Väitös (lääketieteellinen biokemia ja genetiikka): FM Petri Rummukainen
Aika
9.5.2025 klo 12.00 - 16.00
FM Petri Rummukainen esittää väitöskirjansa ”Epigenetic regulation of bone formation - Effects of LSD1 and RCOR2 on osteoblast differentiation” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 9.5.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/07f34b47-5909-4105-96c1-a90ce8cf8e09/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Claes Ohlsson (Göteborgin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Kaisa Ivaska (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen biokemia ja genetiikka.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0105-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Luun määrää ylläpidetään luuta muodostavien ja luuta hajottavien solujen tasapainoisella toiminnalla. Luuta muodostavat solut eli osteoblastit kehittyvät mesenkymaalisista kantasoluista erilaisten kasvusignaalien vaikutuksesta, ja tätä kehittymistä säädellään monin tavoin. Perinteistä geenien luennan säätelymallia on uuden tutkimustiedon valossa täydennetty DNA:n luettavuutta säätelevillä mekanismeilla, joita kutsutaan epigeneettiseksi säätelyksi.
Tutkimusryhmämme aiemmissa tutkimuksissa oli selvitetty geenien luentaa osteoblastien kypsymisen aikana, ja tunnistettu osteoblasteissa ilmenevä epigeneettinen säätelytekijä, LSD1, sekä sen kanssavaikuttaja, RCOR2. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin edelleen LSD1:n ja RCOR2:n merkitystä osteoblastien erilaistumisessa käyttäen solukasvatusmalleja ja koe-eläimiä.
LSD1:n roolia osteoblasteissa tutkittiin kahdella tavalla: sekä hiljentämällä LSD1:n tuotantoa että estämällä LSD1:n aktiivisuutta. Solukasvatusmalleissa LSD1:n luennan ja aktiivisuuden havaittiin tukevan osteoblastien kypsymistä ja toimintaa. Koe-eläimissä LSD1:n aktiivisuuden estäminen johti puolestaan huomattavaan luun määrän vähenemiseen. LSD1-geenin luennan hiljentämisen seurauksena raajojen pitkät luut olivat lyhyempiä ja luun määrä niissä oli pienentynyt. Lisäksi kasvulevyn rustosolujen normaali rakenne oli epäjärjestäytynyttä ja sääri- ja pohjeluut taipuneita.
RCOR2:n roolia tutkittiin vastaavasti hiljentämällä RCOR2-geenin luentaa solukasvatusmalleissa ja koe-eläimissä. Lisäksi geenin hiljentäminen yhdistettiin murtuman paranemista ja osteoporoosin syntyä kuvaaviin eläinmalleihin. Solukasvatusmalleissa RCOR2:n luennan hiljentäminen esti osteoblastien kypsymistä, mutta vaikutusta ei havaittu samassa laajuudessa koe-eläimissä.
Väitöskirjassa saavutetut tulokset osoittavat LSD1:n ja RCOR2:n merkityksen osteoblastien kypsymiselle ja toiminnalle ja tuovat arvokasta lisätietoa epigeneettisen säätelyn vaikutuksesta luuston toiminnalle ja luukudoksen ylläpidolle. Tuloksia voidaankin tulevaisuudessa hyödyntää kehitettäessä uusia luusairauksien lääkehoitoja.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/07f34b47-5909-4105-96c1-a90ce8cf8e09/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii professori Claes Ohlsson (Göteborgin yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Kaisa Ivaska (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen biokemia ja genetiikka.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0105-0 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Luun määrää ylläpidetään luuta muodostavien ja luuta hajottavien solujen tasapainoisella toiminnalla. Luuta muodostavat solut eli osteoblastit kehittyvät mesenkymaalisista kantasoluista erilaisten kasvusignaalien vaikutuksesta, ja tätä kehittymistä säädellään monin tavoin. Perinteistä geenien luennan säätelymallia on uuden tutkimustiedon valossa täydennetty DNA:n luettavuutta säätelevillä mekanismeilla, joita kutsutaan epigeneettiseksi säätelyksi.
Tutkimusryhmämme aiemmissa tutkimuksissa oli selvitetty geenien luentaa osteoblastien kypsymisen aikana, ja tunnistettu osteoblasteissa ilmenevä epigeneettinen säätelytekijä, LSD1, sekä sen kanssavaikuttaja, RCOR2. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin edelleen LSD1:n ja RCOR2:n merkitystä osteoblastien erilaistumisessa käyttäen solukasvatusmalleja ja koe-eläimiä.
LSD1:n roolia osteoblasteissa tutkittiin kahdella tavalla: sekä hiljentämällä LSD1:n tuotantoa että estämällä LSD1:n aktiivisuutta. Solukasvatusmalleissa LSD1:n luennan ja aktiivisuuden havaittiin tukevan osteoblastien kypsymistä ja toimintaa. Koe-eläimissä LSD1:n aktiivisuuden estäminen johti puolestaan huomattavaan luun määrän vähenemiseen. LSD1-geenin luennan hiljentämisen seurauksena raajojen pitkät luut olivat lyhyempiä ja luun määrä niissä oli pienentynyt. Lisäksi kasvulevyn rustosolujen normaali rakenne oli epäjärjestäytynyttä ja sääri- ja pohjeluut taipuneita.
RCOR2:n roolia tutkittiin vastaavasti hiljentämällä RCOR2-geenin luentaa solukasvatusmalleissa ja koe-eläimissä. Lisäksi geenin hiljentäminen yhdistettiin murtuman paranemista ja osteoporoosin syntyä kuvaaviin eläinmalleihin. Solukasvatusmalleissa RCOR2:n luennan hiljentäminen esti osteoblastien kypsymistä, mutta vaikutusta ei havaittu samassa laajuudessa koe-eläimissä.
Väitöskirjassa saavutetut tulokset osoittavat LSD1:n ja RCOR2:n merkityksen osteoblastien kypsymiselle ja toiminnalle ja tuovat arvokasta lisätietoa epigeneettisen säätelyn vaikutuksesta luuston toiminnalle ja luukudoksen ylläpidolle. Tuloksia voidaankin tulevaisuudessa hyödyntää kehitettäessä uusia luusairauksien lääkehoitoja.
Viestintä