Väitös (biolääketiede): LL Anna-Riina Koskenniemi
LL Anna-Riina Koskenniemi esittää väitöskirjansa ”Uudet histopatologiset ennustetekijät pään ja kaulan levyepiteelikarsinooman hoidon ohjauksessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 24.6.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Veli-Matti Kosma (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Noora Kotaja (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on biolääketiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Pään ja kaulan alueen limakalvosyöpä todetaan usein vasta siinä vaiheessa, kun tauti on jo paikallisesti edennyt. Sitä voidaan hoitaa leikkauksella, sädehoidolla, solunsalpaajilla tai uudemmilla hoidoilla, kuten elimistön puolustusjärjestelmää aktivoivilla immunologisilla hoidoilla. Eri hoitomuotojen oikea-aikaista yhdistämistä tutkitaan, jotta potilaiden ennustetta voitaisiin parantaa. Hoidon valintaa ohjaavia tekijöitä tunnetaan kuitenkin edelleen puutteellisesti.
Väitöskirjassani tutkin kasvaimen ominaisuuksia, joiden avulla pään ja kaulan alueen syöpähoitoja voitaisiin tulevaisuudessa kohdentaa paremmin. Tutkin kemosädehoitoa saaneiden potilaiden kasvainnäytteitä ennen hoitoa ja hoidon jälkeen. Etsin hoitovastetta ennustavia tekijöitä sekä itse syöpäsoluista että kasvaimen lähiympäristöstä, erityisesti immuunipuolustuksen reaktiosta. Tarkastelin muun muassa syöpäsoluja tunnistavia T-soluja sekä PD-L1-proteiinia, joka liittyy kasvaimen kykyyn säädellä immuunivastetta. Lisäksi tutkin, miten kemosädehoito vaikuttaa kasvaimen immuuniympäristöön.
Tutkimuksessa todettiin, että ennen hoitoja kasvaimessa todettu nekroosi eli kuolio liittyi huonompaan vasteeseen kemosädehoidolle. Tekoälypohjainen menetelmä osoittautui toimivaksi kasvainnekroosin tunnistamisessa. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että kemosädehoito voi muuttaa kasvaimen lähiympäristöä myös epäsuotuisaan suuntaan. Osa immuunivasteen piirteistä liittyi myös siihen, miten hyvin kasvain vastasi kemosädehoitoon.
Syöpäsoluista tutkittiin erityisesti DDX4-nimistä proteiinia. Sitä esiintyy tavallisesti vain itusoluissa, mutta sitä voidaan tavata myös syöpäsoluissa. Kun DDX4-geeni poistettiin syöpäsoluista, solujen geenisäätely muuttui ja niiden kyky muodostaa kasvaimia heikkeni solu- ja eläinmalleissa. Potilasnäytteissä DDX4:n esiintyminen liittyi yleisesti huonompaan ennusteeseen. Toisaalta niissä kasvaimissa, joissa DDX4-proteiinia esiintyi ennen hoitoa, vaste kemosädehoitoon oli parempi.
Väitöskirjassani kehitin myös yksinkertaisen kaksiportaisen menetelmän hoitovasteen arviointiin. Menetelmässä huomioidaan sekä jäljellä olevien syöpäsolujen määrä että tietyt perusvärjäyksessä havaittavat puolustusjärjestelmän solut, niin sanotut histiosytaariset jättisolut. Tämä arviointitapa osoittautui luotettavaksi hoitovasteen mittariksi.
Tutkimuksen tulokset voivat tulevaisuudessa tuoda uusia työkaluja pään ja kaulan alueen limakalvosyövän hoidon ohjaukseen. Tämä on tärkeää, sillä taudin ennuste on edenneessä vaiheessa edelleen rajallinen.
