Väitös (lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia): LL Jaakko Silvola
LL Jaakko Silvola esittää väitöskirjansa ”Methicillin-resistant Staphylococcus aureus in Southwest Finland; Changing strain types and antimicrobial resistance – methods for outbreak investigation” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.6.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Barbara Holzknecht (Kööpenhaminan yliopisto ja Statens Serum Institute, Tanska) ja kustoksena professori Jukka Hytönen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Staphylococcus aureus on kokkibakteeri, jota noin kolmasosa väestöstä kantaa oireettomasti iholla. Se aiheuttaa tyypillisesti märkäisiä iho- ja pehmytkudosinfektioita, mutta on myös yksi yleisimmistä vakavien bakteeri-infektioiden aiheuttajista. Metisilliiniresistentti S. aureus (MRSA) on bakteerin antibiooteille vastustuskykyinen muoto, joka on tunnistettu jo 1960-luvun alussa. MRSA:n aiheuttamien infektioiden hoito on vaativaa, minkä vuoksi sen esiintymistä seurataan aktiivisesti. MRSA leviää kosketustartunnalla terveydenhuollon laitoksissa ja muualla yhteiskunnassa. Sen aiheuttamat tartuntaketjut syntyvät usein juuri oireettomien kantajien välityksellä.
Väitöskirjatutkimuksessani selvitimme MRSA-bakteerin kantatyyppien ja antibioottiresistenssin muutosta Varsinais-Suomessa vuosina 2007–2016, jolloin MRSA:n ilmaantuvuus alueella lisääntyi voimakkaasti. Tutkimusaineisto kattoi kaikki Varsinais-Suomessa havaitut uudet MRSA-potilastapaukset ja niihin liittyvät bakteerikannat. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi arvioida laboratoriomenetelmien käytettävyyttä ja suorituskykyä MRSA-tartuntaketjujen analytiikassa. Bakteerien kantatyypit tunnistettiin niiden perimän sekvensointiin perustuvin menetelmin.
Tutkimme tarkemmin Suomessa yleistä MRSA t172 -kantatyyppiä. Bakteerikantojen perimän analyysi osoitti, että Varsinais-Suomessa kiertäneet t172-kannat edustivat useita toisistaan eroavia kehityslinjoja, joista osa muodosti aiemmin havaitsemattomia tartuntaketjuja. Suurimpaan tartuntaketjuun liittyi 14 bakteerikantaa, jotka oli eristetty vuosina 2009–2016. Kantoja löytyi niin oireettomien kantajien kuin infektiopotilaiden näytteistä, ja niitä esiintyi sekä sairaaloissa että avohoidossa.
Toisaalta osan t172 -kannoista epäiltiin liittyvän samaan tartuntaketjuun, mutta geneettisellä analyysillä osoitimme kantojen eroavan toisistaan merkittävästi. Havainto haastaa nykyisen rutiinityypitysmenetelmän käytön tartunnanjäljityksessä näillä kannoilla, koska sen tarkkuus ei riitä erottelemaan kantoja toisistaan. Saman MRSA-kehityslinjan esiintyminen vuosien ajan kuvaa moniresistenttien bakteerien torjunnan haastavuutta aktiivisista toimenpiteistä huolimatta.
Tutkimuksessa havaitsimme, että MRSA-kantojen resistenssi useita antibiootteja vastaan lisääntyi. Vähintään kahdelle MRSA-antibiootille resistenttien kantojen osuus noin tuplaantui saavuttaen 39 % tason vuonna 2016. Aiemmin harvinaiset kantatyypit, kuten t034 ja t044, olivat yleisimpiä laajasti moniresistenttejä kantatyyppejä. Varsin harvoin laajasti moniresistentin t172 -kantatyypin esiintyminen taas väheni melko tasaisesti tutkimusjakson loppua kohti. Laajasti moniresistenttejä kantoja havaittiin aiempaa nuoremmilla potilailla erityisesti avohoidossa, ja usein tapaukset liittyivät yhteyksiin ulkomaille.
Perimäanalyysien ohella arvioimme uuden nopean bakteerityypitysmenetelmän (FTIR-spektroskopia) suorituskykyä. Menetelmä osoittautui hieman kokogenomin sekvensointia epätarkemmaksi, mutta sen etuja olivat nopeus ja kustannustehokkuus. Menetelmä voisi soveltua ensivaiheen pikatestiksi, joka tukisi tartunnanjäljitystä ja vähentäisi sekvensoitavien kantojen määrää.
Tuloksemme tuovat esiin laboratoriopohjaisten menetelmien merkityksen MRSA:n torjunnassa. Bakteerin kokogenomin sekvensointi on suorituskyvyltään ensisijainen tyypitysmenetelmä. Analyysin hitaus, tekninen haastavuus ja korkeat kustannukset kuitenkin ylläpitävät tarvetta arvioida uusia menetelmiä.
Viime vuosina MRSA:n ilmaantuvuus Varsinais-Suomessa on pysynyt aiempaa korkeammalla tasolla, ja äskettäin on havaittu viitteitä myös vakavien MRSA-infektioiden yleistymisestä. Hoitosuositusten kannalta on edelleen tarpeen seurata MRSA-kantojen paikallisen antibioottiresistenssin kehitystä. MRSA-löydösten yleistyminen avohoidossa ja aiempaa nuoremmilla potilailla haastaa terveydenhuollon laitoksia painottavaa torjuntastrategiaa - ja korostaa tarvetta nykyaikaisten tehokkaiden tyypitysmenetelmien laajemmalle käyttöönotolle.
