Väitös (kirurgia): LL Ilmari Saarinen
Aika
29.8.2025 klo 12.00 - 16.00
LL Ilmari Saarinen esittää väitöskirjansa ”Long-term metabolic and nutritional effects of laparoscopic sleeve gastrectomy and Roux-en-Y gastric bypass in the treatment of severe obesity” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.8.2025 klo 12.00 (Turun yliopistollinen keskussairaala, T-sairaala, Johan Haartman -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Magnus Sundbom (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lihavuus ja sen liitännäissairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, muodostavat yhden nykyajan merkittävimmistä terveysuhkista. Lihavuusleikkaus on lihavuuden tehokkain hoito, joka laskee painoa kestävästi, mutta vaikuttaa kehoon myös muilla tavoin loppuelämän ajan. Väitöskirjassani tutkin ja vertailen kahden yleisimmän lihavuusleikkausmenetelmän, mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen, pitkäaikaisia vaikutuksia kehon aineenvaihduntaan ja ravitsemustilaan.
Tyypin 2 diabetes voi jopa parantua leikkauksen jälkeen. Tutkimuksessani paranemista ennusti se, kuinka hankala diabetes potilaalla oli alun alkaen. Diabeteksen vaikeusastetta ennen leikkausta kuvaa esimerkiksi yhdysvaltalaisten tutkijoiden kehittämä IMS-pisteytys. Diabeteksen paranemisessa ei tutkimuksessani ollut eroa kavennus- ja ohitusleikkausten välillä viiden vuoden kuluttua leikkauksesta. Leikkausmenetelmää ei siis tule valita diabeteksen perusteella.
Lihavuus aiheuttaa kehoon matala-asteisen tulehdustilan. Sen ajatellaan vaikuttavan liitännäissairauksien kehittymiseen ja altistavan syövälle. Tutkimuksessani tulehduksen aktiivisuus väheni lihavuusleikkauksen jälkeen samaa rataa laihtumisen kanssa. Vaikutus oli näkyvissä vielä 10 vuoden kuluttua leikkauksesta. Lihavuuteen liittyvän tulehduksen tutkimus kasvattaa ymmärrystämme lihavuuden biologiasta ja luo pohjaa tulevaisuuden hoitomuodoille.
Lihavuusleikkaus muuttaa ruuansulatuselimistön toimintaa ja siksi potilaille voi tulla sivuvaikutuksena vitamiini- ja hivenainepuutoksia. Sen vuoksi leikatuille suositellaan vitamiinilisien käyttöä. Tulosteni mukaan puutokset olivat yleisesti ottaen harvinaisia, vaikka suuri osa potilaista ei käyttänyt vitamiinilisiä. Leikkausmenetelmien välillä ei ollut eroa puutosten yleisyydessä. Poikkeus on raudanpuute, joka oli varsin yleinen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Tuloksilla on todennäköisesti vaikutusta tuleviin suosituksiin ravintolisien osalta, sillä aiempaa tutkimusta puutoksista pitkällä aikavälillä on niukasti.
Vastaväittäjänä toimii professori Magnus Sundbom (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Lihavuus ja sen liitännäissairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, muodostavat yhden nykyajan merkittävimmistä terveysuhkista. Lihavuusleikkaus on lihavuuden tehokkain hoito, joka laskee painoa kestävästi, mutta vaikuttaa kehoon myös muilla tavoin loppuelämän ajan. Väitöskirjassani tutkin ja vertailen kahden yleisimmän lihavuusleikkausmenetelmän, mahalaukun kavennus- ja ohitusleikkauksen, pitkäaikaisia vaikutuksia kehon aineenvaihduntaan ja ravitsemustilaan.
Tyypin 2 diabetes voi jopa parantua leikkauksen jälkeen. Tutkimuksessani paranemista ennusti se, kuinka hankala diabetes potilaalla oli alun alkaen. Diabeteksen vaikeusastetta ennen leikkausta kuvaa esimerkiksi yhdysvaltalaisten tutkijoiden kehittämä IMS-pisteytys. Diabeteksen paranemisessa ei tutkimuksessani ollut eroa kavennus- ja ohitusleikkausten välillä viiden vuoden kuluttua leikkauksesta. Leikkausmenetelmää ei siis tule valita diabeteksen perusteella.
Lihavuus aiheuttaa kehoon matala-asteisen tulehdustilan. Sen ajatellaan vaikuttavan liitännäissairauksien kehittymiseen ja altistavan syövälle. Tutkimuksessani tulehduksen aktiivisuus väheni lihavuusleikkauksen jälkeen samaa rataa laihtumisen kanssa. Vaikutus oli näkyvissä vielä 10 vuoden kuluttua leikkauksesta. Lihavuuteen liittyvän tulehduksen tutkimus kasvattaa ymmärrystämme lihavuuden biologiasta ja luo pohjaa tulevaisuuden hoitomuodoille.
Lihavuusleikkaus muuttaa ruuansulatuselimistön toimintaa ja siksi potilaille voi tulla sivuvaikutuksena vitamiini- ja hivenainepuutoksia. Sen vuoksi leikatuille suositellaan vitamiinilisien käyttöä. Tulosteni mukaan puutokset olivat yleisesti ottaen harvinaisia, vaikka suuri osa potilaista ei käyttänyt vitamiinilisiä. Leikkausmenetelmien välillä ei ollut eroa puutosten yleisyydessä. Poikkeus on raudanpuute, joka oli varsin yleinen mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen. Tuloksilla on todennäköisesti vaikutusta tuleviin suosituksiin ravintolisien osalta, sillä aiempaa tutkimusta puutoksista pitkällä aikavälillä on niukasti.
Viestintä