Väitös (kasvatustiede): KM, VTM Elina Nikula
KM, VTM Elina Nikula esittää väitöskirjansa ”Koulun tulevaisuus. Lukiolaisnuorten ja erityisopettajaopiskelijoiden tulevaisuuskuvia koulusta” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 28.8.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusseura) ja kustoksena professori Tero Järvinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Nuorten näkemykset haastavat kapeat tulevaisuuskuvat koulusta
Koulu on keskeinen yhteiskunnallinen instituutio, jonka tulevaisuus herättää laajaa keskustelua nopeasti muuttuvassa maailmassa. KM, VTM Elina Nikulan väitöstutkimus tuo valtakunnallisten visioiden ja mediapuheen rinnalle tuoreita näkökulmia tarkastelemalla, millaisia tulevaisuuskuvia lukiolaisnuorilla ja erityisopettajaopiskelijoilla on suomalaisesta koulusta.
Koulun tulevaisuuden suuntaviivoja laaditaan julkishallinnon tasolla usein irrallaan koulun arjesta, ja niissä painotetaan työelämän ja talouden tarpeita ja koulutuksen välineellistä merkitystä. Koulussa toimivien ihmisten tulevaisuuskuvissa sen sijaan korostuvat koulun merkityksellisyys ja inhimillinen arvo, selviää KM, VTM Elina Nikulan väitöstutkimuksesta. Hän selvitti, millaisia kouluun ja koulutukseen liittyviä tulevaisuuskuvia lukiolaisnuorilla ja erityisopettajaopiskelijoilla on. Tutkimus tuo yhteen nuorten kokemusmaailman ja tulevien opettajien näkemykset ja haastaa pohtimaan, riittävätkö nykyiset viralliset visiot ja julkinen keskustelu kuvaamaan koulun monimuotoista tulevaisuutta.
Nuoret hahmottavat koulun tulevaisuutta laaja-alaisesti
Nuorten tulevaisuuskuvissa teknologia ja hyvinvointi erottuivat koulun tulevaisuuden kannalta keskeisinä teemoina. Lukiolaisnuoret suhtautuivat teknologian rooliin ristiriitaisesti: teknologian nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia, mutta samalla se herätti huolta eriarvoisuudesta ja vuorovaikutuksen vähenemisestä.
– Ristiriitainen suhtautuminen teknologiaan haastaa ajatuksen Z-sukupolven nuorista teknologiasta riippuvaisina ja täysin integroituneina digitaaliseen maailmaan. Vaikka nuoret ovat teknologian käyttäjinä luontevia, heillä on myös kriittisiä näkemyksiä sen merkityksestä oppimisen laatuun, Nikula kertoo.
Hyvinvoinnin näkökulmasta nuoret toivoivat koulujen olevan yhteisöllisiä ja vuorovaikutteisia ympäristöjä, jotka tukevat samanaikaisesti yksilöllisyyttä ja osallisuutta. Koulu voi parhaimmillaan tarjota opiskelijoille tilaa irtautua ulkoisista odotuksista ja kehittää omaa persoonaansa sekä sosiaalisia taitojaan, Nikula sanoo.
Inkluusion onnistuminen edellyttää rakenteellisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tekijöiden yhteispeliä
Erityisopettajaopiskelijat kuvasivat tulevaisuustyöpajoissa, millainen olisi heidän mielestään ihanteellinen inklusiivinen koulu. Inkluusiota kritisoidaan usein ongelmalähtöisessä keskustelussa ja sitä toteutetaan toisinaan ilman riittäviä tukitoimia.
– Tutkimuksessani tarkastelin, miten inkluusio voisi toteutua onnistuneesti ja mitä siitä voitaisiin tuoda nykypäivän kouluun. Pyrin tietoisesti siirtämään keskustelua pois inkluusion ongelmalähtöisyydestä kohti monipuolisempaa ymmärrystä sen mahdollisuuksista, Nikula selittää.
Erityisopettajaopiskelijoiden näkemyksissä korostui inkluusion moniulotteinen ja prosessimainen luonne. Onnistunut inkluusio rakentuu usean tekijän varaan. Siinä on kyse rakenteellisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, Nikula kertoo.
Koulun tulevaisuus tarvitsee moniäänisyyttä ja inhimillisyyttä
Kokonaisuutena Nikulan tutkimus osoittaa, että nuorten ja tulevien opettajien näkemykset täydentävät ja haastavat virallisia tulevaisuusvisioita. Tulokset korostavat koulun inhimillistä arvoa: koulua ei nähdä vain työelämän tarpeisiin vastaavana välineenä, vaan merkityksellisenä yhteisönä, joka tukee kasvua, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Tutkimus tarjoaa välineitä koulutuspoliittiseen keskusteluun ja kannustaa huomioimaan entistä laajemmin erilaisia tulevaisuuskuvia. Näin voidaan rakentaa koulua, joka vastaa paremmin sekä yksilöiden että yhteiskunnan tarpeisiin tulevaisuudessa.
