Väitös (kardiologia ja kardiovaskulaaritiede): LL Oskari Repo

LL Oskari Repo esittää väitöskirjansa ” Retinal microvasculature – Effects of a 20-year dietary intervention and associations with cumulative cardiovascular risk factors” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 11.9.2026 klo 12 (Turun yliopistollinen keskussairaala, rakennus 11, SH-auditorio, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti David Laaksonen (Kuopion yliopistollinen sairaala) ja kustoksena professori Katja Pahkala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kardiologia ja kardiovaskulaaritiede.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Sydämen ja verisuonten terveyteen liittyviä muutoksia on mahdollista havaita silmänpohjasta. Verkkokalvon pienet verisuonet kertovat elimistön verenkierron tilasta, ja niitä voidaan tutkia helposti silmänpohjakuvista. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten pitkään jatkunut altistuminen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöille on yhteydessä sekä miten jo varhaislapsuudessa aloitettu ravitsemusinterventio vaikuttaa verkkokalvon verisuonitukseen.

Tutkimus perustui kahteen suomalaiseen pitkittäistutkimukseen, joissa osallistujia seurattiin enimmillään jopa yli 30 vuoden ajan. Silmänpohjakuvat otettiin aikuisuudessa. Näin voitiin arvioida, miten useat pitkäaikaiset kardiovaskulaariset riskitekijätasot, kuten verenpaine, insuliinitaso ja elimistön matala-asteinen tulehdus ovat yhteydessä verkkokalvon verisuonimuuttujiin aikuisuudessa. Lisäksi tutkittiin, onko jo vauvaikäisenä aloitetulla, 20 vuotta jatkuneella randomisoidulla ravitsemusinterventiolla vaikutusta verkkokalvon verisuonitukseen aikuisuudessa.

Tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja olivat, että pitkäaikainen korkeampi verenpainetaso, korkeampi insuliinitaso ja elimistön tulehdusta kuvaavan C-reaktiivisen proteiinin korkeammat pitoisuudet olivat yhteydessä verkkokalvon mikroverisuonten epäedullisiin muutoksiin, kuten harvempaan verisuonitukseen, kapeampiin arterioleihin ja laajempiin venuloihin. Tämä tutkimus osoitti myös, että varhaislapsuudessa aloitetulla ja pitkäkestoisella randomisoidulla ravitsemusinterventiolla oli suotuisa vaikutus verkkokalvon verisuonitukseen 26 vuoden iässä, johtaen korkeampaan arteriolitiheyteen ja vähemmän mutkitteleviin suoniin kontrolliryhmään verrattuna.

Tutkimukset tulokset lisäävät ymmärrystä siitä, miten pitkäaikaset sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijätasot ovat yhteydessä mikroverisuoniin. Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että ravintosuosituksien mukaiseen ravitsemukseen ohjaava interventio saattaa suojata pieniä verisuonia jo varhaisesta iästä lähtien. Ravitsemusintervention vaikutus mikroverisuoniin nuorelle aikuisiällä viittaa myös siihen, että mikroverisuonet saattavat olla alttiita muutoksille jo ennen suuria valtimoita ja verkkokalvon verisuonten kuvantaminen voikin tarjota näkymän varhaiseen verisuoniterveyteen.