Väitös (logopedia): FM Sini Peltokorpi
FM Sini Peltokorpi esittää väitöskirjansa ”Promoting bodily-tactile interactions between mothers and their young children with visual impairment and additional disabilities: Four early intervention studies” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 13.12.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu2-luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/6a8c61d1-d6af-4c2f-915d-a94544f1830e/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Laura Kanto (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Elina Mainela-Arnold (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on logopedia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0447-1 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Varhainen vuorovaikutus luo perustan lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Tyypillisesti kehittyvä vauva on alusta alkaen aktiivinen vuorovaikutuskumppani ja osallistuu omalla vuorollaan vuorovaikutukseen vanhempiensa kanssa.
Näkömonivammaisten lasten voi olla vaikea havaita vanhempiensa ilmeitä ja eleitä, mikä rajoittaa heidän osallistumismahdollisuuksiaan. Myös vanhempien voi olla haasteellista tulkita näkömonivammaisten lastensa hienovaraisia ilmauksia. Nämä vuorovaikutuksen vaikeudet voivat heikentää näkömonivammaisten lasten kehitysmahdollisuuksia ja tunnesuhdetta vanhempien kanssa. Lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta voidaan kuitenkin tukea varhaiskuntoutuksen avulla.
Väitöstyössäni tarkastelin näkömonivammaisten lasten vanhemmille suunnatun varhaiskuntoutuksen vaikutuksia. Tutkimukseen osallistui viisi 1–3-vuotiasta näkömonivammaista lasta ja heidän äitinsä. Varhaiskuntoutuksen aikana äitejä ohjattiin käyttämään kosketukseen ja liikkeeseen perustuvia kehollis-taktiilisia menetelmiä vuorovaikutuksen tukena. Äitejä ohjattiin esimerkiksi liikuttelemaan lastensa käsiä laululeikeissä tietyllä toistuvalla tavalla, jolloin lapset pystyivät havainnoimaan leikin kulkua kehollisesti ja kuuntelemalla. Lisäksi äitejä ohjattiin hyödyntämään kosketusta kommunikoinnissa.
Väitöstyön osatutkimusten tulokset viittaavat siihen, että kuntoutuksen aikana äidit alkoivat käyttää enemmän kosketusta leikeissä ja kommunikoinnissa. He jäljittelivät vuorovaikutustilanteissa lastensa liikkeitä tuottamalla vastauksensa lasten keholle. Äidit lisäsivät myös taktiilien viittomien käyttöä ja eri toimintojen ennakointia kosketuksen avulla. Lisäksi äitien tapa jäsentää leikkejä muuttui: he pitivät leikeissä pidempiä taukoja ja havainnoivat lastensa kehollisia ilmauksia. Havaitessaan lastensa liikkeitä äidit tulkitsivat niitä merkityksellisiksi vuoroiksi ja hyödynsivät kosketusta vastatessaan lapsilleen. Näiden muutosten myötä lasten osallistuminen lisääntyi liikkeiden ja eleiden avulla. Myös äitien ja lasten välinen tunnesuhde vahvistui.
Väitöstutkimus antaa uutta tietoa varhaiskuntoutuksen keinoista, joilla voidaan tukea näkömonivammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta. Vastavuoroinen vuorovaikutus luo pohjan näkömonivammaisten lasten kommunikointitaitojen kehittymiselle ja lasten ja vanhempien väliselle tunnesuhteelle.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/6a8c61d1-d6af-4c2f-915d-a94544f1830e/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Laura Kanto (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Elina Mainela-Arnold (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on logopedia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0447-1 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Varhainen vuorovaikutus luo perustan lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Tyypillisesti kehittyvä vauva on alusta alkaen aktiivinen vuorovaikutuskumppani ja osallistuu omalla vuorollaan vuorovaikutukseen vanhempiensa kanssa.
Näkömonivammaisten lasten voi olla vaikea havaita vanhempiensa ilmeitä ja eleitä, mikä rajoittaa heidän osallistumismahdollisuuksiaan. Myös vanhempien voi olla haasteellista tulkita näkömonivammaisten lastensa hienovaraisia ilmauksia. Nämä vuorovaikutuksen vaikeudet voivat heikentää näkömonivammaisten lasten kehitysmahdollisuuksia ja tunnesuhdetta vanhempien kanssa. Lasten ja vanhempien välistä vuorovaikutusta voidaan kuitenkin tukea varhaiskuntoutuksen avulla.
Väitöstyössäni tarkastelin näkömonivammaisten lasten vanhemmille suunnatun varhaiskuntoutuksen vaikutuksia. Tutkimukseen osallistui viisi 1–3-vuotiasta näkömonivammaista lasta ja heidän äitinsä. Varhaiskuntoutuksen aikana äitejä ohjattiin käyttämään kosketukseen ja liikkeeseen perustuvia kehollis-taktiilisia menetelmiä vuorovaikutuksen tukena. Äitejä ohjattiin esimerkiksi liikuttelemaan lastensa käsiä laululeikeissä tietyllä toistuvalla tavalla, jolloin lapset pystyivät havainnoimaan leikin kulkua kehollisesti ja kuuntelemalla. Lisäksi äitejä ohjattiin hyödyntämään kosketusta kommunikoinnissa.
Väitöstyön osatutkimusten tulokset viittaavat siihen, että kuntoutuksen aikana äidit alkoivat käyttää enemmän kosketusta leikeissä ja kommunikoinnissa. He jäljittelivät vuorovaikutustilanteissa lastensa liikkeitä tuottamalla vastauksensa lasten keholle. Äidit lisäsivät myös taktiilien viittomien käyttöä ja eri toimintojen ennakointia kosketuksen avulla. Lisäksi äitien tapa jäsentää leikkejä muuttui: he pitivät leikeissä pidempiä taukoja ja havainnoivat lastensa kehollisia ilmauksia. Havaitessaan lastensa liikkeitä äidit tulkitsivat niitä merkityksellisiksi vuoroiksi ja hyödynsivät kosketusta vastatessaan lapsilleen. Näiden muutosten myötä lasten osallistuminen lisääntyi liikkeiden ja eleiden avulla. Myös äitien ja lasten välinen tunnesuhde vahvistui.
Väitöstutkimus antaa uutta tietoa varhaiskuntoutuksen keinoista, joilla voidaan tukea näkömonivammaisten lasten ja heidän vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta. Vastavuoroinen vuorovaikutus luo pohjan näkömonivammaisten lasten kommunikointitaitojen kehittymiselle ja lasten ja vanhempien väliselle tunnesuhteelle.
Viestintä