Väitös (koulutussosiologia): KM Loretta Saikkonen
Aika
26.1.2024 klo 12.00 - 16.00
KM Loretta Saikkonen esittää väitöskirjansa ”Digitaaliset informaatiotaidot ja digitaalinen eriarvoisuus” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 26.01.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Pekka Mertala (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Räsänen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on koulutussosiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9559-2
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten henkilöön, positioon ja resursseihin liittyvät tekijät selittävät digitaalisia informaatiotaitoja. Tutkimuksessa hyödynnettiin van Dijkin digitaalisen syrjäytymisen resurssiteoriaa. Suomessa informaatiotaitojen tutkimus on keskittynyt oppilaisiin ja opiskelijoihin. Tässä tutkimuksessa tutkittiin myös aikuisten ja työpajanuorten taitoja. Kohderyhminä olivat opiskelijat (n=3222), työpajanuoret (n=93), metallialan työntekijät (n=270) sekä opettajat (n=4988). Aineisto kerättiin Turun yliopistossa kehitettyjen digitaitotestien avulla. Menetelminä käytettiin regressio- ja klusterianalyysiä.
Henkilöön liittyvistä tekijöistä ikä ja sukupuoli olivat yhteydessä parempiin digitaalisiin informaatiotaitoihin vain aikuisilla. Opettajilla ikä oli digiaktiivisuuden ohella merkittävin taitojen selittäjä. Miehet pärjäsivät hieman naisia paremmin ja luottivat taitoihinsa enemmän. Positionaalisista tekijöistä koulutus ja työpositio olivat yhteydessä informaatiotaitoihin. Metallialan toimihenkilöt pärjäsivät tuotantotyöntekijöitä paremmin. Tuotantotyöntekijät käyttivät digivälineitä enemmän vapaa-ajalla kuin työssä. Toimihenkilöillä työkäyttöä oli enemmän. Suorittava teollisuustyö, jossa digivälineiden käyttö on vähäistä, saattaa johtaa noidankehään, joka estää taitojen kehittymistä. Resurssitekijöistä merkittävin oli digitaalinen aktiivisuus. Metallialan tuotantotyöntekijöillä tärkein taitojen selittäjä oli työhön liittyvä digikäyttö. Vapaa-ajan käyttö ei selittänyt informaatiotaitoja. Vapaa-ajan digikäyttö onkin usein yksinkertaisempaa kuin työkäyttö. Työpajanuorilla digiaktiivisuus ei selittänyt taitoja, vaan heillä taitoja selittivät taidot muilla digitaitojen osa-alueilla.
Henkilöön liittyvistä tekijöistä vain ikä oli informaatiotaitojen itsenäinen selittäjä ja sekin vain opettajilla. Positionaalisista tekijöistä vain koulutustaustalla oli selitysvoimaa itsenäisenä muuttujana. Eniten selitysvoimaa oli resurssitekijöillä, kuten digiaktiivisuudella. Esimerkiksi työpositio ei selittänyt taitoja, vaan todellinen taitojen selittäjä oli digivälineiden käyttökokemus työssä. Tulos on myönteinen, koska resurssitekijöihin on helpoin vaikuttaa.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Pekka Mertala (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Räsänen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on koulutussosiologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9559-2
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten henkilöön, positioon ja resursseihin liittyvät tekijät selittävät digitaalisia informaatiotaitoja. Tutkimuksessa hyödynnettiin van Dijkin digitaalisen syrjäytymisen resurssiteoriaa. Suomessa informaatiotaitojen tutkimus on keskittynyt oppilaisiin ja opiskelijoihin. Tässä tutkimuksessa tutkittiin myös aikuisten ja työpajanuorten taitoja. Kohderyhminä olivat opiskelijat (n=3222), työpajanuoret (n=93), metallialan työntekijät (n=270) sekä opettajat (n=4988). Aineisto kerättiin Turun yliopistossa kehitettyjen digitaitotestien avulla. Menetelminä käytettiin regressio- ja klusterianalyysiä.
Henkilöön liittyvistä tekijöistä ikä ja sukupuoli olivat yhteydessä parempiin digitaalisiin informaatiotaitoihin vain aikuisilla. Opettajilla ikä oli digiaktiivisuuden ohella merkittävin taitojen selittäjä. Miehet pärjäsivät hieman naisia paremmin ja luottivat taitoihinsa enemmän. Positionaalisista tekijöistä koulutus ja työpositio olivat yhteydessä informaatiotaitoihin. Metallialan toimihenkilöt pärjäsivät tuotantotyöntekijöitä paremmin. Tuotantotyöntekijät käyttivät digivälineitä enemmän vapaa-ajalla kuin työssä. Toimihenkilöillä työkäyttöä oli enemmän. Suorittava teollisuustyö, jossa digivälineiden käyttö on vähäistä, saattaa johtaa noidankehään, joka estää taitojen kehittymistä. Resurssitekijöistä merkittävin oli digitaalinen aktiivisuus. Metallialan tuotantotyöntekijöillä tärkein taitojen selittäjä oli työhön liittyvä digikäyttö. Vapaa-ajan käyttö ei selittänyt informaatiotaitoja. Vapaa-ajan digikäyttö onkin usein yksinkertaisempaa kuin työkäyttö. Työpajanuorilla digiaktiivisuus ei selittänyt taitoja, vaan heillä taitoja selittivät taidot muilla digitaitojen osa-alueilla.
Henkilöön liittyvistä tekijöistä vain ikä oli informaatiotaitojen itsenäinen selittäjä ja sekin vain opettajilla. Positionaalisista tekijöistä vain koulutustaustalla oli selitysvoimaa itsenäisenä muuttujana. Eniten selitysvoimaa oli resurssitekijöillä, kuten digiaktiivisuudella. Esimerkiksi työpositio ei selittänyt taitoja, vaan todellinen taitojen selittäjä oli digivälineiden käyttökokemus työssä. Tulos on myönteinen, koska resurssitekijöihin on helpoin vaikuttaa.
Viestintä