Väitös (pohjoismaiset kielet): FM Veijo Vaakanainen
FM Veijo Vaakanainen esittää väitöskirjansa ”Dynamik och kontrast i konnektorbruket hos finska inlärare av L2-svenska” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.6.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Agora, luentosali XXI, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/a7a6d0ca-161a-4067-a55b-55ed2d0dd559/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Taina Juurakko-Paavola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dosentti Outi Toropainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on pohjoismaiset kielet.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/181522 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Uusi väitöstutkimus osoittaa, miten ruotsinoppijat oppivat kirjoittamaan yhtenäisiä tekstejä
Vieraalla kielellä kirjoittaminen edellyttää muutakin kuin kykyä muodostaa lauseita: tarvitaan myös sidoskeinoja, jotka yhdistävät lauseet loogiseksi kokonaisuudeksi. Näistä keskeisiä ovat konnektorit, kuten koska ja kuitenkin. Vaikka konnektorit ovat tärkeä keino rakentaa yhtenäisiä tekstejä, niiden käyttöä suomalaisten ruotsinoppijoiden teksteissä ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti.
FM Veijo Vaakanaisen väitöskirjassa tarkastellaan, kuinka ruotsinoppijat eri taitotasoilla käyttävät konnektoreja ja miten heidän käyttönsä eroaa syntyperäisistä kirjoittajista. Lisäksi vertaillaan konnektorien käyttöä kahdessa vieraassa kielessä, ruotsissa ja saksassa, sekä tutkitaan kirjoitusprosessin aikana tehtyjä muokkauksia näppäilyntallennusohjelman avulla.
Tulokset osoittavat, että alkeistasolla oppijat turvautuvat usein konnektoriin och ja että he käyttävät myös konnektoreja muista kielistä. Taidon kehittyessä käyttö monipuolistuu ja muuttuu oikeakielisemmäksi. Erittäin edistyneet oppijat käyttävät myös harvinaisempia ilmauksia, kuten med andra ord (toisin sanoin). Äidinkielisiin verrattuna oppijat kirjoittavat muodollisempaa kieltä, kun taas syntyperäiset käyttävät puhekielisempää ilmaisua, mikä näkyy myös konnektorien käytössä.
Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista on se, että ruotsi ja saksa näyttävät ensisijaisesti tukevan toisiaan, vaikka monet oppijat usein kokevat kielten samankaltaisuuden sekoittavana asiana. Näppäilydata osoittaa, että oppijat muokkaavat tekstiään eniten siinä kohdassa, jossa he kulloinkin kirjoittavat. Aiempaan tekstiin palataan harvemmin, vaikka toisaalta kirjoittajien muokkaustavoissa on myös suuria eroja.
Väitöstutkimuksen pohjalta voidaan kehittää vieraiden kielten opettamista. Opetuksessa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota myös tekstitason ilmiöihin. Lisäksi väitöskirja rohkaisee monikielisiin opetusratkaisuihin, joissa oppijoita kannustetaan hyödyntämään kokonaisvaltaisesti heidän osaamiaan kieliä.
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta: https://echo360.org.uk/section/a7a6d0ca-161a-4067-a55b-55ed2d0dd559/public (kopioi linkki selaimeen).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Taina Juurakko-Paavola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dosentti Outi Toropainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on pohjoismaiset kielet.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://www.utupub.fi/handle/10024/181522 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Uusi väitöstutkimus osoittaa, miten ruotsinoppijat oppivat kirjoittamaan yhtenäisiä tekstejä
Vieraalla kielellä kirjoittaminen edellyttää muutakin kuin kykyä muodostaa lauseita: tarvitaan myös sidoskeinoja, jotka yhdistävät lauseet loogiseksi kokonaisuudeksi. Näistä keskeisiä ovat konnektorit, kuten koska ja kuitenkin. Vaikka konnektorit ovat tärkeä keino rakentaa yhtenäisiä tekstejä, niiden käyttöä suomalaisten ruotsinoppijoiden teksteissä ei ole aiemmin tutkittu systemaattisesti.
FM Veijo Vaakanaisen väitöskirjassa tarkastellaan, kuinka ruotsinoppijat eri taitotasoilla käyttävät konnektoreja ja miten heidän käyttönsä eroaa syntyperäisistä kirjoittajista. Lisäksi vertaillaan konnektorien käyttöä kahdessa vieraassa kielessä, ruotsissa ja saksassa, sekä tutkitaan kirjoitusprosessin aikana tehtyjä muokkauksia näppäilyntallennusohjelman avulla.
Tulokset osoittavat, että alkeistasolla oppijat turvautuvat usein konnektoriin och ja että he käyttävät myös konnektoreja muista kielistä. Taidon kehittyessä käyttö monipuolistuu ja muuttuu oikeakielisemmäksi. Erittäin edistyneet oppijat käyttävät myös harvinaisempia ilmauksia, kuten med andra ord (toisin sanoin). Äidinkielisiin verrattuna oppijat kirjoittavat muodollisempaa kieltä, kun taas syntyperäiset käyttävät puhekielisempää ilmaisua, mikä näkyy myös konnektorien käytössä.
Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista on se, että ruotsi ja saksa näyttävät ensisijaisesti tukevan toisiaan, vaikka monet oppijat usein kokevat kielten samankaltaisuuden sekoittavana asiana. Näppäilydata osoittaa, että oppijat muokkaavat tekstiään eniten siinä kohdassa, jossa he kulloinkin kirjoittavat. Aiempaan tekstiin palataan harvemmin, vaikka toisaalta kirjoittajien muokkaustavoissa on myös suuria eroja.
Väitöstutkimuksen pohjalta voidaan kehittää vieraiden kielten opettamista. Opetuksessa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota myös tekstitason ilmiöihin. Lisäksi väitöskirja rohkaisee monikielisiin opetusratkaisuihin, joissa oppijoita kannustetaan hyödyntämään kokonaisvaltaisesti heidän osaamiaan kieliä.
Viestintä