Väitös (kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede): FM Saara Laine
Aika
30.5.2025 klo 12.00 - 16.00
FM Saara Laine esittää väitöskirjansa ”Lifestyle factors, liver insulin sensitivity, liver fat, and liver enzymes in adults with metabolic syndrome” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 30.5.2025 klo 12.00 (TYKS, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61315371956 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Tuomas Kilpeläinen (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) ja kustoksena dosentti Ilkka Heinonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0139-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Liikkumattomuus ja ylipainoon liittyvät maksasairaudet, kuten rasvamaksatauti ovat hälyttävästi kasvussa. Väitöstutkimuksessa tutkittiin istumisen, liikkumisen, kestävyyskunnon ja ravinnon välisiä yhteyksiä maksaterveyteen keski-ikäisillä vähän liikkuvilla aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa selvitettiin myös voiko maksaterveyttä parantaa vähentämällä päivittäistä istumista tunnilla kuuden kuukauden ajan, lisäämättä varsinaista liikuntaharjoittelua. Istumista ja liikkumista mitattiin liikemittareilla koko tutkimusjakson ajan, maksan rasvoittumista mitattiin magneettikuvauksella, maksan insuliiniherkkyyttä PET-kuvantamisella, kestävyyskuntoa polkupyöräergometrialla, maksaentsyymit määritettiin paastoverinäytteistä sekä ruokavaliota seurattiin ruokapäiväkirjojen avulla.
Tulokset osoittivat, että liikkuminen tai kestävyyskunto ei ollut merkittävästi yhteydessä maksan rasva- tai maksaentsyymitasoihin. Sen sijaan kehon rasvaisuus osoitti vahvan positiivisen yhteyden maksan rasvoittumisen kanssa, korostaen terveen kehonkoostumuksen roolia maksaterveyden kannalta. Ruokavaliotekijöillä oli myös merkittävä rooli; suurempi proteiinin saanti, vähäinen hiilihydraattien ja sokerin kulutus sekä lisääntynyt tyydyttymättömien rasvahappojen sekä kuitujen saanti olivat hyödyllisiä maksaterveydelle. Päivittäinen seisomisaika oli positiivisesti yhteydessä maksan insuliiniherkkyyteen, mutta interventio, jonka tarkoituksena oli vähentää istumista tunnin päivässä, ei johtanut merkittäviin muutoksiin maksaterveyden kannalta. Maksaentsyymitasot kuitenkin parantuivat niillä, jotka onnistuneesti vähensivät istumista. Lisäksi kaikkien tutkittavien kehonkoostumus parani ja askelien määrä lisääntyi tutkimuksen aikana, mikä mahdollisesti johti maksan insuliiniherkkyyden parantumiseen, joka havaittiin tutkimuksen seurauksena. Näin ollen jo pienetkin lisäykset päivittäiseen liikkumiseen voivat olla hyödyllisiä sekä yleisen että maksaterveyden kannalta.
Tutkimus korostaa etenkin terveen kehonkoostumuksen ja ravinnon tärkeyttä maksaterveydelle. Istumisen vähentäminen ja kevyt arkiliikkuminen voivat kuitenkin olla myös hyödyksi maksaterveydelle henkilöillä, joilla on riski sairastua elintapasairauksiin.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/61315371956 (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Tuomas Kilpeläinen (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) ja kustoksena dosentti Ilkka Heinonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0139-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Liikkumattomuus ja ylipainoon liittyvät maksasairaudet, kuten rasvamaksatauti ovat hälyttävästi kasvussa. Väitöstutkimuksessa tutkittiin istumisen, liikkumisen, kestävyyskunnon ja ravinnon välisiä yhteyksiä maksaterveyteen keski-ikäisillä vähän liikkuvilla aikuisilla, joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa selvitettiin myös voiko maksaterveyttä parantaa vähentämällä päivittäistä istumista tunnilla kuuden kuukauden ajan, lisäämättä varsinaista liikuntaharjoittelua. Istumista ja liikkumista mitattiin liikemittareilla koko tutkimusjakson ajan, maksan rasvoittumista mitattiin magneettikuvauksella, maksan insuliiniherkkyyttä PET-kuvantamisella, kestävyyskuntoa polkupyöräergometrialla, maksaentsyymit määritettiin paastoverinäytteistä sekä ruokavaliota seurattiin ruokapäiväkirjojen avulla.
Tulokset osoittivat, että liikkuminen tai kestävyyskunto ei ollut merkittävästi yhteydessä maksan rasva- tai maksaentsyymitasoihin. Sen sijaan kehon rasvaisuus osoitti vahvan positiivisen yhteyden maksan rasvoittumisen kanssa, korostaen terveen kehonkoostumuksen roolia maksaterveyden kannalta. Ruokavaliotekijöillä oli myös merkittävä rooli; suurempi proteiinin saanti, vähäinen hiilihydraattien ja sokerin kulutus sekä lisääntynyt tyydyttymättömien rasvahappojen sekä kuitujen saanti olivat hyödyllisiä maksaterveydelle. Päivittäinen seisomisaika oli positiivisesti yhteydessä maksan insuliiniherkkyyteen, mutta interventio, jonka tarkoituksena oli vähentää istumista tunnin päivässä, ei johtanut merkittäviin muutoksiin maksaterveyden kannalta. Maksaentsyymitasot kuitenkin parantuivat niillä, jotka onnistuneesti vähensivät istumista. Lisäksi kaikkien tutkittavien kehonkoostumus parani ja askelien määrä lisääntyi tutkimuksen aikana, mikä mahdollisesti johti maksan insuliiniherkkyyden parantumiseen, joka havaittiin tutkimuksen seurauksena. Näin ollen jo pienetkin lisäykset päivittäiseen liikkumiseen voivat olla hyödyllisiä sekä yleisen että maksaterveyden kannalta.
Tutkimus korostaa etenkin terveen kehonkoostumuksen ja ravinnon tärkeyttä maksaterveydelle. Istumisen vähentäminen ja kevyt arkiliikkuminen voivat kuitenkin olla myös hyödyksi maksaterveydelle henkilöillä, joilla on riski sairastua elintapasairauksiin.
Viestintä