.

Että kyllä just ehkä sen takia, että me opiskellaan sellaisia asioita, mihin ei ole yhtä tiettyä vastausta, niin sitten se vaatii sellaista syvempää analyysiä ja sellaista pohdintaa.

Että me ei voida tavallaan laskea, että yksi plus yksi on kaksi, koska se ei ole meidän tieteissä yleensä semmoinen asia, mitä voi tehdä.

Mutta sitten kans ehkä se, mitä mä olisin halunnut tietää lukiossa oli ehkä se, että miten paljon motivoituneempi mä olen ehkä ollut yliopistossa, koska mä nimenomaan opiskelen vaan niitä asioita, mitä mä haluan opiskella.

Että minulla on motivaatio opiskella poliittista historiaa, motivaatio opiskella vaikka just sosiaalitietoja tai Euroopan tutkimusta, koska minä olen itse valinnut nämä oppiaineet.

Että sitten lukiossa ehkä, jos miettii sitä, että onko vaikka yliopisto itsellään sopiva, niin voi miettiä sitä, että onko sitä enemmän vaikka sellainen käytännön tyyppi, joka haluaa syventyä käytännön tavoille, mikä voi olla ehkä amkis parempi, vai haluatko syventyä tosi paljon näihin tiettyihin asioihin, mitkä on valinnut itse myös.

Onko teillä muuttunut jotenkin vaikka suhtautuneen arvosanoihin yliopistossa ja sitten lukiossa?

Ainakin pitää tiedä itse, että jotenkin yliopistossa ainakaan itselle ei vähän niin kuin se päämäärä ei ole saada aina silleen parhaita arvosanoja,

vaan oikeasti haluaisi, että jää käteen myös jotain, että oppisi silleen jotain.

Joo ku musta on tuo, mulla on tullut jotenkin yhdistelmä noita.

Lukiossa mä olin tosi sillain, että mä halusin hyviä arvosanoja ja mä edelleen haluun tosi hyviä arvosanoja,

Mutta se johtuu juuri tavallaan siitä, että mä tähtään tutkijan uraan ja mä tähtään siihen, että mä saisin mun tulevaisuudessa mahdollisuuden tehdä tätä mun työkseni, niin mä haluan, että mulla on tavallaan jotain meriittejä siitä.

Mutta samaan aikaan, siis mä rakastan sitä, että mä pääsen oppimaan uutta. Ja se, että jos mä saan jostain kurssista vähän huonomman, niin mä en ehkä ota sitä sillä lailla raskaasti, kun mä tiedän, että mä oon kuitenkin oppinut jotain tosi arvokasta ja jotain sellaista, mikä mua kiinnostaa ja mikä on silleen mulle jotenkin tärkeää.

Joo, just se, että se oppiminen on pääasia, että sitten myös kun on montaa kurssia jonkun tietyn periodin aikana, niin joskus täytyy pakollisesti priorisoida jotain tiettyjä kursseja ja vaan ottaa se L sitten jostain toisesta.

Että mulla oli muun muassa joku viime vuonna paleografian kurssi, joka mua tosiaan kiinnosti tosi paljon, mutta kun mulla oli myös muita kursseja niin paljon ja mun täytyy keskittyä niihin, niin sitten se meni vähän huonommin.

Mutta mä silti opin sen, mitä mä halusin oppia sieltä, joten se oli mulle se tärkein asia.

Joo, just niin kuin toi, että lukiossa ehkä silleen, siis se on aika helppoa ehkä vielä siellä ja ehkä siinä iässä ja ehkä muiden opiskelijoiden takia miettii tosi paljon niitä omia arvosanoja.

Ja jotenkin, että ehkä itsekin sitten miettii aika paljonkin lukiossa silloin tällä niitä arvosanoja, tai varsinkin sitten ehkä niitä ylppäriarvosanoja ainakin.

Niin ei sitten täällä tietty toivoisi, että menee hyvin kurssit, mutta ehkä se on just enemmän sekin, että kun meistäkin tulee sellaisia asiantuntijoita,

että me ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin, niin kyllähän sitä nyt haluaisit osata kanssa asioita.

Ja just kun on motivaatio opiskella sitä omaa alaa, niin sitten haluaa myös oikeastaan oppia siitä.

Että ei yliopistossa, kun niillä arvosanoilla ei ole oikein merkitystä enää kuin vain just jossain tietyissä tilanteissa.

Niin ei niitä kyllä tule mietittyä niin paljon ja monet ystävätkin, ketkä on sitten ehkä ollut semmosia koulua orientoituneita lukiossa,

niin on sitten vähän pystynyt rentoutumaan enemmän yliopistossa.

Joo, kun ei kukaan silleen tavallaan kato sun yliopiston arvosana ja sit kun sä valmistut, kun ei kukaan kato sitäkään, että mikä sun kandidaatin tutkielman arvosana on ollut, tai maisterin, kun ne kattoo sitä, että aah, sä oot tehnyt tän ja sä oot valmistunut täältä, että se riippuu vaan siitä, että miten sä jotenkin itse esität sen sun osaamisen, ja sit kun oppii ne, niin se on silleen valtti.

Mutta otetaan nyt lopuksi vielä vähän vinkkejä opiskeluun. Mä tiedän, että mä olisin ehkä ainakin halunnut silloin lukiolaisen tietää tästä opiskeluarjesta ja ehkä meillä on jotain yliopisto-opiskelijakuuntelijoita, jotka kaipaavat vähän vinkkejä tähän opiskeluun.

Niin Elsa, mikä olisi vaikka sulta joku vinkki tähän opiskeluun?

No mun ainakin itse ehdoton must-have-vinkki on, että vaihda paikkaa, missä sä opiskelet.

Tärkeintä on mulle monesti, että lähtee vaikka pois kotoota.

Se, että pelkästään vaihtaa ympäristöä, niin auttaa jo ihan sikana jotenkin motivoimaan.

Ja sitten, että ei aina mene samaan kirjaston penkkiä opiskelemaan, vaan että välillä vaihtaa kirjastoa ja kirjaston penkkiä.

Se ainakin auttaa mua monesti.

Arkikin pysyy mielenkiintoisempana kun oot eri mestoissa

Onko teillä muilla jotain?

No, mulle ehkä semmoinen aikataulutus. Sillä se kuulostaa tosi kliseeltä, että aikatauluta, mutta se on totta. Mä en silleen pystyisi mihinkään, ellei mulla olisi jotenkin, mulla on varmaan seitsemän eri väri koodattuun kalenteriin mun kännykän kalenterin niin kuin siinä sovelluksessa, ja mä käytän niitä kaikki silleen about päivittäin, ja mä en siis selviäisi, ellei mulla olisi kaikki silleen kalenterissa, kun mä olisin silleen jotenkin aivan pihalla.

Seuraava podcast-jakso on Ruun vinkit aikataulutukseen, mä ainakin kuuntelen.

Onko Janette sulla oli joku vinkki, mitä sä tykkäät tehdä?

No just noi on hyviä. Tykkään käydä myös lenkeillä, jos ei kulje ajatukset, niin sitten vaan lähden ulos. Jotenkin jos teen vähän pitempää tekstiä, niin sitten on pakko vähän ottaa semmoista tilaa siitä, tulla uudestaan sen eteen, ääreen. Mutta kannattaa opiskella myös kavereiden kanssa.

Joo, kyllä noi on tosi hyviä. Ja sitten ehkä se klassinen "pomodoro".

Eli jotenkin itsellä tulee kyllä sitä, että mulla saattaa tulla ihan hyvä flow-tila ja sitten mä saatan keskittyä tosi pitkään. Ja se on toisaalta hyvä ja asiat etenee, mutta sitten mulla tulee yhtäkkiä semmoinen tosi iso ähky. Ja sitten pidän ihan pitkän tauon ja scrollaan puhelinta.

Niin sit just se, että tekee vaikka 25 minua opiskelua ja viisi minua taukoa ja vaikka koittaa olla ottamatta sitä puhelinta, että lukee vaikka vähän jotain lehteä tai jotain silleen, että ei vähän jämähdä siihen tauolle.

Ja toi on tosi hyvä kans silleen, jos opiskelee kavereiden kanssa. Tai että mä tiedän itestäni sen, että mä oon ihan hirveä silleen höpöttäjä ja jos mulla on vaan mahdollisuus, niin mä höpötän.

Niin sitten, että on se pomodoro, niin sitten on se tavallaan kaverin kanssa 25 minua, kun sä oikeasti keskityt.

Ja sitten ei ole viisi minuuttia aikaa, vaan silleen puhuu jostain ihan muusta.

Totta.

Mutta kiitos näistä vinkeistä.

Kiitos tästä keskustelusta.

Seuraavassa jaksossa me keskustellaan siitä, mitä me oltaisiin haluttu tietää työstä ja urasta.

Kuullaan siis silloin.

Moikka!

Moikka!

Moi moi!

Hei hei!