Väitös (biologia): FM Maija Lamppu

FM Maija Lamppu esittää väitöskirjansa ”Ticks and tick-borne pathogens in Finland - Studies on species distribution, pathogen prevalence, and historical Borrelia seroprevalence” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 12.3.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-sali, Arcanuminkuja 1, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Eili Huhtamo (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Veijo Jormalainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on biologia.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Borrelioosin vasta-aineet laskivat suomalaisessa väestössä 50 vuoden aikana, vaikka puutiaisia ja taigapunkkeja kohdataan entistä enemmän ja pohjoisempana.

Turun yliopistossa tehty väitöstutkimus osoittaa, että tärkeimmän puutiaislevitteisen taudinaiheuttajan, Borrelia-bakteerin, pitkäaikaiset vasta-aineet laskivat merkittävästi suomalaisessa väestössä vuosien 1966 ja 2017 välisenä aikana. Tutkimus tuo uutta näkökulmaa puutiaisiin liittyvään lisääntyneeseen huoleen ja puutiaislevitteisten tautien hallintaan.

Puutiaiset ja niiden levittämät taudit ovat kasvava kansanterveydellinen huolenaihe Suomessa, mikä näkyy Lymen borrelioosin (LB) ja puutiaisaivotulehduksen (TBE) tapausmäärien lisääntymisenä.

Väitöskirjatutkija Maija Lamppu selvitti tutkimuksessaan puutiaisten levinneisyyttä Suomessa ja niiden levittämiä taudinaiheuttajia, eli patogeenejä, sekä tärkeimmän puutiaislevitteisen taudinaiheuttajan, Borrelian, vasta-ainemäärissä tapahtuneita muutoksia suomalaisessa väestössä 50 vuoden aikana.

-Tänä päivänä puutiaistutkimus on vilkasta, mutta vielä kaksikymmentä vuotta sitten tutkimus Suomessa oli melko vähäistä ja edellinen puutiaisten levinneisyyttä koskeva tutkimuskin oli julkaistu 60-luvun alussa, Lamppu kertoo.

Puutiaisia havaitaan nykyään pohjoisempana

Väitöskirjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2017, ja sen tavoitteena oli päivittää ihmisille terveydellisesti merkittävien puutiaisten levinneisyysalueet Suomessa, ja kartoittaa puutiaisen (Ixodes ricinus) ja taigapunkin (I. persulcatus) kantamia patogeenejä. Vuonna 2015 järjestetyn valtakunnallisen puutiaiskeräyksen avulla puutiaisen levinneisyysalueista julkaistiin päivitetty kartta, ja ensimmäistä kertaa saatiin myös kattava kartoitus taigapunkin esiintymisestä Suomessa. Tutkimuksessa selvisi, että verrattuna viimeiseen puutiaisten levinneisyyttä koskevaan selvitykseen, puutiaisia havaittiin nyt pohjoisempana. Borrelia-bakteerin esiintyvyys puutiaisissa oli 17 %. Lisäksi havaittiin harvinaisia, maalle uusia ja ihmiselle mahdollisesti haitallisia patogeeneja.

Vasta-aineiden laskun taustalla voi olla Borrelia-bakteerille altistumisen väheneminen sekä aikaisin aloitetut antibioottihoidot

Väitöstutkimuksen toisessa osassa selvitettiin Borrelian IgG-vasta-aineiden esiintyvyyttä suomalaisessa aikuisväestössä neljässä eri aikapisteessä vuosien 1966 ja 2017 välisenä aikana. Nämä vasta-aineet muodostuvat viikkojen tai kuukausien kuluessa tartunnan saamisesta ja voivat pysyä koholla vuosikymmeniä.

-Pitkäaikaisten IgG-vasta-aineiden selvitys kertoo siis väestön kumulatiivisesta altistumisesta Borrelialle. Vuosittaiset borrelioositapaukset kertovat pääosin oireilevista tuoreista altistumisista, ja osa oireilevistakin tartunnoista jää raportoimatta. Kaikki altistumiset eivät myöskään aiheuta oireilevaa borrelioosia, Lamppu sanoo.

Huolimatta puutiaisten esiintymisalueiden laajenemisesta ja sen mukana Borrelian laajasta levinneisyydestä Suomessa, sekä tilastoitujen borrelioositapausten kasvusta viime vuosikymmeninä, tutkimus kuitenkin osoitti, että borrelioosin pitkäaikaiset vasta-aineet olivat laskeneet merkittävästi suomalaisessa väestössä 50 vuoden aikana. Väestön seroprevalenssi oli 25.0 % vuosina 1966-1972, 16.6 % vuosina 1978-1980, 7.4 % vuonna 2000-2001 ja 3.4 % vuonna 2017. Vasta-aineita havaittiin useammin miehillä sekä iäkkäämmillä ihmisillä. Vasta-aineiden esiintyvyydessä havaittiin myös alueellisia eroja, mutta erot tasoittuivat vuoteen 2017 mennessä. Korkeimmat seroprevalenssit havaittiin Helsingin ja Kuopion sairaanhoitopiireissä, ja niissä tapahtui myös suurimmat laskut. Turun sairaanhoitopiirissä seropositiivisuus oli huomattavasti matalampaa. Matalinta seroprevalenssi oli Oulun sairaanhoitopiirissä.

Erityisesti tartunnan alkuvaiheessa annetut antibioottihoidot tutkitusti laskevat vasta-ainemääriä ja ne saattavat jopa estää IgG-vasta-aineiden muodostumisen.

-Rutiininomaiset antibioottihoidot Borrelioosin hoitomuotona alkoivat Suomessa 1990-luvulla, mikä varmasti selittää osaltaan laskeneita vasta-ainemääriä, Lamppu arvioi.

Antibioottihoidot eivät yksinään kuitenkaan riitä selittämään vasta-aineiden laskua, etenkään huomattavaa laskua vuosien 1966 ja 1980 välisenä aikana. Muita mahdollisia selityksiä vasta-aineiden laskuun borrelioosidiagnostiikan kehittymisen ja antibioottihoitojen lisäksi ovat vähentyneet altistukset Borrelialle yhteiskunnallisten muutosten, kuten kaupungistumisen myötä, sekä lisääntyneen tietoisuuden myötä.

-Kansalaisten tietoisuus puutiaisiin liittyvistä riskeistä on kasvanut paljon viime vuosikymmeninä, ja tämä voi näkyä esimerkiksi punkkitarkastusten muodossa, Lamppu sanoo.

Borrelia-bakteerin siirtyminen ihmiseen vaatii noin vuorokauden kiinnittymisajan, ja puutiaisen nopea poistaminen iholta estää hyvin taudin muodostumisen.

Tutkimus korostaakin seurannan sekä kansalaistietoisuuden keskeisyyttä puutiaislevitteisten tautien hallinnassa, tuoden samalla uutta näkökulmaa kasvaneeseen puutiaisten aiheuttamaan huoleen.