Väitös (lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia): MSc Karoliina Hirvonen
Aika
22.5.2025 klo 12.00 - 16.00
MSc Karoliina Hirvonen esittää väitöskirjansa ”Proteomics Insights into Type 1 Diabetes Development – Investigating Changes in Serum Proteome and the Role of Persistent Enterovirus Infection” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa torstaina 22.5.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Jochen Schwenk, PhD (Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu, Ruotsi) ja kustoksena professori Riitta Lahesmaa, MD, PhD (Turun yliopisto, Turun biotiedekeskus ja Åbo Akademi). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0137-1 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tyypin 1 diabetes on sairaus, jossa kehon elintärkeät insuliinia tuottavat solut tuhoutuvat. Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät, kuten virusinfektiot. Tyypin 1 diabetes kehittyy hiljaisesti ja usein diagnoosivaiheessa sairastuneet ovat jo menettäneet suurimman osan haiman insuliinia tuottavista beetasoluista. Jotta sairautta voidaan ymmärtää ja hoitaa paremmin, on tärkeää saada lisätietoa sairauteen liittyvistä muutoksista alkaen sairauden alkuvaiheesta aina diagnoosiin ja siitä eteenpäin.
Monet sairaudet aiheuttavat muutoksia proteiinien ilmentymisessä, jotka voidaan havaita mittaamalla proteiinien tasoja kliinisistä näytteistä, kuten verestä. Massaspektrometriaan perustuva proteomiikka on tekniikka, joka mahdollistaa useiden proteiinien samanaikaisen mittaamisen näytteestä. Tässä väitöskirjassa tutkittiin proteomiikan menetelmin, millaisia proteiinitason muutoksia tyypin 1 diabeteksen kehittyminen aiheuttaa veren seerumissa sekä tarkasteltiin pitkäaikaisten enterovirusinfektioiden aiheuttamia muutoksia haiman solumalleissa.
Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä havaittiin apolipoproteiini C1 (APOC1) -tasojen laskevan nuorilla lapsilla sairauden varhaisessa vaiheessa ja pysyvän matalammalla tasolla diagnoosiin saakka. Toisessa osatyössä, matalammat seerumin APOC1-tasot havaittiin myös vastadiagnosoiduilla lapsilla ja nuorilla verrattaessa heidän näytteitään ei-sairastuneista perheenjäsenistä koostuvan verrokkijoukon näytteisiin. Ryhmien välillä havaittiin eroja myös 12 muun proteiinin ilmentymisessä. Lisäksi 11 proteiinin kohdalla löytyi yhteys proteiinin seerumitason ja beetasolujen toimintakyvyn välillä. Kolmannessa osatyössä vahvistettiin erot ryhmien välillä 10 proteiinin kohdalla, mukaan lukien APOC1, sekä toistettiin kolmen proteiinin kohdalla yhteys proteiinin seerumitason ja beetasolujen toimintakyvyn välillä. Pitkäaikaiset enterovirusinfektiot aiheuttivat laajoja muutoksia proteiinien ilmentymisessä ja erityksessä haiman solumalleissa. Eroja havaittiin erityisesti solun energia-aineenvaihduntaa säätelevissä proteiineissa sekä säädellyn eritysreitin proteiineissa. Lisäksi enteroviruskantojen välillä havaittiin eroja esimerkiksi niiden kyvyssä aktivoida immuunivasteita.
Tässä väitöskirjassa esitettiin joukko proteiineja, jotka ovat yhteydessä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen sekä proteiineja, joissa havaittiin muutoksia pitkäaikaisen enterovirusinfektion aikana. Proteiinit, joista löytyi samankaltaisia muutoksia sekä infektoiduissa soluissa että seerumissa, voivat osaltaan viitata kroonisen infektion olemassaoloon.
Vastaväittäjänä toimii professori Jochen Schwenk, PhD (Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu, Ruotsi) ja kustoksena professori Riitta Lahesmaa, MD, PhD (Turun yliopisto, Turun biotiedekeskus ja Åbo Akademi). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0137-1 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Tyypin 1 diabetes on sairaus, jossa kehon elintärkeät insuliinia tuottavat solut tuhoutuvat. Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät, kuten virusinfektiot. Tyypin 1 diabetes kehittyy hiljaisesti ja usein diagnoosivaiheessa sairastuneet ovat jo menettäneet suurimman osan haiman insuliinia tuottavista beetasoluista. Jotta sairautta voidaan ymmärtää ja hoitaa paremmin, on tärkeää saada lisätietoa sairauteen liittyvistä muutoksista alkaen sairauden alkuvaiheesta aina diagnoosiin ja siitä eteenpäin.
Monet sairaudet aiheuttavat muutoksia proteiinien ilmentymisessä, jotka voidaan havaita mittaamalla proteiinien tasoja kliinisistä näytteistä, kuten verestä. Massaspektrometriaan perustuva proteomiikka on tekniikka, joka mahdollistaa useiden proteiinien samanaikaisen mittaamisen näytteestä. Tässä väitöskirjassa tutkittiin proteomiikan menetelmin, millaisia proteiinitason muutoksia tyypin 1 diabeteksen kehittyminen aiheuttaa veren seerumissa sekä tarkasteltiin pitkäaikaisten enterovirusinfektioiden aiheuttamia muutoksia haiman solumalleissa.
Väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä havaittiin apolipoproteiini C1 (APOC1) -tasojen laskevan nuorilla lapsilla sairauden varhaisessa vaiheessa ja pysyvän matalammalla tasolla diagnoosiin saakka. Toisessa osatyössä, matalammat seerumin APOC1-tasot havaittiin myös vastadiagnosoiduilla lapsilla ja nuorilla verrattaessa heidän näytteitään ei-sairastuneista perheenjäsenistä koostuvan verrokkijoukon näytteisiin. Ryhmien välillä havaittiin eroja myös 12 muun proteiinin ilmentymisessä. Lisäksi 11 proteiinin kohdalla löytyi yhteys proteiinin seerumitason ja beetasolujen toimintakyvyn välillä. Kolmannessa osatyössä vahvistettiin erot ryhmien välillä 10 proteiinin kohdalla, mukaan lukien APOC1, sekä toistettiin kolmen proteiinin kohdalla yhteys proteiinin seerumitason ja beetasolujen toimintakyvyn välillä. Pitkäaikaiset enterovirusinfektiot aiheuttivat laajoja muutoksia proteiinien ilmentymisessä ja erityksessä haiman solumalleissa. Eroja havaittiin erityisesti solun energia-aineenvaihduntaa säätelevissä proteiineissa sekä säädellyn eritysreitin proteiineissa. Lisäksi enteroviruskantojen välillä havaittiin eroja esimerkiksi niiden kyvyssä aktivoida immuunivasteita.
Tässä väitöskirjassa esitettiin joukko proteiineja, jotka ovat yhteydessä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen sekä proteiineja, joissa havaittiin muutoksia pitkäaikaisen enterovirusinfektion aikana. Proteiinit, joista löytyi samankaltaisia muutoksia sekä infektoiduissa soluissa että seerumissa, voivat osaltaan viitata kroonisen infektion olemassaoloon.
Viestintä