Väitös (patologia): FM Pia Roering
Aika
19.12.2025 klo 12.00 – 16.00
FM Pia Roering esittää väitöskirjansa ”Novel Therapy Targets and Biomarkers for High-Grade Serous Carcinoma” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 19.12.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina D, Säätiö-sali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/d1e7353e-d04a-45ac-ba90-23375890084f/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Harri Sihto (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Taimen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on patologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0455-6 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Korkea-asteinen seroosi munasarjasyöpä (HGSC) on yleisin ja tappavin munasarjasyövän muoto. Se todetaan usein vasta myöhäisessä levinneessä vaiheessa. Perushoito on pysynyt samana vuosikymmeniä ja hoitovaste on lyhytkestoinen.
Tutkimukseni tarkoituksena oli tunnistaa potilaslähtöisissä soluviljelmissä tehoseulontamenetelmällä lääkeaineita. Tutkimus oli ensimmäinen, joka kohdentui pelkästään HGSC-syöpätyyppiin. Löysimme lääkeaineryhmiä kuten EGFR-, PI3K- ja aurora kinaasi -estäjät, jotka olivat tehokkaita syövän kantasoluja suosivissa soluviljelyolosuhteissa. Lisäksi tarkastelimme kasvainten kaikkien syöpäsolujen vastetta. Wee1-estäjä adavosertib osoittautui tehokkaaksi kaikissa testatuissa soluviljelmissä sekä syövän kantasolutyyppisissä että perinteisissä soluviljelmissä. Adavosertib osoittautui laaja-alaisesti sytotoksiseksi, ja uutta oli erityisesti se, että se toimi tehokkaasti myös soluissa, joissa DNA:n korjausmekanismi (homologinen rekombinaatio) oli normaali. Tämä on lupaava löytö ja tekee siitä mielenkiintoisen jatkotutkimuskohteen erityisesti ajatellen potilaita, joiden DNA:n korjausmekanismi on toimivaa ja joiden hoitomahdollisuudet ovat rajalliset.
Väitöskirjatutkimukseni toisena tavoitteena oli arvioida syövän kantasolumarkkerien biomarkkeripotentiaalia potilaskudoksissa. Biopankkiaineiston HGSC-monikudosblokkien avulla tutkimme syövän kantasolumarkkerin ilmentymistä suhteessa kliiniseen potilastietoon. Havaitsimme, että BMI1 ja MYC olivat itsenäisesti merkittäviä ennustetekijöitä: korkea ilmentyminen liittyi lyhyempään elossaoloaikaan. Tulokset korostavat erityisesti BMI1:n potentiaalia kliinisenä biomarkkerina ja mahdollisena lääkehoidon kohteena.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/d1e7353e-d04a-45ac-ba90-23375890084f/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Harri Sihto (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Pekka Taimen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on patologia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0455-6 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Korkea-asteinen seroosi munasarjasyöpä (HGSC) on yleisin ja tappavin munasarjasyövän muoto. Se todetaan usein vasta myöhäisessä levinneessä vaiheessa. Perushoito on pysynyt samana vuosikymmeniä ja hoitovaste on lyhytkestoinen.
Tutkimukseni tarkoituksena oli tunnistaa potilaslähtöisissä soluviljelmissä tehoseulontamenetelmällä lääkeaineita. Tutkimus oli ensimmäinen, joka kohdentui pelkästään HGSC-syöpätyyppiin. Löysimme lääkeaineryhmiä kuten EGFR-, PI3K- ja aurora kinaasi -estäjät, jotka olivat tehokkaita syövän kantasoluja suosivissa soluviljelyolosuhteissa. Lisäksi tarkastelimme kasvainten kaikkien syöpäsolujen vastetta. Wee1-estäjä adavosertib osoittautui tehokkaaksi kaikissa testatuissa soluviljelmissä sekä syövän kantasolutyyppisissä että perinteisissä soluviljelmissä. Adavosertib osoittautui laaja-alaisesti sytotoksiseksi, ja uutta oli erityisesti se, että se toimi tehokkaasti myös soluissa, joissa DNA:n korjausmekanismi (homologinen rekombinaatio) oli normaali. Tämä on lupaava löytö ja tekee siitä mielenkiintoisen jatkotutkimuskohteen erityisesti ajatellen potilaita, joiden DNA:n korjausmekanismi on toimivaa ja joiden hoitomahdollisuudet ovat rajalliset.
Väitöskirjatutkimukseni toisena tavoitteena oli arvioida syövän kantasolumarkkerien biomarkkeripotentiaalia potilaskudoksissa. Biopankkiaineiston HGSC-monikudosblokkien avulla tutkimme syövän kantasolumarkkerin ilmentymistä suhteessa kliiniseen potilastietoon. Havaitsimme, että BMI1 ja MYC olivat itsenäisesti merkittäviä ennustetekijöitä: korkea ilmentyminen liittyi lyhyempään elossaoloaikaan. Tulokset korostavat erityisesti BMI1:n potentiaalia kliinisenä biomarkkerina ja mahdollisena lääkehoidon kohteena.
Viestintä