Väitös (poliittinen historia): FL Tuomas Simula
Aika
18.10.2025 klo 12.00 – 16.00
FL Tuomas Simula esittää väitöskirjansa ”Suomalaisesta puolueesta Lapuan liikkeeseen. K. W. Huhtalan poliittis-yhteiskunnallinen toiminta autonomian ajalta 1930-luvun alkuun” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 18.10.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Porin yliopistokeskus, auditorio 125, Pohjoisranta 11, Pori).
Vastaväittäjänä toimii professori Juha Siltala (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Vesa Vares (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on poliittinen historia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0308-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimukseni kautta avautuu näköala sekä aikakauden valtakunnanpolitiikkaan että tutkimuskohteeni K. W. Huhtalan paikallisyhteisöön Satakunnassa. Kyseessä on mikrohistoria, joka tekee syy-yhteydet ymmärrettäviksi Huhtalan kokemusten kautta.
K. W. Huhtalan kohdalla nimenomaan sisällissota (1918) jälki-ilmiöineen taustoitti sitä kehitystä, joka teki Huhtalasta - alun perin maltillisesta suomettarelaisesta - jyrkän linjan oikeistoradikaalin. Tapahtumat osoittivat myös, ettei vallankumouksen kukistamista Satakunnassa pantu alulle Saksasta saapuneiden jääkärien komennossa, kuten yleensä on ajateltu, vaan asialla olivat keisarillisen Venäjän suomalaisupseerit. Kuvaavan esimerkin tarjosi Huhtalan kotikunta, missä Venäjällä palvelleiden osuus suhteessa valkoisten muuhun kokoonpanoon oli poikkeuksellisen suuri.
K. W. Huhtalan näkyvin aikaansaannos valtakunnallisesti oli Vapaussodan rintamamiesten liitto. Sen perustamiseen häntä ajoivat toisaalta sisällissodan muistot, toisaalta taas valkoisten aseveljien nurja kohtelu, joka hänen katsannossaan rehotti sodan jälkeen. Syytökset fasistijärjestön perustamisesta Huhtala kiisti, vaikka fasismin mahdollisuuden hän jossain määrin hyväksyi taistelussa kommunismia vastaan.
K. W. Huhtala nousi näkyviin asemiin myös äärioikeiston nimiin liitetyissä Suomen suojelusliitossa ja Lapuan liikkeessä. Hänen antautumisensa oikeistolaisen virran vietäväksi oli niin kokonaisvaltaista, että ammatin harjoittaminen kotikylässä jäi sivuseikaksi. Veronsa vaati myös laaja harrastuspiiri kotikylässä ja lukuisat luottamustoimet. Seurauksena oli velkaantuminen ja lopulta vararikko. Sitä ennen poliittinen ura huipentui lyhyeksi jääneenä kautena eduskunnassa.
Vastaväittäjänä toimii professori Juha Siltala (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Vesa Vares (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on poliittinen historia.
Väitöskirja yliopiston julkaisuarkistossa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0308-5 (kopioi linkki selaimeen).
***
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Väitöstutkimukseni kautta avautuu näköala sekä aikakauden valtakunnanpolitiikkaan että tutkimuskohteeni K. W. Huhtalan paikallisyhteisöön Satakunnassa. Kyseessä on mikrohistoria, joka tekee syy-yhteydet ymmärrettäviksi Huhtalan kokemusten kautta.
K. W. Huhtalan kohdalla nimenomaan sisällissota (1918) jälki-ilmiöineen taustoitti sitä kehitystä, joka teki Huhtalasta - alun perin maltillisesta suomettarelaisesta - jyrkän linjan oikeistoradikaalin. Tapahtumat osoittivat myös, ettei vallankumouksen kukistamista Satakunnassa pantu alulle Saksasta saapuneiden jääkärien komennossa, kuten yleensä on ajateltu, vaan asialla olivat keisarillisen Venäjän suomalaisupseerit. Kuvaavan esimerkin tarjosi Huhtalan kotikunta, missä Venäjällä palvelleiden osuus suhteessa valkoisten muuhun kokoonpanoon oli poikkeuksellisen suuri.
K. W. Huhtalan näkyvin aikaansaannos valtakunnallisesti oli Vapaussodan rintamamiesten liitto. Sen perustamiseen häntä ajoivat toisaalta sisällissodan muistot, toisaalta taas valkoisten aseveljien nurja kohtelu, joka hänen katsannossaan rehotti sodan jälkeen. Syytökset fasistijärjestön perustamisesta Huhtala kiisti, vaikka fasismin mahdollisuuden hän jossain määrin hyväksyi taistelussa kommunismia vastaan.
K. W. Huhtala nousi näkyviin asemiin myös äärioikeiston nimiin liitetyissä Suomen suojelusliitossa ja Lapuan liikkeessä. Hänen antautumisensa oikeistolaisen virran vietäväksi oli niin kokonaisvaltaista, että ammatin harjoittaminen kotikylässä jäi sivuseikaksi. Veronsa vaati myös laaja harrastuspiiri kotikylässä ja lukuisat luottamustoimet. Seurauksena oli velkaantuminen ja lopulta vararikko. Sitä ennen poliittinen ura huipentui lyhyeksi jääneenä kautena eduskunnassa.
Viestintä