Väitös (filosofia): MA Oskari Sivula
MA Oskari Sivula esittää väitöskirjansa ”Essays in Space Ethics” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.12.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/7853c5ce-91d1-482b-8719-c9dd3096b382/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii tohtori Anders Sandberg (Institutet för framtidsstudier, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Helena Siipi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on filosofia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0457-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Avaruustoiminta on kiihtynyt viime vuosina. Tämä nostaa esille eettisiä kysymyksiä, joita olisi syytä tarkastella hyvissä ajoin. Sivulan avaruusetiikkaa käsittelevä väitöskirja keskittyy erityisesti yhteen tällaiseen kysymykseen: biologiseen kontaminaatioon eli elämän, kuten mikrobien, leviämiseen Maan ulkopuolelle.
Jo 1960-luvulta lähtien on ollut olemassa planeettojen suojelua vaativia sääntöjä avaruuden yleissopimuksen henkeä mukaillen. Keskustelu planeettojen suojelun ympärillä on kuitenkin keskittynyt aurinkokuntamme taivaankappaleisiin, vaikka tulevaisuudessa pystymme todennäköisesti levittämään elämää myös aurinkokuntamme ulkopuolelle. Tämän lisäksi suojelua motivoi lähinnä tutkimuskohteiden varjelu, mutta meillä voi olla myös muita syitä välttää Maan biologisen materiaalin levittämistä avaruuteen.
Väitöskirja tarkastelee erityisesti suunnattua panspermiaa, jolla tarkoitetaan alkeellisten eliöiden tarkoituksellista levittämistä elottomalle taivaankappaleelle pyrkimyksenä muodostaa elonkehä Maan ulkopuolelle. Tällainen elämän kylväminen Maan ulkopuolelle voisi muodostaa ihmiskunnan merkittävimmän kosmisen jalanjäljen. Koska Maassa elämän edellytykset loppuvat aikanaan, ja koska emme tiedä, esiintyykö elämää Maan ulkopuolella, voidaan perustella, että elämää tulisi levittää avaruuteen Maan elämän turvaamiseksi eräänlaisena kosmisena ympäristönsuojeluna.
Tästä huolimatta suunnatulle panspermialle on merkittäviä vastaväitteitä. Keskeisimmät näistä ovat riski vahingon aiheuttamisesta mahdolliselle alkuperäiselle elämälle, sillä varmuutta planeetan elottomuudesta ei (usein) ole, sekä mahdollisuus levittää kärsimystä, jos ajan myötä kylvetylle planeetalle syntyy tuntoisia olentoja.
Näiden vastaväitteiden painoarvo riippuu kuitenkin empiirisistä ja moraalisista epävarmuuksista, jotka ovat vielä ratkaisematta. Näin ollen elämän levittämisen arvo voi osoittautua joko erittäin hyväksi tai huonoksi. Tästä epävarmuudesta johtuen väitöskirjassa esitetään, että elämän kylvämistä tulisi toistaiseksi välttää.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/7853c5ce-91d1-482b-8719-c9dd3096b382/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii tohtori Anders Sandberg (Institutet för framtidsstudier, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Helena Siipi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on filosofia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0457-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Avaruustoiminta on kiihtynyt viime vuosina. Tämä nostaa esille eettisiä kysymyksiä, joita olisi syytä tarkastella hyvissä ajoin. Sivulan avaruusetiikkaa käsittelevä väitöskirja keskittyy erityisesti yhteen tällaiseen kysymykseen: biologiseen kontaminaatioon eli elämän, kuten mikrobien, leviämiseen Maan ulkopuolelle.
Jo 1960-luvulta lähtien on ollut olemassa planeettojen suojelua vaativia sääntöjä avaruuden yleissopimuksen henkeä mukaillen. Keskustelu planeettojen suojelun ympärillä on kuitenkin keskittynyt aurinkokuntamme taivaankappaleisiin, vaikka tulevaisuudessa pystymme todennäköisesti levittämään elämää myös aurinkokuntamme ulkopuolelle. Tämän lisäksi suojelua motivoi lähinnä tutkimuskohteiden varjelu, mutta meillä voi olla myös muita syitä välttää Maan biologisen materiaalin levittämistä avaruuteen.
Väitöskirja tarkastelee erityisesti suunnattua panspermiaa, jolla tarkoitetaan alkeellisten eliöiden tarkoituksellista levittämistä elottomalle taivaankappaleelle pyrkimyksenä muodostaa elonkehä Maan ulkopuolelle. Tällainen elämän kylväminen Maan ulkopuolelle voisi muodostaa ihmiskunnan merkittävimmän kosmisen jalanjäljen. Koska Maassa elämän edellytykset loppuvat aikanaan, ja koska emme tiedä, esiintyykö elämää Maan ulkopuolella, voidaan perustella, että elämää tulisi levittää avaruuteen Maan elämän turvaamiseksi eräänlaisena kosmisena ympäristönsuojeluna.
Tästä huolimatta suunnatulle panspermialle on merkittäviä vastaväitteitä. Keskeisimmät näistä ovat riski vahingon aiheuttamisesta mahdolliselle alkuperäiselle elämälle, sillä varmuutta planeetan elottomuudesta ei (usein) ole, sekä mahdollisuus levittää kärsimystä, jos ajan myötä kylvetylle planeetalle syntyy tuntoisia olentoja.
Näiden vastaväitteiden painoarvo riippuu kuitenkin empiirisistä ja moraalisista epävarmuuksista, jotka ovat vielä ratkaisematta. Näin ollen elämän levittämisen arvo voi osoittautua joko erittäin hyväksi tai huonoksi. Tästä epävarmuudesta johtuen väitöskirjassa esitetään, että elämän kylvämistä tulisi toistaiseksi välttää.
Viestintä