Tavallisesti lapsen ominaisuuksien kehittymisen ajatellaan alkavan syntymässä tai aikaisintaan raskauden aikana. Tosiasiassa kehitys alkaa jo paljon aiemmin – isän kiveksessä. Kiveksessä ja lisäkiveksessä kehittyvät siittiöt kerryttävät sisäänsä tietoa miehen elinympäristöstä ja -tavoista. Kypsä siittiö vie kerätyn tiedon mukanaan munasoluun hedelmöityksessä. Tämä tieto osaltaan vaikuttaa lapsen kehitykseen niin raskauden aikana kuin syntymän jälkeenkin. Yhtä lailla kehitys toki alkaa myös äidin munasarjassa munasolujen kypsyessä – siittiöiden ainutlaatuisuus vain on voittanut minun tieteellisen huomioni.
Siittiöiden muodostuminen todellakin on ainutlaatuinen biologinen prosessi. Yli kaksi kuukautta kestävään prosessiin sisältyy useita solunjakautumisia sekä dramaattinen muodonmuutos pyöreästä pitkulaiseksi ja hännäkkääksi siittiösoluksi. Tämän jälkeen kiveksestä poistuneet epäkypsät siittiöt kehittävät uintikyvyn, kun ne kulkevat lisäkiveksen läpi noin kahden viikon ajan. Siittiöt kypsyvät lopullisesti vasta ejakulaation jälkeen, kun ne matkaavat naisen elimistön läpi kohti munasolua ja tunkeutuvat siihen. Poikkeuksellisen monivaiheisen kehityksensä aikana siittiöt ovat hyvin alttiita ympäristönsä muutoksille.
On mahdollista, että osa sairauksistamme ja ominaisuuksistamme selittyy esi-isiemme kokemuksilla.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että miehen erilaiset ympäristötekijät, kuten ruokavalio, ympäristömyrkyt ja psyykkinen stressi, voivat muuttaa siittiön molekyylitason koostumusta. Näitä muutoksia kutsutaan epigeneettisiksi muutoksiksi, sillä ympäristötekijät eivät yleensä muuta siittiöiden sisältämän DNA:n geneettistä koodia eli aiheuta mutaatioita, vaan muutosten kohteena ovat geenien toimintaa säätelevät molekyylit. Nämä molekyylit toimivat kuin elokuvan ohjaaja, joka päättää, miten käsikirjoitusta (geneettinen koodi) tulkitaan missäkin kohtauksessa, muuttamatta käsikirjoituksen sisältöä.
Siittiön epigeneettisten muutosten on havaittu olevan yhteydessä jälkeläisten terveyteen. Kokeelliset tutkimukset ovat vahvistaneet, että siittiön munasoluun vapauttama epigeneettinen koodi voi vaikuttaa uuden yksilön kehitykseen säätelemällä kehitykselle tärkeiden geenien toimintaa. Nämä vaikutukset voivat näkyä vielä aikuisenkin yksilön ominaisuuksissa.
Tämänhetkisen tieteellisen tiedon perusteella voisikin siis ehdottaa, että siittiöt tallentavat epigeneettiseen muistiinsa aivan kaiken miehen elämässä tapahtuneen ja välittävät tiedon jälkeläisille. Peritty epigeneettinen tieto taas vaikuttaa jälkeläisten terveyteen ja käyttäytymiseen läpi elämän. Todennäköistä on, että viesti siirtyy myös yli useiden sukupolvien, sillä vanhempien epigeneettiset koodit usein toistuvat myös jälkeläisten sukusoluissa ja periytyvät näin edelleen seuraavalle sukupolvelle.
On siis mahdollista, että osa meidän kaikkien sairauksistamme ja ominaisuuksistamme selittyy esi-isiemme kokemuksilla. Toisaalta kaikki se, mitä teemme nyt, voi siittiöiden muistin välityksellä vaikuttaa jälkeläistemme elämään – sekä koko ihmislajin kehitykseen – vielä lukemattomien sukupolvien ajan. Siinäpä on kylliksi vastuuta yhdelle ihmiselle, saati yhdelle siittiölle.
Samuli Laasanen
Kirjoittaja on molekyylilääketieteen väitöskirjatutkija, joka pyrkii selvittämään siittiön RNA-molekyylien roolia ympäristöaltistusten ylisukupolvisissa vaikutuksissa sekä miehen hedelmättömyydessä.
