Väitös (kirurgia): LL Sami Sula
Aika
21.11.2025 klo 12.00 – 16.00
LL Sami Sula esittää väitöskirjansa ”Assessing the differences between uncomplicated and complicated acute appendicitis - From accurate diagnosis to tailored treatment” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.11.2025 klo 12.00 (TYKS T-Sairaala, Risto Lahesmaa -auditorio, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69062735826 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Toni Seppälä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0367-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Komplisoituneen ja komplisoitumattoman umpilisäketulehduksen erotusdiagnostiikka – Tarkasta diagnoosista yksilölliseen hoitoon
Umpilisäketulehdus on yksi yleisimmistä päivystyskäyntiin johtavista akuutin vatsakivun syistä. Aiemmin umpilisäketulehduksen ajateltiin johtavan umpilisäkkeen puhkeamiseen, minkä vuoksi tautitilaa on hoidettu leikkaamalla yli sadan vuoden ajan. Nykyiset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että osa umpilisäketulehduksista parantuu jopa itsestään. Tutkimuksissa on huomattu, että umpilisäketulehdus ei ole vain yksi tauti, vaan se koostuu erilaisesta kirjosta tautimuotoja. Pääpiirteittäin tauti jaotellaan komplisoitumattomaan ja komplisoituneeseen umpilisäketulehdukseen.
Käytännön ongelmana on ollut näiden tautimuotojen erottaminen toisistaan. Tietokonetomografiakuvauksen (TT) yleistymisen ja laadun parantumisen seurauksena näiden eri tautimuotojen erottaminen toisistaan on parantunut merkittävästi, mikä on mahdollistanut erilaisen hoidon tarjoamisen taudin eri vaikeusasteissa. Hoidon optimoinnilla pystytään välttämään turhia leikkauksia, potilaiden kokemaa haittaa sekä sairauden ja hoidon yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli löytää keinoja umpilisäketulehduksen vaikeusasteiden erottelun parantamiseen ja sitä kautta hoidon optimoimiseen.
Ensimmäinen osatyö käsitteli veriviljelypositiivisuutta umpilisäketulehdusta sairastavilla potilailla. Tutkimuksessa todettiin veriviljelypositiivisuuden olevan yhteydessä komplisoituneeseen tautiin ja sen esiintyvyys umpilisäketulehdusta sairastavilla potilailla oli 9 %.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä selvitettiin TT-kuvauksen kykyä erottaa komplisoitunut tauti komplisoitumattomasta taudista. Tutkimuksen tuloksena todettiin ulostekiven eli fekoliitin lisäävän merkittävästi riskiä komplisoituneelle taudille. Lisäksi TT:ssä nähdyistä löydöksistä komplisoituneeseen tautiin yhteydessä olivat etenkin umpilisäkkeen halkaisija, seinämän tehostumattomuus sekä lisääntynyt nestemäärä umpilisäkkeen ympärillä.
Erotusdiagnostiikan lisäksi väitöskirjassa tutkittiin antibiootin ja lumehoidon eroja 3 vuoden seuranta-aikana potilailla, jotka sairastivat komplisoitumatonta umpilisäketulehdusta. Tutkimuksen perusteella lumelääkettä ja antibioottia saaneiden potilaiden välillä ei löytynyt eroja.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69062735826 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Toni Seppälä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0367-2 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Komplisoituneen ja komplisoitumattoman umpilisäketulehduksen erotusdiagnostiikka – Tarkasta diagnoosista yksilölliseen hoitoon
Umpilisäketulehdus on yksi yleisimmistä päivystyskäyntiin johtavista akuutin vatsakivun syistä. Aiemmin umpilisäketulehduksen ajateltiin johtavan umpilisäkkeen puhkeamiseen, minkä vuoksi tautitilaa on hoidettu leikkaamalla yli sadan vuoden ajan. Nykyiset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että osa umpilisäketulehduksista parantuu jopa itsestään. Tutkimuksissa on huomattu, että umpilisäketulehdus ei ole vain yksi tauti, vaan se koostuu erilaisesta kirjosta tautimuotoja. Pääpiirteittäin tauti jaotellaan komplisoitumattomaan ja komplisoituneeseen umpilisäketulehdukseen.
Käytännön ongelmana on ollut näiden tautimuotojen erottaminen toisistaan. Tietokonetomografiakuvauksen (TT) yleistymisen ja laadun parantumisen seurauksena näiden eri tautimuotojen erottaminen toisistaan on parantunut merkittävästi, mikä on mahdollistanut erilaisen hoidon tarjoamisen taudin eri vaikeusasteissa. Hoidon optimoinnilla pystytään välttämään turhia leikkauksia, potilaiden kokemaa haittaa sekä sairauden ja hoidon yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli löytää keinoja umpilisäketulehduksen vaikeusasteiden erottelun parantamiseen ja sitä kautta hoidon optimoimiseen.
Ensimmäinen osatyö käsitteli veriviljelypositiivisuutta umpilisäketulehdusta sairastavilla potilailla. Tutkimuksessa todettiin veriviljelypositiivisuuden olevan yhteydessä komplisoituneeseen tautiin ja sen esiintyvyys umpilisäketulehdusta sairastavilla potilailla oli 9 %.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä selvitettiin TT-kuvauksen kykyä erottaa komplisoitunut tauti komplisoitumattomasta taudista. Tutkimuksen tuloksena todettiin ulostekiven eli fekoliitin lisäävän merkittävästi riskiä komplisoituneelle taudille. Lisäksi TT:ssä nähdyistä löydöksistä komplisoituneeseen tautiin yhteydessä olivat etenkin umpilisäkkeen halkaisija, seinämän tehostumattomuus sekä lisääntynyt nestemäärä umpilisäkkeen ympärillä.
Erotusdiagnostiikan lisäksi väitöskirjassa tutkittiin antibiootin ja lumehoidon eroja 3 vuoden seuranta-aikana potilailla, jotka sairastivat komplisoitumatonta umpilisäketulehdusta. Tutkimuksen perusteella lumelääkettä ja antibioottia saaneiden potilaiden välillä ei löytynyt eroja.
Viestintä