STUDYcast: Mitä me oltais haluttu tietää työstä ja urasta?

Minkälaista on yliopistossa opiskeleminen? Nouseeko opiskellessa uusia ammattihaaveita esiin, ja miksi? Kuinka tärkeä on opiskelijaidentiteetti yliopistolaisille? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin perehtyvät neljä opiskelijalähettilästä kolmiosaisessa Studycastin sarjassa “Mitä me oltais haluttu tietää?”. Mediatutkimuksen opiskelija Elsa, historian opiskelija Janette, poliittisen historian opiskelija Kristiina ja kirjallisuustieteiden opiskelija Ruu käyvät läpi toisessa jaksossa sitä, mitä he olisivat halunneet tietää urahaaveista ja -poluista ennen yliopistoa. 

Jakson tekstivastine

Moi ja tervetuloa Studycastin pariin! Tämä on kolmiosaisen sarjan toinen osa, jossa keskustellaan siitä, mitä me oltaisiin haluttu tietää ennen yliopistoa.

Tänään puhutaan siitä, mitä me oltaisiin haluttu tietää urahaaveista.

Studiossa puhumassa Janette, historian opiskelija, Ruu, kirjallisuuden opiskelija, Elsa, mediatutkimuksen opiskelija ja Kristiina, poliittisen historian opiskelija.

No niin. Käydään ensin läpi, mihin meidän aloilta työllistyy.

Silleen yleisesti. Itse olen jo lukiossa katsellut näitä töissä.fi-sivustoa, että mihinköhän pääsisi ehkä, jos menee historiaa opiskelemaan.

Ja se number one juttu oli tietysti opettaja. Ja mä olin heti silleen, että mä en halua olla opettaja. Mutta sitten siellä oli myös muita tämmöistä viestintää ja jotkut on päätynyt kirjastoihin, museoihin, niin ne kiinnosti mua.

Joo. Meillä on kirjallisuustieteissä aika sama, että se ykkönen on aina opettaja. Kirjallisuustieteilijöistä tulee äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijoita yleensä.

Ja sitten tosi monesta tulee päätyä kustannusalalle, että tunnen meiltä valmistuneita, jotka on esimerkiksi kustannuspäälliköitä.

Sitten on ihan peruskustannustoimittajia ja sitten kirjastoihin menee myös paljon.

Periaatteessa kaikki, mihin liittyy kirjat, niin meiltä voi työllistyä kyllä.

Meillä on mediassa myös tosi laajat työmahdollisuudet.

Mäkin olen katsonut noita töissä.fi.

En tosiaan kyllä lukiossa vielä tiennyt tämmöisen olemassa olosta, mutta opin tuossa hetki sitten. Aika paljon kulttuuri ja tapahtuma-aloille, sitten on tietenkin media-alaa, elokuva-alan eri tehtäviin, sitten on erilaisia projektijohtajia ja viestintä on myös yksi haara ja riippuu ihan mitä mediassa opiskelee, niin sen mukaan vähän mennään.

Joo, ja poliittisessa historiassa kanssa ei ole mitään yksittäistä työpaikkaa tai juttuu, mihin mennään. Samalla tavalla kuin teillä, niin meistäkin tulee just asiantuntijoita ja generalisteja, eli tämmöisiä yleispäteviä.

Mutta meiltä lähtee tosi paljon julkiselle sektorille, esim. valtiolle töihin, ministeriöihin. Jotkut on lähtenyt vaikka kansainvälisesti tehtäviin vaikka suurlähetystöihinkin, toimittajiksi, viestintään.

Tosi laajasti kyllä eri paikkoihin, mutta ehkä aika vähän meiltä menee yksityiselle sektorille.

No niin, mutta tietysti meillä on aikaisemmin ollut jotain tiettyjä urahaaveita tai jotain ammattihaaveita, niin mitä on ne työtehtävät tai paikat, mihin haluatte päästä ja miten ne eroaa aikaisemmista haaveista?

No mä haluun olla kirjallisuuden tutkija. Sitten kun mä oon mun maisterin tehnyt niin väitöskirjatutkijaksi toivon pääseväni ja sitten sieltä pikkuhiljaa yliopiston portaita kiipeän ylöspäin, niin sitten mä haluan joskus olla professori, kirjallisuustieteen professori.

Niin se on kyllä ihan tosi erilainen, että mihin mä ajattelin, että mä päädyn, että silloin kun mä yliopistossa aloitin, niin mä olin aivan varma, että kustannusala on mun paikka, mutta sit mä olin opiskellut ehkä silleen pari-kolme kuukautta, josta mä olisin, että ei vitsi, että tutkimustyö on se, mitä mä haluan tehdä, ja kyllä se on koko ajan vaan vahvistunut mun opintojen ajan.

Tietty sitten lukiossa esimerkiksi mä haaveilin juristin urasta ja sitten mä mietin, että mä olisin lähtenyt kauppikseen, mutta sitten mä tulin siihen tulokseen, että ehkä se on hyvä silleen, että mä seuraan tavallaan mun sydämen ääntä siinä, mitä mä opiskelen, koska sitten ihan sama mitä töitä mä teen, niin se tulee jotenkin olemaan mulle mukavaa ja mielekästä.

Joo, mulla oli sama kyllä toi, että mä halusin seurata sitä, mikä kiinnostaa, koska muakin eka kiinnosti just kauppis.

Koska se oli vähän, mä en oikein tiennyt, mikä mua kiinnostaa, niin sitten ajattelin, että se on semmoinen hyvä yleinen väylä moneen paikkaan.

Mutta mä oon tosi iloinen, että mä tulin opiskeleen poliittista historiaa, koska mä uskon, että mä tuun pääsemään täältä tehtäviin, mitkä sopii paremmin mulle.

Ja jäi tossa aikaisemmin sanomatta, että useasti kans meidän alalta lähdetään vaikka järjestösektorille.

Ja se on semmoinen sektori, mikä kiinnostaa mua nyt esim. aika paljon, että mä haluaisin ehkä tehdä jotain oman arvopohjaan liittyvää työtä vaikka hyväntekeväisyysjärjestöissä ja mua kiinnostaa aika paljon nyt kaikki viestinnälliset työtehtävät.

Mutta mä oon tosi avoin vielä testaa tosi monia eri juttuja ja nimenomaan testaamaan ja katsomaan, että mistä mä oikeasti tykkään.

Ja varmasti nämä mun haaveet vaikka työskentelystä hyväntekeväisyydessä eroo aika paljonkin niistä, mitä mulla on ollut yliopistoajan alussa tai lapsena.

Musta tuntuu, että yliopistoajan alussa kiinnosti tosi paljon semmoset niin sanotusti kovan politiikan tehtävät,

mitkä tosi monia saattaa kiinnostaa, kun tulee opiskelemaan meille.

Ulkopolitiikka ja ulkoministeriö ja tämmösiä.

Vaikka ne on edellään mun mielestä ihan sika mielenkiintoisia,

niin mä oon avartanut kyllä tota mun näkökulmaa aika paljon tässä opiskelujen aikana,

kun oon päässyt kuulemaan vaikka meidän alumneilta, että mitä he tekevät.

Ja sitten just lapsena halusin olla joku supertähti tyylisesti tai joku, no tyyli oikeasti joku presidentti.

Nöyrä haave.

Tai sitten joskus mä halusin olla töissä jossain kaupassa.

Mulla ei ikinä ollut mitään sellaista tiettyä haavetta tai urapolkuhaaveita, mutta tässä ne nyt opiskelujen aikana on pikkuhiljaa tullut.

Joo, mullakin on se, että mulla ei ole missään kohtaa ollut oikein ennenkään yliopistoa mitään selkeää, mihin haluaa. Mä muistan, että kun just haki tälle omalle tutkinnolleen, että tämä vaikutti sellaiselta, mistä pystyy tosi moneen juttuun menemään ja että vaan kiinnostaa noi aiheet ylipäätänsä.

että se on mua motivoitunut aikaisemmin hakemaan tänne.

Mutta mä huomaan, että mulla on mielenkiinnon kohteet selkeästi,

että mitä mä opiskelen on myös muuttunut tässä puolentoista vuoden aikana.

Aikaisemmin oli vaikka enemmän kiinnostunut jo populaarikulttuurista

ja miettiä, että olisi voinut työskennellä sen parissa mahdollisesti myöhemmin.

Mutta sitten taas tällä hetkellä mua kiinnostaa vaikka mediateknologia

ihan paljon enemmän, vaikka joku tekoäly ja tuommoisen mukana.

Se on ainakin mulla konkreettisesti muuttunut ja varmaan muuttaa myös

niin kuin ura-asioita sitten.

Joo.

No itselläni ei ole ollut sinänsä myöskään mitään semmoista selkeää urapolkua, jota olen halunnut mennä. Mutta tietysti lapsena haaveilin, että olisin joko prinsessa, ninja tai laulaja. Valitettavasti mikään niistä ei oikein ole silleen mun saavutettavissa. Tai no en tiedä, voisin olla ninja.

Kyllä sä voit olla ninja.

Niin, mutta halusin toisaalta olla myös arkeologi, mutta kun tänne tulin opiskelemaan, kokeilin sitä arkeologian kursseja, mä oon silleen, no en mä nyt välttämättä.

Ja sit mä oon vaan pitäytynyt tässä historiassa, että mä oon just lähtenyt opiskelemaan semmosia asioita, jotka mua kiinnostaa ja sitten siitä se on vähän lähtenyt eteenpäin, että nykyään kiinnostaa esimerkiksi arkistoala ja museoala.

Mutta toi on kyllä hyvä, että menee tavallaan omien mielenkiinnon kohteiden mukaan, koska sillä pääsee pitkälle.

Joo, samaa mieltä.

Se on mun mielestä upeata, miten yliopistot tarjoaa niin monipuolista opetusta ja kaikkia tuommoista, että sinne mielenkiinnon kohteet oikeasti muuttuvat.

Mä tulin tänne ja luulin, että mä tykkään meemeistä, mutta nykyään mä oon kiinnostunutkin tekoälystä ja mä oon ihan niin kuin, että mies on ihan muuttunut.

Jep.

No kun se on kyllä, että meilläkin kirjallisuustieteissä jotenkin ajattelisi, että olisi vaan silleen, luetaan kirjoja.

Mutta on kyllä niin paljon kaikkea, mitä mä en edes tajunnut, että voi opiskella, mikä on alkanut kiinnostaa.

Musta se on hullua, että me ollaan kursseilla mietitty jotain somepostausten tarinallista aspektia.

Ja se on musta jotenkin tosi mielenkiintoista.

Enkä olisi tajunnut, että sitä voi opiskella, ellen olisi mennyt tavallaan oman mielenkiinnon perässä.

Että seuraa sydäntäs.

Joo, että ehkä olisi halunnut tietää aikaisemmin, että ei tarvitse tietää, mikä susta tulee.

Että se oikeasti kehittyy tässä tämän opiskeluaikana ja sinä itse kehityt ja sinun ymmärrys siitä, että alasta kehittyy ihan todella paljon.

Ja välillä tuntuu siltä, että kaikilla on tosi selkeät asiat, että mitä ne on tullut tänne tekemään.

Kaikilla on jo kirjoitettu ylös ja ne menee sitä kohti.

Vaikka oikeasti minusta tuntuu, että todellisuudessa tosi moni on vielä tosi hukassa siitä, että mitä ne haluaa tehdä ja kaikkea tuommoista.

Ja se on enemmän kuin fine.

Joo, mä muistan, mä olin mun ekana vuonna jotenkin ihan paniikissa, kun porukka oli silleen, että joo, mä tiiän tasan, että musta tulee kustannustoimittaja tai musta tulee opettaja.

Ja mä olin silleen, että mä tulin tänne vaan sen takia, että mä ajattelin, että tätä on mielenkiintoista opiskella.

Joo, sama.

Ja että ehkä joku kustannustoimittaja voisi olla, jees.

Ja sitten yhtäkkiä mä oonkin menossa ihan eri suuntaan ja mä oon 150 prosenttisen varma, että se on mulle se oikea paikka mennä.

Toi on siistii, joo. Kiitos.

Niin, ja mustakin.

Mutta teillä on joitain tämmöisiä ura-ammatteja, joihin te pyritte pääsemään, niin onko teillä jotain ideaa, että miten te pääsette niihin?

No musta tuntuu, että mun tämä tämmöinen urapolku on ehkä meistä kaikista selkein, jos miettii sitä, että mihin mä pyrin.

Koska se on tosiaan se tutkijan ura ja sitten sieltä joskus yliopistolehtoriksi ja yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi.

Ja käytännössä mä tiiän tasan, että miten se onnistuu, tai kuulostaa tosi helpolta, että väikkärin tutkijan paikka maisterin jälkeen, sitten siihen väikkärin joku rahoitus, että mulla on mahdollisuus jatkaa niitä opintoja ja sitten sen jälkeen yliopistolta vira.

Mutta käytännössähän toi on siis ihan tosi paljon vaikeampaa, eikä se ole niin silleen jotenkin simppeliä, mutta mä oon jotenkin päättänyt, että mä pidän sen mahdollisimman yksinkertaistettuna itselleni, että sitten se ei tunnu jotenkin semmoiselta ylitsepääsemättömältä, kun se on kuitenkin tavallaan mun semmoinen unelma-ammatti ja mulla periaatteessa ei ole mitään B-suunnitelmaa, että toi on se, mihin mä menen.

Ja mä aion yrittää niin kauan, että mä pääsen sinne.

Ja että ehkä jotenkin mä oon vaan pyrkinyt siihen, että mä näytän mun opinnoissa sen, miten jotenkin motivoitunut mä oon.

Ja että mä osaan sen, mitä mä teen.

Ja silleen luotan siihen omaan tekemiseen.

Ja se on mulle ehkä ollut tähän mennessä sillä lailla tärkein.

Että mä oon kuullut useamman kerran just jotenkin sillä lailla, että sä kuulostat siltä, että sä tiedät, missä sä puhut.

Ja se on mulle ollut semmoinen tärkein meriitti siihen, että mä uskon siihen, että mä pääsen sinne mun uralla, minne mä haluan.

Että mä kuulostan muille siltä, että mä tiedän mistä mä puhun.

No siis jos kuulostaa, että jos joku noihin ammatteihin pääsee, niin se on Ruu sinä.

Jes!

Ja siis musta tuntuu, että nimenomaan se, että on joku päämäärä, että on joku semmoinen

niinku, että ylipäänsä se, että sulla on joku paikka, mitä kohti sä meet, niin se tekee susta niin paljon motivoituneen oloisen, vaikka sä oot just tästä tutkijan ammatista.

Itellä ei ehkä vielä silleen, että nyt mulla tuntuu, että mä vasta sain vähän tällaista selkeyttä tähän, että mihin just e-sektorille mä haluaisin pyrkiä ja minkä tyylisiin tehtäviin, mutta siitä ehkä tässä yliopistoaikoinaankin pystyy jo yrittää kerryttää sitä kokemusta, mikä kiinnostaa.

Ja puhutaan seuraavassa jaksossa enemmän näistä, mitä voi tehdä yliopistossa vapaa-ajalla.

Mutta esimerkiksi nyt yksi syy, minkä takia mä halusin testaa tätä Utulähettilään hommaa, oli, koska tässä voi

vähän saada sellaista viestinnällistä kokemusta, mikä voi silleen, mä voin vähän testaa, kiinnostaako nämä jutut mua nyt tässä, ja olisiko tämä sitten jotain, mitä mä voisin haluta tehdä tulevaisuudessa, ja mitä mä voisin vaikka käyttää CV-ssäkin esimerkiksi.

Mutta sitten taas

Mun suunta varmaan tästä seuraavaksi kuitenkin, että miten mä pääsisin noihin hommiin,

mitkä mua kiinnostaa, on siis vaan just, että mä saisin harkan jostain.

Tämä työtilanne on tällä hetkellä aika huono Suomessa, ehkä kaikille aloilla.

Ja kilpailua varsinkin harkkapaikoissa tuntuu olevan oikeasti aika paljon.

Joten mä olisin tosi kiitollinen ihan kaikenlaisista harkoista, kaikenlaisissa paikoissa, mutta tietenkin yrittää saada semmoisen harkon just esim. järjestösektorilta, missä voisi testata sitä viestintää.

Ja sitten koittaa verkostoituu ehkä, vaikka se on vähän sellainen ärsyttävä sana.

Se on ärsyttävä sana, mutta sitten se on todettu toimivaksi ainakin paikoittain.

Joo, ja ehkä jotenkin, en mä tiedä, ehkä vaan se, että sä saat jotain muita tyyppejä sun elämään sieltä työpaikalta ja sä voit silleen kysellä niiltä.

Se verkostoituminen ei välttämättä oikeasti omasta mielestä tarkoita aina sitä, että sä menet jollekin tuntemattomalle ihmiselle antaa sun jotain käyntikorttia tyylisesti.

Mutta joo, että olisi kiva saada se yksi harkka ja sitten ehkä toivottavasti sitä kautta voisi jatkaa tai saada vaikka toisen harkan tai päästä sitten jossain väestöihin.

Minkälaisia kokemuksia teillä on nyt ollut tämän hetken työllistymistilanteesta?

Tai millä tavalla teidän alalla puhutaan asiasta?

No meillä, no siis ylipäätään musta tuntuu, että meidän alalla ainakin Turun yliopistossa, niin me ollaan optimistisen toiveikkaita aina oltu.

Ja sit jotenkin musta tuntuu, että mun lähipiirissä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka on tavallaan saanut tosi hyviä työmahdollisuuksia.

että mun yksi kaveri oli yhdellä kustantamolla kesällä harkassa, ja sitten se sai sieltä ihan vakituisen freelancerin paikan, niin on silleen tavallaan porukkaa, kenellä on käynyt tosi hyvin, niin sitten musta tuntuu, että vaikka silloin realistisesti mä tiedän, kuinka huono jotenkin työtilanne on, ja että mä en esimerkiksi ole vielä saanut oman alan harkkaa, niin mulla on silleen jotenkin silleen hullulla tavalla vahva luotto siihen, että kyllä se semmoinen tulee vielä.

Joo, ja mun mielestä toi on tosi tärkeää tuota toivoa, koska jos ei käytännössä ole toivoa siihen juttuun, mitä tekee, niin mitä varten sä teet sitten mitä, niin toi on kyllä hyvä.

Niin, että ei kannata katsoa niitä tilastoja niin silleen, että okei, tänne uralle, tänne alalle ei ole kamala hyvä työtilanne, niin ei mun kannata edes hakea.

Mutta jos sua oikeasti motivoi se, niin mene, haaveile, mene tekemään sitä.

Ja kun tuossakin se on niin paljon kyse, siis ihan hirveät sanot tälleen, mutta siitä, että miten sä jotenkin brändäät itsesi tai osaat markkinoida sitä sun osaamista. Ehkä se oman osaamisen markkinointi on se, että tulevaisuuden taito oikeasti, että pitää handlata tuommoista.

Ja sitten mun mielestä tuossa, mitä Janetta sanoi just tuosta, että ei kannata katsoa niitä tilastoja siitä, että mihin vaikka työllistyn, niin mun mielestä kannattaa muistaa myös se, että yliopistoihin tai ammattikorkeaan otetaan opiskelijoita tietyn määrän.

niin myös vähän sen mukaan, että kuinka paljon tulee sinne työmarkkinoille.

Ehkä myöskin se, että vaikka poliittisen historian alalle ei oteta välttämättä ihan hirveästi työntekijöitä,

mutta se tarkoittaa myös, että niitä työntekijöitä lähtee sinne työmarkkinoille vähemmän.

Jos sinua oikeasti kiinnostaa joku ala ja sä oot motivoitunut siihen,

niin mun mielestä sitä kannattaa mieluummin seurata kuin sitä työllistymistä.

Ja just ehkä itse olen huomannut, kyllä vaikka nyt tässä, että itse olen hakenut vasta tässä viime aikoina muutamaa harkkaa, mutta ei ole vielä kuulunut mitään.

Vielä.

Mutta kyllä mullakin toivoo se, että kyllä musta tuntuu, että ihan jatkuvasti joku saa jonkun paikan.

Kyllä joku aina sinne pääsee.

Jep, että jotenkin, kyllä minulla ei ole yhtään sellainen olo, että en vaikka tulisi saamaan mitään paikkaa tai mitään vastaavaa, että kyllähän niin koko ajan joku saa, mutta sitten samalla on meilläkin kyllä puhetta siitä just, että se työtilanne on nyt heikko ja että noihin on paljon kilpailua ja että moni on sitten joutunut hakea oikeasti tosi pitkään tai tosi montaa eri paikkaa.

Ja se nyt on tällä hetkellä ehkä se realiteetti vaan, että ei sillä nyt mahda vielä mitään.

Mutta tosiaan, vaikka ei tälleen valmistumisenkaan jälkeen tai ei saisi harkkaa, niin ei pääse sille alalle, mitä olisi toivonut, niin se urapolku on kuitenkin koko elämän kestävää.

Että tosiaan kannattaa haaveilla työelämästä, vaikka se tuntuu tällä hetkellä vähän masentavalta.

Ja elämä ei ole silleen lineaarista myöskään, että mennään opiskelemaan ja sitten mennään heti töihin. Harvalla se menee vaikka justiinsa ihan noin täydellisestikään ja kaikkia tommosia. Tähän kuuluu monia eri ylämäkiä ja alamäkiä ja monia eri polkuja ja reittejä eri työpaikkoihin.

Ja kun miettii sitä, että yliopiston jälkeenkin me tullaan olemaan töissä joku mitä 40-50 vuotta, ei sillä ole niin kiire päästä saman tien välttämättä johonkin loppuelämän paikkaan.

Ja se vaihtuvuus työpaikoissa on nykyään aika suurta.

Aika monilla aloilla saattaa tehdä just semmoisia vaikka kolmen-viiden vuoden pätkiä.

Ja sit sä lähdet testaamaan jotain toista työpaikkaa tai sä oot jossain hankkeessa tai projektissa mukana sen verran.

Että jotenkin just nimenomaan toi kiire on ehkä semmoinen, että ehkä opiskelijoille, mutta sit myös tuleville hakijoille. Että ei ole sillä tavalla mikään kiire. Että kyllä kaikki pääsee johonkin varmasti.  

Ja sitten tavallaan ehkä mun semmonen... ajatus, mikä tässä kaikessa, mitä mä teen vallitsee, on se, että kiireessä ei tavallaan kerkeä, no just niin kuin puhuttiin alussa kuin aikaisemmin verkostoitumisesta, niin jos sulla on kauhea kiire, niin sä et kerkeä tavallaan tutustua ihmisiin sun ympärillä ylipäätään, koska kaikki ne tavallaan sun tulevat ja tämänhetkiset opiskelukaverit on sitä sun verkostoa, mitä sä rakennat. Ja sama pätee silleen työelämään, että jos sulla on kauhea kiire koko aika, niin et sä kerkeä tutustua ihmisiin ja jotenkin rakentaa ympärille sellaista verkostoa, missä sä tunnet paljon ihmisiä ja pystyt kyselemään, että millaista tää työ on ja millaista nää asiat on, mitä te teette.

Joo, kyllä ehdottomasti toi, että panostaa myös vaikka niihin sosiaalisiin suhteisiin tässä yliopistoaikana, niin ne on just sun, nää kaverit, ketkä voi olla nimenomaan näitä verkostoja, että nimenomaan just se, että sä menet puhua jollekin tuntemattomille ihmisille, niin Niin on ehkä niistä verkostoista tulee ihan sika paljon pienemmät kuin ne, mitä sä saat tässä yliopistoaikana. Niin kyllähän siihen kannattaa keskittyä.

Ja just ehkä se, että on sitä sosiaalista elämää ja juttelee kavereille ja tälleen, niin se pitää inspiroituneena just näistä työjutuista kanssa.

Ja mun mielestä on myös tosi tärkeää, että pysyy sillä toiveikkaan ja inspiroituneena.

Koska se helpottaa myös sitä oman alan opiskelua tosi paljon.

Joo. Ihan se tolleen, että läheisten rakkaus kulminoituu tähänkin ja chillatkaa, eläkää hetkessä.

Kyllä. Mutta tosiaan on hyvä haaveilla työelämästä kaiken tämän keskellä ja kun on niitä haaveita ja unelmia, ne vie eteenpäin, ne motivoi.

Ja vaikka mulla ei ole vielä selkeätä polkua, eikä välttämättä Elsallakaan, niin silti on semmoinen motivaatio löytää se jokin paikka, joka tuntuu omalta.

Mutta jos ei tule enempää vinkkejä, niin kiitos keskustelusta.

Ja seuraavassa jaksossa keskustelumme siitä, mitä olisimme halunneet tietää vapaa-ajasta opiskelijana ja opiskelija-identiteetistä.

Kuullaan silloin.

Hei hei!

Moikka!

Moro!