Väitös (molekulaarinen biotekniikka ja diagnostiikka): FM Rami Aalto
FM Rami Aalto esittää väitöskirjansa ”Evolving Diagnostics of Myocardial Infarction – Differentiating Acute and Chronic cTnT Elevations with Improved Assay” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 8.5.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Tuija Männistö (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Saara Wittfooth (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on molekulaarinen biotekniikka ja diagnostiikka.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Sydänlihassoluissa oleva troponiiniproteiini säätelee sydänlihaksen supistuksia. Sydänlihasvaurion seurauksena, kuten sydäninfarktin aikana, troponiinia vapautuu sydänlihaksesta verenkiertoon. Sydänperäisen troponiinin pitoisuus voidaan mitata potilaalta otetusta verinäytteestä. Kohonnut troponiinipitoisuus viittaa sydänlihasvaurioon. Sydänperäisellä troponiinilla on merkittävä rooli sydäninfarktidiagnostiikassa, erityisesti silloin kun alustavaa diagnoosia ei kyetä tekemään oirekuvan ja sydänsähkökäyrän (EKG) avulla.
Nykyisillä kaupallisilla erityisherkillä mittausmenetelmillä kohonneita troponiinipitoisuuksia voidaan havaita sydäninfarktin lisäksi myös muiden sairauksien yhteydessä, kuten esimerkiksi munuaisten vajaatoiminnassa. Tämän vuoksi diagnoosin varmistamiseksi joudutaan monesti tukeutumaan 1-3 tunnin kuluessa tehtäviin uusintamittauksiin, erotusdiagnostisiin testeihin ja kuvantamistutkimuksiin.
Troponiiniproteiini koostuu kolmesta eri osasta, jotka ovat troponiini I, T ja C. Verenkierrossa troponiini pilkkoontuu nopeasti pienemmiksi kappaleiksi, jolloin vereen muodostuu useita eri troponiinimuotoja. Useimmiten mittausmenetelmissä troponiini tunnistetaan käyttämällä kahta tai useampaa vasta-ainetta, jotka tunnistavat eri kohtia troponiini I:n tai T:n rakenteesta. Osaan vasta-aineista on kiinnitetty leimamolekyyli, joka kyetään havaitsemaan mittalaitteella.
Aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että munuaispotilailla veren troponiini on pilkkoontunut pienemmiksi kappaleiksi, kun taas sydäninfarktissa vapautuu pääsääntöisesti pilkkoutumatonta troponiinia, joka ajan kuluessa hajoaa pienemmiksi kappaleiksi. Nykyiset erityisherkät troponiinitestit havaitsevat niin kokonaisen, kuin pitkälle pilkkoontuneet troponiinikappaleet.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin uudenlainen troponiinin pilkkoutumattomia tai vain lievästi pilkkoutuneita muotoja mittaava vasta-ainetesti. Lisäksi osoitettiin ensimmäistä kertaa maailmassa, että sydäninfarkti voidaan tunnistaa ja erottaa munuaistaudin aiheuttamasta troponiinipitoisuuden kasvusta mittaamalla pilkkoutumatonta tai vain lievästi pilkkoutunutta troponiini T:tä. Kehitetty menetelmä suoriutui näiden potilasryhmien erottelusta paremmin kuin nykyään sairaalalaboratorioissa yleisesti käytössä oleva troponiini T:n mittausmenetelmä, varsinkin kun hyödynnettiin pilkkoutumattoman ja kokonaistroponiinin suhdetta. Lisäksi tässä väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin kolme uutta aikaerotteista fluoressenssia hyödyntävää vasta-aineleimaa, jotka voivat mahdollistaa uudenlaisten mittalaitteiden kehittämisen.
