Väitös (hammasprotetiikka ja purentafysiologia): DDS, MS Awab Abdulmajeed
Aika
21.11.2025 klo 12.00 – 16.00
DDS, MS Awab Abdulmajeed esittää väitöskirjansa ”Partially Stabilized Zirconia: Mechanical and Optical Properties and Effect of Chairside Adjustments and Fatiguing” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.11.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Per Vult von Steyern (Pohjoismainen Hammasmateriaalien Instituutti, Norja) ja kustoksena professori Timo Närhi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hammasprotetiikka ja purentafysiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0411-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Monoliittinen yttriumilla osittain stabiloitu zirkonia on laajasti käytössä korjaavassa hammashoidossa sen lujuuden, kulutuskestävyyden, esteettisyyden ja hyvän kudosyhteensopivuuden vuoksi. Lämpötilan vaihtelut, mekaaninen rasitus ja kliinisessä työssä tehtävät muokkaukset voivat kuitenkin vaikuttaa zirkonian mekaanisiin ja optisiin ominaisuuksiin.
Tässä kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten yttriumoksidin määrä, materiaalin paksuus, purentarasitus ja kliiniset muokkaukset vaikuttavat kolmen erilaisen kliinisessä käytössä olevan zirkonian lujuuteen, faasimuutoksiin, pinnan karheuteen ja optisiin ominaisuuksiin. Näytekappaleet testattiin murtolujuustestillä ennen ja jälkeen simuloitua purentarasitusta. Muokkaukset tehtiin joko karkeilla timanttiporilla tai zirkonialle kehitetyllä kiillotusjärjestelmällä. Näytekappaleiden taivutuslujuus mitattiin ISO 6872 -standardin mukaisesti; faasimuutokset ja murtopinnat analysoitiin röntgendiffraktiolla ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Atomivoimamikroskoopin ja spektrofotometrian avulla arvioitiin pinnan karheus, kiilto, läpinäkyvyys ja kontrastisuhde näytemateriaalien käsittelyn jälkeen.
Pienempi yttriumoksidipitoisuus ja suurempi paksuus paransivat merkittävästi murtolujuutta. Ohuemmat näytteet olivat alttiimpia väsymismurtumille. Karkeat timanttimuokkaukset heikensivät materiaalien taivutuslujuutta ja lisäsivät näytekappaleiden monokliinisen faasin määrää. Kiillotus vähensi vaurioita ja faasimuutoksia. Timanttimuokkaukset lisäsivät myös pinnan karheutta ja vähensivät kiiltoa, mutta läpinäkyvyys ja kontrastisuhde säilyivät ennallaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että yttriumoksidipitoisuus ja muokkausmenetelmät vaikuttavat merkittävästi zirkonian ominaisuuksiin. Suurempi yttriumoksidimäärä parantaa läpinäkyvyyttä mutta heikentää lujuutta. Kiillotus säilyttää materiaalin ominaisuudet paremmin kuin pelkkä karkea hionta. Kliinisessä työssä oikeat muokkausmenetelmät ovat olennaisia zirkonian eheyden säilyttämiseksi.
Vastaväittäjänä toimii professori Per Vult von Steyern (Pohjoismainen Hammasmateriaalien Instituutti, Norja) ja kustoksena professori Timo Närhi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hammasprotetiikka ja purentafysiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0411-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Monoliittinen yttriumilla osittain stabiloitu zirkonia on laajasti käytössä korjaavassa hammashoidossa sen lujuuden, kulutuskestävyyden, esteettisyyden ja hyvän kudosyhteensopivuuden vuoksi. Lämpötilan vaihtelut, mekaaninen rasitus ja kliinisessä työssä tehtävät muokkaukset voivat kuitenkin vaikuttaa zirkonian mekaanisiin ja optisiin ominaisuuksiin.
Tässä kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten yttriumoksidin määrä, materiaalin paksuus, purentarasitus ja kliiniset muokkaukset vaikuttavat kolmen erilaisen kliinisessä käytössä olevan zirkonian lujuuteen, faasimuutoksiin, pinnan karheuteen ja optisiin ominaisuuksiin. Näytekappaleet testattiin murtolujuustestillä ennen ja jälkeen simuloitua purentarasitusta. Muokkaukset tehtiin joko karkeilla timanttiporilla tai zirkonialle kehitetyllä kiillotusjärjestelmällä. Näytekappaleiden taivutuslujuus mitattiin ISO 6872 -standardin mukaisesti; faasimuutokset ja murtopinnat analysoitiin röntgendiffraktiolla ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Atomivoimamikroskoopin ja spektrofotometrian avulla arvioitiin pinnan karheus, kiilto, läpinäkyvyys ja kontrastisuhde näytemateriaalien käsittelyn jälkeen.
Pienempi yttriumoksidipitoisuus ja suurempi paksuus paransivat merkittävästi murtolujuutta. Ohuemmat näytteet olivat alttiimpia väsymismurtumille. Karkeat timanttimuokkaukset heikensivät materiaalien taivutuslujuutta ja lisäsivät näytekappaleiden monokliinisen faasin määrää. Kiillotus vähensi vaurioita ja faasimuutoksia. Timanttimuokkaukset lisäsivät myös pinnan karheutta ja vähensivät kiiltoa, mutta läpinäkyvyys ja kontrastisuhde säilyivät ennallaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että yttriumoksidipitoisuus ja muokkausmenetelmät vaikuttavat merkittävästi zirkonian ominaisuuksiin. Suurempi yttriumoksidimäärä parantaa läpinäkyvyyttä mutta heikentää lujuutta. Kiillotus säilyttää materiaalin ominaisuudet paremmin kuin pelkkä karkea hionta. Kliinisessä työssä oikeat muokkausmenetelmät ovat olennaisia zirkonian eheyden säilyttämiseksi.
Viestintä