Väitös (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede): FM Richard Aarnio
Aika
18.6.2025 klo 12.00 - 16.00
FM Richard Aarnio esittää väitöskirjansa ”RADIOMETABOLITE AND PLASMA PROTEIN BINDING ANALYSIS IN TRANSLATIONAL POSITRON EMISSION TOMOGRAPHY IMAGING WITH [¹¹C]SMW139” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 18.6.2025 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69072960593 (meeting ID: 690 7296 0593, kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Olof Eriksson, PhD (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena adjunct professor Sarita Forsback, PhD (Turun PET-keskus, Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0224-8 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Positroniemissiotomografia (PET) on kuvantamismenetelmä, jolla voidaan tutkia elimistöä molekyylitasolla ilman kudosnäytteitä. PET-tutkimuksissa käytetään radioaktiivisia lääkeaineita eli PET-merkkiaineita, joiden avulla voidaan tarkastella elimistössä esimerkiksi tulehdusta, aineenvaihduntaa tai reseptorien toimintaa. Jotta tutkimustulokset olisivat luotettavia, on tärkeää tietää, miten nämä merkkiaineet käyttäytyvät elimistössä: metaboloituvatko ne eli muuttuvatko toisiksi molekyyleiksi (metaboliiteiksi) ja miten ne sitoutuvat veren proteiineihin.
Väitöstutkimuksessani kehitin menetelmiä radioaktiivisten metaboliittien eli radiometaboliittien analysoimiseksi sekä selvittääkseni, kuinka suuri osa merkkiaineesta ja sen radiometaboliiteista on verenkierrossa vapaana tai sitoutuneena veren proteiineihin. Tutkimukseni kohteena oli erityisesti [¹¹C]SMW139-niminen PET-merkkiaine, jota käytetään aivojen immuunijärjestelmän aktiivisuuden kuvantamiseen tutkimalla immuunisoluissa esiintyvän P2X7-reseptorin määrää.
Tutkimuksessani havaittiin, että [¹¹C]SMW139 hajoaa nopeasti sekä hiiren että ihmisen elimistössä, ja että osa sen radiometaboliiteista pääsee myös aivoihin, mikä vaikeuttaa PET-kuvien tulkintaa. Kehitetyt analyysimenetelmät mahdollistavat kuitenkin näiden vaikutusten huomioimisen. Lisäksi tutkimukseni osoitti, että alkuperäinen merkkiaine sitoutuu vahvasti veren proteiineihin, kun taas radiometaboliitit ovat suurelta osin vapaina ja pääsevät siksi helpommin esimerkiksi veri-aivoesteen läpi. Nämä havainnot auttavat parantamaan PET-tutkimusten tarkkuutta ja tarjoavat välineitä uusien, parempien merkkiaineiden suunnitteluun.
Tämä tutkimus tuo käyttöön uusia menetelmiä merkkiaineiden käyttäytymisen tutkimiseen ihmisessä ja eläinmalleissa, ja se vahvistaa PET-kuvantamisen käytettävyyttä ja luotettavuutta lääketieteellisessä tutkimuksessa.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/69072960593 (meeting ID: 690 7296 0593, kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Olof Eriksson, PhD (Uppsalan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena adjunct professor Sarita Forsback, PhD (Turun PET-keskus, Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0224-8 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Positroniemissiotomografia (PET) on kuvantamismenetelmä, jolla voidaan tutkia elimistöä molekyylitasolla ilman kudosnäytteitä. PET-tutkimuksissa käytetään radioaktiivisia lääkeaineita eli PET-merkkiaineita, joiden avulla voidaan tarkastella elimistössä esimerkiksi tulehdusta, aineenvaihduntaa tai reseptorien toimintaa. Jotta tutkimustulokset olisivat luotettavia, on tärkeää tietää, miten nämä merkkiaineet käyttäytyvät elimistössä: metaboloituvatko ne eli muuttuvatko toisiksi molekyyleiksi (metaboliiteiksi) ja miten ne sitoutuvat veren proteiineihin.
Väitöstutkimuksessani kehitin menetelmiä radioaktiivisten metaboliittien eli radiometaboliittien analysoimiseksi sekä selvittääkseni, kuinka suuri osa merkkiaineesta ja sen radiometaboliiteista on verenkierrossa vapaana tai sitoutuneena veren proteiineihin. Tutkimukseni kohteena oli erityisesti [¹¹C]SMW139-niminen PET-merkkiaine, jota käytetään aivojen immuunijärjestelmän aktiivisuuden kuvantamiseen tutkimalla immuunisoluissa esiintyvän P2X7-reseptorin määrää.
Tutkimuksessani havaittiin, että [¹¹C]SMW139 hajoaa nopeasti sekä hiiren että ihmisen elimistössä, ja että osa sen radiometaboliiteista pääsee myös aivoihin, mikä vaikeuttaa PET-kuvien tulkintaa. Kehitetyt analyysimenetelmät mahdollistavat kuitenkin näiden vaikutusten huomioimisen. Lisäksi tutkimukseni osoitti, että alkuperäinen merkkiaine sitoutuu vahvasti veren proteiineihin, kun taas radiometaboliitit ovat suurelta osin vapaina ja pääsevät siksi helpommin esimerkiksi veri-aivoesteen läpi. Nämä havainnot auttavat parantamaan PET-tutkimusten tarkkuutta ja tarjoavat välineitä uusien, parempien merkkiaineiden suunnitteluun.
Tämä tutkimus tuo käyttöön uusia menetelmiä merkkiaineiden käyttäytymisen tutkimiseen ihmisessä ja eläinmalleissa, ja se vahvistaa PET-kuvantamisen käytettävyyttä ja luotettavuutta lääketieteellisessä tutkimuksessa.
Viestintä