Väitös (kasvatustiede): KM Jyrki Aikko
Aika
17.10.2025 klo 12.00 – 16.00
KM Jyrki Aikko esittää väitöskirjansa ”Valituksen niitty. Kärsimykseen liittyvän kasvun mahdollisuus” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 17.10.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitoksen päärakennus, Toivo Laurilehto -sali, Seminaarinkatu 1, Rauma).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62549071128 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjinä toimivat dosentti Olli-Pekka Moisio (Jyväskylän yliopisto) ja dosentti Pekka Räihä (Tampereen yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Lauri Kemppinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0306-1 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
HYVÄ PAHA KÄRSIMYS
Voiko kärsimys kasvattaa? Olen tarkastellut tätä kysymystä 40 vuotta. Väitöskirjassani tutkin kärsimykseen liittyvän kasvun mahdollisuuksia. Tutkimusaineistonani ovat elämänkerralliset tekstit ja haastattelut.
Tutkimuksessani ilmenee, miten koettelemukset voivat taannuttaa, toisaalta edistää myönteistä muutosta. Tuon esille tämän, sinänsä triviaalin mahdollisuuksien kaksijakoisuuden syvällisemmän luonteen. Olen löytänyt siihen liittyviä tekijöitä, piirteitä ja tyyppejä. Kärsimyksessä kasvamisessa on havaittavissa yksilölliset, sosiaaliset ja eksistentiaaliset ulottuvuudet. Keskeistä on muutossuuntautuminen oikeuksia painottavasta olemisentavasta vastuulliseen olemiseen. Ihminen löytää tasapainon omien ja ulkoisen maailman vaatimusten välillä. Tutkimukseni mukaan on tärkeää millaisen kärsimysperspektiivin ja -identiteetin ihminen muodostaa mahdollisuuksistaan koettelemuksissa. On kyse selviytyjän ja ihmisenä onnistuneen olemisen identiteetistä, riittävän elettävissä olevan näkemyksen oivaltamisesta. Kärsimyksessä kasvamisessa on kyse absurdin elettävyydestä ja hyveellisyyden kukistamattomuudesta. Kasvu ei merkitse yksin lopputulosta, vaan käymistilan luonteista kamppailevaa prosessia.
Tutkimukseni antaa uutta tietoa kärsimyksessä kasvamisen dynamiikasta. Se osoittaa uskonnon diskurssin ja maallisen näkökulman eroja ja yhtäläisyyksiä. Se nostaa esille huomionarvoisia yksityiskohtia sekä uutta teoriaa ja käsitteitä, kuten kärsimysimu ja ontologinen oivaltaminen. Esitän kasvattajia hyödyntäviä, narratiivisen pedagogiikan sovelluksia (mm. tarinat ja draama), joilla tuetaan esim. oppilaita koettelemusten kohtaamisessa.
Tutkimuksessani ilmenee, että kärsimys ei ole kasvatuksellinen itsetarkoitus. Se ei ole itsessään hyvä, mutta voi joissain tapauksissa vahvistaa hyvää elämää. Tutkimukseni voi edistää kärsimyksen ja kasvun suhdetta koskevaa tieteellistä keskustelua. Tämä suhde on tärkeä tutkittavaksi, nyt suurempi kuin koskaan. Sodat ja ilmastonmuutos uhkaavat - luonto kärsii. Tutkimukseni on puheenvuoro universaalin kärsimyksen huomioimiseksi ja universaalin identiteetin vahvistamiseksi. Siinä välittyvä viesti on toivoa tartuttava - vaikeudet voidaan kääntää voitoksi.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62549071128 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjinä toimivat dosentti Olli-Pekka Moisio (Jyväskylän yliopisto) ja dosentti Pekka Räihä (Tampereen yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Lauri Kemppinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0306-1 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
HYVÄ PAHA KÄRSIMYS
Voiko kärsimys kasvattaa? Olen tarkastellut tätä kysymystä 40 vuotta. Väitöskirjassani tutkin kärsimykseen liittyvän kasvun mahdollisuuksia. Tutkimusaineistonani ovat elämänkerralliset tekstit ja haastattelut.
Tutkimuksessani ilmenee, miten koettelemukset voivat taannuttaa, toisaalta edistää myönteistä muutosta. Tuon esille tämän, sinänsä triviaalin mahdollisuuksien kaksijakoisuuden syvällisemmän luonteen. Olen löytänyt siihen liittyviä tekijöitä, piirteitä ja tyyppejä. Kärsimyksessä kasvamisessa on havaittavissa yksilölliset, sosiaaliset ja eksistentiaaliset ulottuvuudet. Keskeistä on muutossuuntautuminen oikeuksia painottavasta olemisentavasta vastuulliseen olemiseen. Ihminen löytää tasapainon omien ja ulkoisen maailman vaatimusten välillä. Tutkimukseni mukaan on tärkeää millaisen kärsimysperspektiivin ja -identiteetin ihminen muodostaa mahdollisuuksistaan koettelemuksissa. On kyse selviytyjän ja ihmisenä onnistuneen olemisen identiteetistä, riittävän elettävissä olevan näkemyksen oivaltamisesta. Kärsimyksessä kasvamisessa on kyse absurdin elettävyydestä ja hyveellisyyden kukistamattomuudesta. Kasvu ei merkitse yksin lopputulosta, vaan käymistilan luonteista kamppailevaa prosessia.
Tutkimukseni antaa uutta tietoa kärsimyksessä kasvamisen dynamiikasta. Se osoittaa uskonnon diskurssin ja maallisen näkökulman eroja ja yhtäläisyyksiä. Se nostaa esille huomionarvoisia yksityiskohtia sekä uutta teoriaa ja käsitteitä, kuten kärsimysimu ja ontologinen oivaltaminen. Esitän kasvattajia hyödyntäviä, narratiivisen pedagogiikan sovelluksia (mm. tarinat ja draama), joilla tuetaan esim. oppilaita koettelemusten kohtaamisessa.
Tutkimuksessani ilmenee, että kärsimys ei ole kasvatuksellinen itsetarkoitus. Se ei ole itsessään hyvä, mutta voi joissain tapauksissa vahvistaa hyvää elämää. Tutkimukseni voi edistää kärsimyksen ja kasvun suhdetta koskevaa tieteellistä keskustelua. Tämä suhde on tärkeä tutkittavaksi, nyt suurempi kuin koskaan. Sodat ja ilmastonmuutos uhkaavat - luonto kärsii. Tutkimukseni on puheenvuoro universaalin kärsimyksen huomioimiseksi ja universaalin identiteetin vahvistamiseksi. Siinä välittyvä viesti on toivoa tartuttava - vaikeudet voidaan kääntää voitoksi.
Viestintä